Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkoholisoitunut perheen isä
17.08.2016 |
Olen humalassa tai krapulassa käytännössä kaiken vapaa-aikani. Töissä käyn selvinpäin tai jos on jokin sovittu meno, muuten purkki aukeaa. Juon keskimäärin kolmena päivänä viikossa, aina paljon 8-20 annosta kerrallaan, tissuttele en koskaan. Tätä on jatkunut kolmisen vuotta.
Tämä ei ole vielä aiheuttanut suurempia ongelmia, käytökseni ei juuri muutu juodessa, korkeintaan olen hieman puheliaampi ja hyväntuulisempi. Toleranssi on sen verran kova, että pitää juoda kymmenkunta annosta ennen kuin tuntematon edes tajuaa, että onhan se päissään.
Vaimoani juomiseni tietenkin huolestuttaa, mutta riitoja asiasta ei ole juurikaan saatu aikaan. Kaitpa se kohta kyllästyy elleivät asiat muutu. Muksut ovat asiaan päälleppäin ainakin tottuneet ja eivät millään mittarilla oirehdi. Tietenkään tälläistä roolimallia en haluaisi kenellekkään antaa.
Olen useasti päättänyt, että nyt loppuu, mutta päätös kantaa korkeintaan viikon. Aina keksii jonkun itselleen pätevän tekosyyn ostaa se laatikko tai lykätä nenänvalkaisun aloittamista. Tahdonvoima ei riitä. Pitääköhän tässä ottaa pohjakosketus (rattijuopumus, jonkun loukkaantuminen tms.) ennen kuin motivoituu.
Olen harkinnut AA:han menoa tai työterveyteen avautumista, mutta toistaiseksi en ole julkisesti halunnut myöntää ettei asia ole enää omissa käsissä.
Tämä nyt oli anonyymi tunnustus asian oikeasta laidasta, tämä sama asia pitäisi saada sanottua vaimolle ja muille läheisille, mutta sen sanominen ääneen tuntuu niin nololta ja pahalta etten siihen kykene. Mietin olenko jo mennyt sen pisteen ohi, että tämän pystyisi itse korjaamaan vai onkohan ulkopuolinen apu jo välttämättömyys.
Ajatuksia?
Kommentit (21)
Ulkopuolinen apu olisi tarpeen. Ja vaikka kuinka hävettää oma tilanne, yritä uskaltaa sanoa tuo edes vaimollesi, siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mietin, että jos vain kolmena päivänä vedät viinaa, niin miten sitä krapulaa riittää loppuajaksi.
Mutta joo, itsekin juon liika, mutta tissuttelen, koska inhoan krapulaa.
No loukkaa mieluiten itsesi, ettet ainakaan ketään muuta.
Ulkopuolinen apu on likimain välttämätöntä. Juoppoja ei tässä maassa olisikaan, jos sen juomisen pystyisi noin vain omasta halusta lopettamaan. Vaikka vaimosi ei riitelekään, eivätkä lapset "oirehdi" (mistä sinä sen muka tiedät), niin perheesi kärsii. Ihan takuulla.
Homma on ainoastaan sinun päätäntävallassasi, mutta ei sinun käsissäsi.
Ota nyt se motivaatio jostain, kutenkin hukkaanheitettyä aikaa tuo humalassa olo. Te joudutte muuten käymään tosi syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olet valinnut päihteeksesi alkoholin, josta ei tule edes kovin hyvä olo? Haluatko vain turruttaa itseäsi? Ratkaise syy tyhjään oloosi, niin juominenkin loppuu helpommin.
Itsellesi tuo varmasti kuitenkin vaikeinta on. Et varmaan haluaisi juoda noin paljon? Kalja vie miestä ei mies kaljan juontia? Tuttu tunne, vaikka nainen olenkin. Tuo tunnustaminen on tärkeää, että on ongelma. Kuinka sitten selättää ongelma on yksilöllistä. Minulla ongelma loppui kun lopetin alkoholin juomisen. Minulle helpompaa kuin vähentämisen yritys, koska aina aloin tehdä kauppaa itseni kanssa, pyörsin päätöksiä, aina löytyi syitä juoda vaikka oli päättänyt olla juomatta. Enkä ollut rapajuoppo, työssäkäyvä, määrät pienempiä kuin sinulla mutta reippaita pienelle naiselle. Minä hain avun minnesota-tyylisestä hoidosta, kävin päivät töissä ja illat kurssilla muiden töissäkäyvien alkoholin itselleen ongelmaksi kokevien ihmisten kanssa. AA ssa olen käynyt jälkeenpäin, ihan hyvä paikka kun sattuu hyvä ryhmä. A-klinikasta ei ole kokemusta mutta varmaan auttaa sekin. Elämänlaatuni parani huomattavasti kun lopetin viinan kanssa pelleilyn, laihduin ihan kun kalorimäärä väheni, aloin kuntoilla, nukuin paremmin ja lievä masennus katosi. Voi todella hyvin nykyään niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja välit perheen sisällä on paljon paremmat, juomiseni rasitti muita enemmän kuin uskalsin itselleni myöntää.
Näytä viestisi vaimollesi, siinä hyvä alku. Vaimo ei pysty sinua paljoa auttamaan, etsi apu itse, sinun se pitää päättää juomisesi ongelmalliseksi ja haluta muuttaa tapojasi, läheiset voivat tukea mutta kontrolloimaan tai hoivaamaan ei kannata ruveta. Lykkyä elämän laadun parantamisprosessiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama mutta en tee siitä ongelmaa eikä vaimokaan tee siitä ongelmaa ja perhe ylipäätään ei edes huomaa että mitään ongelmaa on.
Ongelma on niillä jotka ei hyväksy muiden valintoja. Juominen on oma valinta ja jos sen valitsee niin kannattaa edes nauttia siitä valitsemastaan ajasta minkä on valinnut.
Eriasia jos kumppania tai lapsia asia jotenkin vituttaisi. Sentään käyt töissä ja hoidat sillä tavoin asiasi.
Minusta juomisesi ei kuulu vittuakaan kenellekään paitsi sinulle. Jos koet sen ongelmana niin sitten se on ongelma ja ongelma pitää ratkaista.
Ole mies ja rupea juomaan Viinaa! Jotain helkkarin keskikaljaa litratolkulla. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheenisä on yhdyssana.
Ja perheenisä on yleensä mies, tuo teksti on naisen kirjoittama, mutta mitäpä se haittaa. Porvoossa on kaikki mahdollista, ihan kaikki.
Tiedät kai itsekin, että alkoholistin suusta ajatus siitä että kaikki on kutakuinkin kuitenkin ok on valetta. Lapsille ei paljon pahempaa ole kuin vanhempi joka hylkää heidät ja valitsee alkoholistin. Hehän voivat pitää arvottomuuttaan niin itsestään selvänä asiana, ettei siinä ole mitään oirehtimista ole. Mutta kyllä se sieltä tulee. Sitten kun heidän on aika kasvaa, itsenäistyä, rakentaa oma elämä, huolehtia itsestään, rakentaa ihmissuhteita; silloin eivät rahkeet riitä. Sisimmässä kolisee arvottomuus ja isän hylkääminen. Alkoholisti vaurioittaa lapsiaan pahasti. Myös sinä. Puhumattakaan siitä millaisen parisuhteen mallin he saavat. IHminen joka valitsee alkoholin kumppanin sijaan, on surkea kumppani. Ehkä vaimosikaan ei tiedä, että hän olisi ihan oikean ihmissuhteen arvoinen? Lopeta nyt tuo itsepetos ihan alkuunsa. Olet alkoholisti. Vaurioitat lapsiasi. Kohtelet kaltoin vaimoasi. Tiedät sen, mutta valitset sen silti? Melkoinen luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama mutta en tee siitä ongelmaa eikä vaimokaan tee siitä ongelmaa ja perhe ylipäätään ei edes huomaa että mitään ongelmaa on.
Ongelma on niillä jotka ei hyväksy muiden valintoja. Juominen on oma valinta ja jos sen valitsee niin kannattaa edes nauttia siitä valitsemastaan ajasta minkä on valinnut.
Eriasia jos kumppania tai lapsia asia jotenkin vituttaisi. Sentään käyt töissä ja hoidat sillä tavoin asiasi.
Minusta juomisesi ei kuulu vittuakaan kenellekään paitsi sinulle. Jos koet sen ongelmana niin sitten se on ongelma ja ongelma pitää ratkaista.
Kyllä sen vaan muut kokee ongelmana paaaljon ennen kuin alkoholi itse alkaa kokea että ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama mutta en tee siitä ongelmaa eikä vaimokaan tee siitä ongelmaa ja perhe ylipäätään ei edes huomaa että mitään ongelmaa on.
Ongelma on niillä jotka ei hyväksy muiden valintoja. Juominen on oma valinta ja jos sen valitsee niin kannattaa edes nauttia siitä valitsemastaan ajasta minkä on valinnut.
Eriasia jos kumppania tai lapsia asia jotenkin vituttaisi. Sentään käyt töissä ja hoidat sillä tavoin asiasi.
Minusta juomisesi ei kuulu vittuakaan kenellekään paitsi sinulle. Jos koet sen ongelmana niin sitten se on ongelma ja ongelma pitää ratkaista.
Kyllä sen vaan muut kokee ongelmana paaaljon ennen kuin alkoholi itse alkaa kokea että ongelma on.
*alkoholisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei alkoholisti mitään vapaasti valitse. Alkoholi hänen päätöksensä sanelee.
Vierailija kirjoitti:
Olet alhainen, itsekäs paskakasa. Tottakai sun perhe kärsii sikailustasi. Hyi hitto, mikä itsepetos päällä!
Samaa mieltä. Haisevat, valehtelevat tenukepit ovat alhaisinta kastia! Sellainen olet nyt, entä huomenna? Oma valinta!
Vai et muutu...
Mä opin aavistamaan juomisen hyvissä ajoin. Yritin olla ihana, ettei tarvitse vaihtaa perhettä kaljaan. En nalkuttanut, en sanonut mitään, kun ajattelin ettei tämä voi olla ongelma.
Mies käy töissä, tuo rahaa taloon, ei lyö, ei pelaa, ei petä. Juo vaan.
Mutta se oli hirveää. Olin lasten kanssa yksin, minä olin se joka hyssytti aamuisin hiljaisuutta että iskä herää liian aikaisin.
Miten pelkäsin että makuuhuoneen ovi avautuu ennen kuin olen saanut lapsille aamupalan ja päässyt ulos.
Miten tavallaan helpottunut olin kun satunnainen kuivistelu oli ohi ja tölkki sihahti. Koska sitten ei tarvinnut enää odottaa koska se ryyppääminen taas alkaa.
Lopulta tuli loppu. Ja miten ihana onkaan elää omassa kodissaan minne kukaan ei raahaa viinaa. Missä ei tarvitse ottaa huomioon alkoholistin juomista, ei sen ärtynyttä suolta, ei typerää höpötystä, ei sitä miten toinen katoaa oman maailmansa sisään eikä näe perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Vai et muutu...
Mä opin aavistamaan juomisen hyvissä ajoin. Yritin olla ihana, ettei tarvitse vaihtaa perhettä kaljaan. En nalkuttanut, en sanonut mitään, kun ajattelin ettei tämä voi olla ongelma.
Mies käy töissä, tuo rahaa taloon, ei lyö, ei pelaa, ei petä. Juo vaan.
Mutta se oli hirveää. Olin lasten kanssa yksin, minä olin se joka hyssytti aamuisin hiljaisuutta että iskä herää liian aikaisin.
Miten pelkäsin että makuuhuoneen ovi avautuu ennen kuin olen saanut lapsille aamupalan ja päässyt ulos.
Miten tavallaan helpottunut olin kun satunnainen kuivistelu oli ohi ja tölkki sihahti. Koska sitten ei tarvinnut enää odottaa koska se ryyppääminen taas alkaa.
Lopulta tuli loppu. Ja miten ihana onkaan elää omassa kodissaan minne kukaan ei raahaa viinaa. Missä ei tarvitse ottaa huomioon alkoholistin juomista, ei sen ärtynyttä suolta, ei typerää höpötystä, ei sitä miten toinen katoaa oman maailmansa sisään eikä näe perhettään.
TÄMÄ.
Mäkin olin hiljaa tosi kauan vaikka juominen häiritsi. Ajattelin että en nalkuttamisella antaisi aihetta juoda enempää kuin muuten joisi. Ei se juominen vaan koskaan vähentynyt.
Ap, on itsepetosta luulla, ettei lapset kärsi juomisestasi koska et itse huomaa heidän oireilevan. jo ihan vaan Tuo mainitsemasi "puheliaisuus" humalassa on lapselle ahdistavaa ja hirveää. On kauheaa, kun ei voi tuoda kavereita kotiin ilman pelkoa siitä, milloin "hilpeä ja puhelias" isä tulee heittämään kiusallista läppää.
juomisella on tapana pahentua, lisäntyä ja viedä aina vaan suurempi osa elämästä ja ajasta. Ja rahatkin siinä menee loppujen lopuksi. Tiedän ettei alkoholisti hae apua muiden ihmisten takia, ainoastaan itsensä takia siinä vaiheessa kun henkilökohtainen pohjakosketus on tehty.
tarinaasi lukiessani ajattelin isääni, joka oli sellainen "hilpeä kaljaveikko" jonka juominen ei hänen omasta mielestään mitenkään vaikuttanut meihin lapsiin. Isäni pohjakosketus valitettavasti oli kuolemaan johtanut onnettomuus 52-vuotiaana, "pienessä " maistissa tietenkin.
Kaksi lasta jäi isättömäksi kärsittyään ensin isän juomisesta teini-ikään asti. Äitini ei halunnut riidellä asiasta koska se aina johti poikkeuksetta seuraavan kaljan avaamiseen.
joten jos luet tämän, niin pyydän sinua hakeutumaan avun piiriin. lastesi tai vaimosi takia et sitä todennäköisesti tee. mieti seurauksia itsellesi: Jossain vaiheessa menee työpaikka, terveys ja perhe. Millaisem tulevaisuuden haluat itsellesi?
aloita vaikka www. paihdelinkki.fi - sivuja lukemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vai et muutu...
Mä opin aavistamaan juomisen hyvissä ajoin. Yritin olla ihana, ettei tarvitse vaihtaa perhettä kaljaan. En nalkuttanut, en sanonut mitään, kun ajattelin ettei tämä voi olla ongelma.
Mies käy töissä, tuo rahaa taloon, ei lyö, ei pelaa, ei petä. Juo vaan.
Mutta se oli hirveää. Olin lasten kanssa yksin, minä olin se joka hyssytti aamuisin hiljaisuutta että iskä herää liian aikaisin.
Miten pelkäsin että makuuhuoneen ovi avautuu ennen kuin olen saanut lapsille aamupalan ja päässyt ulos.
Miten tavallaan helpottunut olin kun satunnainen kuivistelu oli ohi ja tölkki sihahti. Koska sitten ei tarvinnut enää odottaa koska se ryyppääminen taas alkaa.
Lopulta tuli loppu. Ja miten ihana onkaan elää omassa kodissaan minne kukaan ei raahaa viinaa. Missä ei tarvitse ottaa huomioon alkoholistin juomista, ei sen ärtynyttä suolta, ei typerää höpötystä, ei sitä miten toinen katoaa oman maailmansa sisään eikä näe perhettään.
Tämähän se tulevaisuuden skenaario varmaankin on elleivät asiat muutu. AP
Alue: Aihe vapaa
Vain yksi ajatus: mene A-klinikalle. Ennen pohjakosketusta, koska se tulee jossain vaiheessa. Etkä välttämättä saa enää takaisin sitä mitä menetät.