Auttaako parisuhde tyhjyyden tunteeseen?

Ehkä aluksi, mutta ei pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aluksi, mutta ei pidemmän päälle.

Mitenkä niin ei? Tottakai antaa! 

Naisten ja panoalfojen vastaus on aina: Ei auta.

Oma ei-kovin-suositun-miehen kokemukseni on kuitenkin, että parisuhde antaa huomattavasti elämään sisältöä ja parantaa kaikki masennukseen/ ahdistukseen viittavat oireeni lähes täysin aina, kun jotenkin onnistun naisen löytämään.

Osittain. Yhteys toiseen ihmiseen on luonnollinen kaipuu. Toinen, tai oikeastaan ensimmäinen, on yhteys luojaan. Ilman sitä palasta on aina tyhjä olo.

Vierailija kirjoitti:

Naisten ja panoalfojen vastaus on aina: Ei auta.

Oma ei-kovin-suositun-miehen kokemukseni on kuitenkin, että parisuhde antaa huomattavasti elämään sisältöä ja parantaa kaikki masennukseen/ ahdistukseen viittavat oireeni lähes täysin aina, kun jotenkin onnistun naisen löytämään.

Sinähän olet tämän palstan mukaan alfa, koska sinulla on ollut useampikin nainen.

Parisuhde tuo sisältöä, mutta ei pitäis liian suuria odotuksia kaataa sen siipan päälle. Se on vaan sun elämää somistamassa, tuomassa lisäarvoa. Elämän pitäis olla siis hyvää ensin ihan yksinkin.

Jeesus auttaa.

Elämä voi olla merkityksetöntä ja tyhjää, vaikka olisi hyvässäkin parisuhteessa. Ei se parisuhde tee aina autuaaksi, pitää olla muutakin elämää..

Riippuu ihmisestä ja mitä haluat elämältä. Jos haaveilet kumppanista, niin varmasti auttaa. Jos haaveilet omasta mäyrätarhasta, niin ei auta.

-Mies 29v + 2v-

Auttaa todellakin, jos parisuhde on hyvä.

Vuosi sitten päättyi elämäni ikuinen rakkaus. Siitä jäi aika halju olo ja tapailin puolen vuoden aikana kolmen eri miehen kanssa vuorollaan. Vain yhden kanssa oli seksiä. Yhdenkään kanssa ei tullut mitään jalat menee alta-fiilistä, kunhan täytin tyhjää oloani uusilla kiinnostuksilla. Olihan se kivaa saada viestejä , käydä leffassa ja valmistaa aterioita. Pari kk sitten oli muutaman viikon suhde, jossa oltiin yötä-päivää yhdessä oikein mukavaa. Kuitenkin miehelle olin laastari ja itselläni taka-ajatuksessa tuntu, ettei ole oikeaa tunnetta. Loppui. Siitäkin jäi ikävä olo alkuun, mutta järjellä miettien homma olisi kuivunut joka tapauksessa.  Sitten aloin kirjoitella nettideittien kanssa--ihan ajan haaskausta. Välimatkaa monen kanssa 200km alkaen, joten ei kannata edes kirjoitella.

Nyt vapautin itseni. Erittäin hyvä olo, kun en edes halua elämääni minkäänlaista miestä. On vapaus omille jutuille ja etenkin aika psyykata itseäni kuntoon. On aikaa omille teineille, keskityn työhöni paremmin ja ystävien kanssa voin viettää enemmän aikaa. Mitä hiveää surua toi nuo miesten tapailut ja tunne laastariudesta. Nettipalstat täynnä kusipäitä, jotka vain seksin perässä, vaikka kertovat hakevansa sitä oikeaa.

Nyt keskityn itseeni, käyn kosmetologilla, kampaajalla ja ostan uusia vaatteita. Ja etenkin hengitän vapaata ilmaa.