Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies "suuttuu" kun voin pahoin eikä osaa lohduttaa?
24.09.2016 |
On kyllä mielestäni kyvykäs empatiaan, mutta jos esim. sanon että olen todella väsynyt kun vauva piti yöllä hereillä, tällä kaipaisin vain ymmärrystä ja jonkinlaista halausta tai empatiaa. Mutta hän kuuleekin "olet huono mies kun minä olen väsynyt, koska et auta minua tarpeeksi lasten kanssa". Siis kääntää kaiken sanomani itseään vastaan. Ja tämähän ei pidä lainkaan paikkansa, jotenkin ärsyttää etten koskaan saa valittaa enkä saa lohdutusta kun mies aina suuttuu tästä. On joskus sanonut että hän haluaa minun olevan onnellinen ja se on hänen tehtävänsä tehdä minut sellaiseksi ja kun en siltä näytä niin "suuttuu", onko tässä mitään järkeä. Ärsyttää ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessamme.
Kommentit (166)
Miehesi on hyvin tarvitseva ja huonoitsetuntoinen ns. kilttimies (klik). Hän asettaa sinun tarpeesi omiensa edelle, kokee antavansa paljon, ja kun et vastaa sillä lailla kuin hän haluaisi, arvostuksella ja ihailulla, hän närkästyy ja kokee itseään kohdeltavan epäoikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samanlaista. Mies ei kestä mielipahaani eikä osaa lohduttaa. Jos minulla on jokin pieni murhe, mies osaa suhtautua joten kuten empaattisesti ja lohduttaa. Jos olen todella surullinen, mies muuttuu suorastaan kylmäksi. Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Kun itse meinaan suuttua samalla tavalla kuin miehesi, niin etsin itsestäni nöyryyden ja totean, että en voi päättää miten toinen reagoi asioihin. Tuntuu kyllä tuo hanskan näkemys ihan oikealta. Että kun itse yrittää tehdä kaikkensa toisen onnellisuuden eteen, niin siitä odottaa kiitosta ja kiitollisuutta. Silloin on juuri aika kaivaa se nöyryys esiin ja todeta, että oikeasti haluan tarjota pyyteetöntä apua, joka kumpuaa rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Meillä samaa. Vain mies saa olla heikko, minä en koskaan. Noita miehiä on vissiin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista. Mies ei kestä mielipahaani eikä osaa lohduttaa. Jos minulla on jokin pieni murhe, mies osaa suhtautua joten kuten empaattisesti ja lohduttaa. Jos olen todella surullinen, mies muuttuu suorastaan kylmäksi. Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Juuri näin! Itse en helposta valita ja olen vahva ihminen, mutta välillä tekisi mieli vaan itkeä kun en jaksakaan aina. Mutta miehen mielestä minun pitäisi kai aina vaan hymyillä ja olla hyvällä tuulella... itse hän kyllä on kun perseeseen ammuttu karhu useimmiten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista. Mies ei kestä mielipahaani eikä osaa lohduttaa. Jos minulla on jokin pieni murhe, mies osaa suhtautua joten kuten empaattisesti ja lohduttaa. Jos olen todella surullinen, mies muuttuu suorastaan kylmäksi. Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Juuri näin! Itse en helposta valita ja olen vahva ihminen, mutta välillä tekisi mieli vaan itkeä kun en jaksakaan aina. Mutta miehen mielestä minun pitäisi kai aina vaan hymyillä ja olla hyvällä tuulella... itse hän kyllä on kun perseeseen ammuttu karhu useimmiten.
Ap
Olen tuo lainaamasi ja tunnistan kyllä tuon. Tuntuu, että minä olen miestä varten, mutta hän ei ole vastaavasti minua minua varten. Tämä on vuosien varrella tullut muissakin yhteyksissä esille. Joskus tuntuu, että kaikki minulle myönteiset asiat on mieheltä pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista. Mies ei kestä mielipahaani eikä osaa lohduttaa. Jos minulla on jokin pieni murhe, mies osaa suhtautua joten kuten empaattisesti ja lohduttaa. Jos olen todella surullinen, mies muuttuu suorastaan kylmäksi. Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Onko meillä sama mies? Kuulostaa niin tutulta. Huonona hetkenä, kun eniten tarvisi olkapäätä, johon itkeä, toinen on jäätävä ja välttelee, kirjaimellisesti juoksee karkuun.
Mun miehellä on vaikeuksia käsitellä tunteita. Tosin se ei liene ihme, hänet on kasvattanut ihminen, jonka mielestä miehillä ei ole muita tunteita kuin nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samanlaista. Mies ei kestä mielipahaani eikä osaa lohduttaa. Jos minulla on jokin pieni murhe, mies osaa suhtautua joten kuten empaattisesti ja lohduttaa. Jos olen todella surullinen, mies muuttuu suorastaan kylmäksi. Olen tässä vuosien varrella todennut ettei mies kestä lainkaan heikkouttani. Aina pitäisi vain jaksaa...
Onko meillä sama mies? Kuulostaa niin tutulta. Huonona hetkenä, kun eniten tarvisi olkapäätä, johon itkeä, toinen on jäätävä ja välttelee, kirjaimellisesti juoksee karkuun.
Mun miehellä on vaikeuksia käsitellä tunteita. Tosin se ei liene ihme, hänet on kasvattanut ihminen, jonka mielestä miehillä ei ole muita tunteita kuin nälkä.
Tietääkseni miehelläni ei ole sivusuhteita. Taitaa olla valitettavan yleistä käyttäytymistä miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
Ap
Jaaha, olet siis tuollainen nainen, että kiroilet, syyttelet ja pidät miehesi tekemisiä ja koko miestä itsestäänselvyytenä ja kun hän ei nyt koko aikaa jaksa tanssia pillisi mukaa, palvoa sinua ja jaksaa sinun oikkujasi, niin hän on tietenkin se tarinan sika. Hienoa ap. Valitat, muka kuuntelet, muka lohdutat ja samalla pelaat niin vain ja ainoastaan omaan pussiisi. Ja lapsenkin varmaan yrität vielä sotkea kuvioihisi ja käännät isäänsä vastaan kun miehesi ei tee niin kuin sinä haluat. Jatka vain, toivottavasti miehesi osaa ottaa sinusta eron ja löytää oikeasti ihanan ja rakkaan naisen itselleen.
Ap, kuulostat kuvottavalta, vastenmieliseltä ja muita manipuloivalta tyypiltä. Jo heti aloituksestasi lähtien nousi minulla karvat pystyyn tavasta, miten kuvailet miestäsi ja miten nostat itsesi jalustalle. Minä minä -asenteesi on oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yllättävän yleinen kuvio psykologisesti, että kun nainen vaatii jotain, mies vetäytyy.
Tuossa voi ajatella todella niin, että mies kuvittelee olevansa vastuussa kaikesta ja epäonnistuneensa jos vaimo valittaa. Vaimo taas kaipaa vaan empatiaa, läheisyyttä.
Ap voisi keskustella sen miehensä kanssa tästä ongelmasta ja sanoa suoraan, että "et ole vastuussa mun tunteista. Jos mulla on ikävä olo, en kaipaa että ratkaiset ongelman enkä syytä sinua siitä, haluan vain halauksen tai että kuuntelet, siinä kaikki."
Jotenkin kommunikaatio ei suju vaan kumpikin ymmärtää tilanteen väärin. Miehet eivät useinkaan ymmärrä naisten tunnepuhetta, tarvetta puhua asioista. Miehet ymmärtävät monet asiat konkreettisesti ja etsivät ratkaisua että mitä voisivat tehdä.
Onkin ehkä selkeämpää, jos nainen väsyneenä ei rupea valittamaan sanallisesti sitä väsymystä, vaan tekee miehelle konkreettisen pyynnön: "Voisitko auttaa ja tehdä asian X, koska olen väsynyt".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
ApJaaha, olet siis tuollainen nainen, että kiroilet, syyttelet ja pidät miehesi tekemisiä ja koko miestä itsestäänselvyytenä ja kun hän ei nyt koko aikaa jaksa tanssia pillisi mukaa, palvoa sinua ja jaksaa sinun oikkujasi, niin hän on tietenkin se tarinan sika. Hienoa ap. Valitat, muka kuuntelet, muka lohdutat ja samalla pelaat niin vain ja ainoastaan omaan pussiisi. Ja lapsenkin varmaan yrität vielä sotkea kuvioihisi ja käännät isäänsä vastaan kun miehesi ei tee niin kuin sinä haluat. Jatka vain, toivottavasti miehesi osaa ottaa sinusta eron ja löytää oikeasti ihanan ja rakkaan naisen itselleen.
Nyt sinulla meni valitettavasti todella pieleen, en ole lainkaan kuvailemasi kaltainen. Itse asiassa en kiroile juuri koskaan. Enkä todellakaan koskaan ikinä haluasi kääntää lasta miestäni vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat kuvottavalta, vastenmieliseltä ja muita manipuloivalta tyypiltä. Jo heti aloituksestasi lähtien nousi minulla karvat pystyyn tavasta, miten kuvailet miestäsi ja miten nostat itsesi jalustalle. Minä minä -asenteesi on oksettavaa.
Jaahas, voisitko perustella? En kyllä ole itseäni mitenkään jalustalle nostanut. Kuvailin miestä juuri sellaiseksi kun hän on, hän on tämän itsekin myöntänyt että hänen on vaikea käsitellä hetkeä kun olen surullinen, väsynyt ym. Vaikka olen hänelle sanonut että hän ei ole vastuussa siitä että minä olen väsynyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleinen kuvio psykologisesti, että kun nainen vaatii jotain, mies vetäytyy.
Tuossa voi ajatella todella niin, että mies kuvittelee olevansa vastuussa kaikesta ja epäonnistuneensa jos vaimo valittaa. Vaimo taas kaipaa vaan empatiaa, läheisyyttä.
Ap voisi keskustella sen miehensä kanssa tästä ongelmasta ja sanoa suoraan, että "et ole vastuussa mun tunteista. Jos mulla on ikävä olo, en kaipaa että ratkaiset ongelman enkä syytä sinua siitä, haluan vain halauksen tai että kuuntelet, siinä kaikki."
Jotenkin kommunikaatio ei suju vaan kumpikin ymmärtää tilanteen väärin. Miehet eivät useinkaan ymmärrä naisten tunnepuhetta, tarvetta puhua asioista. Miehet ymmärtävät monet asiat konkreettisesti ja etsivät ratkaisua että mitä voisivat tehdä.
Onkin ehkä selkeämpää, jos nainen väsyneenä ei rupea valittamaan sanallisesti sitä väsymystä, vaan tekee miehelle konkreettisen pyynnön: "Voisitko auttaa ja tehdä asian X, koska olen väsynyt".
Hyvä näkökulma. Mutta en minä vaadi häneltä mitään vaan ainoastaan haluaisin hänen ymmärtävän minua ja olevan empaattinen sen sijaan että kun minulla on paha olla, hän saattaa jopa (tahattomasti) suuttumalla lisätä pahaa oloani. Ja siis olemme keskustelleet asiasta ja olen sanonut ettei suuttuisi minun pahasta olosta, eikä hänen tarvitse siitä tuntea vastuuta. Hän ymmärtää tämän mutta silti ei tilanteessa toimi näin.
Ap
No ehkä todella olet niin väsynyt että mies on todella huolissaan tilanteestanne.
Ehkä kannattaisi tehdä asioille jotain valituksen sijaan..miehet ymmärtävät käytäntöä paremmin
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Mitä kuulen "plaa plaa plaa,mies on inhottava ja ilkeä ja ei ymmärrä".
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mielestäni kyvykäs empatiaan, mutta jos esim. sanon että olen todella väsynyt kun vauva piti yöllä hereillä, tällä kaipaisin vain ymmärrystä ja jonkinlaista halausta tai empatiaa. Mutta hän kuuleekin "olet huono mies kun minä olen väsynyt, koska et auta minua tarpeeksi lasten kanssa". Siis kääntää kaiken sanomani itseään vastaan. Ja tämähän ei pidä lainkaan paikkansa, jotenkin ärsyttää etten koskaan saa valittaa enkä saa lohdutusta kun mies aina suuttuu tästä. On joskus sanonut että hän haluaa minun olevan onnellinen ja se on hänen tehtävänsä tehdä minut sellaiseksi ja kun en siltä näytä niin "suuttuu", onko tässä mitään järkeä. Ärsyttää ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessamme.
Kukaan ei jaksa kuunnella tuollaista valittamista.
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.