Kadonneen jäljillä ohjelma todistaa
Kommentit (55)
Onks tälle jotain tieteellistäkin tutkimusta vai? Miten biologiset juuret tekee elämästä tärkeän?
Nyt mennään aika mutu (AMK) korkeakoulutasolle
Vierailija kirjoitti:
Onks tälle jotain tieteellistäkin tutkimusta vai? Miten biologiset juuret tekee elämästä tärkeän?
Nyt mennään aika mutu (AMK) korkeakoulutasolle
Niiden olemassaollessa niiden tärkeyttä ei aina muista, mutta kun niissä on ongelmaa tai puutosta, se hiertää jollain tasolla.
Jos biologialla ei olisi merkitystä tuskin nuokaan Marjaana ja Rosa ei olisi lähteneet etsimään isää /ukkia....
Nyt mennään akateemisen työttömän kiukuttelutasolle.
Juuret voi olla kiinnostavia, mutta ei se elämää suurempi juttu ole. Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeämpää.
Muutamilla näyttää olevan joku ongelma, jonka kanavoi siihen biologisten sukulaisten etsintään. Jos biologisia sukulaisia ei löydy, siinä sopiva syy mielenterveysongelmiin. Jos löytyy, pitää keksiä joku muu syy, vaikkapa se hylkäämisen kokemus lapsena tms.
Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeämpää, mutta minusta kiinnostavaa, miten vahva biologinen side myös on.
Ei uskalla katsoa tota ohjelmaa kun alkaa aina itkettää se musiikki.
Ihan ok sarja mutta haluaisin nähdä edes yhden jälleennäkemisen ilman että taustalla soi hirveän surullinen ja tunteikas musiikki.
Kyllä me ymmärretään ilman sitä taustamusaakin että on herkkä hetki heille.
Niinhän se on. Silti nainen on voinut viimeiset 40 vuotta kieltää isyyden selvityksen ihan tuosta vaan.
Tiedän äidin, joka ei lapselleen edes kuolinvuoteellaan kertonut, kuka tämän isä oli.
Vierailija kirjoitti:
Onks tälle jotain tieteellistäkin tutkimusta vai? Miten biologiset juuret tekee elämästä tärkeän?
Nyt mennään aika mutu (AMK) korkeakoulutasolle
Mikä sinä olet muka levinasi arvostelemaan AMK-koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeämpää, mutta minusta kiinnostavaa, miten vahva biologinen side myös on.
Minulla ei ole ollut korvaavaa isää eikä tainnut olla tälläkään naisella, jolloin elämässä on se isän menevä aukko. Oma isäni on hylännyt minut omista ongelmistaan johtuen ja siksi tuntuu jotenkin katkeransuloiselta katsoa näitä Kadonneita. Oman isäni sijainnin tiedän, mutta meille ei ole tiedossa onnenkyyneleistä yhteenpaluuta. Siksi voi kanavoida omia toiveitaan ja tunteitaan näihin muiden tarinoihin.
Sanoo
Vierailija kirjoitti:
Juuret voi olla kiinnostavia, mutta ei se elämää suurempi juttu ole. Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeämpää.
Muutamilla näyttää olevan joku ongelma, jonka kanavoi siihen biologisten sukulaisten etsintään. Jos biologisia sukulaisia ei löydy, siinä sopiva syy mielenterveysongelmiin. Jos löytyy, pitää keksiä joku muu syy, vaikkapa se hylkäämisen kokemus lapsena tms.
Sanoo varhaislapsuutensa ydinperheessä elänyt henkilö joka tuntee molemmat vanhempansa ja heidän sukujuurensa.
Jos sinulla ei ole mitään muistikuvia omasta äidistäsi, joka sinut on synnyttänyt, tai isästäsi, joka sinut on siittänyt, sinulta puuttuu suurinpiirtein kaikki. Ei ole ihme, jos ihmiset ovat valmiitä kääntämään kaikki kivet ja kannot löytääkseen omat vanhempansa, sisarukset, ym. sukulaiset. Vaikka olisi kuinka hyvät kasvattivanhemmat, se ei riitä. Pitää tietää, mistä on tullut.
Vierailija kirjoitti:
biologisten juurien tärkeyden
Sosiaalipornoa se on, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän äidin, joka ei lapselleen edes kuolinvuoteellaan kertonut, kuka tämän isä oli.
Ehkä siihen oli todella hyvä syy. Ehkä äiti ei itsekkään tiennyt. Tai, ehkä isä on sarjamurhaaja.
Miksi sitten se vanha mies lähti etsimään Ruotsista perhettä jossa vietti sotalapsivuotensa...
eikö adoptiolapselle ilmoiteta biologisen äidin/ isän 3 kuolemasta
En väitä vastaan.