Minusta tulee yksinhuoltaja
Miehen pää ei sitten kestänyt vauva-arkea.
Laitoin jo hakuun asunnon minulle ja lapselle, muutamme pois heti kun sopiva löytyy.
Lapsen kannalta surettaa, kun valitsin hänelle isän, jota sitten isyys ei kiinnostanut. Mutta muuten taas koen melkeinpä helpotusta. Päättyy tämä jahkailu ja ei tarvitse enää kuunnella sitä uikutusta, miten hänen elämänsä on nyt ihan hirveää.
Me pärjäämme kaksin lapsen kanssa, tiedän sen. Olen henkisesti vahva ja itsenäinen, nyt sitten yritän vain olla lapselle se paras mahdollinen vanhempi. Tästedes me olemme kaksistaan perhe.
Minkälaisia tarinoita on vauva-aikana eronneilla?
Kommentit (43)
Köyhä loppuelämä etkä kelpaa enää kelleen. Pusuhali.
Juu sellanen tarina löytyy että äijä lähti 2 kk lapsen syntymästä toisen naisen mukaan. Ei siinä auttanut kuin selvitä yksin. Ihan puun takaahan se tuli
Vierailija kirjoitti:
Köyhä loppuelämä etkä kelpaa enää kelleen. Pusuhali.
No, onneksi omasta toimeentulosta olen aina huolehtinut :) Lapset kun kannattaa tehdä aina silmälläpitäen sitä yksinjäämisen mahdollisuutta, että pärjää silloinkin.
Ja tuo kelpaaminen... Jännästi kun edes mietin mitään parisuhdeasioita, niin tuntuu etten jatkossa edes kaipaa miestä elämääni. Jo lapsen kanssa kaksistaan tunnen perheen kokonaiseksi.
-ap
Mikäs siinä tökki? Sekö kun ei päässyt enää ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä loppuelämä etkä kelpaa enää kelleen. Pusuhali.
No, onneksi omasta toimeentulosta olen aina huolehtinut :) Lapset kun kannattaa tehdä aina silmälläpitäen sitä yksinjäämisen mahdollisuutta, että pärjää silloinkin.
Ja tuo kelpaaminen... Jännästi kun edes mietin mitään parisuhdeasioita, niin tuntuu etten jatkossa edes kaipaa miestä elämääni. Jo lapsen kanssa kaksistaan tunnen perheen kokonaiseksi.
-ap
0/5
Vierailija kirjoitti:
Köyhä loppuelämä etkä kelpaa enää kelleen. Pusuhali.
Eiköhän tätä elämää eletä pääasiassa itseä varten. Tsemppiä aloittajalle.
Masennuin ja nyt tapaan lastani valvotusti hänen sijaisperheessään.
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä tökki? Sekö kun ei päässyt enää ulos?
Pääsihän tuo, oikein kannustin siihen. Samoin muut toimet, kun väsymystä valitteli (tai on valittanut viimeiset 6kk aivan jatkuvasti) niin kehotusta mennä nukkumaan minun ollessa vauvan kanssa, lähdettiin kerran jopa vauvan kanssa viikonloppuvierailulle jotta mies saisi levättyä. Mutta ei, silloinkaan ei kuulema saanut nukuttua ja sekin oli minun ja vauvan syytä.
Elämänsä on kuulema hirveää, ei tunne vauvaa kohtaan mitään etc.
Tarpeeksi syitä minulle hakea itselleni ja vauvalle oma asunto. Lapsi kun kasvaa ja alkaa ymmärtää asioita, niin en halua hänen kuulevan miten isi valittelee kuinka syvältä hänen elämänsä on meidän takiamme.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.
Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta sitten kuin haarat leväälleen ja horoilemaan kaupungille että saat lapsille WT-sörsseliä pöytään!
Mielenkiintoinen harrastus sinulla.
Miksi kuvittelet, että sinulla on jotain diktatruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi auttomaattisesti itsellesi? Entä lapsen oikeus isään? Miksi et anna isälle edes mahdollisuutta? Entä tapaamiset? Sinun luona kerran viikossa tunti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.
Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.
Mutta isän olet sulkemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.
Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.
Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että sinulla on jotain diktatruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi auttomaattisesti itsellesi? Entä lapsen oikeus isään? Miksi et anna isälle edes mahdollisuutta? Entä tapaamiset? Sinun luona kerran viikossa tunti?
Mielenkiintoinen kommentti casessa, jossa lapsen isä nimenomaan sanoo lapsen pilanneen hänen elämänsä.
Joten en hirveästi usko hänen edes huoltajuutta haluavan, tavata saa mutta saa nähdä onko tapaamisetkin liian rasittavia hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.
Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.
Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?
Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".
Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että sinulla on jotain diktatruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi auttomaattisesti itsellesi? Entä lapsen oikeus isään? Miksi et anna isälle edes mahdollisuutta? Entä tapaamiset? Sinun luona kerran viikossa tunti?
Mielenkiintoinen kommentti casessa, jossa lapsen isä nimenomaan sanoo lapsen pilanneen hänen elämänsä.
Joten en hirveästi usko hänen edes huoltajuutta haluavan, tavata saa mutta saa nähdä onko tapaamisetkin liian rasittavia hänelle.
Kiusa se on pienikin kiusa. Isä voi silkkaa pahuttaan alkaa vaatimaan tasavertaista vanhemmuutta. Ei olisi ensinmäinen kerta. Eikä se sosiaalitoimi auttamatta sinun puolelle asiassa asetu vaikka yleisesti niin luullaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä tökki? Sekö kun ei päässyt enää ulos?
Pääsihän tuo, oikein kannustin siihen. Samoin muut toimet, kun väsymystä valitteli (tai on valittanut viimeiset 6kk aivan jatkuvasti) niin kehotusta mennä nukkumaan minun ollessa vauvan kanssa, lähdettiin kerran jopa vauvan kanssa viikonloppuvierailulle jotta mies saisi levättyä. Mutta ei, silloinkaan ei kuulema saanut nukuttua ja sekin oli minun ja vauvan syytä.
Elämänsä on kuulema hirveää, ei tunne vauvaa kohtaan mitään etc.
Tarpeeksi syitä minulle hakea itselleni ja vauvalle oma asunto. Lapsi kun kasvaa ja alkaa ymmärtää asioita, niin en halua hänen kuulevan miten isi valittelee kuinka syvältä hänen elämänsä on meidän takiamme.
Tuolla rehellisyydellä pääsee jo pitkälle asioissa. Meilläkin tilanne oli tuo, mutta kertomatta mistä johtuu ja juopottelemalla ja silti yritti esittää maailman parasta isää ja luulee olevansa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä jatkoon! Millainen tukiverkko sulla on?
Sukulaisia nyt ei juurikaan ole, mutta ystäviä on ja lähisukulaisella myös vauvaperhe.
Lapsen isän sukulaiset niin ikään saavat toki pitää lapseen yhteyttä, en ole heitä lapsen elämästä pois sulkemassa.
Olethan heidän sitten auttavan tarvittaessa? Tiedätkö yhtää mihin olet ryhtymässä?
Voi kuule, kun ei siinä ole hirveästi vaihtoehtoja. Vastaus siis tuohon "Tiedätkö yhtään mihin olet ryhtymässä?".
Se on vaan pärjättävä. Ja tiedän pärjääväni lapseni kanssa kaksin.
Lapsen kanssa pärjääminen ei olekaan mitään amerikantiedettä. :D
Mutta isä tuo asiaan pienen lisämausteen ja hän tehdä sinulle kiusaa hyvinkin äärinmäiseen rajaan saakka.
Eikö mitään?