Te jotka ette päästä lapsienne kavereita teille kylään

Ei ole vielä ajankohtaista mutta kyllä vanhemmat saa päättää, ketä kotona käy. Onhan se erikoista, jos ikinä ei saa kaverit tulla, mutta silti, vanhemmat päättää.

Omassa lapsuudessa en koskaan kutsunut ketään meille. Olisin kyllä saanut. Aina pääsi jonkun muun luo.

Olen alakoulun opettaja ja kun päivän paimentaa mölyävää apinalaumaa, haluaa kotona olla rauhassa. Riittääkö tämä selitykseksi sulle?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä ajankohtaista mutta kyllä vanhemmat saa päättää, ketä kotona käy. Onhan se erikoista, jos ikinä ei saa kaverit tulla, mutta silti, vanhemmat päättää.

Omassa lapsuudessa en koskaan kutsunut ketään meille. Olisin kyllä saanut. Aina pääsi jonkun muun luo.

Tottakai päättää. Tarkoitin aloituksella sitä, miksi joku ei KOSKAAN päästä lasten kavereita kylään. Ihmetyttää sellainen itsekkyys. "Koska haluan olla rauhassa" on äärimmäisen itsekästä, kun tätä tapahtuu koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulun opettaja ja kun päivän paimentaa mölyävää apinalaumaa, haluaa kotona olla rauhassa. Riittääkö tämä selitykseksi sulle?

Ei kyllä. Ymmärrän että haluaisit olla rauhassa, mutten ymmärrä miksi et ajattele lastasi enemmän kuin omia halujasi. Jos siis teille ei koskaan pääse kylään kaverit. Sitähän tässä aloituksessa tarkoitinkin, en sitä, että aina pitäisi päästä.

Voisi kaverit tulla, mutta osalta kavereista puuttuu täysin tolkku ihmisten yksityisistä rajoista ja yhden lapsen kaverit sitten kiusaavat kotonaolevaa isoa sisarusta joukolla. En päästä kiusaajia kotiini.

Jos osaisivatkin pysyä yhdessä huoneessa rauhallisissa puuhissa, niin...

Meillä on kolme lasta ja kaverit saavat tulla, mutta eivät aina. Minulta pitää kysyä lupa, sillä ihan aina en todellakaan halua meille yhden yhtä vierasta. Viime viikolla 10 vuotiaalla pojallani oli meillä kaksi kertaa kaveri ja hän oli kerran kaverillaan, se oli ihan ok. Vanhemmilla tytöillä on harrastuksensa ja heillä ei kaverit niin käy. Haluan olla omassa kotonani rauhassa ja en todellakaan halua olla koko ajan vieraskorea joidenkin naapurin lasten takia. Viikonloppuisin en varsinkaan halua ketään meille ennen puoltapäivää jos silloinkaan. Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan, näin meillä oli jo silloin kun olin pieni ja niin on nytkin. Yövieraita en ota. Lapseni eivät sellaisia edes halua, vaan kotimme rauhoittuu vieraista viimeistään puoli kasilta.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulun opettaja ja kun päivän paimentaa mölyävää apinalaumaa, haluaa kotona olla rauhassa. Riittääkö tämä selitykseksi sulle?

Miksi ylipäänsä hankit sitten itsekin lapsia jos haluat kotona olla heiltä rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja kaverit saavat tulla, mutta eivät aina. Minulta pitää kysyä lupa, sillä ihan aina en todellakaan halua meille yhden yhtä vierasta. Viime viikolla 10 vuotiaalla pojallani oli meillä kaksi kertaa kaveri ja hän oli kerran kaverillaan, se oli ihan ok. Vanhemmilla tytöillä on harrastuksensa ja heillä ei kaverit niin käy. Haluan olla omassa kotonani rauhassa ja en todellakaan halua olla koko ajan vieraskorea joidenkin naapurin lasten takia. Viikonloppuisin en varsinkaan halua ketään meille ennen puoltapäivää jos silloinkaan. Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan, näin meillä oli jo silloin kun olin pieni ja niin on nytkin. Yövieraita en ota. Lapseni eivät sellaisia edes halua, vaan kotimme rauhoittuu vieraista viimeistään puoli kasilta.

Teillä kuulostaa olevan ihan hyvä meininki. Ainoastaan särähti korvaan tuo "vieraskorea". Oikeastikko vieraskorea lasten takia? Meillä ainakin eletään täysin normaalia arkea vaikka lapsilla kavereita olisikin kylässä. He menevät mukana siinä missä omatkin lapset. Ja mä tykkään kesäisin käydä heidän kanssaan uimassa ja talvisin saatan rakentaa heidän kanssaan tuntitolkulla jotain ihan järjettömän suurta lumilinnaa :D yökyläilykään ei vaikuta minuun. Kyllä kehtaan olla yömekossa ja tukka sekaisin lapsen kuin lapsen seurassa.

Meillä on niin sotkuista. Aivan sama miten se lapsia vaurioittaa. Voi niitä vaurioittaa muillakin tavoin, vaikka olisi siisti koti ja sinne saisi tulle. Esim. mun lapsuudessa oli siisti koti, mutta ei me meillä rymytty. Oltiin pihalla. Se on terve malli.

Meillä on kolme lasta ja aina on kaverit saaneet tulla. Ehtona vain se että ei silloin kun minulla on yövuoro niin illoin saavat mennä jonkun toisen kotiin vuorostaan. Koti on lastenkin koti ja heilläkin pitää olla oikeuksia omassa kodissaan. Kun vanhemmat niitä kaikenmaailman rajoituksia keksivät niin kannattaisi miettiä, että mitä niillä rajoilla saavuttaa. Kotona ei pidä olla kurjaa.

Meillä ei ole päiväkotia, vaikka moni vanhempi niin tuntuu toivovan. Esimerkiksi tänä syksynä olin 2 kk ajan kotona, kun kuopus meni kouluun. Yllättäen koulun jälkeen meille oli joka päivä tulossa 3-6 muuta lasta, joiden vanhemmat oli kaikki luvanneet, että kyllä Jannen kotiin saa mennä, siellä on äiti kotona. Hassua, mutta minulta ei kysynyt kukaan! Kun ryhdyin rajoittamaan vierailuja, alkoi tulla soittoja, että "Miksu ei millään malta odottaa, että Janne saa läksyt tehtyä ja syötyä, voiko se meidän Miksu kuitenkin tulla koulusta suoraa teille?". No ei voi! Täällä ei ole välipalatarjoilua, läksyjenlukuapua eikä jatkuvaa valvontaa, joten kiitos ei, meille tulee kavereita vain etukäteen sovitusti ja silloinkin niin, että minä päätän, miten täällä ollaan.

IP-kerho maksaa noin 100 e/kk, minun tarjoamani "päivähoitopalvelu" katsottiin paremmaksi, olihan se ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulun opettaja ja kun päivän paimentaa mölyävää apinalaumaa, haluaa kotona olla rauhassa. Riittääkö tämä selitykseksi sulle?

Ei riitä. Sinusta oma vihasi oppilaita kohtaan tarkoittaa sitä, että lapseltasi evätään sosiaalinen elämä? HALOO!

Meille saa kavereita kyllä tulla ja niin sai lapsuudenkotiinkin... Ja hah, ne lapsuuden kaverit oli monet vielä vanhempien oppilaita, joten vanhempien tupla potenssiin 10. Tosin vanhempani eivät vihanneet oppilaitaan vaan suhtautuivat niihin luotevasti. Eikä ne meillä kiljunut ja riehunut. Hyvin ne käyttäytyi ja kotielämämme oli normaalia, ettei siinä ollut mitään hävettävää.

t: luokanopettaja, opettajaperheen tytär

Kiillota ap sädekehääsi nyt kiihekästi sillä minäkään en päästä meille usein kavereita, koska

olen todella sairas ja kun päästin niin meillä oltiin aina ja porukka vaan lisääntyi. Loppujen lopuksi kävi näitä , että vieras lapsi tulee ovelle, että hänen pitää tulla nyt meille kun ei ole avaimia eikä äiti ole kotona. Siis vanhemmat oletti ihan peruksena, että tänne saa mukulansa tökätä hoitoon, koska olen itse aina kotona! Olen, koska olen niin kipeä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö tahtoisi muuta elämää toisinaan. En ala syömään enää kipulääkkeitä sen takia kourakaupalla, että kaikki naapuruston pikkuprinsessat tulevat meille. Vieläpä leuhkivat kuinka he tekevät aina sitä ja tätä ja menevät sinne ja tonne. Niin. Ehkä mekin päästäisiin jos meillä ei olisi aina jonkun muun muksut.

Olisivat nämä äidit edes joskus tarjonneet omaa apuaan eli pyytää mun tyttöjä heille edes hetkeksi.

Koko kesän roikuttiin meidän takaovella pyytämässä milloin mehua ja milloin jäätelöä.

Kun se voi olla hankala ymmärtää, että se oma muksusi ei ole ainoa kuka käy teillä vierailleen lapsen luona (noin yleisesti siis). Kun siellä käy 10 lasta viikon aikana pari kertaa niin enough!

Ja itse olen nyt ottanut taukoa ja sanonut ettei meille pääse. Odottanut joskos omat pääsisivät kavereilleen välilllä. Eipä ole päässeet, joten meidän lakko jatkukoon myös.

Eikö olekin ikävää?

Meille saa tulla käytännössä aina, kun jompikumpi vanhemmista kotona, muuten ei.

Lapsienne? Väärin taivutettu!

Vierailija kirjoitti:

Kiillota ap sädekehääsi nyt kiihekästi sillä minäkään en päästä meille usein kavereita, koska

olen todella sairas ja kun päästin niin meillä oltiin aina ja porukka vaan lisääntyi. Loppujen lopuksi kävi näitä , että vieras lapsi tulee ovelle, että hänen pitää tulla nyt meille kun ei ole avaimia eikä äiti ole kotona. Siis vanhemmat oletti ihan peruksena, että tänne saa mukulansa tökätä hoitoon, koska olen itse aina kotona! Olen, koska olen niin kipeä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö tahtoisi muuta elämää toisinaan. En ala syömään enää kipulääkkeitä sen takia kourakaupalla, että kaikki naapuruston pikkuprinsessat tulevat meille. Vieläpä leuhkivat kuinka he tekevät aina sitä ja tätä ja menevät sinne ja tonne. Niin. Ehkä mekin päästäisiin jos meillä ei olisi aina jonkun muun muksut.

Olisivat nämä äidit edes joskus tarjonneet omaa apuaan eli pyytää mun tyttöjä heille edes hetkeksi.

Koko kesän roikuttiin meidän takaovella pyytämässä milloin mehua ja milloin jäätelöä.

Kun se voi olla hankala ymmärtää, että se oma muksusi ei ole ainoa kuka käy teillä vierailleen lapsen luona (noin yleisesti siis). Kun siellä käy 10 lasta viikon aikana pari kertaa niin enough!

Ja itse olen nyt ottanut taukoa ja sanonut ettei meille pääse. Odottanut joskos omat pääsisivät kavereilleen välilllä. Eipä ole päässeet, joten meidän lakko jatkukoon myös.

Eikö olekin ikävää?

Ja lisään vielä, että itselläni on lapsia 4 eli kyläilijöitä riittää kyllä. Isompien kohdalla tosin vanhemmat ovat onneksi vastavuoroisia ja peräti ymmärtäväisiä sen suhteen, että en aina jaksa. Eivät auta, mutta eivät myöskään työllistä minua omillaan lisää. Se epäitsekkyys on se mikä auttaa minuakin jaksamaan ja antaa halua yrittää enemmän. Antamalla saa. Tämän kun useampi käsittäisi. Yksipuolisesti kukaan ei jaksa kauan ellei ole vain yksi tai kaksi lasta niin voi venyä pidempään (ja jos on terve niin vielä enemmän).

Pitää ymmärtääcettä ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja jokainen tekee ratkaisut omista lähtökohdistaan. Tällä hetkellä meille saa kaverit tulla kylään ja joskus sovitusti myös yökylään, mutta reilu 1,5 vuotta sitten asiat olivat toisin. Silloin olimme mieheni kanssa molemmat työttömiä ja asuimme 4 henkilöä kaksiossa. Kaksi lasta jakoi yhden huoneen ja olohuone oli samalla yös minun ja mieheni makuuhuone. Sirarukset ovat eri sukupuolta ja ikäeroa heillä on 5 v, joten toisen lapsen vieraat vaikuttivat aina myös toisen lapsen olemiseen. Joskus nuoremmalla jo kuitenkin alakoululaisella oli vieras kylässä ja koska ei ollut omaa huonetta missä leikkiä, niin pojat joksivat ympäri asuntoa ja mm. pomppivat ulkovaatteissa meidän vanhempien sängyllä, juoksivat peräkanaa kauhuissaan olevan kissan perässä jne.. 

Ja tietenkin vähän vaikuttaa myös raha.. on kiusallista kun oma lapsi pyytää voiko kaveri jäädä syömään tai syödä  myös välipaloja meillä, kun ruokarahat hädin tuskin riittivät oman perheen tarpeisiin. Koskaan en kehdannut kieltää, koska saahan omatkin lapseni joskus syödä kavereiden luona, mutta tietenkään lapset eivät aina ole ihan perillä talousasioista ja eikä heitä sellaisilla haluaisi stressatakaan. Nyt kun rahallinen tilanteemme on parempi, niin on ihan selvää että meillä saa myös kaverit syödä. 

Tällä hetkellä meillä on isompi asunto ja lapsilla omat huoneet. Nyt lasten kyläilyt eivät ole ongelma, koska leikkivät kiltisti omissa huoneissaan, eivätkä juokse ja häiriköi ympäri asuntoa. Nykyään meille saa tulla kylään ja tosiaan sovitusti myös yökyläilyt ovat sallittuja. 

Ymmärrän, ettei aina saa tulla ja ihmiset haluavat yleensä olla rauhassa kotonaan, mutta joskus olisi vastavuoroisuuden nimissä reilua lapsen kavereiden vanhempiakin kohtaan. Onko esim. kerran viikossa kavereita kylään mielestänne täysin kohtuuton vaatimus? Ja toki pitää edellyttää, että kyläilijät osaavat käyttäytyä asiallisesti ja jos tätä ei noudata niin silloin on minusta aiheellista kieltää vierailut väliaikaisesti tai pysyvästi tilanteen vakavuudesta riippuen.

Kyllä minun kaikkien kavereideni luo sai joskus mennä ja meillekin sai tulla, kunhan sovin asiasta äidin kanssa erikseen. Tuli nähtyä monenlaisia koteja, toiset siistejä, toisissa pysyvä kaaos, yhden kaverini äiti tupakoi asunnossaan ja ties mitä kaikkea. Äitini teki vuorotyötä ollessani lapsi ja sanoi kyllä selkeästi, jos jotkut päivät eivät hänen työvuorojensa vuoksi sopineet.

Ja jahka tässä omia lapsia tulee niin lapsen ystävät ovat meille tervetulleita, kunhan talossa noudatetaan talon sääntöjä ja saavat talon muun asukkaat elellä kotonaan normaaliin tapaan. Yökyläilyä voi sitten harrastaa, jos lapsi ja kaverinsa sitä tahtovat ja osaavat asiallisesti olla.

Toki joissain tilanteissa voi olla aiheellista kieltää kokonaan pysyvästi vierailut asiallisiltakin lapsen kavereilta, mutta siinä täytyisi olla jo vähän erikoisempi syy, kuten jonkun perheenjäsenen tartunta-altis sairaus, vieraiden suhteen arvaamattomasti käyttäytyvä lemmikkieläin, tms. erikoisempaa.

Lapsellamme on kaveri, jonka luokse ei yökyläilykutsuja tule saati juuri muutakaan, mutta siellä on varmasti vähän eri meininki ja olosuhteet kuin meillä, kun on isompi perhe, erilaiset ammatit vanhemmilla ym.  Tuo kaveri on ihan mahtava tyyppi, olen iloinen heidän kaveruudestaan ja meillä sopii yökyläilytkin hyvin kuvioihin.

Jokainen päättää omasta kodista. Aloittaja on typerä.