Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko tällä palstalla vielä sen ikäisiä ihmisiä aikaa ennen kännyköitä, joilla on ollut lankapuhelin kotona?

Vierailija
27.10.2016 |

Itselläni oli lapsuudenkodissani ja vielä omassakin huushollissani lankapuhelin, ja sellainen lankapuhelin, jossa oli puhelimen päällä numeroitu kiekko, jossa oli kunkin numeron kohdalla pyöreä sormen mentävä reikä, johon sormi laitettiin, kun valittiin numeroita yksi kerrallaan, ja jokaisen numeron kohdalla sormella kiepautettiin numero kiekon loppuun asti ja sitten kun koko puhelinnumerosarja oli valittu alettiin kuuntelemaan luurista, että se vastapäässä hälytti ja siihen vastattiin tai sitten numero tuuttasi varattuna olemista.
Myöhemmin sitten 80-90-luvulla tulivat lankapuhelinlaitteet, joissa numerovalinta oli näppäimistönä puhelimen päällä puhelinnumerokiekon sijaan. Siihen aikaan ei ollut mitään soittoääniä, vaan puhelin soi suurin piirtein kaikissa malleissa pirisevällä äänellään: Ring,ring,ring...

Kommentit (45)

Vierailija
41/45 |
27.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tottakai täältä varmasti löytyy sen ikäisiä. Kuinka nuoria luulet kaikkien palstalaisten olevan? :-)

Meilläkin oli varhaislapsuudessani sellainen kiekollinen "veivattava" lankapuhelin ja vasta myöhemmin tuli näppäimillä oleva.

T. N vm-81

Vierailija
42/45 |
27.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP. kysyy, että onko tällä palstalla ketään, joka ei ole koskaan soittanut puheluita lankapuhelimilla vaan ainoastaan kännykkäkauden puhelimen käyttäjiin kuuluvia?????

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/45 |
27.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veivattava puhelin ei siis todellakaan tarkoita numerolevypuhelinta, vaan sen edeltäjää, jossa oli puhelimen (isohko laatikko, jollainen esim. Downton Abbeyssä oli) kyljessä veivattava kampi.

Siinä puhutaan siis niin vanhoista ajoista, ettei minullakaan (71 v) ole niistä omakohtaista kokemusta.

Jaa, itse olen 65 v ja meillä maaseudulla oli puhelin, jolla pirautettiin keskukseen ja keskusneiti välitti puhelun.

Sivussa oli kampi mitä pyöräytettiin. 60-lukua elettiin. Tuo keskusneititouhu loppui meidän kunnassa -60 luvun lopussa.

Olisiko tässä eroa kaupunkien ja maaseudun välillä? Minä olen aina asunut (isohkossa) kaupungissa, eikä meillä koskaan ollut kampipuhelinta. T. se 71-v.

Näin se varmaan onkin, maaseudulla tuo automatisointi tuli myöhemmin. Meilläkin puhelinnumero oli 149 ja kaikilla oli samanlaiset lyhyet numerot. Ihmiset muisti hyvin tuttujensa numerot ja tietysti se keskusneiti myös, ei tarvinnut sanoa kuin että yhdistätkö Lahtiselle, niin jo onnistui. Puhelimiahan ei ollut joka paikassa, joten naapurit saattoivat tulla aikaisin soittelemaan, jos tarvittiin lehmälle vaikka keinosiementäjää :D tai eläinlääkäriä.  Muistan miten meillekin tuli näitä aamusoittelijoita, samalla toivat maitohinkkejä  ( =maitotonkka)  meijeripukille.

N

Vierailija
44/45 |
27.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Silloin lankapuhelinaikaan oli aika hurjaa vastata puhelimeen, kun koskaan ei tiennyt kuka soittaa (vastaaminen vähän jännitti aina, etenkin lapsena), eikä tiennyt onko soittaja iskän, äidin, veljen, siskon vai minun kaveri (tai sukulainen, lehtimyyjä vaiko pilasoittaja!).

Minäkin muistan meidän perheen sekä läheisimpien ystävieni lankapuhelinnumerot edelleen ulkoa. Välillä oli hauska souttaa myös Neiti Ajalle, senssilinjalle tai musiikkinumeroon. Hugo-peikko -ohjelmassa pelartiin näppäinpuhelimella. Puhelimeen ei saanut vastata ukonilmalla. Meidän punainen lankapuhelin oli eteisessä puhelinpöydällä. Kun puhuin kaverin kanssa pitkään, oli tapana vetää puhelimen luuri johtoinen viereiseen vessaan ja sulkea ovi puhelun ajaksi. Välillä ärsytti kun isoveli salakuunteli puheluani kodin toisesta lankapuhelimesta.

AP. muistelee samoin tuotakin, että ennen aikaan lankapuhelimeen vastatessahan ei koskaan tiennyt, että kukas soittaa.  Nykyisin senkin näkee jo ennen vastaamistaan kännykässä, tai ainakin numeron näkee, jos se ei ole salaisesta numerosta soitettu.

Vierailija
45/45 |
27.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen syntynyt 1991 ja meillä ei ollut ollenkaan puhelinta kotona, kun olin alle kouluikäinen. Jos piti soittaa, niin oli mentävä 8km päähän mummolaan soittamaan, jos ei naapurilta kehdannut lainata puhelinta. Naapurilla oli sitten se lankapuhelin, jossa oli pyöriteltävä kiekko ja mummolassa oli lankapuhelimessa näppäimet. Vanhemmat hankkivat sitten kotiin kännykän, kun olin ensimmäisellä tai toisella luokalla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän yksi