Onko kenenkään väkivaltainen mies muuttunut eron jälkeen?

Luulen että on muuttunut. On nykyisin naimisissa sen verran itsevarman oloisen naisen kanssa, joka on lisäksi psykologi koulutukseltaan, että en usko että tämä katselisi päivääkään väkivaltaisuutta. 

Siksikin uskon että on voinut muuttua, että mies oli väkivaltainen vain juovuksissa, ja on ilmeisesti ollut jo vuosia vesiselvä ja käy edelleen AA:ssa säännöllisesti ryhmissä. Silloin hänellä oli alkoholiongelma pahana kun me oltiin yhdessä, ja lisäksi esim töissä todella stressaavaa.

En usko, että muuttuu.

Siinä on tosiaan psykologi ottanut itselleen parantajan ja ymmärtäjän roolin kotonakin...

Mä otin yhden kerran osumaa, sen jälkeen mentiin terapiaan ja suhde jatkui vielä kymmenisen vuotta. Mutta loppui siihen, että ei se miehen perusluonne (sairaalloinen mustasukkaisuus) mihinkään muuttunut.

Tää seuraava on saanut kärsiä tästä jo useita kertoja. Siitä kärsii varmasti heidän alakouluikäinen poikansa, samoin meidän yhteiseen tyttäreen 18-v kävi käsiksi, kun tytär meni väliin isänsä riepottaessa tätä uutta vaimoaan.

Nää varmaan on parantumattomia. Tiedän että edelleen huorittelee minuakin meidän yhteisille, nyt jo aikuisille lapsille :/

Mä en tiedä mun exästä mitään muuta kuin että asuu Turussa nykyään. Mutta kun me aloimme olemaan kimpassa, exän eräs ystävä varoitti minua ja kertoi väkivaltaisuudesta aiemmissa suhteissa. Rakastuneena ja sinisilmäisenä kuvittelin että ei tietenkään hän tee mulle pahaa.  Toisin kävi.

Mutta jos ennen minua ja minua kohtaan oli väkivaltainen, uskoisin että väkivalta jatkuu edelleen, jos on löytänyt naisen itselleen, vaikea uskoa mihinkään muutoksiin tämän tapauksen kohdalla.

Minä olin vaimo numero 2. Uskoin miestä kun hän väitti eksänsä valehtelevan hänen väkivaltaisuudestaan. Menimme naimisiin aika pikaisesti miehen tahdosta. Heti naimisiinmenon jälkeen muuttui ääni kellossa ja lempeästä ja huumorintajuisesta miehestä tuli kilahteleva ja äkkipikainen pomottelija, joka pikkuhiljaa paheni. Vuoden kuluttua tuli ensimmäinen kimppuunkäynti ja lähdin saman tien. Ei nuo muutu. 

Olen miettinyt samaa henkisen väkivallan osalta. Eksä on ollut uuden naisensa kanssa jo viisi vuotta ja nainen vaikuttaa ihan järkevältä. 

Ei ne naistenhakkaajat mihinkään muutu. Piste.

Nostan ketjua, koska kysymys kiinnostaa minuakin. Meillä ei sentään lyödä, mutta puoliso haukkuu kaikesta ja tuhoaa tavaroitani "opetukseksi". Sitten impulsiiviset minulle kommentoi: "mistäs tiedät, ettei se ole tollanen vain sun kanssa, niih?"

1:lle: Psykologit, varsinkin pariterapeutit, ottavat noita ongelmatapauksia, eivätkä sitten kehtaa erota, vaikka on vaikeaa. Tuskimpa mies on kuitenkaan paremmaksi muuttunut.

Vaikka uskon että voi muuttua, niin itse en enää uskaltaisi ottaa miestä jolla on väkivaltahistoria. Olin nimittäin suhteessa tuollaisentapaiseen mieheen kuin nro 1 kuvaa, eli myönsi itsekin olleensa juovuksissa väkivaltainen, mutta ettei ikinä selvinpäin, ja koska enää ei juo, ei enää ole riskiä väkivaltaisuudesta.

3 vuotta menikin ilman juomista tai väkivaltaa. Sitten joutui yt:issä työttömäksi, ja parin kuukauden työttömyyden jälkeen alkoi juoda turhautumiseen. Juomisen myötä tuli myös kännissä mustasukkaisuus ja väkivalta. Minä varoitin ensimmäisestä avokämmenläppäyksestä että lyö vielä niin lähden. Seuraavan kerran löi nyrkillä, ja minä lähdin saman tien, enkä tullut takaisin.

Itse en ole uskaltanut edes uutta ottaa, kun pelkään todella minun olleen syyllinen miehen käytökseen, kun hän sitä aina niin toitotti. Erosta on kohta vuosi aikaa ja hänellä ollut uusi jo pari kuukautta meidän eron jälkeen.

Toivon tietysti tämän uuden, tosi nuoren tytön mielenterveyden takia, että mies olisi muuttunut. Tavallaan taas toivon saavani vahvistuksen, että vika tosiaan oli miehessä eikä minussa. Tiedän miehen kyllä olleen edellisellekin exälleen hirveä. Ja me kaikki hänen exät teiniajan ensirakkauttaan lukuunottamatta ollaan miehen mielestä ihan hirveitä ämmiä ja ansaittiin kohtalomme. Ihan hirvittävää.

Ap