Lapsi pakotetaan anopin luona lukemaan ruokarukous, mitä mieltä?

Ei saa ruokaa?!!! On se kristityn lähimmäisenrakkaus vaan suurenmoista....

En päästäisi lasta sinne ruoka-aikaan kylään, tai muutenkaan, jos pakotetaan uskonnollisiin toimituksiin.

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

No jos se sen kerran ymmärtää niin sano sille että siellä nyt tehdään niin...

Ihan ok. Talossa talon tavalla.

Meilläkin luetaan ruokarukous.

Vierailija kirjoitti:

No jos se sen kerran ymmärtää niin sano sille että siellä nyt tehdään niin...

Näin. Lapselle voi sanoa, että uskisten kanssa ei kannata ryhtyä vänkäämään. Menee aika ihan hukkaan. Pääsee helpommalla kun on leikissä mukana.

Minusta on väärin pakottaa rukoilemaan. Sen sijaan on ok vaatia, että lapsi odottaa hiljaa paikallaan sen aikaan, kun talonväki lukee ruokarukouksen. Talossa asuvien ei tarvitse luopua rukouksistaan vieraiden vuoksi, mutta vieraiden ei ole pakko osallistua niihin.

Onhan se hölmöä. Mutta jos lapsi jo tietää, että kyseessä on satuhahmo, sano vain, että mummolla nyt on mummon tavat ja se siitä.

Mielestäni riittää, että istuu hiljaa paikallaan ja jos ei halua laittaa käsiä ristiin, laittaa ne kohteliaasti pöytätason alle piiloon. Jos ei kelpaa anopille niin on aika ikävä anoppi.

t. Uskis, joka ei ruokarukoile

Musta olisi kiinnostava tietää, mitä sun miehesi eli anopin poika on asiasta mieltä.

Jos riittää, että lapsi istuu hiljaa paikallaan, niin en tappelisi. Sanoisin lapselle, että laittaa mummon mieliksi kädet ristiin tai ihan vain syliin. Sen sijaan jos lapsi pakotetaan lukemaan rukous ääneen, lapsella ei olisi enää asiaa mummolaan ilman vanhempia.

Perinteitä, oikeita hengellisiä perinteitä, niitä kannattaa vaalia ja ylläpitää, sillä niiden mukana kansakunta joko seisoo tai kaatua rysähtää! Ja niin, eiköhän pinnallisuutta ja moraalittomuutta ole jo ihan tarpeeksi, vai kaipaatteko sen sijaan sitä lisää :)

Lapsi oppii vihaamaan aivopesijöitä ja uskontoa. Rokotus suojaa häntä koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Tässä on ponttia. On hyvä, että lapset ja nuoret oppivat sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin (kunhan terveys ei ole vaarassa) elämässään. Juuri henkinen fleksibiliteetti, joustavuus, on avain hyvään elämään, kykyyn tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja  kykyyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin kadottamatta omaa minuuttaan tai arvojaan. Juuri näitä asioita arvostetaan sitten myöhemmin esim. työssä, eivätkä tällaiset joustavat ihmiset ota pultteja joka tilanteessa tai aja itseään umpikujaan niin helposti kuin vain yhden totuuden omaavat ja siitä viimeiseen asti kiinnipitävät ihmiset.

Ja joskus on vaan hieman näyteltävä, jotta asiat sujuisivat. Elämä on sellaista. Nyt on hyvä mahdollisuus puhua erilaisista uskonkäsityksistä lapsen kanssa kotona.

Teillä luetaan ensikerralla koraania kun apit tulee kylään.

Jos se tosiaan riittää että istuu kohteliaasti paikallaan sillä aikaa kun joku lukee rukouksen niin ok, mutta jos ei saa ruokaa jos ei lue/sano ääneen rukousta niin sitten varmaan täytyy olla viemättä lasta sinne niin pitkille vierailuille että nälkä tulisi. Jos ei omiakaan eväitä saisi olla niin sitten isovanhemmat voi kyläillä vain lapsenlapsen luona.

Kunnioitan toisten uskontoja siinä mielessä että saavat harjoittaa niitä omalla tavallaan mutta en halua osallistua. Ei kyllä kovin kristilliseltä toiminnalta kuulosta jos pieni lapsi jätetään ruokkimatta koska ei usko johonkin mihin toinen uskoo.

Vielä eilenhän täällä porukka uhosi muuttavansa Slovakiaan, kun siellä ilmoittivat, että eivät ota maahanmuuttajia, kun kerran ovat homogeeninen kristitty maa ja haluavat sellainen olla jatkossakin.

Lapselle voi hyvin sanoa, että ihmiset uskovat eri asioihin. Teillä uskotaan, että alussa kuului poks ja yhtäkkiä oli maailma olemassa ja sitten jostain ilmestyi elämää ihan noin vain ja tässä me nyt sitten ollaan. Mummolassa uskotaan Jumalaan, ja siihen uskontoon kuuluu tiettyjä käyttäytymisriittejä, joista yksi on ruokarukous. Kun ollaan mummolassa, kunnioitetaan talonväen tapoja.

Ap ei ilmeisesti tajua, että lapsi saattaisi haluta rukoilla tai uskoa Jumalaan mutta ei uskalla, koska siellä ap:n kotona suhtaudutaan niin hirveän pilkallisesti ja jyrkän fanaattisesti mummon elämänkatsomukseen. Näissä tapauksissa aina toivon, että isona lapsi naisi muslimisomalin. Ihan vain vanhempiensa kiusaksi.

Itsepä olet miehesi valinnut. Ei varmaan tullut yllätyksenä, että otit miehen uskovaisesta perheestä. Talossa talon tavoilla. Seurakunnassakin muuten luetaan ruokarukous, jos sattumalta laitat lapsesi seurakunnan kerhoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Talossa talon tavalla.

Meilläkin luetaan ruokarukous.

Meillä myös. Ei tosin kristillinen mutta sellainen että pysähdytään hetkeksi ennen ruokailua lausumaan lause pari siitä että saadaan olla kiitollisia kun meillä on ruokaa ja olemme koko perhe terveinä siitä nauttimassa.

Pieni ns vastaisku nykyajan hektiselle elämäntyylille ;)

Opettakaa lapsellenne että jumala on sellainen kuin millaiseksi hänet itse kokee, esim minulle jumala on yhtä kuin rakkaus. Silloin lapsenne olisi ehkä helpompi osallistua ruokarukoukseen :)

Riittävän vanha lapsi tajuaa, että ihmisillä on erilaisia tapoja ja osaa kunnioittaa toisten vakaumuksia. Ymmärrän ettei anoppi tässä kunnioita muita, mutta se on hänen heikkoutensa. Näön vuoksi voi lukea ruokarukouksen muiden mukana - ne on vain sanoja. Kun lapsi saa hyvän kotikasvatuksen ja hänellä on oma selkeä maailmankatsomus, ei tuollaisesta ole mitään haittaa.