Miten joillekin ihmisille voi osua elämään niin paljon kurjuutta?

Joskus ei vaan mene nallekarkit tasan. Itse uskon, että ihmiselle annetaan se, mitä jaksaa kantaa. Vastoinkäymiset karaisee ja hioo ihmistä. Itse olen positiivinen ja energinen ja auttavainen ihminen. En tiedä millainen olisin, ilman toisen vanhemman alkoholismia ja henkisiä sairauksia, toisen vanhemman fyysisiä sairauksia, omaa masennusta ja syöpäepäilyä. 

Toiset ihmiset valittavat, vaikka kaikki on hyvin ja perhe terveenä, itse olen silloin onneni kukkuloilla.

Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.

Jos alkuasetelma on pielessä, menee helposti kaikki muukin väärin.

Niinpä!

vierailija kirjoitti:

Joskus ei vaan mene nallekarkit tasan. Itse uskon, että ihmiselle annetaan se, mitä jaksaa kantaa. Vastoinkäymiset karaisee ja hioo ihmistä. Itse olen positiivinen ja energinen ja auttavainen ihminen. En tiedä millainen olisin, ilman toisen vanhemman alkoholismia ja henkisiä sairauksia, toisen vanhemman fyysisiä sairauksia, omaa masennusta ja syöpäepäilyä. 

Toiset ihmiset valittavat, vaikka kaikki on hyvin ja perhe terveenä, itse olen silloin onneni kukkuloilla.

Jotkut tekevät itsemurhan niiden vastoinkäymisten takia, joten enpä tiedä tuosta, että jokaiselle annetaan niin paljon, kuin jaksaa kantaa.

Mulle on käynyt niin että kolme isoa elämäni kriisiä osuivat peräjälkeen, aina kun tunsin selvinneeni niin seuraava iski. Viimeiset 10v. on nyt mennyt näin. Nyt olen taas jaloillani ja yritän olla odottamatta mitä seuraavaksi ja mennä täysillä ja NYT.

Minä olen menettänyt äitini äkillisesti. Minun isä sairastaa syöpää. Minä sairastan masennusta ja pakko-oireista häiriötä sen takia olen eläkkeellä. Minulla on sydän leikattu avosydänleikkauksessa jonka jälkeen puolisoni jätti minut.

Minulla ei ole ketään ystäviä tai kavereita istun yksin kaikki päivät.

Iäti muistan sen sunnuntain kun oveeni koputettiin menin aukaisemaan oven ja siellä oli kaksi poliisia. Sanoivat ensin tunnenko sen ja sen henkilön? Vastasin joo tunnen... sitten sanoivat " nyt olisi hyvä istua" no istuin alas ja sitten kuulin, että äitini on menehtynyt.

HEH HEH olin eilen vielä ollut äitini kanssa puhelimessa ja siitä n. vartti hän kuoli eteisen lattialle.

Siitä sitten alkoi pesänselvitys jossa velkojat uhkailivat minua useasti vaikka en minä missään vastuussa ollut äitini veloista. Pesänselvitys vei 4 vuotta ja mitään omaisuutta ei ollut jaettavaksi.

Peruskoulussa muistan miten minun tavaroita kuten penaali, hattu, hanskat uitettiin säännöllisesti vessanpöntössä. Sitten lystiä oli valella minun pulpetti koiranpaskalla... Mitä opettaja teki ei mitään koska leikki kuuluu kouluun! Lopulta sitten ns. koulukuraattori piti luokan edessä puheen kiusaamisesta. Voitte arvata miten se aktivoi minun kiusaajia. Heistä oli mukavaa piirittää minut ja heitellä jäälohkareilla minua leikissä minulta aukesi otsa muutaman kerran ja kerran meni leuat sijoilta.

Joten jokainen saa sen minkä verran jaksaa kantaa mutta kyllä minun hartiat ei oikein jaksa enään. Siksi toivon kuolemaa joka helvetin päivä kun takuueläkkeellä kituuttaa menemään ja mitään toivoa ei ole enään.

Jos alku on vaikeaa, on aina vaan vaikeampi ponnistaa. Eväät elämään ovat heikot ja esim. koulukiusatut usein kärsii masennuksesta aikuisuudessa. Toisille sattuu myös se kuuluisa huono säkä..

Harmi :(

Vierailija kirjoitti:

Minä olen menettänyt äitini äkillisesti. Minun isä sairastaa syöpää. Minä sairastan masennusta ja pakko-oireista häiriötä sen takia olen eläkkeellä. Minulla on sydän leikattu avosydänleikkauksessa jonka jälkeen puolisoni jätti minut.

Minulla ei ole ketään ystäviä tai kavereita istun yksin kaikki päivät.

Iäti muistan sen sunnuntain kun oveeni koputettiin menin aukaisemaan oven ja siellä oli kaksi poliisia. Sanoivat ensin tunnenko sen ja sen henkilön? Vastasin joo tunnen... sitten sanoivat " nyt olisi hyvä istua" no istuin alas ja sitten kuulin, että äitini on menehtynyt.

HEH HEH olin eilen vielä ollut äitini kanssa puhelimessa ja siitä n. vartti hän kuoli eteisen lattialle.

Siitä sitten alkoi pesänselvitys jossa velkojat uhkailivat minua useasti vaikka en minä missään vastuussa ollut äitini veloista. Pesänselvitys vei 4 vuotta ja mitään omaisuutta ei ollut jaettavaksi.

Peruskoulussa muistan miten minun tavaroita kuten penaali, hattu, hanskat uitettiin säännöllisesti vessanpöntössä. Sitten lystiä oli valella minun pulpetti koiranpaskalla... Mitä opettaja teki ei mitään koska leikki kuuluu kouluun! Lopulta sitten ns. koulukuraattori piti luokan edessä puheen kiusaamisesta. Voitte arvata miten se aktivoi minun kiusaajia. Heistä oli mukavaa piirittää minut ja heitellä jäälohkareilla minua leikissä minulta aukesi otsa muutaman kerran ja kerran meni leuat sijoilta.

Joten jokainen saa sen minkä verran jaksaa kantaa mutta kyllä minun hartiat ei oikein jaksa enään. Siksi toivon kuolemaa joka helvetin päivä kun takuueläkkeellä kituuttaa menemään ja mitään toivoa ei ole enään.

Surullinen tarina. Halaus täältä ja voimia. Päivä kerrallaan eteenpäin ❤

Vierailija kirjoitti:

Minä olen menettänyt äitini äkillisesti. Minun isä sairastaa syöpää. Minä sairastan masennusta ja pakko-oireista häiriötä sen takia olen eläkkeellä. Minulla on sydän leikattu avosydänleikkauksessa jonka jälkeen puolisoni jätti minut.

Minulla ei ole ketään ystäviä tai kavereita istun yksin kaikki päivät.

Iäti muistan sen sunnuntain kun oveeni koputettiin menin aukaisemaan oven ja siellä oli kaksi poliisia. Sanoivat ensin tunnenko sen ja sen henkilön? Vastasin joo tunnen... sitten sanoivat " nyt olisi hyvä istua" no istuin alas ja sitten kuulin, että äitini on menehtynyt.

HEH HEH olin eilen vielä ollut äitini kanssa puhelimessa ja siitä n. vartti hän kuoli eteisen lattialle.

Siitä sitten alkoi pesänselvitys jossa velkojat uhkailivat minua useasti vaikka en minä missään vastuussa ollut äitini veloista. Pesänselvitys vei 4 vuotta ja mitään omaisuutta ei ollut jaettavaksi.

Peruskoulussa muistan miten minun tavaroita kuten penaali, hattu, hanskat uitettiin säännöllisesti vessanpöntössä. Sitten lystiä oli valella minun pulpetti koiranpaskalla... Mitä opettaja teki ei mitään koska leikki kuuluu kouluun! Lopulta sitten ns. koulukuraattori piti luokan edessä puheen kiusaamisesta. Voitte arvata miten se aktivoi minun kiusaajia. Heistä oli mukavaa piirittää minut ja heitellä jäälohkareilla minua leikissä minulta aukesi otsa muutaman kerran ja kerran meni leuat sijoilta.

Joten jokainen saa sen minkä verran jaksaa kantaa mutta kyllä minun hartiat ei oikein jaksa enään. Siksi toivon kuolemaa joka helvetin päivä kun takuueläkkeellä kituuttaa menemään ja mitään toivoa ei ole enään.

Mukavan kuuloista.

Toivottavasti et kuitenkaan tee itsellesi mitään.

Mä olen entinen koulukiusattu, joka yritettiin teininä raiskata 3 kertaa, se yksi niistä onnistui. Mut on myös hakattu, lyöty kaljapullolla päähän ja potkittu kun makasin maassa.

Mua on petetty ja oon elänyt avoliitossa väkivaltaisen miehen kanssa. Viime vuonna mun läheinen teki itsemurhan ja pari viikkoa myöhemmin mun ystävä tapettiin.

Jos mä kerron ihmisille näistä niin ne kauhistelee. Voin kuitenkin valita mistä kerron ja siksi kerron sen tärkeämmän puolen ihmisille:

Mulla on ollut hyvä lapsuus. Oon ollut aina läheinen isäni, siskoni ja äitini kanssa. Mulla on aina ollut ystäviä ja olen ollut suht terve. Mulla on myös kaksi tervettä lasta ja hyvä mies, joka rakastaa mua.

Kaikista kamalinta on se sääli ja kauhistelu minkä saa osakseen jos erehtyy kertomaan esim tulleensa raiskatuksi.

N26

Minullakin on ollut paljon vaikeuksia lapsuudesta lähtien. Vaikeudet ja kärsimykset ovat valmistaneet minua ja osaltaan tehneet otolliseksi Jumalalle. Tulin uskoon aikuisena.

"Ei mene nallekarkit tasan" -kielikuva tulee työntää sinne mihin aurinko ei paista tai ainakin lähettää paikkaan jossa pippuri kasvaa. Siitä tulee tunne, että alkaa olla vintti pimeänä, koska hissi ei vaan mene ylös asti.