onko kenelläkään ystävää jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö?

Minulla oli, en jaksanut enää. Piti katkaista välit :-(

ollaan opittu sietämään... Jäi vaan kiinni taitavasta vuosia kestävästä manipuloinnista niin jätettiin ystäväpiiristä ulos pari vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli, en jaksanut enää. Piti katkaista välit :-(

Voisitko kertoa lisää? Olen ihan ymmälläni ystävän käyttäytymisestä...

Tuskin voi pärjätäkään, jos on itse vähänkään herkkä ja pehmeäluonteinen, rauhallista oleilua kaipaava. Pysyn suosiolla täysin erossa niistä ihmisistä, mihinkään en alkaisi, en.

Minulla on ollut, mutta välit menneet poikki. Ovat kyllä menneet poikki aiemminkin. Jatkuvaa vaikeutta se elämä tuntui ainakin hänen kanssaan olevan, välillä kutsui parhaaksi ystäväkseen ja välillä sitten käytös oli täysin muuta. Hänellä on mennyt useisiin muihinkin ystäviinsä välit.

Lapsellani taitaa olla, n. 20v. Olen ihan loppu hänen kanssaan. Käytös ollut ajoittain järkyttävää. Jännitän ja pelkään hänen seurassaan ja puheluista ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Tömä on ihan kamalaa, onneksi ei asu tässä enää. Sitten toisaalta säälin ja sydäntä raastaa kun on oma rakas lapsi. Kaiken tuen ja avun olen yrittänyt antaa. Onneksi muut lapset ovat tasaisia, hekin joutuneet paljon kärsimään. Tämä on kamalaa.

Taas täällä unohdetaan että kaikki epävakaat eivät ole samanlaisia .Jotkut yksilöt voivat olla oikeita maanvaivoja raivokohtauksineen, mutta sellainen voi olla ilman diagnoosiakin. Nyt järki käteen!

Kyllä on ja huonosti olen pärjännyt. Kaikki on alisteista hänen oikuille ja värittyneelle todellisuuskuvalle. Lisäksi vaativa persoona tyypiltään, itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani taitaa olla, n. 20v. Olen ihan loppu hänen kanssaan. Käytös ollut ajoittain järkyttävää. Jännitän ja pelkään hänen seurassaan ja puheluista ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Tömä on ihan kamalaa, onneksi ei asu tässä enää. Sitten toisaalta säälin ja sydäntä raastaa kun on oma rakas lapsi. Kaiken tuen ja avun olen yrittänyt antaa. Onneksi muut lapset ovat tasaisia, hekin joutuneet paljon kärsimään. Tämä on kamalaa.

Kaikkea hyvää ja voimia sinulle ja lapsellesi. Jaksatko kertoa tarkemmin, miten ilmenee ja millaista käytös on? Eräs ystävä pohtii samaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut, mutta välit menneet poikki. Ovat kyllä menneet poikki aiemminkin. Jatkuvaa vaikeutta se elämä tuntui ainakin hänen kanssaan olevan, välillä kutsui parhaaksi ystäväkseen ja välillä sitten käytös oli täysin muuta. Hänellä on mennyt useisiin muihinkin ystäviinsä välit.

Jatkuvaa vuoristorataa, välillä tosiaan on aivan ihana( normaali) ja hetkessä kaikki saattaa muuttua, saa raivareita oudoista asioista(!), draaman hakemista, asiat tuntuu olevan aina mustavalkoisia (tosi voimakkaat mielipiteet kaikesta) ja ilmeisesti välit menneet poikkiaila monen kanssa...

Ap

Olen jopa alkanut miettiä että kuinka paljon hän värittää tarinoitaan...Ei oikein enää tiedä että mikä on totta ja mikä ei.

Ap

Raskasta seuraa. Ylidramatisointi, mustavalkoisuus, herkkyyden korostaminen, mutta muille saa laukoa mitä vaan. Pitää itseään jonain aivan erityisenä. Mutta mehän olemme kaikki erityisiä. Olen kyllästynyt siihen, että hän on omasta mielestään arjen yläpuolella ja me käytännön ihmiset ollaan jotain pyykkimuijia. Muuten jaksaisin, mutten itseni dissausta.

Vierailija kirjoitti:

Olen jopa alkanut miettiä että kuinka paljon hän värittää tarinoitaan...Ei oikein enää tiedä että mikä on totta ja mikä ei.

Ap

Tiedän tunteen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani taitaa olla, n. 20v. Olen ihan loppu hänen kanssaan. Käytös ollut ajoittain järkyttävää. Jännitän ja pelkään hänen seurassaan ja puheluista ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Tömä on ihan kamalaa, onneksi ei asu tässä enää. Sitten toisaalta säälin ja sydäntä raastaa kun on oma rakas lapsi. Kaiken tuen ja avun olen yrittänyt antaa. Onneksi muut lapset ovat tasaisia, hekin joutuneet paljon kärsimään. Tämä on kamalaa.

Kaikkea hyvää ja voimia sinulle ja lapsellesi. Jaksatko kertoa tarkemmin, miten ilmenee ja millaista käytös on? Eräs ystävä pohtii samaa.

Kiitos. En jaksa nyt kertoa kun "tilanne päällä" taas hänen kanssaan. Murrosiässä alkoi raivarit, mustavalkoinen ajattelu ja tokuton itsekeskeisyys. Hetkittäin tosi mukava ja normaali. Hetkessä kaikki muuttuu ja kiihdyttää itsensä raivoon. Jatkuvasti valittaa vaivojaan ja ei kykene edes normaaliin elämään kuin ajoittain. Itsetuhoisia puheita joskus ja pahimmillaan saattoi lyödä perheenjäseniä tai heitellä tavaroilla. Jaksoun nyt kuitenkin laittaa. Päihteitä ei onneksi käytä. Mutta siis kamalaa ja vienyt voimat läheisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä unohdetaan että kaikki epävakaat eivät ole samanlaisia .Jotkut yksilöt voivat olla oikeita maanvaivoja raivokohtauksineen, mutta sellainen voi olla ilman diagnoosiakin. Nyt järki käteen!

Enpä nyt tiedä. Jokainen epävakaa on aina kuvitellut olevansa todella hyvä ja herkkä ihminen syvällä sisimmässään. Uhriutuminen on aina näillä aivan uskomatonta luokkaa ja tämä selitys vaikuttaa myös vähän sellaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Raskasta seuraa. Ylidramatisointi, mustavalkoisuus, herkkyyden korostaminen, mutta muille saa laukoa mitä vaan. Pitää itseään jonain aivan erityisenä. Mutta mehän olemme kaikki erityisiä. Olen kyllästynyt siihen, että hän on omasta mielestään arjen yläpuolella ja me käytännön ihmiset ollaan jotain pyykkimuijia. Muuten jaksaisin, mutten itseni dissausta.

Sama...toisissa on aina se vika tai sitten jos kritisoin hänen käytöstään, niin hänellä on nyt niiiiiiin vaikeaa (kun herkkä on). Eli se antaa syyn käyttäytyä rumasti ystävää kohtaan?! Näitä asioita on tässä hiljalleen tullut vastaan ja olen tosiaan miettinyt että jaksanko olla tällaisen persoonan kanssa tekemisissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin voi pärjätäkään, jos on itse vähänkään herkkä ja pehmeäluonteinen, rauhallista oleilua kaipaava. Pysyn suosiolla täysin erossa niistä ihmisistä, mihinkään en alkaisi, en.

Huh huh.

Olen itsekin herkkä ja pehmeäluonteinen, ja epävakaa. Meneekö aivot solmuun, kun ajattelet tätä?

Oli. Olimme ystäviä 15 vuoden ajan kunnes poikkaisi välit minuun ja samalla koko kaveripiiriimme.

Oli todella hauska tyyppi, hyvä huumorintaju ja spontaani. Osasi myös kuunnella ja tukea kun sille päälle sattui. Mutta oli todella ailahteleva, pisti välit poikki milloin kehenkin, aloitti harrastuksia, opiskeluita, töitä ja ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen keksi muka hyviä syitä miksi pitää lopettaa. Hänen pillinsä mukaan piti tanssia, muuten heittäytyi marttyyriksi. Vika oli aina muissa, ei koskaan hänessä. Häntä piti sääliä ja sallia kaikki oikut sillä hänellä oli vaikea lapsuus ja paskat vanhemmat. Tähän hän vetosi aina, kuitenkaan ei tehnyt mitään päästäkseen asioista yli tai muuttaakseen niitä. Hän oli uhri, piste. Terapiassa kävi useaan otteeseen mutta lopetti aina kun terapeutti sanoi jotain hänen mielestään väärää.

Todella hankala ihmissuhde mutta silti minulla on ystävääni ikävä. Ymmärsin ja kannustin. Lopulta kun vaadin häneltäkin jotain vastuunottoa ystävyyssuhteestamme ja omasta elämästään niin se oli hänelle liikaa. Sen koommin en ole ystävästäni kuullut.

Draamakuningatar. Ilkeä, manipuloiva, juoruileva, itseään muiden kustannuksella korottava, hyväksikäyttävä, aggressiivinen ja myös väkivaltainen. Erittäin ulkonäkökeskeinen. Pitää yllä kulissia perhe-elämästään, pahoinpitelee miestään varsinkin juovuksissa. Osaa käsitellä tietyntyyppisiä ihmisiä, raivostuu suunnattomasti kun joku "alamainen" ei tottele tai toimi kuten hän haluaa. Syyttää muita siitä mitä itse tekee. Erittäin huomionhakuinen. Nauttii toisten vastoinkäymisistä. Valehtelee jatkuvasti. Korostaa seksuaalisuutta joka käänteessä. Antaa ensitapaamisella yleensä hyvän kuvan itsestään, tämän jälkeen alkaa pikkuhiljaa antaa merkkejä todellisesta luonteestaan.

Tälläinen on tuntemani nainen, onneksi ei tarvitse enää olla kyseisen hullun kanssa tekemisissä. Epävakaa, tai joku muu persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Oli. Olimme ystäviä 15 vuoden ajan kunnes poikkaisi välit minuun ja samalla koko kaveripiiriimme.

Oli todella hauska tyyppi, hyvä huumorintaju ja spontaani. Osasi myös kuunnella ja tukea kun sille päälle sattui. Mutta oli todella ailahteleva, pisti välit poikki milloin kehenkin, aloitti harrastuksia, opiskeluita, töitä ja ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen keksi muka hyviä syitä miksi pitää lopettaa. Hänen pillinsä mukaan piti tanssia, muuten heittäytyi marttyyriksi. Vika oli aina muissa, ei koskaan hänessä. Häntä piti sääliä ja sallia kaikki oikut sillä hänellä oli vaikea lapsuus ja paskat vanhemmat. Tähän hän vetosi aina, kuitenkaan ei tehnyt mitään päästäkseen asioista yli tai muuttaakseen niitä. Hän oli uhri, piste. Terapiassa kävi useaan otteeseen mutta lopetti aina kun terapeutti sanoi jotain hänen mielestään väärää.

Todella hankala ihmissuhde mutta silti minulla on ystävääni ikävä. Ymmärsin ja kannustin. Lopulta kun vaadin häneltäkin jotain vastuunottoa ystävyyssuhteestamme ja omasta elämästään niin se oli hänelle liikaa. Sen koommin en ole ystävästäni kuullut.

Ymmärrän! Minunkin ystäväni vaihtanut työpaikkaa usein, aloittanut opiskelut monta kertaa ja lopettanut kesken. Työpaikoissa on aina ollut jokin vika, jatkuvaa huomion hakua ja jos ei saa sitä niin heittäytyy marttyyriksi...

Ap