Lue keskustelun säännöt.
Onko tällä palstalla vielä sen ikäisiä ihmisiä aikaa ennen kännyköitä, joilla on ollut lankapuhelin kotona?
27.10.2016 |
Itselläni oli lapsuudenkodissani ja vielä omassakin huushollissani lankapuhelin, ja sellainen lankapuhelin, jossa oli puhelimen päällä numeroitu kiekko, jossa oli kunkin numeron kohdalla pyöreä sormen mentävä reikä, johon sormi laitettiin, kun valittiin numeroita yksi kerrallaan, ja jokaisen numeron kohdalla sormella kiepautettiin numero kiekon loppuun asti ja sitten kun koko puhelinnumerosarja oli valittu alettiin kuuntelemaan luurista, että se vastapäässä hälytti ja siihen vastattiin tai sitten numero tuuttasi varattuna olemista.
Myöhemmin sitten 80-90-luvulla tulivat lankapuhelinlaitteet, joissa numerovalinta oli näppäimistönä puhelimen päällä puhelinnumerokiekon sijaan. Siihen aikaan ei ollut mitään soittoääniä, vaan puhelin soi suurin piirtein kaikissa malleissa pirisevällä äänellään: Ring,ring,ring...
Kommentit (45)
Ostin ekan kännykän vuonna -97 ja niillä oli ensinnäkin jäätävän kallis soittaa, joten mieluiten käytettiin lankapuhelinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veivattava oli Lapsuudenkodissa, näppäimet tuli 80-luvulla.
Omaan kotiin muutin 1991 ja puhelinosake siirrettiin isältä, ei olisi ollut itsellä varaa.
Eka kännykkä tuli ostettua 1998, Nokian 3110 muistaakseni.
Meillä oli numerolevyllä varustettu puhelin monta vuotta. Kun olin aivan pieni, puhelinta ei ollut ollenkaan.
Kyllä on. Minä muistan senkin, että keskuksesta pyydettiin välittämään se puhelu. Kaukopuhelu tilattiin erikseen keskusneitiltä ja luuri laitettiin sen jälkeen paikalleen. Sitten jäätiin odottamaan, milloin kaukopuhelu oli valmiina.
Opiskellessani asuin asuntolassa, missä käytävällä oli yksi puhelin ja siihen vastasi, kuka ehti. Sitten koputeltiin ovelle, että" sinulle on puhelu". Jos ei ollut paikalla, oli vihko mihin merkittiin, kuka soitti.
Kyllä vain. Kiekkoa veivattiin ja se puhelimen soittoääni oli järkyttävän kovaa pirinää.
Taidan itse olla kehäraakki kun olen elänyt ajan, jolloin oli mustavalkotelkkareita. Myöhemmin markkinoille tulleet väritelkkarit ja videonauhurit olivat tosi kovia juttuja, samoin kasettisoitin tupladekillä... Niin, ja telkkareissa ei ollut mitään kaukosäätimiäkään, piti persettä nostaa että sai kanavan vaihdettua ykköseltä kakkoselle tai päinvastoin ja volumea säädettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisestä kodista lähti lankapuhelin vuonna 2008. Muistan vieläkin puhelinnnumeron ulkoa.
Minulla oli lapsena/teininä omassa huoneessani juuri tuollainen vanha, "veivattava" (oranssi) lankapuhelin.
Sain "omaksi" kun vanhemmat ostivat uuden, hienon, langattoman puhelimen jonka luurin pystyi viemään jopa kymmenien metrien päähän laitteesta :D
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti hyvin monella palstailijalla on ollut lankapuhelin kotona. Lapsuudenkodistani löytyi vihreä veivattava puhelin. Kaverillani oli korkokengän mallinen punainen lankapuhelin, josta olin hyvin kateellinen.
Lapsuudenkodissa oli veivattava (siis kammesta) puhelin. Hauskaa oli, että puhelinnumero koostui kahdesta numerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt vuonna 80 ja meillä oli semmoinen veivattava puhelin ja myöhemmin ysärinä näppäiltävä. Ekan kännykän sain kun olin 17 vuonna 97. Kun lähdin opiskelemaan elin ekan puoli vuotta kioskipuhelimen varassa josta soittelin kotiin, mutta sitten sain kännykän ja elämä helpottui. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lnkapuhelinta ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen, joten tuskimpa on ainakaan kovin montaa.
Prototyyppi kirjoitti:
Kyllä vain. Kiekkoa veivattiin ja se puhelimen soittoääni oli järkyttävän kovaa pirinää.
Taidan itse olla kehäraakki kun olen elänyt ajan, jolloin oli mustavalkotelkkareita. Myöhemmin markkinoille tulleet väritelkkarit ja videonauhurit olivat tosi kovia juttuja, samoin kasettisoitin tupladekillä... Niin, ja telkkareissa ei ollut mitään kaukosäätimiäkään, piti persettä nostaa että sai kanavan vaihdettua ykköseltä kakkoselle tai päinvastoin ja volumea säädettyä.
Mustavalkotelkkari oli meilläkin. Aivan lapsena ei ollut telkkaria ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesti kauan vastata kun tekonivelet paukkuen rollaattorin turvin huonon näköni avulla pääsin takaisin sohvalle, ja sitten huomasin että vaippakin valskaa ja tekohampaat jäi lavuaarin reunalle ja reumaiset sormeni näpyttelet tätä viestiö joka koski .. Niin mitä se nyt olikaan ..
juu siis on ollunna lankapuhelim
Ehdin käyttää vuosikaudet veivattavaa lankapuhelinta, välissä oli näppäiltävä lankapuhelin ennen kännykkää, terv vm. 1972
Meillä oli numerolevypuhelimesta aluksi sellainen malli jossa oli levyn lisäksi veivattava kampi. Ilmeisesti veivaaminen tuotti jännitteen linjan saamiseksi puhelinkeskukseen, josta puhelut yhdistettiin. Keskuksessa käytiin myös soittamassa ennen kuin oli omaa puhelinta.
Minulle tuli pelko puhelimiin, kun meille soitti vaikka mitkä ihmiset ja kysyivät isää. Olisi jostain pitänyt aina tietää kenelle saa sanoa isän olevan kotona ja kenelle piti valehdella jotain muuta. Lukioaikaan puhelin oli maksamattomien laskujen vuoksi usein katkaistu, minkä vuoksi menetin yhtenä vuotena mahdollisuuden kesätyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissa oli veivattava (siis kammesta) puhelin. Hauskaa oli, että puhelinnumero koostui kahdesta numerosta.
Kammesta veivattava oli meilläkin, loppusoitto pyöräytettiin puhelun päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Lnkapuhelinta ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen, joten tuskimpa on ainakaan kovin montaa.
Ei ollutkaan puhetta lnkapuhelimesta vaan lankapuhelimesta. Tuskinpa olet nyt oikeassa :)
Olen käyttänyt tuollaista veivattavaa puhelinta ja minulla on vieläkin lankapuhelin kotona.