Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Keskenmenon kokenut: minkälaisissa tilanteissa

Vierailija
18.06.2007 |

suru tai viha tms. tulee vielä esille? Vai oletko päässyt niin kokonaan asian yli, että koskaan et ajattele koko asiaa?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli keskenmeno, josta ei teidetä oliko ede oikea raskaus. Hyvin oreeton ainakin verrattuna kahteen muuhun raskauteeni.



Pahinta minusta olis se, kun vuotoa alkoi tulla hiljalleen, enkä tiennyt onko normaalia vai ei. Huoletti, itketti ja suututti (meillä meni esikoisen alulle saamiseen yli 2 v, ja olin jo ehtinyt iloita, että nyt ei tarvinnut odottaa kuin muutama kuukausi). Pari päivää meni tuhrun kanssa, sitten voimistui sen verran, että kävin lääkärillä ja sain ultra-ajan, jossa varmistui.



Kun homma oli selvä, se ei painanut kauheasti. Surullinen ja pettynyt olo oli tietysti alkuun ja kyllä sitä vieläkin käy mielessä, että nyt tuo vauva olisi jo melkein puolivuotias (odotan toista nyt rv 30). Mutta jotenkin tuo raskaus ei tuntunut todelliselta, myöhemmässä vaiheessa raskautta tilanne on varmasti paljon vaikeampi, kohtukuolemista puhumattakaan.

Vierailija
2/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otin vain hommaan kuuluvana " riskinä" , ovat niin yleisiä. Nyt mulla on kaksi lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla tulleet näin km, onnistunut raskaus, km, onnistunut raskaus, km. Toka km oli kaikkein vaikein, sitä helpotti vain tuo kuopus, mutta muuten olen päässyt suht helpolla noista yli.

Vierailija
4/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä mä koskaan oo tuntenu vihaa. Se ei ollu elinkelpoinen ja luonto hoiti asian itse. Sehän on vaan hyvä asia. Tietysti surua tunsin ja tunnen joskus harvoin vieläkin. Eka joulu oli kurja, mutta aika parantaa, ei sitä keskenmenoa enää ajattele oikeastaan koskaan.

Vierailija
5/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


olen päässyt.

Toinen raskaus saatiin aikaan koeputkihedelmöityshoidolla. Olin todella onnellinen onnistumisesta ja samalla täynnä itkua ja pelkoa, että kaikki ei mene hyvin... Pahin painajaiseni toteutui ja menetimme terveen vauvanalkumme rv 15. Meinasin kuolla itsekin. Vain esikoinen sai elämään kiinni.



Pahinta oli pienen siunaaminen, laatikon näkeminen, laskettu aika, äitienpäivä nimettömien muistolehdossa kun meillä piti jo olla kauan kaivattu toinen vauva.



Tapahtuma on osa minua eli muistuu mieleen kaikesta. Esimerkiksi nyt kun olen RASKAANA ( :)!!!!!!!!!!! Neljäs hoito toi plussan) tapahtuma on ollut lähellä mielessä ja kysyessäni sanon, että kolmas raskaus yksi lapsi...



Vuosi helpotti vähän, mutta vasta uusi raskaus on tuonnut lohtua enemmän.



Odottaja rv 20

Vierailija
6/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olen katkera siitä että jollakin toisella menee kaikki raskaudet hyvin ja sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Mutta kai olen aika helposti päässyt yli asiasta. Mulla kolmas raskaus päättyi keskenmenoon rv 16.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja raskaus oli ilmeisesti tuulimuna, eli mitään vauvaa ei edes ollut.

Vierailija
8/8 |
18.06.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kuulen jonkun odottavan, etenkin jo ko. henkilö pitää onnistunutta raskautta itsestäänselvyytenä, tai ei erityisemmin pidä lapsista, tai polttaa tms. rask. aikana



jos jollain on mennyt monta raskautta putkeen ja suhtautuu ylimielisesti



jos joku vähättelee keskenmenosta aiheutunutta surua



jos minulle sanotaan jotakin typerää " lohdutukseksi" , esim. oot veilä nuori, oli parempi näin, kyllä se siitä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme yhdeksän