Lue keskustelun säännöt.
En tule onnistuneesti raskaaksi, ja se masentaa lamaannuttavasti...
11.08.2016 |
Hei,
olen 29-vuotias nainen ja olemme yrittäneet mieheni kanssa vauvaa tammikuusta lähtien. Tulin verrattain nopeasti raskaaksi 4kk jälkeen, mutta raskaus osottautui tuulimunaksi. Heti sen jälkeen sain keskenmenon... Nyt on menossa ensimmäinen kierto jossa olisi taas mahdollisuus ja jotenkin ahdistaa. Toivoisimme lasta niin paljon ja pelottaa, jos emme koskaan siinä onnistu. Tiedän, että monet yrittävät vuosia, mutta tuntuu että tästä asiasta on tullut elämää suurempi asia.
Tiedän että ei saisi stressata, koska se vaikuttaa onnistumisen mahdollisuuksiin. Se on kuitenkin hyvin hyvin vaikeaa. Tuntuu, etten onnistu jossain jossa muut tuntuvat onnistuvan hetkessä. Ja sitten päälle ne kysymykset, "Milloin teille tulee vauva?"... Tekisi mieli purskahtaa itkuun ja sanoa että no voi kun en tiedä.
Onko täällä muita, jotka ovat käyneet samanlaista vaihetta läpi? Mitkä ajatukset ovat auttaneet?
Kiitän nöyrästi vastauksista. Ja vaikkei se välttämättä toteudu, toivoisin etten saisi hirvittävän ilkeitä vastauksia. Oloni on valmiiksi jo nin huono.
Kommentit (59)
Jos et toivo ilkeitä vastauksia, niin miksi kirjotat tänne? Täällä et saa kun paskaa niskaan. Ei mee aikaakaan, kun joku tolvana tarjoutuu siittämään sut sem varalle, että vika on miehessäsi. Ja sit joku vela tai sellaisena esiintyvä alkaa onnittelemaan, kun et saa lasta jne. Ihan sama, kun haistaisit persereikää ja toivoisit että se ei haise paskalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut samaa, mutta lähetän lämpimän halauksen suuntaasi. Toivottavasti pian onnistuisitte <3
Kiitos kommentistasi. Lämmitti. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos et toivo ilkeitä vastauksia, niin miksi kirjotat tänne? Täällä et saa kun paskaa niskaan. Ei mee aikaakaan, kun joku tolvana tarjoutuu siittämään sut sem varalle, että vika on miehessäsi. Ja sit joku vela tai sellaisena esiintyvä alkaa onnittelemaan, kun et saa lasta jne. Ihan sama, kun haistaisit persereikää ja toivoisit että se ei haise paskalle.
Haha, näinhän se usein menee. Joskus on kuitenkin osunut silmään kivoja keskusteluketjuja josta on saanut paljonkin irti. Optimisti pettyy ehkä aina, mutta luonnolleen ei paljoa voi. Ap.
Kyllähän nuo tunteet on normaaleja, tulevaisuudesta kun ei tiedä.
Mä tulin raskaaksi 4kk pillerien lopetuksesta, mutta se meni kesken. Toinen raskaus alkoi 2,5kk keskenmenosta ja kuopus tärppäsi 9kk pillerien lopetuksesta.
Mulla taustalla pitkä ja epäsäännöllinen kierto, joka ei ainakaan helpota raskaaksi tulemista, joten epätoivo meinasi iskeä täälläkin.
Mutta 85% pareista tulee raskaaksi vuoden sisällä, teillä on vielä aikaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo tunteet on normaaleja, tulevaisuudesta kun ei tiedä.
Mä tulin raskaaksi 4kk pillerien lopetuksesta, mutta se meni kesken. Toinen raskaus alkoi 2,5kk keskenmenosta ja kuopus tärppäsi 9kk pillerien lopetuksesta.
Mulla taustalla pitkä ja epäsäännöllinen kierto, joka ei ainakaan helpota raskaaksi tulemista, joten epätoivo meinasi iskeä täälläkin.
Mutta 85% pareista tulee raskaaksi vuoden sisällä, teillä on vielä aikaa. Tsemppiä!
Kiitos paljon kun jaoit tarinasi!
Mulla pitäisi olla ihan säännöllinen kierto, menkat on nyt kahden keskenmenon jälkeen tulleet aina kellontarkasti...
Yritän luottaa siihen, että tavalla tai toisella tämä jossain vaiheessa onnistuisi meillä. En tiedä miksi tämä odottaminen tuntuu niin raskaalta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan yritetty jo 5 vuotta eikä olla päästy ees noin pitkälle. Tosin enpä oo tikuttanu oviksia tai vastaavaa, joten ehkä turha marista. Testeissä käytiin eikä mitään selkeetä vikaa oo. Vielä mietitään jaksetaanko hedelmöityshoitoja, jos joutuu taas pettymään. Joten tiiän miltä tuntuu vaikkei täysin sama tilanne ookkaan 😊
Ja kaikenlaisia kyselyjä lapsista on tullu tässä vuosien varrella...Niistähän vois tehä tänne vaikka oman ketjun 😏
Tsemppiä jatkoon, teillä on kuitenkin toivoo, kun oot onnistunut edes tuleen raskaaks 😊
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan yritetty jo 5 vuotta eikä olla päästy ees noin pitkälle. Tosin enpä oo tikuttanu oviksia tai vastaavaa, joten ehkä turha marista. Testeissä käytiin eikä mitään selkeetä vikaa oo. Vielä mietitään jaksetaanko hedelmöityshoitoja, jos joutuu taas pettymään. Joten tiiän miltä tuntuu vaikkei täysin sama tilanne ookkaan 😊
Ja kaikenlaisia kyselyjä lapsista on tullu tässä vuosien varrella...Niistähän vois tehä tänne vaikka oman ketjun 😏
Tsemppiä jatkoon, teillä on kuitenkin toivoo, kun oot onnistunut edes tuleen raskaaks 😊
Hei! Kiitos viestistäsi. Onko joku syy muuten miksi et ole tikuttanut ovista? Olen ajatellut että se on hyvä apukeino.
Ajatukseni ovat kanssanne, toivottavasti teillä onnistuisi!
Noi kyselyt on kyllä käsittämättömän röyhkeitä, no ehkä tästä on se hyvä puoli etten itse kyselisi MITÄÄN vastaavaa.
Ja olet oikeassa, että se luo toivoa että hedelmöittyminen on kuitenkin todetusti onnistunut. Kunhan onnistuisi vielä niin, että pysyisi matkassa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Tuossa painaa nimen omaan se epätietoisuus, kun ei ole tietoa, että koska raskaus onnistuu ja onnistuuko ollenkaan. Ehdin itsekin kokea näitä tunteita, vaikka raskauduin lopulta nopeasti.
Yritä luottaa kroppaasi ja anna aikaa onnistumiselle!
Ymmärrän huolesi. Muistan itse kuinka raskautta yrittäessä ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta ja aina kun ei tärpännyt, mielessä pyöri suuri pelko lapsettomuudesta. Enpä tiedä mikä tuohon auttaisi. Olisiko mahdollista aloittaa jokin uusi harrastus, joka veisi vähän ajatuksia muualle? Toivottavasti tärppäisi pian ja vaikka ei tärppäisikään niin apua onneksi saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Tuossa painaa nimen omaan se epätietoisuus, kun ei ole tietoa, että koska raskaus onnistuu ja onnistuuko ollenkaan. Ehdin itsekin kokea näitä tunteita, vaikka raskauduin lopulta nopeasti.
Yritä luottaa kroppaasi ja anna aikaa onnistumiselle!
Kiitos paljon viestistäsi! Lohduttaa, että muillakin on ollut näitä samoja ajatuksia. Onneksi sinulle suotiin ihana onni.
Yritän luottaa kroppaani ja pitää siitä hyvää huolta! Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän huolesi. Muistan itse kuinka raskautta yrittäessä ei kyennyt ajattelemaan mitään muuta ja aina kun ei tärpännyt, mielessä pyöri suuri pelko lapsettomuudesta. Enpä tiedä mikä tuohon auttaisi. Olisiko mahdollista aloittaa jokin uusi harrastus, joka veisi vähän ajatuksia muualle? Toivottavasti tärppäisi pian ja vaikka ei tärppäisikään niin apua onneksi saa.
Kiitos ymmärryksestäsi. Sehän siinä on, kun tuntuu ettei mikään muu pyöri päässä. On jo oppinut siihen, että ei ylitulkitse esimerkiksi oireita, niitä kun osaa kuvitella itselleen käsittämättömiä määriä... Ihan aluksi vaan rukoili että saisi toisen viivan testiin, nyt vähän pelottaa sekin kun on epäonnistunut sen jälkeen jo kahdesti.
Olen aloittanut lenkkeilyn joka tuntuu hieman tuulettavan päätä... Ja onhan siitä terveysvaikutuksiakin!
Kiitos sinulle paljon. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pelottaa raskaaksi tuleminen, tai siis tulemattomuus jo nyt, ennen kuin olemme edes aloittaneet yrittämistä :( Itselläni on niin tyypillistä endometrioosioireilua että lääkäri uskalsi pitää diagnoosia kohtuullisen varmana ilman näkyviä löydöksiä (laparoskopiaa ei ole tehty/en halunnutkaan pelkästään diagnostisesta syystä, kun oireiden kanssa voi elää) ja miehellä puolestaan taustalla kiveksiin vaikuttanut sairaus, että jihuu... Voihan sitä olla, että näillä(kin) seteillä tulisin raskaaksi nopeasti ja kaikki menisi hyvin, mutta voi myös olla, että juuri mitään ei voida asialle tehdä. Ahdistaa, tiedän ettei etukäteen kannattaisi liikaa stressata, mutta minkäs teet.
Tsemppiä teille AP, uskon tietäväni nuo tunteet kyllä <3 Muista, että jo nuo keskenmenot ovat hyvä merkki, todistetusti hedelmöittyminen voi tapahtua!
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa raskaaksi tuleminen, tai siis tulemattomuus jo nyt, ennen kuin olemme edes aloittaneet yrittämistä :( Itselläni on niin tyypillistä endometrioosioireilua että lääkäri uskalsi pitää diagnoosia kohtuullisen varmana ilman näkyviä löydöksiä (laparoskopiaa ei ole tehty/en halunnutkaan pelkästään diagnostisesta syystä, kun oireiden kanssa voi elää) ja miehellä puolestaan taustalla kiveksiin vaikuttanut sairaus, että jihuu... Voihan sitä olla, että näillä(kin) seteillä tulisin raskaaksi nopeasti ja kaikki menisi hyvin, mutta voi myös olla, että juuri mitään ei voida asialle tehdä. Ahdistaa, tiedän ettei etukäteen kannattaisi liikaa stressata, mutta minkäs teet.
Tsemppiä teille AP, uskon tietäväni nuo tunteet kyllä <3 Muista, että jo nuo keskenmenot ovat hyvä merkki, todistetusti hedelmöittyminen voi tapahtua!
Voi ymmärrän sua niin hyvin. Haluaisin kuitenkin kertoa, että mulla on lähipiirissäni nainen jolla oli vuosia paha, hoitamaton endometrioosi. Se leikattiin ja hän tuli heti raskaaksi! Eli endometrioosi ei ole kuolemantuomio.
Kiitos tsempeistä! Yritän lohduttautua sanoillasi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Kuten sanoin, ymmärrän todella että monien odotus on vuosikausia. Ja ymmärrän, ettei oma odotukseni ole siihen verrattuna mitään. Siitä huolimatta, keskenmenot satuttavat ja aiheesta on tullut minulle arka. Olen onnellinen, että teillä pitkän odotuksen jälkeen onnistui, ihana juttu. Ap.
Oviksen tikuttaminen ei ole yhtään luotettavaa, mä tikutin "oviksen" kierron puolessa välissä mutta totuus on että oikeasti se on lopussa... kuten tutkimuksissa sairaalassa selvisi ja sitten ekan ultran aikaan. Ei sillä tikutuksella mitään tee vaan seksin harrastamisella, joka toinen päivä vaan menoa ja aivan menkkoihin asti.
Liity mieluummin facebookin ryhmään Suljettu Simpukka, niin pääset keskustelemaan lapsettomuudesta, hoidoista, keskenmenoista ja muista masentavista asioista niiden kanssa, jotka ovat itsekin sen kokeneet. Kuten sanottu: täällä et saa kuin pa**aa niskaasi.
Voimia sinulle ihan mielettömästi. Toivottavasti kertomukseni auttaa, sillä minä sain esikoiseni vasta 34-vuotiaana kahden vuoden yrityksen jälkeen. Kahteen vuoteen mahtui monta pettymystä, mutta onnistui loppujen lopuksi luomusti ja nyt 37-vuotiaana olen taas raskaana. Toinen raskaus tällä kertaa onneksi erittäin helposti. Sinä olet vasta 29-vuotias, joten mitenkään väheksymättä tilannettasi, sanoisin, että sinulla on aikaa. :)
Ja jos ei natsaa, niin muista, että julkiselle puolelle pääsee hoitoihin ja selvittelyihin, kun yritystä on takana yli puoli vuotta.
Aika monella kuulostaa olevan ongelmia..onnea yritykseen kuitenkin,eiköhän se onnistu..Kaikki poppaskonstit käyttöön!
Vierailija kirjoitti:
Liity mieluummin facebookin ryhmään Suljettu Simpukka, niin pääset keskustelemaan lapsettomuudesta, hoidoista, keskenmenoista ja muista masentavista asioista niiden kanssa, jotka ovat itsekin sen kokeneet. Kuten sanottu: täällä et saa kuin pa**aa niskaasi.
Voimia sinulle ihan mielettömästi. Toivottavasti kertomukseni auttaa, sillä minä sain esikoiseni vasta 34-vuotiaana kahden vuoden yrityksen jälkeen. Kahteen vuoteen mahtui monta pettymystä, mutta onnistui loppujen lopuksi luomusti ja nyt 37-vuotiaana olen taas raskaana. Toinen raskaus tällä kertaa onneksi erittäin helposti. Sinä olet vasta 29-vuotias, joten mitenkään väheksymättä tilannettasi, sanoisin, että sinulla on aikaa. :)
Ja jos ei natsaa, niin muista, että julkiselle puolelle pääsee hoitoihin ja selvittelyihin, kun yritystä on takana yli puoli vuotta.
Kiitos viestistäsi ja toivotuksistasi. Ja kiitos kun lohdutat iästäni! Jotenkin itse sitä taas kokee että kello käy ja parhaimmat ajat ovat jo ohitse... Jotenkin sitä ajattelee että mahdollisuudet pienenee jatkuvasti kun ikää tulee lisää.
Veikkaan, että me ei päästäisi mihinkään hoitoihin tai tutkimuksiin vielä aikoihin, kun olen kuitenkin tullut jo raskaaksi... Josta yritänkin ammentaa voimaa tähän ajanjaksoon. Jos aiemmin on kuitenkin onnistunut, niin ehkä uudestaankin?
Kiitos lämpimästä viestistäsi. Ap.
En ole kokenut samaa, mutta lähetän lämpimän halauksen suuntaasi. Toivottavasti pian onnistuisitte <3