Kadonneen jäljillä ohjelma todistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat, jotka eivät suostu kertomaan lapsen biologisesta suvusta, ovat hirveän itsekkäitä. Onko se ehdollista rakkautta lasta kohtaan? Mitä se on?

Omistushalua pelkästään. Aito rakkaus ei rajoita.

Tämä osui ja upposi. Sanomassasi on lyhyesti kaikki se, mille olen itse etsinyt sanoja. Väittäisin, että omistushaluun kuuluu vallanhalu.

Ja vallanhaluuun kuuluu persoonallisuushäiriö, jolle ihminen ei voi mitään, se on seurausta lapsuuden traumaattisista kokemuksista, ei suinkaan sairaus jonka voisi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei adoptiolle Ry kirjoitti:

Onhan se aina kiva löytää oikeat vanhempansa.

Varmaankin silloin kun vanhemmat ovat ok.Helvettiä silloin, kun isä onkin vanha elatusmaksuista katkeroitunut juoppo, joka ivaa äitiäsi ja odottaa sekä taloudellista että käytännön apuasi ja puolisisarukset isän hyväksikäytön vuoksi mielenterveysongelmista kärsiviä kriminaaleja/päihdeongelmaisia, jotka tunkevat väkisin elämääsi avun ja tuen toivossa.Huhuh!

Siinä vaiheessa kyllä katuu yhteydenottopäätöstään.

En minä ole katunut, vaikka hulluja on suvusta löytynytkin. :D Tosin en odottanutkaan, että kaikki mitään puhtaita pulmusia olisivat olleet. Olen jopa henkisesti valmistautunut epäilemääni sukurutsauksen paljastumiseen. Ymmärrän tuon ajan arvomaailman ja ihmissuhteita, silloin oli moni asia tabu.

Ystäväni on katunut katkerasti, monelta murheelta olisi säästynyt jollei olisi ottanut yhteyttä juoppoon isäänsä.Jo se masensi häntä, että näki mistä on lähtöisin.Ja onhan se niin että ystävät voi valita, omaisiaan ei.Mutta ne omaiset pyrkivät usein kaikin keinoin viemään tuhkatkin uuden sukulaisen pesästä, jos niin epäonnekkaasti käy, ettei isukki olekkaan viisas ja toimeentuleva.Kannattaa varmaankin "nuuskia" etukäteen omaisten tilanne eikä vaan pamahtaa ovelle.Sisältä kun voi löytyä mitä tahansa.

Mitä ystäväsi sitten odotti? Maalailiko joku hänelle kiiltokuvia? Kyllähän omaisiaan voi valita, kaikken kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei muuta annettavaa ole kuin hyväksikäyttöä tms.

Tuskinpa niillä olisi sen suurempaa merkitystä, jos ihminen ei tietäisi niistä mitään. Usein ihminen on kuitenkin utelias ja hänellä on halu tietää juurensa, vaikka vanhemmat olisivat millaisia hyvänsä. Juurettomuus jättää usein myös pysyviä traumoja ja tyhjyyden tunteita, joihin ihminen hakee ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei adoptiolle Ry kirjoitti:

Onhan se aina kiva löytää oikeat vanhempansa.

Varmaankin silloin kun vanhemmat ovat ok.Helvettiä silloin, kun isä onkin vanha elatusmaksuista katkeroitunut juoppo, joka ivaa äitiäsi ja odottaa sekä taloudellista että käytännön apuasi ja puolisisarukset isän hyväksikäytön vuoksi mielenterveysongelmista kärsiviä kriminaaleja/päihdeongelmaisia, jotka tunkevat väkisin elämääsi avun ja tuen toivossa.Huhuh!

Siinä vaiheessa kyllä katuu yhteydenottopäätöstään.

En minä ole katunut, vaikka hulluja on suvusta löytynytkin. :D Tosin en odottanutkaan, että kaikki mitään puhtaita pulmusia olisivat olleet. Olen jopa henkisesti valmistautunut epäilemääni sukurutsauksen paljastumiseen. Ymmärrän tuon ajan arvomaailman ja ihmissuhteita, silloin oli moni asia tabu.

Jos "hulluudella" tarkoitat mielensairautta, sillä ei liene mitään tekemistä "puhtaan pulmusuuden" kanssa.Sairaus on sairaus, tahatonta eikä suinkaan oma valinta.Käytöksen tahallisuussa, oman väärän valinnan kohdalla, voi käyttää sanaa "ei puhdas pulmunen" .

Mutta uatelkeepa joku hupanen jakso. Isäukko ei olis edes ollutkaan poissa, vaan unohtuu vintille! Tai muuta vastaavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat, jotka eivät suostu kertomaan lapsen biologisesta suvusta, ovat hirveän itsekkäitä. Onko se ehdollista rakkautta lasta kohtaan? Mitä se on?

Omistushalua pelkästään. Aito rakkaus ei rajoita.

Tämä osui ja upposi. Sanomassasi on lyhyesti kaikki se, mille olen itse etsinyt sanoja. Väittäisin, että omistushaluun kuuluu vallanhalu.

Ja vallanhaluuun kuuluu persoonallisuushäiriö, jolle ihminen ei voi mitään, se on seurausta lapsuuden traumaattisista kokemuksista, ei suinkaan sairaus jonka voisi parantaa.

Upposi tämäkin. Kyse narsismista. Olen todennut, että ei voi parantaa, todellakaan. Henkilö itse välttelee lapsuuden traumaattisia kokemuksista puhumista, esittää ettei niitä ole. Tiedän että on ja olen aina ajatellut että siitä on lähtenyt hänen kasvutiensä narsismiin. Mitä itse olen voinut tehdä, kaikki toisin kuin hän.

Ohjelma osoittaa miten surullisia tarinoita tulee, kun vanhempi tai vanhemmat alkoholisoituvat. Toisaalta käy ilmi, että Suomeen adoptoiduilla on aineellisesti suhteellisen hyvät olosuhteet verrattuna niihin jotka ovat jätetty syntymämaihinsa. Toivottavasti ohjelma herättelisi edes muutaman vanhemman miettimään, että kannattaisi nauttia vähemmän alkoholia ja myös sitä millaisiin olosuhteisiin lapsen haluaa tehdä näin nykyaikana. Moni lapsi kaipaa vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei adoptiolle Ry kirjoitti:

Onhan se aina kiva löytää oikeat vanhempansa.

Varmaankin silloin kun vanhemmat ovat ok.Helvettiä silloin, kun isä onkin vanha elatusmaksuista katkeroitunut juoppo, joka ivaa äitiäsi ja odottaa sekä taloudellista että käytännön apuasi ja puolisisarukset isän hyväksikäytön vuoksi mielenterveysongelmista kärsiviä kriminaaleja/päihdeongelmaisia, jotka tunkevat väkisin elämääsi avun ja tuen toivossa.Huhuh!

Siinä vaiheessa kyllä katuu yhteydenottopäätöstään.

En minä ole katunut, vaikka hulluja on suvusta löytynytkin. :D Tosin en odottanutkaan, että kaikki mitään puhtaita pulmusia olisivat olleet. Olen jopa henkisesti valmistautunut epäilemääni sukurutsauksen paljastumiseen. Ymmärrän tuon ajan arvomaailman ja ihmissuhteita, silloin oli moni asia tabu.

Ystäväni on katunut katkerasti, monelta murheelta olisi säästynyt jollei olisi ottanut yhteyttä juoppoon isäänsä.Jo se masensi häntä, että näki mistä on lähtöisin.Ja onhan se niin että ystävät voi valita, omaisiaan ei.Mutta ne omaiset pyrkivät usein kaikin keinoin viemään tuhkatkin uuden sukulaisen pesästä, jos niin epäonnekkaasti käy, ettei isukki olekkaan viisas ja toimeentuleva.Kannattaa varmaankin "nuuskia" etukäteen omaisten tilanne eikä vaan pamahtaa ovelle.Sisältä kun voi löytyä mitä tahansa.

Mitä ystäväsi sitten odotti? Maalailiko joku hänelle kiiltokuvia? Kyllähän omaisiaan voi valita, kaikken kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei muuta annettavaa ole kuin hyväksikäyttöä tms.

Uskon, että hän odotti muutakin kuin  ensimmäisenä  äitinsä huorittelua ja ennustelua omasta tulevasta huoruudestaan.Ja sitten rahan kerjuuta ja kotinsa siivoamista.Kummallista että niin hieno mies oli langennut huoraan?? Ei voi kuin ihmetellä.Mutta kun aivot sijaisevat jalkovälissä niin seuraukset tiedetään.

Ohjelma todistaa, että tabut voi rikkoa ja siitä seuraa hyvää. Monelle varttuneellekin tekisi varmaan hyvää avautua suvun tabuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei adoptiolle Ry kirjoitti:

Onhan se aina kiva löytää oikeat vanhempansa.

Varmaankin silloin kun vanhemmat ovat ok.Helvettiä silloin, kun isä onkin vanha elatusmaksuista katkeroitunut juoppo, joka ivaa äitiäsi ja odottaa sekä taloudellista että käytännön apuasi ja puolisisarukset isän hyväksikäytön vuoksi mielenterveysongelmista kärsiviä kriminaaleja/päihdeongelmaisia, jotka tunkevat väkisin elämääsi avun ja tuen toivossa.Huhuh!

Siinä vaiheessa kyllä katuu yhteydenottopäätöstään.

En minä ole katunut, vaikka hulluja on suvusta löytynytkin. :D Tosin en odottanutkaan, että kaikki mitään puhtaita pulmusia olisivat olleet. Olen jopa henkisesti valmistautunut epäilemääni sukurutsauksen paljastumiseen. Ymmärrän tuon ajan arvomaailman ja ihmissuhteita, silloin oli moni asia tabu.

Ystäväni on katunut katkerasti, monelta murheelta olisi säästynyt jollei olisi ottanut yhteyttä juoppoon isäänsä.Jo se masensi häntä, että näki mistä on lähtöisin.Ja onhan se niin että ystävät voi valita, omaisiaan ei.Mutta ne omaiset pyrkivät usein kaikin keinoin viemään tuhkatkin uuden sukulaisen pesästä, jos niin epäonnekkaasti käy, ettei isukki olekkaan viisas ja toimeentuleva.Kannattaa varmaankin "nuuskia" etukäteen omaisten tilanne eikä vaan pamahtaa ovelle.Sisältä kun voi löytyä mitä tahansa.

Mitä ystäväsi sitten odotti? Maalailiko joku hänelle kiiltokuvia? Kyllähän omaisiaan voi valita, kaikken kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei muuta annettavaa ole kuin hyväksikäyttöä tms.

Uskon, että hän odotti muutakin kuin  ensimmäisenä  äitinsä huorittelua ja ennustelua omasta tulevasta huoruudestaan.Ja sitten rahan kerjuuta ja kotinsa siivoamista.Kummallista että niin hieno mies oli langennut huoraan?? Ei voi kuin ihmetellä.Mutta kun aivot sijaisevat jalkovälissä niin seuraukset tiedetään.

No johan oli vastaanotto. Juoppojakin on joka lähtöön. Tuo juoppo vaikuttaa syväkatkeralta. Kertatapaaminen taisi olla riittävä, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Juuret voi olla kiinnostavia, mutta ei se elämää suurempi juttu ole. Sosiaalinen vanhemmuus on tärkeämpää.

Muutamilla näyttää olevan joku ongelma, jonka kanavoi siihen biologisten sukulaisten etsintään. Jos biologisia sukulaisia ei löydy, siinä sopiva syy mielenterveysongelmiin. Jos löytyy, pitää keksiä joku muu syy, vaikkapa se hylkäämisen kokemus lapsena tms.

Näitä asioita on näköjään vaikea ymmärtää kun itsellä on ne biologiset vanhemmat ja sisarukset aina olleet siinä omassa (pienessä ) elämässä rinnalla.

Ehkä sun ei kannata vaivata tällä asialla päätäsi.

Vierailija kirjoitti:

eikö adoptiolapselle ilmoiteta biologisen äidin/ isän 3 kuolemasta

Riippuu minä vuonna adoptio on tehty. 40-luvulla adoptiolakiin tuli joku iso käänne, yllätys. Liittyi myös perintölakiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni vanhemmat, jotka eivät suostu kertomaan lapsen biologisesta suvusta, ovat hirveän itsekkäitä. Onko se ehdollista rakkautta lasta kohtaan? Mitä se on?

Omistushalua pelkästään. Aito rakkaus ei rajoita.

Tämä osui ja upposi. Sanomassasi on lyhyesti kaikki se, mille olen itse etsinyt sanoja. Väittäisin, että omistushaluun kuuluu vallanhalu.

Ja vallanhaluuun kuuluu persoonallisuushäiriö, jolle ihminen ei voi mitään, se on seurausta lapsuuden traumaattisista kokemuksista, ei suinkaan sairaus jonka voisi parantaa.

Upposi tämäkin. Kyse narsismista. Olen todennut, että ei voi parantaa, todellakaan. Henkilö itse välttelee lapsuuden traumaattisia kokemuksista puhumista, esittää ettei niitä ole. Tiedän että on ja olen aina ajatellut että siitä on lähtenyt hänen kasvutiensä narsismiin. Mitä itse olen voinut tehdä, kaikki toisin kuin hän.

Paitsi narsismista, on kyse myös älyllisesti hyvin yksinkertaisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei adoptiolle Ry kirjoitti:

Onhan se aina kiva löytää oikeat vanhempansa.

Varmaankin silloin kun vanhemmat ovat ok.Helvettiä silloin, kun isä onkin vanha elatusmaksuista katkeroitunut juoppo, joka ivaa äitiäsi ja odottaa sekä taloudellista että käytännön apuasi ja puolisisarukset isän hyväksikäytön vuoksi mielenterveysongelmista kärsiviä kriminaaleja/päihdeongelmaisia, jotka tunkevat väkisin elämääsi avun ja tuen toivossa.Huhuh!

Siinä vaiheessa kyllä katuu yhteydenottopäätöstään.

En minä ole katunut, vaikka hulluja on suvusta löytynytkin. :D Tosin en odottanutkaan, että kaikki mitään puhtaita pulmusia olisivat olleet. Olen jopa henkisesti valmistautunut epäilemääni sukurutsauksen paljastumiseen. Ymmärrän tuon ajan arvomaailman ja ihmissuhteita, silloin oli moni asia tabu.

Ystäväni on katunut katkerasti, monelta murheelta olisi säästynyt jollei olisi ottanut yhteyttä juoppoon isäänsä.Jo se masensi häntä, että näki mistä on lähtöisin.Ja onhan se niin että ystävät voi valita, omaisiaan ei.Mutta ne omaiset pyrkivät usein kaikin keinoin viemään tuhkatkin uuden sukulaisen pesästä, jos niin epäonnekkaasti käy, ettei isukki olekkaan viisas ja toimeentuleva.Kannattaa varmaankin "nuuskia" etukäteen omaisten tilanne eikä vaan pamahtaa ovelle.Sisältä kun voi löytyä mitä tahansa.

Mitä ystäväsi sitten odotti? Maalailiko joku hänelle kiiltokuvia? Kyllähän omaisiaan voi valita, kaikken kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei muuta annettavaa ole kuin hyväksikäyttöä tms.

Uskon, että hän odotti muutakin kuin  ensimmäisenä  äitinsä huorittelua ja ennustelua omasta tulevasta huoruudestaan.Ja sitten rahan kerjuuta ja kotinsa siivoamista.Kummallista että niin hieno mies oli langennut huoraan?? Ei voi kuin ihmetellä.Mutta kun aivot sijaisevat jalkovälissä niin seuraukset tiedetään.

No johan oli vastaanotto. Juoppojakin on joka lähtöön. Tuo juoppo vaikuttaa syväkatkeralta. Kertatapaaminen taisi olla riittävä, toivottavasti.

Varmaankin.Tuossa tapauksessahan oli käynyt se klassinen; miestä on p***ttanut ei sen kummempaa, ottanut tietyn maineen omaavan naisen, seurauksena kallis tyhjentyminen.

Mielenkiintoista on se että mm. tennistähti Boris Becker sanoi erään lehden haastattelussa yhden illan suhteen lapsensa äidistä: "kun lapsi kasvaa hän tulee tietämään millainen nainen hänen äitinsä on" kun DNA näytti että lapsi oli Beckerin ja pakotti elatusmaksuihin.

Sanoo mies jonka omat aivot sijaitsevat jakovälissä.Nainen varmaankin pakotti hänet sexiin siivouskomerossa juhlissa, joissa yhdyntä Beckerin mukaan tapahtui.Nolo mies.Hui!

Vierailija kirjoitti:

Tiedän äidin, joka ei lapselleen edes kuolinvuoteellaan kertonut, kuka tämän isä oli.

Tuo on väärin! Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus halutessaan saada tietää omat biologiset vanhempansa! Minusta lainsäädännön pitäisi turvata tämä oikeus kaikille. Tällaiset äidit pitäisi lain nojalla pakottaa paljastamaan isä tai isäehdokkaat. Ei ole äidin asia päättää aikuisen lapsensa puolesta etukäteen, miten asia paljastuessaan vaikuttaa. Siitä saattaa olla hyötyä silti, vaikka isä paljastuisi joksikin juopoksi tms.

Tiedän erään suvun, jossa hallitseva matriarkka kiusallaan pitää puolta sukua arvailemassa asiaa. Eikä välitä tämän ”isättömän” kärsimyksestä lainkaan, vaan nautiskelee tilanteesta, jossa hänellä yksin on hallussaan tärkeä tieto, jonka kaikki haluaisivat. Peto ihmiseksi!