Miten suhtautuisit hyvään ystävääsi sen jälkeen, kun hän olisi iskenyt varatun perheellisen miehen ja

Olisin edelleen ystävä ja tukisin häntä, mutta kyseenalaistaisin ihan suoraan (päin naamaa) kyllä hänen elämänarvonsa.

Ei voisi olla ystäväni aiemminkaan, koska arvot erilaiset.

Nainen ihan tuosta noin vain ISKEE varatun miehen ja väkipakolla pakottaa itselleen. Juu. Näinhän se tottakai menee ja mies raukka siinä sitten peloissaan vaikeroi kahden naisen välillä. Voe mies parkaa, mitään ei ole tehnyt ja tämmöinen vaikeus.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ihan tuosta noin vain ISKEE varatun miehen ja väkipakolla pakottaa itselleen. Juu. Näinhän se tottakai menee ja mies raukka siinä sitten peloissaan vaikeroi kahden naisen välillä. Voe mies parkaa, mitään ei ole tehnyt ja tämmöinen vaikeus.

Nainen voi sanoa sille vonkaavallekin ukkomiehelle 'ei kiinnosta', jos arvot eivät salli pettämisen hyväksymistä. Ei sitä naistakaan siihen tilanteeseen ole kukaan pakottanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi olla ystäväni aiemminkaan, koska arvot erilaiset.

Kuule, tähän täytyy sanoa, että vähänpä olet tainnut vasta elämää nähdä.

Ne kaikkein kunnollisimmat, kilteimmät, ihanimmatkin ihmiset voivat tehdä joskus elämässään jotain pahaa, sellaista mitä ei ikimaailmassa olisi heistä uskonut. Esim. juuri pettää. Taustalla toki on silloin syvää epätoivoa parisuhteessa, pahaa oloa yms. Hyvät arvot on helppo pitää jos menee hyvin, huonoina hetkinä on vaikeampaa. Näin se vaan menee.

Mieshän se tarinan pettäjä on.

Vierailija kirjoitti:

Mieshän se tarinan pettäjä on.

Ja tämä toinen nainen mahdollistaa sen.

Koen pettäjät tarvittaessa pelottavina, koska heillä on vähemmän pidäkkeitä kuin meillä muilla. Eli en ainakaan haastaisi riitaa moralisoimalla tai muuta sellaista! Ehkä antaisin ystävyyden väljähtyä kaveruudeksi, sillä uskoisin että tuollainen nainen varmaan menestyy myös urallaan, enkä usko että mieskään on mitättömyys kun on (nuoremman?) naisen saanut kaadettua, joten kannattaisi pitää verkostot sinne suuntaan kunnossa... ;)

Tämä kertoo siitä kuinka pettäjät ovat haluttuja kumppaneita

Suhtautuisin niin kuin ennenkin. Ei ole minun asiani moralisoida ystävääni.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ihan tuosta noin vain ISKEE varatun miehen ja väkipakolla pakottaa itselleen. Juu. Näinhän se tottakai menee ja mies raukka siinä sitten peloissaan vaikeroi kahden naisen välillä. Voe mies parkaa, mitään ei ole tehnyt ja tämmöinen vaikeus.

Nainen voi sanoa sille vonkaavallekin ukkomiehelle 'ei kiinnosta', jos arvot eivät salli pettämisen hyväksymistä. Ei sitä naistakaan siihen tilanteeseen ole kukaan pakottanut.

No tuota juuri tarkoitin jotta ihanko näin että nainen on oikein tieten tahtoen juuri tuon ukkomiehen iskenyt? Jos näin, niin en arvostaisi pätkääkään enää.

Mutta jos ei ole tiennyt vonkaavansa ukkomiestä, on miehessä mitä suurinta munattomuutta ja mikäli nainen jatkaa kaikesta huolimatta niin en todellakaan jaksa olla se kaatopaikka mihin kaadetaan kun "elämä on niin VAIKEAA" kun itse on vaikeutensa tilannut. En arvostaisi / voisi olla tekemisissä ja kyllä kerron sen naamatusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän se tarinan pettäjä on.

Ja tämä toinen nainen mahdollistaa sen.

Kyllä jos tietää aiemmasta vastauksesta.

Pitäisin miestä halpana, ala-arvoisena ja epärehellisenä hu*ripukkina ja naista hu*rana.

Valitettavasti tunnen useita ihmisiä, joille uskollisuus ei merkitse yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei voisi olla ystäväni aiemminkaan, koska arvot erilaiset.

Aika iso osa ihmisistä toimii joskus arvojaan vastaan. Luulisin, että jopa pettäjistä suurimmalla osalla on heilläkin se arvo, että pettäminen on väärin, mutta silti he vaan siihen jotenkin päätyvät. (Toki jos tuo arvo puuttuu, niin pettäminen on vielä paljon, paljon todennäköisempää kuin muuten.)

Jätä se !.

Ystävät ovat rinnalla kulkevia ihmisiä tällä elämän polulla. Harva on ystäviänsä erityisemmin valinnut tämän ominaisuuksien perusteella, he ovat vaan tarttuneet mukaan polkujen kohdatessa esim. yhteisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi ja ystävyys on syventynyt sitä mukaa, kun on oppinut toista tuntemaan. Kahden ihmisen täytyy voida luottaa toisiinsa, jotta kyse olisi ystävyydestä. Kahden ihmisen välinen luottamus ei kuitenkaan riipu yksiselitteisesti siitä, onko henkilö ollut jonkun toisen ihmisen luottamuksen arvoinen.

Näen ystävät siis rinnalla kulkijoina, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja laajentaa omaa elinpiiriään. He katselevat tätä samaa maailmaa omasta perspektiivistään, joten meillä on toisillemme annettavaa ja opetettavaa. Kaikki ihmiset mokailevat. Itselleni tuntemattoman varatun ihmisen iskeminen ei satuta henkilökohtaisesti minua. Uskon, että kykenisin jatkamaan ystävyyttä tuollaisen henkilön kanssa ja vaihtamaan ajatuksia tuosta aiheesta, perheen hajoamisesta ja pettämisestä, vaikka näkemyksemme olisivatkin aika erilaisia.

Olisi entinen ystävä.

Meidän kaveriporukassa kävi niin,että kaveri iski/rakastui mieheeni.Heistä ei tullut paria,mutta meille miehen kanssa pettämisen vuoksi ero.Toinen kaveri aloitti suhteen exäni kanssa myöhemmin.Ei mun kaverit mitenkään mun tukena olleet tai näitä hyljeksineet.

Olisin edelleen ystävä. Tai olenkin. Itselläni on hyvä ystävä joka vähän vastaavassa tilanteessa. Tunnen ystäväni ja tiedän mitä asian takana on. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia miltä ne voi ulospäin näyttää.

Tuomitsen tuollaiset jutut, mutta ystäviä on jotenkin vaikeaa tuomita pettämisestä tai mistään. Toisaalta uskon ainakin lähimmästä ystävästä, että ei koskaan tekisi niin. Jos tekisi, niin saattaisi se minusta näkyä, että kuinka paheksun.