Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies "suuttuu" kun voin pahoin eikä osaa lohduttaa?
24.09.2016 |
On kyllä mielestäni kyvykäs empatiaan, mutta jos esim. sanon että olen todella väsynyt kun vauva piti yöllä hereillä, tällä kaipaisin vain ymmärrystä ja jonkinlaista halausta tai empatiaa. Mutta hän kuuleekin "olet huono mies kun minä olen väsynyt, koska et auta minua tarpeeksi lasten kanssa". Siis kääntää kaiken sanomani itseään vastaan. Ja tämähän ei pidä lainkaan paikkansa, jotenkin ärsyttää etten koskaan saa valittaa enkä saa lohdutusta kun mies aina suuttuu tästä. On joskus sanonut että hän haluaa minun olevan onnellinen ja se on hänen tehtävänsä tehdä minut sellaiseksi ja kun en siltä näytä niin "suuttuu", onko tässä mitään järkeä. Ärsyttää ja aiheuttaa ongelmia parisuhteessamme.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa yleiseltä kommunikaatio-ongelmalta: nainen haluaa kuuntelevan korvan ja lohduttavan olkapään, siis vai purkaa huolensa puhumalla ne ääneen, jo se helpottaa. Mies taas pyrkii etsimään ehkä epäloogisenkin kuuloisesta vuodatuksesta ongelman, johon alkaa etsiä ratkaisua, ja ahdistuu kun sellaista ei löydy.
Mun ex oli tuollainen kylmä mies, joka ei osannut lainkaan lohduttaa ja suuttui. Nykyinen on empaattinen, mutta alussa vetäytyi myös helposti kuoreensa vastaavassa tilanteessa eikä vieläkään, yli kymmenen vuoden jälkeen oikein osaa luontevasti esim. halata tai koskettaa lohduttavasti, ellen pyydä....ja me ollaan kuitenkin puhuttu tästä todella paljon.
Yhteistä molemmille miehille on se, että he ovat lapsena saaneet hyvin, hyvin perinteisen miehen mallin, ja jääneet itse lapsena lohtua ja hellyyttä vaille, koska miehen on vain pärjättävä. Isot pojat eivät itke. Molemmilla on siskoja, joilla ei tietääkseni ole asian kanssa ongelmia.
Nelikymppisiä ollaan koko remmi.
Eli sinä itket vain itkemisen ilosta. Mitään oikeata syytä ei ole mutta kuitenkin itket. Missä järki?
'
Tuskin kukaan itkee itkemisen ilosta; se on keino purkaa stressiä, surua ja negatiivisia tunteita. Juuri silloin lohdutukselle olisi käyttöä, ja minusta on aivan loogista toivoa sitä puolisolta, joka kuitenkin on se lähin ihminen, elämänkumppani ja paras ystävä....tai pitäisi olla. On ongelmia ja murheita, joihin ei ole ratkaisua, ja jotka on silti saatava surra, jotta ne pystyy käsittelemään. Sellaisia, joille ei kukaan voi mitään. Läheisen menettäminen tai vakava sairaus, esimerkiksi, tai jokin muu elämän epäreiluus.
Läheisen menettäminen ja vakava sairaus on täysin eri asia. Täällä jotkut valittaa ihan muista asioista.
Harvalla ihmisellä on kuitenkaan vakava sairaus eikä edes läheisiä kuole koko ajan. Kuitenkin ne valittaa ja itkee lähes koko ajan. Monella naisella ei mene edes kuukautta että ne ei itkisi. Hyvä jos viikkoa.
Kyllä minäkin ymmärrän sen jos läheinen kuolee että silloin itketään ja surraan. Mutta silloinkin pitää pystyä jatkamaan elämää eikä kaataa sitä surua toisen niskaan.
Me selvästikin nähdään asia eri tavoin. Minusta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puoli surua ja parisuhteessa molemmat jaetaan, koska eletään yhdessä. Olisi todella raskasta, mikäli tunteet pitäisi pitää sisällään siksi, ettei toinen aikuinen (!) kestä niitä. Kaksinkertainen taakka kannettavana: se alkuperäinen murhe ja sen lisäksi käsiteltävä ihminen, jonka seurassa on varottava tunteitaan.
Esmerkiksi näissä tapauksissa, joissa työpaikan ongelmat purkautuvat itkuna kotona: työpaikalla ei ole välttämättä mahdollista itkeä, ja jos kotonakaan ei saa itkeä, niin missä ja milloin sitten?
Mulla puoliso on sairas, ja olen vuosien varrella itkenyt tonavallisen ennen kuin sain hyväksyttyä tilanteen (johon ei ole ratkaisua). Surun jälkeen elämä jatkuu, mutta se suru pitää saada surra ja itkut itkeä, jotteivät ne muutu katkeruudeksi. Lisäksi surutkin ovat eri ihmisille eri kokoisia.
Siitä olen samaa mieltä, että viikon välein itkevällä ei ole asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Tai kenen tahansa potilaan kuolema... ihmiset ovat erilaisia ja joillekin itkuun riittää esimerkiksi asiakkaalta turhasta saadut haukut. Toi jankkaaja täällä on joko trolli tai psykopaatti. Kenenkään kanssa ei ole myöskään pakko muuttaa yhteen. Ja jos muuttaa, niin on hyvä tiedostaa, että sillä toisella saman katon alla asuvalla on myös tunteet ja ne on huomioitava. Jos tähän ei kykene, on parempi asua yksin. Ja pysyä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
ApYmmärrän osin miestäsi. Onko miehesi mahdollisesti insinööri tai vastaava. Analyyttisillä ihmisillä ei ole "kykyä" sulkea tuota ratkaisuhakuisuutta pois päältä. Kärjistäen voisi sanoa että näillä ihmisillä ei ole mitään ymmärrystä siitä että mitä siitä "ongelmien märehtelemisestä" on hyötyä ja heidän keinonsa lohduttaa on juurikin osoittaa että siihen on ratkaisu, koska se lohduttaisi heitä. Aivan samalla hekin ajattelevat että "kuinka helvetin tyhmiä nuo toiset oikein ovat kun eivät anna apua kun vaan halaa ja voivottelee". Ihmiset ovat erilaisia.
No ratkaisu on kaikkeen ja sitä pitää hakea.
Ei siinä turhan itkemisessä ole mitään järkeä.
Jos ongelma on sellainen että siihen suoraan ei ole ratkaisua (joku kuollut) niin sitten pitää keksiä keinot miten siitä pääsee yli ja jatkamaan elämää. Jonkun kuolema voikin masentaa ihmistä mutta se että on ollut raskas työpäivä toimistolla ei ole.
En ihmettele yhtään miehiä jotka suuttuu siitä että nainen tulee tavallisen työpäivän jälkeen töistä ja rupeaa itkemään sitä kun töissä on raskasta.
Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään. Sitten vain vaihtamaan työpaikkaa tai oppii sietämään sen. Mutta jos ei edes omaa työtä voi tehdä niin sitten menee huonosti. Taas on eri asia jos toinen on vaikka sairas (selkä paskana) ja siitä valittaa kuin siitä että ei jaksa omaa työtään
Ihminen ei ole kone, joka suorittaa ja suorittaa vaan elämään kuuluu myös ilo ja nautinto. Jotta voi kokea aitoa onnea, on silloin tällöin kohdattava myös surua ja raskaita hetkiä. Silloin tarvitaan läheisten tukea ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on huonoja päiviä, riitoja ja vaikeita hetkiä. Mitä iloa on vaikka siitä, että väsyneelle suuttuu raskaan työpäivän jälkeen, pitäisikö tämän sitten teeskennellä iloista ja pirteää sinun miellyttämiseksesi? Miksi sinua ylipäätään miellyttää se, että läheisesi eivät voi näyttää aitoja tunteitaan seurassaan? Ole yksin tai osta nukke, jos et kestä sitä, että muut ihmiset eivät ole olemassa tehdäkseen sinun elämästäsi helppoa.
Muuten tuo esittämäsi malli on hammasta purren kitkuttelua eikä mitään oikeaa onnellista elämää, kun aidot tunteet kielletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Yleensä jätän trollit huomiotta, mutta sä olet oikeasti todella rasittava. Ja ihan vaan jos oletkin tosissasi: en koskaan tosielämässä haluaisi olla kanssasi tekemisissä. Olet hyvin kapeakatseinen ja empatiakyvytön, sut on kasvatettu täysin kieroon ja en yhtään ihmettele jos sulla on paljon konflikteja ihmissuhteissa. Vaikutat todella vaikealta ja inhottavalta persoonalta. Juuri sellainen tyyppi, jolla on jatkuva tarve päteä ja järkeillä joka asiassa. Kenenkään muun näkemys ei ole oikea, ainoastaan sinä tiedät mitä missäkin tilanteessa tulee tehdä ja millaisia tunteita kokea. Toivon, että tipahdat vielä kovaa ja korkealta alas todellisuuteen. Harmi vain, kun yleensä psykopaateille ei näin käy, koska ajattelevat viimeiseen asti olevansa oikeassa. Loppupeleissä se olet sinä joka jäät yksin, ja se on ihan omaa syytäsi, ei niiden "väärässäolijoiden", kuten kuitenkin koitat ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa taas pikemminkin siltä, että ap:n mies on ihan vaan itsekäs. Häntä ei kiinnosta ap:n paha olo, vaan ainoastaan se, että tilanne on hänestä epämiellyttävä.
Tuon tyylisistä miehistä ei koskaan tule mitään. Kuvitelkaa nyt vaikka, jos tekisitte lapsen tuollaisen kanssa. Lapsi on vaikka kuumeessa, mahataudissa ja peloissaan, jolloin mies raivoaa että älä siinä itke ja oksentele joka paikkaan hyi! Koska HÄNTÄ itseään inhottaa.
No juu. Minulla oli mies, josta paljastui pelottava piirre jonkun aikaa seurusteltuamme: Mies kehui aina kovasti, kun hänen lapsensa 4 v (edellisestä liitosta, ei meidän yhteinen) kipeänä olleessaankin vaan tyytyi valittamaan itsekseen, eikä vahingossakaan tullut häiritsemään miestä.
Mies totesi ylpeän oloisesti, että "Siellä se vaan yksinään hienosti vinkuu yökaudet, niin urhean lapsen mä oon kasvattanut.".
Aika karmaisevaa. Emme ole enää yhdessä. Pitäkööt itse hienot piirteensä. Ja lasta käy kyllä tosissaan sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Tai kenen tahansa potilaan kuolema... ihmiset ovat erilaisia ja joillekin itkuun riittää esimerkiksi asiakkaalta turhasta saadut haukut. Toi jankkaaja täällä on joko trolli tai psykopaatti. Kenenkään kanssa ei ole myöskään pakko muuttaa yhteen. Ja jos muuttaa, niin on hyvä tiedostaa, että sillä toisella saman katon alla asuvalla on myös tunteet ja ne on huomioitava. Jos tähän ei kykene, on parempi asua yksin. Ja pysyä sinkkuna.
Jos ihminen rupeaa itkemään siitä että asiakas haukkuu häntä niin hän ei ole kykenevä työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
On eri asia itkeä läheisen kuolemaa kuin tuntemattoman. Sinun työtäsi on kestää ihmisten kuolema.
Olisi mielenkiintoista kuulla miehen versio asiasta, se voisi olla todella erilainen kuin ap:n versio on. Mutta koska sitä ei tänne ilmeisesti saada, niin ap on hyvä ja eroaa miehestään. Miksi toista pitäisi yrittää muuttaa ja yrittää vain pauhata tälle kerta toisensa jälkeen kuinka tämä on toiminut väärin, kun helpointa olisi laittaa kamat eri osoitteisiin ja huolehtia lasten hyvinvoinnista? Pakkoko se on hakata päätään seinään ja tulla vielä tännekin kertomaan perheensä yksityisistä asioista?
En jaksa lukea joka ikistä kommenttia, mutta kerropa ap mitä hyvää miehessä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
ApYmmärrän osin miestäsi. Onko miehesi mahdollisesti insinööri tai vastaava. Analyyttisillä ihmisillä ei ole "kykyä" sulkea tuota ratkaisuhakuisuutta pois päältä. Kärjistäen voisi sanoa että näillä ihmisillä ei ole mitään ymmärrystä siitä että mitä siitä "ongelmien märehtelemisestä" on hyötyä ja heidän keinonsa lohduttaa on juurikin osoittaa että siihen on ratkaisu, koska se lohduttaisi heitä. Aivan samalla hekin ajattelevat että "kuinka helvetin tyhmiä nuo toiset oikein ovat kun eivät anna apua kun vaan halaa ja voivottelee". Ihmiset ovat erilaisia.
No ratkaisu on kaikkeen ja sitä pitää hakea.
Ei siinä turhan itkemisessä ole mitään järkeä.
Jos ongelma on sellainen että siihen suoraan ei ole ratkaisua (joku kuollut) niin sitten pitää keksiä keinot miten siitä pääsee yli ja jatkamaan elämää. Jonkun kuolema voikin masentaa ihmistä mutta se että on ollut raskas työpäivä toimistolla ei ole.
En ihmettele yhtään miehiä jotka suuttuu siitä että nainen tulee tavallisen työpäivän jälkeen töistä ja rupeaa itkemään sitä kun töissä on raskasta.
Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään. Sitten vain vaihtamaan työpaikkaa tai oppii sietämään sen. Mutta jos ei edes omaa työtä voi tehdä niin sitten menee huonosti. Taas on eri asia jos toinen on vaikka sairas (selkä paskana) ja siitä valittaa kuin siitä että ei jaksa omaa työtään
Ihminen ei ole kone, joka suorittaa ja suorittaa vaan elämään kuuluu myös ilo ja nautinto. Jotta voi kokea aitoa onnea, on silloin tällöin kohdattava myös surua ja raskaita hetkiä. Silloin tarvitaan läheisten tukea ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on huonoja päiviä, riitoja ja vaikeita hetkiä. Mitä iloa on vaikka siitä, että väsyneelle suuttuu raskaan työpäivän jälkeen, pitäisikö tämän sitten teeskennellä iloista ja pirteää sinun miellyttämiseksesi? Miksi sinua ylipäätään miellyttää se, että läheisesi eivät voi näyttää aitoja tunteitaan seurassaan? Ole yksin tai osta nukke, jos et kestä sitä, että muut ihmiset eivät ole olemassa tehdäkseen sinun elämästäsi helppoa.
Muuten tuo esittämäsi malli on hammasta purren kitkuttelua eikä mitään oikeaa onnellista elämää, kun aidot tunteet kielletään.
Eli on tunteiden peittelyä jos kestää normaalin arjen ilman jatkuvaa itkemistä?
Eli on tunteeton jos osaa riidellä ilman että rupeaa itkemään ja masentuu?
On tunteeton jos kykenee työskentelemään ilman itkemistä?
Juuri tuollaista ihmistä kutsutaan aikuiseksi normaaliksi ihmiseksi joka sietää elämää ilman että romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Ihan sama kuin poliisi tulisi itkien kotiin aina kun on nähnyt väkivaltaa tai joku on vittuillut hänelle. Eli joka ikinen päivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
On eri asia itkeä läheisen kuolemaa kuin tuntemattoman. Sinun työtäsi on kestää ihmisten kuolema.
Samaa mieltä. Töistä kotiin ei tuollaisia asioita saa tuoda. Sehän tarkoittaa jo sitä, että asiaa on märehditty ensin töissä ties kuinka kauan (ja siellä on muita joiden kanssa asiaa voi puida läpi), sitten kotimatka menee märehtiessä ja vielä kotona - liika on liikaa ja jos työ menee noin tunteisiin, niin se on täydellisen väärä työ. Ja jos työssä ehdottomasti haluaa jatkaa, niin olotilastaan saa syyttää vain itseään. N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
On eri asia itkeä läheisen kuolemaa kuin tuntemattoman. Sinun työtäsi on kestää ihmisten kuolema.
Mistä sinulle jäi nyt päälle se ajatus, etten kestäisi? Parempi vaan, että täysin empatiakyvyttömät henkilöt eivät hakeudukaan hoitotehtäviin. Kylmät ja muiden kivusta ja murheesta nautintoa saavat ihmiset eivät edistä ihmisten paranemista ja toipumista, eli eivät ole hyviä töissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
On eri asia itkeä läheisen kuolemaa kuin tuntemattoman. Sinun työtäsi on kestää ihmisten kuolema.
Samaa mieltä. Töistä kotiin ei tuollaisia asioita saa tuoda. Sehän tarkoittaa jo sitä, että asiaa on märehditty ensin töissä ties kuinka kauan (ja siellä on muita joiden kanssa asiaa voi puida läpi), sitten kotimatka menee märehtiessä ja vielä kotona - liika on liikaa ja jos työ menee noin tunteisiin, niin se on täydellisen väärä työ. Ja jos työssä ehdottomasti haluaa jatkaa, niin olotilastaan saa syyttää vain itseään. N41
Haluaisinpa kyllä nähdä nämä henkilöt, joilla ei ole koskaan huonoja päiviä töissä... :) no, ehkä jos siirtelee konttorissa papereita pinoista toiseen, työt eivät koskaan vaivaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.
Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Ihan sama kuin poliisi tulisi itkien kotiin aina kun on nähnyt väkivaltaa tai joku on vittuillut hänelle. Eli joka ikinen päivä
Oletpa yksinkertainen. Kuka nyt puhui joka päivä itkemisestä? Koko ajan puhuttu siitä, että VÄLILLÄ (=toisinaan, silloin tällöin, ei aina) työt ovat raskaita ja silloin on hyvä, kun kumppani ymmärtää lohduttaa. Tärkeillä töillä on sellainen ominaisuus, että ne ovat usein myös henkisesti raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
ApYmmärrän osin miestäsi. Onko miehesi mahdollisesti insinööri tai vastaava. Analyyttisillä ihmisillä ei ole "kykyä" sulkea tuota ratkaisuhakuisuutta pois päältä. Kärjistäen voisi sanoa että näillä ihmisillä ei ole mitään ymmärrystä siitä että mitä siitä "ongelmien märehtelemisestä" on hyötyä ja heidän keinonsa lohduttaa on juurikin osoittaa että siihen on ratkaisu, koska se lohduttaisi heitä. Aivan samalla hekin ajattelevat että "kuinka helvetin tyhmiä nuo toiset oikein ovat kun eivät anna apua kun vaan halaa ja voivottelee". Ihmiset ovat erilaisia.
No ratkaisu on kaikkeen ja sitä pitää hakea.
Ei siinä turhan itkemisessä ole mitään järkeä.
Jos ongelma on sellainen että siihen suoraan ei ole ratkaisua (joku kuollut) niin sitten pitää keksiä keinot miten siitä pääsee yli ja jatkamaan elämää. Jonkun kuolema voikin masentaa ihmistä mutta se että on ollut raskas työpäivä toimistolla ei ole.
En ihmettele yhtään miehiä jotka suuttuu siitä että nainen tulee tavallisen työpäivän jälkeen töistä ja rupeaa itkemään sitä kun töissä on raskasta.
Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään. Sitten vain vaihtamaan työpaikkaa tai oppii sietämään sen. Mutta jos ei edes omaa työtä voi tehdä niin sitten menee huonosti. Taas on eri asia jos toinen on vaikka sairas (selkä paskana) ja siitä valittaa kuin siitä että ei jaksa omaa työtään
Ihminen ei ole kone, joka suorittaa ja suorittaa vaan elämään kuuluu myös ilo ja nautinto. Jotta voi kokea aitoa onnea, on silloin tällöin kohdattava myös surua ja raskaita hetkiä. Silloin tarvitaan läheisten tukea ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on huonoja päiviä, riitoja ja vaikeita hetkiä. Mitä iloa on vaikka siitä, että väsyneelle suuttuu raskaan työpäivän jälkeen, pitäisikö tämän sitten teeskennellä iloista ja pirteää sinun miellyttämiseksesi? Miksi sinua ylipäätään miellyttää se, että läheisesi eivät voi näyttää aitoja tunteitaan seurassaan? Ole yksin tai osta nukke, jos et kestä sitä, että muut ihmiset eivät ole olemassa tehdäkseen sinun elämästäsi helppoa.
Muuten tuo esittämäsi malli on hammasta purren kitkuttelua eikä mitään oikeaa onnellista elämää, kun aidot tunteet kielletään.
Eli on tunteiden peittelyä jos kestää normaalin arjen ilman jatkuvaa itkemistä?
Eli on tunteeton jos osaa riidellä ilman että rupeaa itkemään ja masentuu?
On tunteeton jos kykenee työskentelemään ilman itkemistä?
Juuri tuollaista ihmistä kutsutaan aikuiseksi normaaliksi ihmiseksi joka sietää elämää ilman että romahtaa.
Kuka nyt on puhunut jatkuvasta itkemisestä? Jos kerran vuodessa itkettää ja kuusi kertaa vuodessa suututtaa, niin onko se masentumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on joo. Ex oli tuollainen ja 10 vuoden yhdessäolon jälkeen kun halusin erota, sanoi että hänestä on kaikki nämä vuodet tuntunut pahalta kun minä olen syyttänyt häntä kaikista ongelmistani. Eli hän oli ihan koko ajan pitänyt huolistani avautumista nalkuttamisena eikä tätä ollut kuitenkaan koskaan vaivautunut kertomaan. Sitten katkeroitui ja alkoi juomaan. Miten helpolla olisikaan päästy, jos olisi alun alkaen otettu asia puheeksi ja olisi minunkin ollut mahdollisuus selventää että kun olen juuri tullut töistä itkien, en suinkaan syytä häntä mistään vaan tarvitsen häntä. Pidin vain tätä itsestäänselvyytenä koska minulle ei tulisi mieleenkään ajatella miehen tavalla.
Toimintasi on sairasta. Itket töistä tullessa???
Toimintasi on henkistä pahoinpitelyä toista kohtaan
Siis sen oli tarkoitus olla esimerkki tilanteesta, jossa pitäisi olla ihan selvää, että paha oloni ei suinkaan johdu miehestä, vaan että töissä on tapahtunut jotain ikävää.Miten se on henkistä pahoinpitelyä?
Töissä tapahtunut ikävää? Jos et ole poliisi missä joku on sinut hakannut tai jossain muuss avastaavassa työssä niin mikä se paha juttu on? Asiakas ei pitänyt sinusta?
Jos ongelma ei johtu miehestä niin älä kaada sitä miehen niskaan
En ole tuo aloittaja mutta olet kyllä täysin vieraantunut maailmasta, jos et todellakaan keksi mitä ikävää toisten ihmisten töissä voisi tapahtua. Miten olisi esimerkiksi lapsen kuolema? Terveisin sairaanhoitaja
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä
Miten niin en kestä? Tietenkin kestän mutta en minä nyt jumalauta nautintoakaan siitä saa. Luuletko tosiaan, että lääkärit ja hoitajat tulevat hymy huulilla kotiin potilaan kuoleman jälkeen ja tokaisevat puolisolleen että olipas kiva päivä töissä
Taidatkin olla oikein pelottava kovis, kun itku on mielestäsi sitä ettei "kestä." Usein voi olla jopa päinvastoin. Ne jotka vain kasaavat kaikkea sisälleen ja näyttelevät vahvaa, jossain vaiheessa sitten romahtavat täysin
On eri asia itkeä läheisen kuolemaa kuin tuntemattoman. Sinun työtäsi on kestää ihmisten kuolema.
Samaa mieltä. Töistä kotiin ei tuollaisia asioita saa tuoda. Sehän tarkoittaa jo sitä, että asiaa on märehditty ensin töissä ties kuinka kauan (ja siellä on muita joiden kanssa asiaa voi puida läpi), sitten kotimatka menee märehtiessä ja vielä kotona - liika on liikaa ja jos työ menee noin tunteisiin, niin se on täydellisen väärä työ. Ja jos työssä ehdottomasti haluaa jatkaa, niin olotilastaan saa syyttää vain itseään. N41
En tiedä, missä sinä olet töissä, mutta meidän töissä ei ainakaan ole aikaa jäädä märehtimään niitä ikäviä asioita, vaan nimenomaan ne märehditään sitten kotiin päästyä.
No joo, kohtuutontahan se on odottaa puolisolta kotona ymmärtäväisyyttä ja lohdutusta esim. useina päivinä viikossa jos on omista töistään liian uupunut, kireä, surullinen, stressaantunut tai peloissaan - joka päivä. Silloin on varmaan syytä katsahtaa peiliin, hakea terapiaa tai työnohjausta tai vaihtaa alaa. Mutta kyllä mä toisaalta koen, että jos jommallakummalla on väliaikaisesti tilanne, jolloin työ rassaa liikaa, useimmat rakastavat puolisot jollain lailla ymmärtävät tai ainakin antavat toiselle tilaa hoitaa ns. mentaalihygieniansa jotenkin. On se "jotenkin" sitten hikilenkki tai terapiatunti.
Uskoisin että useimmissa perheissä se on mies joka laahaa ne työstressinsä kotiin.
Itse teen työtä, johon liittyy kuolevien ja heidän perheidensä tukemista ja saattamista. Minulla on asiallinen työnohjaus ja riittävä koulutus työhöni. Silti on päiviä, jolloin töistä tullessani toivon vain hetken hiljaisuutta. Mieheni ymmärtää tämän. Usein sitten lähdenkin lenkille. Minusta olisi kohtuutonta mennä miehen syliin asioita parkumaan päivittäin - työnihän on minun työtäni, eikä se miehen syy ole että olen tällaisen ammatin valinnut.
(Kuten ei ollut minun syytäni, että ex-mieheni rupesi yrittäjäksi, mitä hänen nuppinsa ei kestänyt lainkaan, joten hän kroonisesti kiukutteli kotona minulle ja lapsille.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No josko alottaisit valituksen sanomalla kärkeen että "tarvitsen lohdutustasi rakas mieheni, olet tärkein tukeni!" kun miehesi on näiden sanojen jälkeen sulkenut sinut syleilyynsä, on sylistä hyvä purkaa sydäntä.
Mitä helvettiä? Eiköhän se ole itsestään selvyys, vai kuinka tyhmiä miehet ovat ? Minä anna lohdutan ja kuuntelen miehen työongelmia ym mutta hänestä el kuuntelijaksi ilmeisesti ole. Ja jos kuuntelee niin yrittää aina keksiä jonkun ratkaisun, en mä ratkaisua halua vaan ihan vaan halauksen. Ja kyllä olen kertonut tämän miehelle.
ApYmmärrän osin miestäsi. Onko miehesi mahdollisesti insinööri tai vastaava. Analyyttisillä ihmisillä ei ole "kykyä" sulkea tuota ratkaisuhakuisuutta pois päältä. Kärjistäen voisi sanoa että näillä ihmisillä ei ole mitään ymmärrystä siitä että mitä siitä "ongelmien märehtelemisestä" on hyötyä ja heidän keinonsa lohduttaa on juurikin osoittaa että siihen on ratkaisu, koska se lohduttaisi heitä. Aivan samalla hekin ajattelevat että "kuinka helvetin tyhmiä nuo toiset oikein ovat kun eivät anna apua kun vaan halaa ja voivottelee". Ihmiset ovat erilaisia.
No ratkaisu on kaikkeen ja sitä pitää hakea.
Ei siinä turhan itkemisessä ole mitään järkeä.
Jos ongelma on sellainen että siihen suoraan ei ole ratkaisua (joku kuollut) niin sitten pitää keksiä keinot miten siitä pääsee yli ja jatkamaan elämää. Jonkun kuolema voikin masentaa ihmistä mutta se että on ollut raskas työpäivä toimistolla ei ole.
En ihmettele yhtään miehiä jotka suuttuu siitä että nainen tulee tavallisen työpäivän jälkeen töistä ja rupeaa itkemään sitä kun töissä on raskasta.
Eihän tuollaisesta tule yhtään mitään. Sitten vain vaihtamaan työpaikkaa tai oppii sietämään sen. Mutta jos ei edes omaa työtä voi tehdä niin sitten menee huonosti. Taas on eri asia jos toinen on vaikka sairas (selkä paskana) ja siitä valittaa kuin siitä että ei jaksa omaa työtään
Ihminen ei ole kone, joka suorittaa ja suorittaa vaan elämään kuuluu myös ilo ja nautinto. Jotta voi kokea aitoa onnea, on silloin tällöin kohdattava myös surua ja raskaita hetkiä. Silloin tarvitaan läheisten tukea ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on huonoja päiviä, riitoja ja vaikeita hetkiä. Mitä iloa on vaikka siitä, että väsyneelle suuttuu raskaan työpäivän jälkeen, pitäisikö tämän sitten teeskennellä iloista ja pirteää sinun miellyttämiseksesi? Miksi sinua ylipäätään miellyttää se, että läheisesi eivät voi näyttää aitoja tunteitaan seurassaan? Ole yksin tai osta nukke, jos et kestä sitä, että muut ihmiset eivät ole olemassa tehdäkseen sinun elämästäsi helppoa.
Muuten tuo esittämäsi malli on hammasta purren kitkuttelua eikä mitään oikeaa onnellista elämää, kun aidot tunteet kielletään.
Eli on tunteiden peittelyä jos kestää normaalin arjen ilman jatkuvaa itkemistä?
Eli on tunteeton jos osaa riidellä ilman että rupeaa itkemään ja masentuu?
On tunteeton jos kykenee työskentelemään ilman itkemistä?
Juuri tuollaista ihmistä kutsutaan aikuiseksi normaaliksi ihmiseksi joka sietää elämää ilman että romahtaa.
- Normaaliin arkeen kuuluvat huonot päivät, kaikilla ihmisillä. Joillain niitä on kerran vuodessa, jollain kerran kuussa ja stressaavissa elämänvaiheissa niitä on yleensä useammin. Ihmiset reagoivat niihin eri tavalla, jotkut haluavat olla yksin ja jotkut kaipaavat lohtua, kumpikin tapa on ok, jos ne auttavat selviämään pahasta mielestä.
- kuka puhui riitelystä? Täällä nimenomaan kaivattiin tukea ja huolenpitoa, kertoo aika paljon sinusta jos kaikki negatiiviset asiat ovat mielestäsi sama asia kuin riitely
- työt ovat erilaisia, toisinaan opettaja, lääkäri, hautausurakoitsija, kuka vaan voi itkeä niistä asioista, joita joutuu työssään kohtaamaan vaikka yleensä nauttisikin työstään. Ja joskus on ihan ok itkeä ns. helppojenkin töiden takia, vaikka vain väsymystä
Kuolema kuuluu lääkärin ja sairaanhoitajan työhön. Vaihda työpaikkaa jos et sitä kestä