Lue keskustelun säännöt.
Miksi lihavuudesta yritetään tehdä hyväksyttävää ja kaunista? Vaikka lihavuus ei ole ikinä tervettä?
15.10.2016 |
Ja ei tarvitse tulla sanomaan "ei laihuuskaan ole tervettä " koska nyt ei ole kyse muusta kun lihavuudesta.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Tuntuu, että kaikkien olisi pakko hyväksyä lihavuus, eikä siitä saisi sanoa faktoja tiskiin.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
En oo tommosta huomannu.
Lehdissä xxl- mallien kuvia ja heistä ei saa sanoa mitään negatiivista, heitä täytyy pitää viehättävinä, vaan kun eivät sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en tiiä. Oma isoäitini on hyvin ylipainoinen ja kannustaa aina syömään kaikkea epäterveellistä, jotta en olisi niin kovin laiha...
T. 157cm/52kg
Lyököön faktat tiskiin mutta se ylipainoisten haukkuminen kuvottaa. Ruma läski sitä, ällöttävä läski tätä.
Koska kaikki jutut joissa kerrotaan että lihavuus on ihan hyvä juttu myyvät hyvin. Koska lihavia on niin paljon.
Haluaisin kovasti tietää, mikä BMI on ap:sta lihava. Sitten voidaan keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähden siitä että lihavuutta ei kenenkään tarvitse pitää kauniina, mutta että jokaisella on kokoon katsomatta oikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lihavuudesta huomauttelijat kai luulevat että se arvostelu tai itseinho saisi ihmisen laihduttamaan. Kerron omasta kokemuksesta, että se on juuri päinvastoin: vasta armollisuus ja itsensä hyväksyminen johtivat kohdallani haluun pitää itsestä huolta ja sen seurauksena laihtumiseen. Arvostelulla ja haukkumisella edesautetaan vain syömishäiriöitä.
Pidä epäterveellisenä jos tahdot, ja haukukin jos tahdot, kunhan haukut yhtä paljon myös niitä, jotka käyttävät vaikkapa liikaa kahvia tai liikaa suolaa.
Faktoja saa lyödä tiskiin, mutta on naurettavaa lyödä niitä sillä ajatuksella, että ko. lihava ei niitä tietäisi. Lähes jokainen millään tapaa epäterveellisesti elävä tietää kyllä, että ei elä terveellisesti, mutta ei sillä hetkellä jostain syystä jaksa, kykene tai halua tehdä muutosta. Sen olettaminen, että joku ei muka tietäisi lihavuuden huonoja puolia, on erittäin alentuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sukulaisia KUOLLUT lihavuudesta aiheutuneisiin sairauksiin, siis sydän- ja verisuonitauteihin. Eli voisi varmaan sukurasitteesta puhua, itse olen onneksi hyvinkin hoikka.... mutta surettaa todella paljon ajatella, että näin on. Tietysti sydän- ja verisuonitaudit ovat monitekijäisiä tauteja, mutta kun elopainoa on normaalipituisella ihmisellä 160kg, niin syy-yhteyttä ei tarvitse kaukaa hakea. Todella, todella surullista, enkä soisi kenenkään menettävän henkeään keski-ikäisenä.
Lihavuus ei ole hyväksyttävää eikä hauskaa, epäterveet elämäntavat eivät myöskään. Lihavuuskeskustelussa sellaisten 170cm/85kg liikunnallisten aikuisten ihmisten pitää lakata uhriutumasta - tuo ei ole sitä lihavuutta, josta minä nyt puhun. Ja toisaalta lihavuuskeskustelussa täytyy lopettaa jonkun pienen ylipainon ruotiminen, jollain kymmenellä kilolla ei ole mitään väliä vaan sillä, että tila ei etene pahemmaksi ja elintavat on kunnossa/korjataan. Kun elintavat on oikeasti kunnossa ja ollut pitkän aikaa, niin elopainolla ei lopulta ole edes väliä. Mutta siinä kohtaa kun elintavoissa jokin mättää, niin voi olla varma, että paino lähtee nousemaan, ja lopputulos on se 160kg, haavat ei parane, ihopoimut tulehtuu, normi arjen askareet hankaloituu merkittävästi, uniapnea, tarvitseeko vielä jatkaa... tätä olen nähnyt sukulaisillani, ja se ei ollut kivaa katseltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sukulaisia KUOLLUT lihavuudesta aiheutuneisiin sairauksiin, siis sydän- ja verisuonitauteihin. Eli voisi varmaan sukurasitteesta puhua, itse olen onneksi hyvinkin hoikka.... mutta surettaa todella paljon ajatella, että näin on. Tietysti sydän- ja verisuonitaudit ovat monitekijäisiä tauteja, mutta kun elopainoa on normaalipituisella ihmisellä 160kg, niin syy-yhteyttä ei tarvitse kaukaa hakea. Todella, todella surullista, enkä soisi kenenkään menettävän henkeään keski-ikäisenä.
Lihavuus ei ole hyväksyttävää eikä hauskaa, epäterveet elämäntavat eivät myöskään. Lihavuuskeskustelussa sellaisten 170cm/85kg liikunnallisten aikuisten ihmisten pitää lakata uhriutumasta - tuo ei ole sitä lihavuutta, josta minä nyt puhun. Ja toisaalta lihavuuskeskustelussa täytyy lopettaa jonkun pienen ylipainon ruotiminen, jollain kymmenellä kilolla ei ole mitään väliä vaan sillä, että tila ei etene pahemmaksi ja elintavat on kunnossa/korjataan. Kun elintavat on oikeasti kunnossa ja ollut pitkän aikaa, niin elopainolla ei lopulta ole edes väliä. Mutta siinä kohtaa kun elintavoissa jokin mättää, niin voi olla varma, että paino lähtee nousemaan, ja lopputulos on se 160kg, haavat ei parane, ihopoimut tulehtuu, normi arjen askareet hankaloituu merkittävästi, uniapnea, tarvitseeko vielä jatkaa... tätä olen nähnyt sukulaisillani, ja se ei ollut kivaa katseltavaa.
Tässähän se onkin. AV:lla lihavuus tuntuu olevan yli 55kg pituudesta huolimatta. 25BMI on jo auttamattoman läski. Oikeasti terveyshaitat alkavat näkyä vasta yli BMI30 ja BMI40-> on jo nopeallakin aikataululla hengenvaarallista.
AV:lla keskustelua haittaa kuitenkin se, että normaalipainoisia väitetään lihaviksi ja vaikka he olisivat kenen esteettistä silmää rääkkääviä, se ei tee heidän painostaan epäterveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tässä kertoa pienen esimerkin, joka kenties takoo ap:llekin järkeä päähän. (Vaikka sitä epäilen.) Eräänä kauniina päivänä minä, lihava nainen, olin ylittämässä kaupungin keskustan katua liikennevaloissa. Olin epävarmalla mielialalla, koska olin menossa tapaamaan sukulaista, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Silloin kun vielä näimme, olin ollut hoikka. Pelkäsin, ettei hän edes tuntisi minua.
Siinä valojen vaihtumista odotellessani viereeni tuli vanha, laiha nainen. Hän alkoi haukkua minua kovaan ääneen kaikkien kuullen. Kommentoida, miten olen ällöttävän näköinen, miten kehtaankin olla paksuine reisineni ihmisten ilmoilla jne. En uskaltanut ryhtyä mihinkään, koska sairashan tuo ihminen oli, mutta tästä sisuuntuneena marssin pystypäin tapaamaan sukulaistani ja vietimme mukavan illan. Sitä en tiedä, miten paljon hän kauhisteli mielessään lihomistani, mutta ainakaan ei haukkunut päin näköä.
Sairashan se vanha, laiha nainen epäilemättä oli. Paljon sairaampi kuin minä kiloineni ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähden siitä että lihavuutta ei kenenkään tarvitse pitää kauniina, mutta että jokaisella on kokoon katsomatta oikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lihavuudesta huomauttelijat kai luulevat että se arvostelu tai itseinho saisi ihmisen laihduttamaan. Kerron omasta kokemuksesta, että se on juuri päinvastoin: vasta armollisuus ja itsensä hyväksyminen johtivat kohdallani haluun pitää itsestä huolta ja sen seurauksena laihtumiseen. Arvostelulla ja haukkumisella edesautetaan vain syömishäiriöitä.
Olen erimieltä tässä kanssasi. Toisen haukkuminen on aina väärin mutta liika lihavuus on vaara ihmisen terveydelle ja se ei liity mitenkään siihen että "kilot kuuluu hänen identiteettiin ja ne pitää hyväksyä". Nimenomaan niistä pitää päästä eroon, koska ne aiheuttavat erilaisia vaivoja.
En ymmärrä miksi kenenkään kuuluu hyväksyä itsensä läskinä, se tarkoittaa ettei tee asialle mitään. Tuo vaatii jo sitä että kannattaa mennä juttelemaan terapiaan eikä ihminen tiedä pitäisikö laihduttaa ja mitä varten.
Itse olen lievästi lihava. 6 kiloa vähimmäisrajaan ja sen näkee, vatsanympärys 93 senttiä kun pitäisi olla alle 80.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan tässä kertoa pienen esimerkin, joka kenties takoo ap:llekin järkeä päähän. (Vaikka sitä epäilen.) Eräänä kauniina päivänä minä, lihava nainen, olin ylittämässä kaupungin keskustan katua liikennevaloissa. Olin epävarmalla mielialalla, koska olin menossa tapaamaan sukulaista, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Silloin kun vielä näimme, olin ollut hoikka. Pelkäsin, ettei hän edes tuntisi minua.
Siinä valojen vaihtumista odotellessani viereeni tuli vanha, laiha nainen. Hän alkoi haukkua minua kovaan ääneen kaikkien kuullen. Kommentoida, miten olen ällöttävän näköinen, miten kehtaankin olla paksuine reisineni ihmisten ilmoilla jne. En uskaltanut ryhtyä mihinkään, koska sairashan tuo ihminen oli, mutta tästä sisuuntuneena marssin pystypäin tapaamaan sukulaistani ja vietimme mukavan illan. Sitä en tiedä, miten paljon hän kauhisteli mielessään lihomistani, mutta ainakaan ei haukkunut päin näköä.
Sairashan se vanha, laiha nainen epäilemättä oli. Paljon sairaampi kuin minä kiloineni ikinä.
Mua taas sun lihavat naiset haukkuu tikkujalaksi, ruipeloksi ym. Jännä juttu, itse olen todella hoikka enkä ole ikinä ketään lihavaa haukkunut tai arvostellut, mutta lihavat haukkuu ja arvostelee mua valehtelematta viikottain esim. töissä.
Lihavuus ei ole 'epätervettä' eikä edes epäterveellistä muuten kuin ehkä pienen nivelille aiheutuvan ylirasituksen muodossa. Viskeraalinen, sisäelimiin kertyvä rasva sen sijaan on epäterveellistä. Viskeraalista rasvaa kertyy, kun ihmisen rasvanvarastointi eivät toimi kunnolla eli sen sijaan, että rasva varastoituisi ihon alle ja ihminen lihoisi, se varastoituu sisäelimiin. Monilla tikkulaihoilla voi olla esim. rasvamaksa koska he eivät liho vaan rasva varstoituu maksaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus ei ole 'epätervettä' eikä edes epäterveellistä muuten kuin ehkä pienen nivelille aiheutuvan ylirasituksen muodossa. Viskeraalinen, sisäelimiin kertyvä rasva sen sijaan on epäterveellistä. Viskeraalista rasvaa kertyy, kun ihmisen rasvanvarastointi eivät toimi kunnolla eli sen sijaan, että rasva varastoituisi ihon alle ja ihminen lihoisi, se varastoituu sisäelimiin. Monilla tikkulaihoilla voi olla esim. rasvamaksa koska he eivät liho vaan rasva varstoituu maksaan.
Uskottele itsellesi mitä haluat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähden siitä että lihavuutta ei kenenkään tarvitse pitää kauniina, mutta että jokaisella on kokoon katsomatta oikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lihavuudesta huomauttelijat kai luulevat että se arvostelu tai itseinho saisi ihmisen laihduttamaan. Kerron omasta kokemuksesta, että se on juuri päinvastoin: vasta armollisuus ja itsensä hyväksyminen johtivat kohdallani haluun pitää itsestä huolta ja sen seurauksena laihtumiseen. Arvostelulla ja haukkumisella edesautetaan vain syömishäiriöitä.
Olen erimieltä tässä kanssasi. Toisen haukkuminen on aina väärin mutta liika lihavuus on vaara ihmisen terveydelle ja se ei liity mitenkään siihen että "kilot kuuluu hänen identiteettiin ja ne pitää hyväksyä". Nimenomaan niistä pitää päästä eroon, koska ne aiheuttavat erilaisia vaivoja.
En ymmärrä miksi kenenkään kuuluu hyväksyä itsensä läskinä, se tarkoittaa ettei tee asialle mitään. Tuo vaatii jo sitä että kannattaa mennä juttelemaan terapiaan eikä ihminen tiedä pitäisikö laihduttaa ja mitä varten.Itse olen lievästi lihava. 6 kiloa vähimmäisrajaan ja sen näkee, vatsanympärys 93 senttiä kun pitäisi olla alle 80.
Minä olen muutaman kilon rajan sisäpuolella ja vyötäröni on reilusti alle 80cm. Lantioni on varmasti isompi kuin sinun. Terveyden kannalta sillä on merkitystä, mihin se rasva asettuu. Se, että sitä on kertynyt takapuoleeni ja reisiini ei ole lainkaan niin terveydelle haitallista kuin esim. viskeraalinen rasva.
Siitä huolimatta ihmiset ovat joskus kokeneet oikeudekseen arvostella minun reisiäni mm. sanoin thunder thighs, ihmetelleet miksi en laihduta niin että saisin reisivaon, ja kuullessaan painoni he ovat kauhistuneet kuinka epäterveellistä painoni mahtaa olla. En edes kerro mitä takapuolestani on sanottu. Voin kertoa, että kun tutkimus julkistettiin, jonka mukaan naisilla joilla on takapuolessa ja reisissä rasvaa synnyttävät älykkäämpiä lapsia, kuin sellaiset joilla ei ole - hymyilytti aika leveästi.
Haukkuminen ei varmasti laihduta. Pakottaminen ei varmasti laihduta. "Ystävällinen muistuttelu" ei varmasti laihduta. Terve itsetunto laihduttaa ja kun ihminen rakastaa itseään, on onnellinen oman nahkansa sisällä, hän pitää itsestään parempaa huolta.
Lisäbuustia saataisi huomioimalla sokerivalmisteiden määrää ruoassa vaikka verotuksella ja ohjaamalla siitä tulleet verovarat kasvisten/hedelmien hinnanalentamiseen. Kuinka moni valitsisi irtokarkkipussin tai pakastepizzan, jos se maksaisi 19e kun terveellinen, iso valmislohisalaatti maksaisi 3e?
Olen lihava. Mulla ei ole sydän- ja verisuonitauteja, verensokeri on ok, maksa-arvot on ok, nivelet on ok, kilpparikin on ok. Ainoat ongelmat, mitä minulla on, on työperäiset tuki- ja liikuntaelin vaivat, joita on muillakin kollegoilla, niin lihavilla kuin laihoillakin.
Pystyn juoksemaan keskeytyksettä yli viisi kilometriä, uin luonnonvesissä kesät ja talvet, pyöräilen, treenaan koiran kanssa agilityä ja canicrossia.
Se, että ihminen on lihava, ei tarkoita sitä, että hän olisi sairas ja huonokuntoinen! Tiedän monta hoikkaa ihmistä, joilla on kattavampi lista sairauksia kuin minulla ja jotka ovat koko ajan sairaslomalla. Itse olin viimeksi sairaslomalla kevättalvella 2004!
t: 166cm/90kg
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus ei ole 'epätervettä' eikä edes epäterveellistä muuten kuin ehkä pienen nivelille aiheutuvan ylirasituksen muodossa. Viskeraalinen, sisäelimiin kertyvä rasva sen sijaan on epäterveellistä. Viskeraalista rasvaa kertyy, kun ihmisen rasvanvarastointi eivät toimi kunnolla eli sen sijaan, että rasva varastoituisi ihon alle ja ihminen lihoisi, se varastoituu sisäelimiin. Monilla tikkulaihoilla voi olla esim. rasvamaksa koska he eivät liho vaan rasva varstoituu maksaan.
Joo, nimenomaan keskivartalolihavuus on vaarallista ja ihon alle varastoituva rasva voi ilmeisesti olla jopa hyödyllistä, esim. vähentää insuliiniresistenssiä. Mutta mitäpä lottoat, onko keskivartalolihavuus yleisempää lihavilla vai normaalipainoisilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lähden siitä että lihavuutta ei kenenkään tarvitse pitää kauniina, mutta että jokaisella on kokoon katsomatta oikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lihavuudesta huomauttelijat kai luulevat että se arvostelu tai itseinho saisi ihmisen laihduttamaan. Kerron omasta kokemuksesta, että se on juuri päinvastoin: vasta armollisuus ja itsensä hyväksyminen johtivat kohdallani haluun pitää itsestä huolta ja sen seurauksena laihtumiseen. Arvostelulla ja haukkumisella edesautetaan vain syömishäiriöitä.
Olen erimieltä tässä kanssasi. Toisen haukkuminen on aina väärin mutta liika lihavuus on vaara ihmisen terveydelle ja se ei liity mitenkään siihen että "kilot kuuluu hänen identiteettiin ja ne pitää hyväksyä". Nimenomaan niistä pitää päästä eroon, koska ne aiheuttavat erilaisia vaivoja.
En ymmärrä miksi kenenkään kuuluu hyväksyä itsensä läskinä, se tarkoittaa ettei tee asialle mitään. Tuo vaatii jo sitä että kannattaa mennä juttelemaan terapiaan eikä ihminen tiedä pitäisikö laihduttaa ja mitä varten.Itse olen lievästi lihava. 6 kiloa vähimmäisrajaan ja sen näkee, vatsanympärys 93 senttiä kun pitäisi olla alle 80.
Kerroin vain oman kokemukseni. Olen syömishäiriöinen ja ravannut monet terapiat.
En tarkoittanut että "kilot kuuluu identiteettiin ja ne pitää hyväksyä" vaan että pitää hyväksyä itsensä. Pitää uskoa että on hyvä ja arvokas ihminen, terveyden ja kaiken hyvän arvoinen. "Olen ällöttävä,ruma ja laiska ja minun pitää rankaista itseäni ja laihtua" -asenne ei auta laihtumaan _terveellisesti_. Ei ainakaan minulla.
T. Se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Minä lähden siitä että lihavuutta ei kenenkään tarvitse pitää kauniina, mutta että jokaisella on kokoon katsomatta oikeus hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Lihavuudesta huomauttelijat kai luulevat että se arvostelu tai itseinho saisi ihmisen laihduttamaan. Kerron omasta kokemuksesta, että se on juuri päinvastoin: vasta armollisuus ja itsensä hyväksyminen johtivat kohdallani haluun pitää itsestä huolta ja sen seurauksena laihtumiseen. Arvostelulla ja haukkumisella edesautetaan vain syömishäiriöitä.
Tämä !
En oo tommosta huomannu.