Te jotka ette päästä lapsienne kavereita teille kylään

Ei tule meille vieraat mukulat. Piste.

Tämä on kyllä hurjan ankea teksti.

Omassa lapsuudessani vierailtiin ystävien luona muutta mutkitta, läheisimpien ystävien luona oltiin paljonkin.

Itsellä on nyt alle kouluikäinen lapsi, jolla käynyt jo vieraita ja käynyt itse kavereiden luona. Sovitusti tietenkin.

Ap on yrittänyt pariin otteeseen tähdentää, että ihmettelee, miksi lapsivieraita ei voisi koskaan tulla ja niin kyllä minäkin. Ymmärrän, aina ei jaksa tai halua. Olen minäkin sanonut kaverille jolla vilkas lapsi useasti, että nyt ei sovi, katsotaan myöhemmin. Mutta että ei koskaa ikinä, koska ei vaan halua? Luulisi omille lapsille sen verran joustoa löytyvän, että vieraita saisi joskus käydä...

Ja miten te luulette, että lapsenne osaa käyttäytyä vieraissa? Oletettako että osaa olla ilman vierailun mallia? On kuitenkin eri asia vierailla vanhempien kanssa kuin yksin.

Perheen aikuiset päättävät vierailuista, piste. Täällä voidaan vauvapalstalla lynkata jos se tekee teidän onnelliseksi, mutta mitään päätösvaltaa tällä raadilla ei ole. Antakaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja kaverit saavat tulla, mutta eivät aina. Minulta pitää kysyä lupa, sillä ihan aina en todellakaan halua meille yhden yhtä vierasta. Viime viikolla 10 vuotiaalla pojallani oli meillä kaksi kertaa kaveri ja hän oli kerran kaverillaan, se oli ihan ok. Vanhemmilla tytöillä on harrastuksensa ja heillä ei kaverit niin käy. Haluan olla omassa kotonani rauhassa ja en todellakaan halua olla koko ajan vieraskorea joidenkin naapurin lasten takia. Viikonloppuisin en varsinkaan halua ketään meille ennen puoltapäivää jos silloinkaan. Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan, näin meillä oli jo silloin kun olin pieni ja niin on nytkin. Yövieraita en ota. Lapseni eivät sellaisia edes halua, vaan kotimme rauhoittuu vieraista viimeistään puoli kasilta.

Vieraskorea ei lasten takia tarvi olla. Aluksi minäkin yritin mutta eihän sitä jaksa jos kaveri on jatkuvasti kylässä. Ihan normaalisti ollaan ja eletään.

Kadun,että päästin aikoinaan kavereita meille. Nykyään levittävät valheellisia tietoja eri foorumeilla esim muka söimme aina kalapuikkoja ja ranskalaisia. Ei pidä paikkaansa. Tein usein risottoa,kana tai liha sekä jauhelihakastiketta,keittoja yms. Väitti eräs joka päivä meillä käyneensä,ei pidä paikkaansa.

Meilläkinrahatvähissä kirjoitti:

Ei tule meille vieraat mukulat. Piste.

Meille harvoin ja tarkkaan valitut voi päästä. Ihan ulkomaalaista lasta en päästä.

Vierailija kirjoitti:

Perheen aikuiset päättävät vierailuista, piste. Täällä voidaan vauvapalstalla lynkata jos se tekee teidän onnelliseksi, mutta mitään päätösvaltaa tällä raadilla ei ole. Antakaa olla.

Juurikin näin. Ja saa juoruta ym kuinka kummallisia jotkut on. Minun lapset on hyvissä ammateissa ja raittiita nykyään,vaikkei päästetty kaikkia naapurin kakaroota lapsena meille kotiin .

Meille lasten kaverit ovat tervetulleita lähtökohtaisesti aina. Joskus olen sanonut, että tänään ei voi tulla ja perustellut sen. Aika usein ovella on 3-4 vieraat kenkäparit sikinsokin. Jos melu tai muu nousee korkealle uskallan siitä sanoa. Ihanaa että meillä kotona viihtyy omat lapset ja heidän kaverinsa. Yökyläilyn perään omat lapset eivät ole.

Ihmisillä voi olla syynsä, eivätkä niistä aina kerrota.

Aika pienisieluista ruveta tätä asiaa täällä kääntelemään.

Ehkä he eivät halua kutsua juuri sinun lastasi.

Se tuntuu nykyään olevan joillain aikuisilla tapana,että suoraan meidän lapsen kanssa vaikka koulun pihalla näitä sopivat. Sitten hirveä vääntö vaikka olisi mitä omia menoja. Ei vaan toimi noin. Noin pienillä omassa lapsuudessa vierailut sovittiin aikuisten kesken. Onko alkeellisimmatkin käytöstavat kadonneet?

Meillä on onneksi tilaa talossa, niin kaikille riittää rauhaa vieraista huolimatta, ja varaa tarjota välipalat ja illallisetkin, jos vieraalle maistuu. Vierailuja rajoitetaan pääasiassa vain silloin, jos joku perheestä on sairaana tms. Meillä saa olla myös yötä. Omat lapset ja heidän ystävänsä viihtyvätkin meillä erittäin hyvin.

Väitän, että tunnen lapseni ja heidän ystävänsä aika paljon paremmin kuin nämä vanhemmat, joiden koteihin eivät lapset ole tervetulleita. Erityisesti teini-ikäisen vanhempana olen kiitollinen siitä avoimesta ja välittömästä suhteesta, joka minulla teiniin ja hänen ystäviinsä on.

Meille on saanut tulla aina, paitsi ei liikaa, silloin menee apinalaumaksi ja nyt toinen rajoitus on rauhiksille, joita ei haluta teinien seuraan.

Syitä, miksi en halua useinkaan kavereita meille:

- viikkorytmiin kuuluu kodin ulkopuolisia harrastuksia, haluan lapsilleni myös rauhoittumisaikaa

- jos isosisaruksen kaverit "dissaavat" meillä pikkusisarusta, tarkoittaa se porttikieltoa kunnes tapakulttuuri on saatu haltuun

- osa lapsista nuuskii joka nurkan, ruinaa herkkuja, vaatii ohjelmapalveluita. Joskus sitä on pa. ja väsynyt

- "vuoroin vieraissa" ei toteudu meidän kohdalla kovin hyvin, eli lasten kaverit olisivat tulossa aina meille, eikä lapsia kutsuta kavereille juuri koskaan.

Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa ja harrastuksissa tapahtuva sosiaalisuus riittää hyvin. Lapsen pitää osata olla myös itsekseen ja perheen parissa. Muuten kyllä kannustan lapsia hyvien kaveruuksien solmimiseen ja reiluun meininkiin.

Aina on oma lapsi laittanut minulle viestiä että sopiiko, ja aina olen vastannut että sopii.

Ekalla luokalla yksi kaveri tuli aina aamulla meille katsomaan lastenohjelmat ja lähtivät yhdessä kouluun, kun hän olisi ollut yksin kotona. Ihan hänen äitinsä kysyi että kävisikö, ja kävihän se. Mukava poika.

Sitten heitä kävi joukolla leikkimässä, vain yksi poika oli sellainen ettei uskonut ja hyppi kaikkialla. Toruin häntä ja soitin hänen äidille. Äiti otti nokkiinsa, joten tämä poika ei enää ollut tervetullut.

Sitten alkoi yökylät ja popparit ja elokuvienkatselut. Menin itse tulpat korvilla nukkumaan että saivat kikattaa. Monella ei kotona ollut sellaista mahdollisuutta ja oli paljon pikkusisaruksia, niin olihan kiva että meillä voi. Sovittiin vaan että ne on nyyttärit, ja että siivoavat jälkensä.

Sitten tuli lanit, kaikki toivat koneensa ja olohuone oli täynnä jatkojohtoja. Siinä vaiheessa jo vietin iltani mukavasti kaverilla ja annoin poikien pelata.

Nykyään minulla on jo hiljaista ja poika kestitsee ystäviä opiskelukämpillään. Tykkää laittaa kavereille ruokaa. Hieno poika, olen hänestä tosi ylpeä.

Mulla oli just tuollainen äiti joka ei halunnut vieraita kakaroita kylään pyörimään. Hän ei myöskään siivonnut taloa kunnolla juuri koskaan. Joo imurointi kerta pariin viikkoon ehkä ja samalla ruokapöydän pyyhintä mutta ei juuri mitään muuta. Ei siinä oikein tehnyt mielikään kutsua ketään.

Ja joo, mua alettiin kiusata. Eikä tosiaan tee mieli olla ton itsekkään ämmän kanssa tekemisissä. Hän sai myös usein raivokohtauksia eikä ole kauheasti muuttunut iän myötä.

Hoidan lapsia/perheitä, joissa syöpä tai joku muu vaikea sairaus. Tiedän, että esim näihin koteihin eivät vieraat saa tulla immunosuppression takia.

Joissakin kodeissa voi olla alkoholiongelma, mit-ongelma esim. masennus tai skitsofrenia. Joissain kodeissa voi olla vihainen tai arka lemmikki. Jonkun koti voi olla niin köyhä, että ihan oikeasti ei ole varaa tarjota mitään lasten vieraille, ja se hävettää.

Ole sinä ap iloinen omasta hyvästä tilanteestasi, ja nauti nyt paremmuudestasi tässä(kin?) asiassa, kun semmoinen lisää mielihyvääsi.

Meillä on hyvä ja toimiva systeemi: lapsillamme (8- ja 10-vuotiaat) on viikossa kaksi kaveri-iltaa, jolloin he saavat vierailla omien kaveriensa luona, kutsua kavereita meille tai viettää aikaa jossain ulkona kavereiden kanssa. Mikä tahansa muu päivä voi olla kaveri-ilta, paitsi lauantai, joka on perheellemme pyhitetty sekä ne illat viikolla, jolloin lapsilla on harrastuksia (kummallakin pari iltaa viikossa). Kaksi iltaa viikossa jää sitten läksyille, lukemiselle, pelaamiselle, lemmikkien kanssa touhuamiseen, kotiaskareisiin ja onhan se kiva, jos sisarukset leikkivät keskenään. Myös isovanhempia on kiva tavata silloin tällöin. Yökylät ovat mahdollisia, ikäänkuin kaveri-illan jatkeena, mutta lapsemme eivät ole niihin innostuneet. Vanhempi ei halua ollenkaan kavereille yöksi ja nuorempi on ollut pari kertaa.

Olen huomannut, että lapset eivät halua nähdä kavereitaan, jos kotona on jotain hauskaa tekemistä: meillä leivotaan, askarrellaan, pelataan yhdessä ja katsotaan leffoja. Kerran yksi kaveri oli kylässä, kun meillä oli leffailta, ja hän häiritsi ja höpötti koko ajan. Vanhempi kyllästyi ja käski kaverin häipyä kotiinsa.

Omassa lapsuudessani (80-90-luvulla) kavereiden luona oltiin kavereiden huoneessa. Ei todellakaan pyöritty muualla talossa ja vanhempien jaloissa. Muu talonväki käytiin tervehtimässä ja sen jälkeen mentiin kaverin huoneeseen. Joskus katsottiin olohuoneessa videoita tai tuli kutsu ruoka- tai kahvipöytään. Sovittuun aikaan lähdettiin kotiin.

Minä en rehellisesti jaksa näitä (röyhkeitä) nykylapsia, jotka kylään tullessa kolaa koko talon läpi. Aukovat uteliaana suljettuja ovia, pyörivät koko ajan kintereillä kyselemässä ja pällistelemässä ja välillä tuntuu että toiset ovat enemmän kiinnostuneita minun seurasta kuin lapseni. Jos ei tarjoiluja ala kuulua tullaan kysymään syötävää. Ilman mitään suodattimia arvostellaan toisten kotia. Kun kotiin lähdön aika koittaa soitetaan äidille/isälle ja vasta sen jälkeen tullaan kysymään minulta, että voinko vielä olla, KUN MUN ÄIDILLE SE SOPII. Sitten lähdetään nenä nirpassa kotiin, kun mulle se ei sovikaan.

Olen hienovaraisesti mutta jämäkästi karsinut lasten kyläilykavereista nämä lapset pois. Joskus kun olivat pienempiä jaksoin vielä opastaa vieraille lapsille kyläilytapoja, mutta nyt kun ikää on 10-12 v, niin se on vain tyly ei silloin kun itse olen kotona. Ne kaverit saa tulla, jotka eivät tarvitse jatkuvaa aikuisen läsnäoloa ja joille on ihan siellä omassa kodissa opetettu kunnioittamaan kavereiden perheiden yksityisyyttä - näitäkin onneksi vielä on.

Korona- aikana meille ei voi tulla kylään kuin pihalle. Eikä varsinkaan yöksi. Jos joku lapsukainen täsät pahat ttaumat saa niin menne sitten yhteiskunnan kustantamaan terapiaan.