Mikä oivallus auttoi sinua lapsiarjen hallinnassa?
Mikä oli sellainen asia, joka auttoi sinua lapsiarjen pyörittämisessä, tehden
siitä helpompaa? Vähemmän stressaavaa?
Tai jokin teko, jonka aloit tekeen toisin?
Kommentit (33)
Että kaikki on jo lähtökohtaisesti järjestyksessä ja jokaisella tavaralla on käyttötarkoitus ja oma paikka. Sotkut on siivottava kun niitä syntyy ja jokainen osallistuu kotitöihin tasapuolisesti.
Rutiinit ja aikaikkunat ruokailuille jne. on arkena oltava, muuten pakka sekoaa. Viikonloppuna sitten vapaammin.
Meillä siis 4 lasta joista nuorin 2 kk ja vanhin 11v.
Teinin kanssa kannattaa valita taistelunsa. Niitä ei tule niin paljoa, kun antaa siimaa ja on puuttumatta pikkuasioihin.
Kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa...
Eli aina pidetään kiinni rutiineista. Ei edes mietitä syödäänkö tai nukutaanko.
Ja se tehdään hyvällä mielellä
Näin ollaan selvitty helpolla. Ja ilman rangaistuksia tai hermojen menettämistä
Toinen on että omassa kodissa täytyy jokaisella olla kivaa. Jokainen saa olla oma itsensä.
Ei kannata kerätä lasten leluja ja hajoittaa leikkejä yöksi. Eihän kukaan laita sinunkaan työkalujasi säilytykseen kun olet tauolla. Lapset oppivat leikkimään paljon pitkäjänteisemmin jos leikit saavat olla paikoillaan myös yöllä.
Lapsen/lasten kanssa kannattaa tehdä sellaisia asioita, joista itsekin nauttii, esim. leipominen, elokuvien katselu, teatterit, museot.. ym. Niin on elo mukavampaa..
Kodin siisteydestä on vain tingittävä, jos ei aina kerkeä pyyhkimään ja imuroimaan lapsiperheessä.
Tavarat kyllä laitetaan aina paikoilleen ja keittiössä myös, pyykkiä pestään päivittäin ja kuivuneet pyykit lajitellaan heti paikoilleen, roskat viedään päivittäin jne mutta silti meillä on pölyä ja hiekkaa ym sotkua vaikka kerran viikossa tehdään huolellinen viikkosiivous ja parikertaa vuodessa suursiivous. Pakko vain ajatella, että lapsiperheessä on aina siivottavaa, ei voi enää ylläpitää täysin puhdasta ja tahatonta kotia (vaikka meillä lapset pesevät kotiin tullessaan aina kädet ja ruuan jälkeen pyyhitään kädet myös).
Minulla oli aina oikeasti pölytön ja pinnoiltaan puhdas koti kun ei ollut lapsia. Nyt kun on monta lasta (osa pikkulapsia) ja molemmat vanhemmat käyvät kokopäiväisesti töissä, niin aikaa ei vain jää samalla tavalla kodin hinkkaukseen, ja vaikka juuri olisit siivonnut niin aina joku lapsista esim kaataa maitoa, tahrii, kuolaa, tuo kengissä ja vaatteissa hiekkaa sisälle jne. Lapset sotkevat, ja illalla töiden jälkeen pitää tehdä muutakin kuin se siivous; käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pyykätä, syöttää lapset, siivota keittiö ruokailun jälkeen, pyykit viilata kuivumaan, viedä roskikset, kastella kukat, hoitaa lasten iltapesulle, tarkistaa läksyt, pakata seuraavan päivän vaatteet, lukea iltasadut jne
Tylsien asioiden hoito pois alta ilman turhia jahkailuja. Esim. Meillä siivotaan aina torstaina, eikä siitä tarvitse erikseen vääntää tai keskustella. Siihen ryhtyy lapsetkin itsenäisesti tehden oman hommansa. Hommat jaettu iän/osaamisen mukaan sopiviksi. Meillä mies imuroi, eikä puutu mun vastuualueeseen pintojen pyyhintään.
Kotityöt tehdään heti pois alta, esim. kuivat pyykit suoraan kaappiin, eikä kerätä valtavaa kasaa jonnekin.
"Minä päätän, mutta lapsi saa valita."
Oivalsin, että kaurapuuro on maailman parasta liimaa. Kantsii pyyhkiä nopeasti pois ettei ehdi kuivua. :)
Se, että aina pitäis pyrkiä katsomaan sitä maailmaa lapsen silmin, jolla ei ole kykyä vielä kommuniokoida aikuisen tavoin.Harvoin ne piruuttaan esimerkiksi kiukuttelee. Lisäks lapsille eri asiat on tärkeitä ku meille aikuiselle. Helposti tulee vaan mutistua jotain "joojoota" samalla ku selaa puhelintaan, kun lapsi kertoo tärkeimmistä asioistaan.
Maailma ei myöskään kaatunutkaan vaikka aloin löysäämään pipoa stressaavillakin hetkillä. Kaikki voi paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Armollisuus itseään kohtaan
Ihan hyvä, varmasti paikallaan. Peukutin.
Mut kai myös muitakin perheenjäseniä kohtaan samalla tavalla?
Kun lasta kuuntelee, lapsi rauhoittuu. Aikuisen tulee kysyä mitä tapahtui kun lapset tappelevat, kun lasta kuuntelee ja kysyy aktiivisesti mitä tahtiin, miksi suutuit, mistä pahoitit mielesi niin lapsi kertoo ja rauhoittuu yleensä samalla. Kun tätä tekee aktiivisesti niin lapset eivät enää niin useasti lyö toisiaan, eikä metelöi esim kilju toisilleen, hyvä kommunikointi ja kyseleminen parantaa ilmapiiriä, lapsi kun ei aina osaa itse tuoda tuntemuksiaan esiin. Kysy ja kuuntele, niin lapsi voi paremmin ja käyttäytyy paremmin.
Täällä on tullut hyviä vinkkejä! :)
Jään odottamaan, jos tulee vielä lisää. Jokainen voi poimia näistä itselleen
sopivimman. Itsestä tämä arki tuntuu välillä niin raskaalta, niin ainakin itse
kaipaan tälläisiä vinkkejä. Ehkäpä vielä hieman kongreettisempia.
-ap
Se, että lasten ei ole pakko mennä nukkumaan kahdeksalta. Meillä ei ole aikaisia aamuherätyksiä, koska minä olen vielä kotona. Siitä seuraa vain harmaita hiuksia, itkua ja hermonmenetyksiä, kun yrittää väkisin laittaa nukkumaan sellaista, jota ei väsytä. Yhdentoista jälkeen neidän lapset kömpivät tyytyväisinä petiin, simahtavat ja heräävät aamulla kymmeneltä.
Tässä maassa vain on jokin kummallinen käsitys siitä, että lapsien pitää olla sängyssä seitsemältä ja jalkeilla aamulla kuudelta. Aikuisissakin on aamuihmisiä ja iltakukkujia (kuten minä), miksei sitten lapsillakin olisi oma sisäinen unirytminsä. Kaikki lapsille suunnatut kerhot ja muut aktiviteetit alkavat yhdeksältä aamuisin. Me ei ehditä niihin koskaan, mutta muuten elämä on leppoisaa, kun saa itsekin nukkua pitkään eikä nukkumaanmenosta tarvitse tapella iltaisin.
Tavaran vähentäminen helpotti arkea.
Ja kun vielä muistaa ettei sitä lapsiarkea jatku ikuisesti. Pian huomaa, että lapsilla/nuorilla alkaa olla omia menoja. Jonain päivänä sitten muuttavat omaan kotiin.
Aikuisten oma aika ja harrastukset: niistä saa energiaa jaksaa rutiineja.
Vuorottelu "yövuoroissa": joka toinen yö sulle, joka toinen yö mulle. Jos lapset vahingossa nukkuukin tyytyväisenä, niin vuoro siirtyy toiselle. Viikonloppuisin vakiaamut, jolloin toinen herää ja toinen saa jäädä nukkumaan.
Vuorottelu ylipäätään kotitöissä ja lastenhoidossa: kumpikin siivoaa, kumpikin kokkaa jne.
Pieni sotku ei haittaa. Koti on elämistä varten eikä mikään blogikatalogi.
Tosi hyvä vastauksia tässä keskustelussa 👍🏼
Omalla kohdalla varmaan rentous on isoimpia juttuja. Asiat ei ole niin nöpönuukia, maailma ei kaadu jos välillä tiskiä kerääntyy ja talo on vähän sikinsokin, kunhan on puhdasta vaatetta ja ruokaa mitä syödä, ja kaikilla hyvä olla. Sotkut loppusessaan siivoaa hetkessä, kun vaan on sopiva väli ja ryhtyy toimeen, suotta noista ottaa pulttia. En tykkää suorittaa vanhemmuutta kieli vyön alla, toki rutiinit helpottaa arkea ja tuo tarvittavaa selkeyttä, mutta ei niistä ole pakko kynsin hampain pitää kiinni joka ikisenä päivänä, voi ottaa rennomminkin. Sen olen huomannut myös, että mitä lungimpana ja rauhallisempana pysyy, sitä helpompaa on esim. 3v uhmiksen kanssa, jos erehtyy itse hermostumaan ja kiukustumaan, niin lapsi kyllä pistää kahta mahtavammin ranttaliksi joka asiassa. Keskusteleminen ja kuunteleminen on tärkeitä juttuja kaikkien perheenjäsenten kesken, ei tarvitse kinaatella ja riidellä kun kaikkien tarpeet tulevat huomioiduksi. Aina ei tarvi myöskään olla niin pedagogista ja tarkoituksenmukaista kaiken, arvokkaimpia hetkiä on ne, kun voi vaikka pötkötellä lasten kanssa aamulla sängyssä ja helliä niitä, kertoa miten ihania ja hyviä lapsia ne onkaan, samoin puoliso. :)
No oivalsin että pitää tehdä mitä pitää tehdä, niin pääsee kaikkein helpoimmalla. Jos yrittää oikoa, niin tulee vaikeaa.