parasta mitä voit lapselle antaa (jos voit) on sisarus!!!!!!

Ei. Olen ollut isosiskolle loputtoman sisarkateuden kohde ja negatiivisten tunteiden kaatopaikka. No, rahaa sentään olen joskus lainannut että jotain hyvääkin.

Riippuu vanhemmista ja lapsista. En menisi yleistämään.

Ainokaisista tulee poispilattuja ja itsekkäitä.

Niin no, minä olin aina se vähemmän rakas lapsi ja olin niin kateellinen sisarukseni saamasta erityiskohtelusta, huomiosta ja rakkaudesta. Hävettää myöntää, mutta vieläkin olen kun vanhemmat jumaloivat sisarusta ja minä olen aina se kasa paskaa, vaikka ansioituisin miten.

Mä keksin aika montakin tärkeämpää asiaa, joita voi (itse asiassa pitää) antaa. Esimerkiksi rakkaus, hyväksyminen, huomaaminen, arvostaminen, kunnolliset talvivaatteet.

Kuusi huutomerkkiä otsikossa eli ap on automaattisesti väärässä.

Ainokaisena en ole kokenut sisarusta, enkä ole sellaisia koskaan kaivannut, ei myöskään oma aikuistuva ainokaiseni.

Sen sijaan miehellä on sisaruksia. Anopin mukaan siskonsa kanssa heittelivät toisiaan lapsena keittiöveitsillä (ja millä milloinkin) ja ovat vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka. Nyt nelissäkymmenissä voivat olla sukupäivällisen ajan samassa huoneessa. Mies ei ole vakuuttunut saamastaan lahjasta eikä se minustakaan oikein siltä vaikuta.

Höpön löpön. Parasta mitä voit antaa on tasapainoinen lapsuus ja hyvä kasvatus. Ne, jotka ei tähän pysty hakee "hyvää vanhemmuutta" ulkokultaisista asioista, kuten sisaruksista tai "kasvatan kun ennen vanhaan" -ajattelusta, joka lähinnä johtaa siihen että lapsi murtaa niskansa jossain puussa yksin leikkiessä yöllä, "koska ennen vanhaan".

Monella ei riitä jaksaminen kahteen lapseen. Ja minusta on aina terveen ihmisen ja tasapainoisen vanhemman merkki etsiä ja löytää, ja myöntää jaksamisensa rajat. Lapsi saa turvallisen lapsuuden, vaikka joku kateellinen onkin korvaan kuiskuttamassa, että tekee jotain väärin, kun ei jakaannu kuin syöpäläinen.

Tärkeämpää on turvallinen lapsuus,itselläni on veli jonka kanssa ollaan tosi läheisiä,itselläni 7 lasta ja kaikki rakastavat sisaruksiaan duuresti,se on minusta kauneinta rakkautta mitä tiedän ja olen kiitollinen jokaisesta lapsesta jonka olemme saaneet

Tuo nyt vain on yksi tekosyy lisää perustella oma lisääntymishalu. Vai haluaa se oma pikkuinen vielä sisaruksen. Juu, ei lapsi voi sellaista päättää, että tuleeko perheeseen lisäystä vai ei.

Kauempana opiskeleva lapsi tuli viikonlopuksi käymään ja muutkin lapset tulivat kotiin, ja söimme eilen yhdessä koko perhe. Kun sitä huulenheittoa ja naurua kuunteli, en voi olla kuin samaa mieltä ap:n kanssa: onneksi tuli hankittua useampi lapsi, ja miten hienoa, että he tulevat niin loistavasti toimeen keskenään! 

Vierailija kirjoitti:

Kuka samaa mieltä?

Ei mieltä olen. Kyllä  yksi lapsi riitti.

Vierailija kirjoitti:

Mä keksin aika montakin tärkeämpää asiaa, joita voi (itse asiassa pitää) antaa. Esimerkiksi rakkaus, hyväksyminen, huomaaminen, arvostaminen, kunnolliset talvivaatteet.

Tämä. Ja lisäisin listaan vielä ajan.

Itse olen viisilapsisen perheen nuorimmainen ja koen että kaikista noista edellämainituista jäin paitsi. Äiti nyt vaan sattui rakastamaan vauvoja, lapsista viis.

Vierailija kirjoitti:

Ainokaisista tulee poispilattuja ja itsekkäitä.

Kyse on kasvatuksesta eikä sisarusten määrästä. Ainokaisen kasvatukseen on vanhemmalla enemmän aikaa paneutua, muuten. 

On kyllä todella alhaalla rima, jos parasta mitä voit lapsellesi antaa on hankkiutuminen uudelleen raskaaksi ja synnyttäminen.

En todellakaan ole samaa mieltä. En ole koskaan tullut toimeen sisarusteni kanssa, koska olemme liian eriluonteisia. Olen kuopus ja ollut aina sisarusten mielestä pelkkä pikkukakara ja lellipentu, jota pitää sen takia kiusata ja halveksia. Nyt kun olemme aikuisia, niin emme ole käytännössä lainkaan tekemisissä keskenämme. Itse asiassa monetkaan sisarusteni lapset eivät tiedä, että heillä on Anne-niminen täti, siitä sisarukseni ovat pitäneet huolen. Olen pian 40v, mutta sisarusten mielestä yhä varmasti vaipoissa kulkeva peukku suussa kulkeva kakara.