Pettymys omaan elämään, muilla samanlaista?
Eli, ongelmanani on se että olen suunnattoman pettynyt elämääni ja omiin elämänvalintoihini. Lapsuuteni oli päihdevanhempieni takia huono, joten halusin lukion jälkeen rakentaa "hyvän elämän". Nyt, 27-vuotiaana, kuitenkin olen alkanut tajuta, että vituiksihan sekin meni.
Onko muilla ollut vastaavanlaista tunnetta? Pettymyksen kohteena parisuhteet, ammatinvalinta, asuinpaikkakunta, ystävyyssuhteet, talousasiat.. Tuntuu että millään saralla ei kulje, ja muut sen kuin porskuttavat elämässä eteenpäin :/
Kommentit (17)
Sama tarina. Alkoholistivanhemmat mullakin.
Ei menny niin kuin ajattelin..
No 42 v leskeksi kahden lapsen kanssa. Nyt lapset teinejä ja mä istun yksin himassa. Ei tän näin pitänyt mennä :(
Vierailija kirjoitti:
Voit kirjoittaa oman elämäsi uudelleen milloin tahansa. Nyt esimerkiksi. Listaa asiat jotka on pielessä ja alat korjata niitä yksi kerrallaan.
Sä olet niin uori, että ehdit vaikka mitä, kunhan aloitat heti.
Ensimmäiseksi heität elämästäsi energiaa syövät ihmissuhteet ja alat tavata vain niitä jotka antaa sulle virtaa ja vie sua parempaan suuntaan.
Ihana <3 Mä tarvitsin juuri noita sanoja ja just nyt. Kiitos :)
- ei Ap
Joo, mielenterveysongelmiin sairastuminen 30v:nä ja sen takia työelämä meni ihan perseelleen. Myös aikaisemmin ammatinvalinta ja puolison valinta menivät perseelleen. Muilla rahaa tehdä kaikkea meillä ei. Ollaan vaan aina himassa. Kaikki huonon kotikasvatuksen ja koulukiusaamisen takia.
Kiitos asiallisista kommenteista!
1: viisaasti sanottu. Tuollainen "ryhtiliike" olisi varmaan pitänyt tehdä ja tajuta jo kauan aikaisemmin. Tällä hetkellä vain tuntuu, että mm. raha-asiat hankaloittaa tuota elämän uudelleen järjestämistä
2: kiva saada vertaistukea. Jotenkin ajattelen, etten haluaisi laittaa omia, huonoja valintojani huonon lapsuuden syyksi, vaan päinvastoin olen halunnut saada paremman elämän kuin mitä lapsena jouduin kokemaan
3: <3
eihän tän tosiaan näin pitänyt mennä :/
Vierailija kirjoitti:
No 42 v leskeksi kahden lapsen kanssa. Nyt lapset teinejä ja mä istun yksin himassa. Ei tän näin pitänyt mennä :(
Missäpäin asut?
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi heität elämästäsi energiaa syövät ihmissuhteet ja alat tavata vain niitä jotka antaa sulle virtaa ja vie sua parempaan suuntaan.
Hyvä neuvo meille muillekin, kiitos!
Tiedän tunteen. Oon 26v ja vuosi-pari sitten nuo tunteet oli tosi vahvoina. Oli sellainen olo, että en mä voi tälle mitään ja elämä on pilalla jo jne. Lapsuus ollut mulla vaikea (narsistivanhempi) enkä nuorempana osannut esim. lähteä sellaiselle alalle mikä oikeasti kiinnostaa vaan valitsin helpomman.
Sitten päätin, että paskat, tää on mun elämä ja lähdin tavoittelemaan unelmaani. En kertonut kuin ihan muutamalle tyypille kouluun haustani. Toisella kertaa tärppäsi ja nyt oon aloittanut lääkiksessä. Oikeesti mahtavaa kun ottaa vihdoin ohjat omiin käsiinsä ja TEKEE asioille jotain :)
Tuo tunne tulee silti aina välillä, mut ei sille mitään mahda. Antaa tulla vaan ja sitten mennä menojaan.
Tsemppiä sulle, alat vaan listata, mitkä kaikki asiat on "pielessä" ja sitten korjaat niitä yksi kerrallaan niin kuin tuossa jo ehdotettiinkin. Joku ammattiauttajakin voi jeesiä, jos sellaiselle on tarvetta :) Me ollaan vielä nuoria ja ehditään tässä elämässä vaikka mitä! Voimia ap:lle ja muille kohtalotovereille<3
Mä en takua, miksi kutsua sellaista elämää, jota ei ole voinut elää lapsuuden takia niin kuin haluaa omiksi huonoiksi valinnoikseen. Mä en ainakaan rehellisestikään perkaamalla miten olisin voinut valita paremmin ja silti tunnen että elämä on ainakin pettymys jos ei sen pahempaa. Saa nähdä saanko vieläkään tulevaisuudessa valittua tai toimittua niin, että se tuntuisi kivalta.
Mullaki elämänvalinnat ei oo ollu mitä parhaimmat. Pilaan aina kaikki kaverisuhteet omalla ujoudella ja tunnen itteni turhaks. Onneks oon vasta 14v (kohta 15v) nii ajattelen, että kyl tää tästä vielä hyväks kääntyy, koska oon niin nuori. Tsemppiä!
Turha syyttää lapsuutta tai kiusaamista. Aina voi käsikirjoittaa elämänsä uusiksi. Mutta pitää tosissaan yrittää ruikuttamisen sijaan. Kaikki on mahdollista.
ryhtiä nyt kirjoitti:
Turha syyttää lapsuutta tai kiusaamista. Aina voi käsikirjoittaa elämänsä uusiksi. Mutta pitää tosissaan yrittää ruikuttamisen sijaan. Kaikki on mahdollista.
Nää kommentit ärsyttää mua suunnattomasti. Ruikuttaa, really? Ainakin omalla kohdalla toipuminen on lähtenyt siitä, että myöntää itselleen, että elämäni alku on ollut vaikea. Ja sitten, kyllä, pitää alkaa tehdä työtä sen eteen, että loppuelämä olisi parempi.
Joo, aina välillä mietin, että ois voinut paremmatki lähtökohdat saada, mutta tuo "ruikuttaminen" kuulostaa todella halventavalta :(
Positiivinen viesti sulla, mut todella negatiivinen tapa ilmaista asiasi.
- 10
Kasvoin mt-perheessä. Vielä aikuistuttuani olin vaikutuksille altis sen vuoksi pistin nimeni paperiin, jonka sitoi minut entisestään ihmisiin, joista yritin päästä eroon. Muilta osin valinnat eivät ole olleet mitenkään katastrofaalisia, pikemminkin turvallisuushakuisia. En vain ole osannut tai uskaltanut puhua ja ilmaista itseäni, mielipiteitäni ja tarpeitani. Voi sanoa, että kommunikoin ihmisten kanssa vain suostumalla heidän ehdotuksiin tai menemällä pois. Siksi tuntuu, että olen vain ajautunut nykyiseen yksinäiseen elämääni, jossa ei juuri ole sisältöä työn lisäksi, joka sekin on jo pitkään mennyt huonosti. En ole tyytyväinen, mutta en uskalla ottaa liian isolta tuntuvia askeleita tilanteen parantamiseksi.
Tätä voisi kokeilla:
http://yle.fi/uutiset/kiitollisuus_maustaa_elaman_herkullisemmaksi__nel…
Voit kirjoittaa oman elämäsi uudelleen milloin tahansa. Nyt esimerkiksi. Listaa asiat jotka on pielessä ja alat korjata niitä yksi kerrallaan.
Sä olet niin uori, että ehdit vaikka mitä, kunhan aloitat heti.
Ensimmäiseksi heität elämästäsi energiaa syövät ihmissuhteet ja alat tavata vain niitä jotka antaa sulle virtaa ja vie sua parempaan suuntaan.