Lue keskustelun säännöt.
En tule onnistuneesti raskaaksi, ja se masentaa lamaannuttavasti...
11.08.2016 |
Hei,
olen 29-vuotias nainen ja olemme yrittäneet mieheni kanssa vauvaa tammikuusta lähtien. Tulin verrattain nopeasti raskaaksi 4kk jälkeen, mutta raskaus osottautui tuulimunaksi. Heti sen jälkeen sain keskenmenon... Nyt on menossa ensimmäinen kierto jossa olisi taas mahdollisuus ja jotenkin ahdistaa. Toivoisimme lasta niin paljon ja pelottaa, jos emme koskaan siinä onnistu. Tiedän, että monet yrittävät vuosia, mutta tuntuu että tästä asiasta on tullut elämää suurempi asia.
Tiedän että ei saisi stressata, koska se vaikuttaa onnistumisen mahdollisuuksiin. Se on kuitenkin hyvin hyvin vaikeaa. Tuntuu, etten onnistu jossain jossa muut tuntuvat onnistuvan hetkessä. Ja sitten päälle ne kysymykset, "Milloin teille tulee vauva?"... Tekisi mieli purskahtaa itkuun ja sanoa että no voi kun en tiedä.
Onko täällä muita, jotka ovat käyneet samanlaista vaihetta läpi? Mitkä ajatukset ovat auttaneet?
Kiitän nöyrästi vastauksista. Ja vaikkei se välttämättä toteudu, toivoisin etten saisi hirvittävän ilkeitä vastauksia. Oloni on valmiiksi jo nin huono.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Vaikka sinä et kokenut samoja tunteita ja pettymyksiä kuin AP, niin ei se tee AP:n tunteista vääriä tai epätodellisia. Jokainen kokee tämän maailman ja elämänsä omalla tavallaan ja sinä et valitettavasti ole se, joka määrittää, mitä jokainen saa tuntea.
Paljon onnea ja jaksamista AP:lle. Toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi hyvin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitattehan seksin harrastamisen riittävän ajoissa kierron aikana ja harrastatte joka päivä? Itse olen raskautunut, kun harrastettiin seksiä muutama päivä ennenkuin tikku näytti ovista. Kannattaa myös jonkin aikaa makoilla sängyssä jalat ylöspäin seksin jälkeen, että mahdollisimman suuri määrä siittiöitä pääsee kilpailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Vaikka sinä et kokenut samoja tunteita ja pettymyksiä kuin AP, niin ei se tee AP:n tunteista vääriä tai epätodellisia. Jokainen kokee tämän maailman ja elämänsä omalla tavallaan ja sinä et valitettavasti ole se, joka määrittää, mitä jokainen saa tuntea.
Paljon onnea ja jaksamista AP:lle. Toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi hyvin! :)
Voi miten kauniisti kirjoitettu. Kiitos sinulle.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Aloitattehan seksin harrastamisen riittävän ajoissa kierron aikana ja harrastatte joka päivä? Itse olen raskautunut, kun harrastettiin seksiä muutama päivä ennenkuin tikku näytti ovista. Kannattaa myös jonkin aikaa makoilla sängyssä jalat ylöspäin seksin jälkeen, että mahdollisimman suuri määrä siittiöitä pääsee kilpailemaan.
Ollaan aina varmasti harrastettu juuri ennen ovista, tosin myönnän että ihan joka päivä ei olla pystytty. Me eletään muutenkin aika kiireistä elämänvaihetta töissä esimerkiksi, niin siihen joka toiseen päivään ollaan pyritty :) Jalat seinällä on vakiojuttu!
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity mieluummin facebookin ryhmään Suljettu Simpukka, niin pääset keskustelemaan lapsettomuudesta, hoidoista, keskenmenoista ja muista masentavista asioista niiden kanssa, jotka ovat itsekin sen kokeneet. Kuten sanottu: täällä et saa kuin pa**aa niskaasi.
Voimia sinulle ihan mielettömästi. Toivottavasti kertomukseni auttaa, sillä minä sain esikoiseni vasta 34-vuotiaana kahden vuoden yrityksen jälkeen. Kahteen vuoteen mahtui monta pettymystä, mutta onnistui loppujen lopuksi luomusti ja nyt 37-vuotiaana olen taas raskaana. Toinen raskaus tällä kertaa onneksi erittäin helposti. Sinä olet vasta 29-vuotias, joten mitenkään väheksymättä tilannettasi, sanoisin, että sinulla on aikaa. :)
Ja jos ei natsaa, niin muista, että julkiselle puolelle pääsee hoitoihin ja selvittelyihin, kun yritystä on takana yli puoli vuotta.
Kiitos viestistäsi ja toivotuksistasi. Ja kiitos kun lohdutat iästäni! Jotenkin itse sitä taas kokee että kello käy ja parhaimmat ajat ovat jo ohitse... Jotenkin sitä ajattelee että mahdollisuudet pienenee jatkuvasti kun ikää tulee lisää.
Veikkaan, että me ei päästäisi mihinkään hoitoihin tai tutkimuksiin vielä aikoihin, kun olen kuitenkin tullut jo raskaaksi... Josta yritänkin ammentaa voimaa tähän ajanjaksoon. Jos aiemmin on kuitenkin onnistunut, niin ehkä uudestaankin?
Kiitos lämpimästä viestistäsi. Ap.
Ei kannata veikata, vaan tilata aika ja pyytää lähete. Yksityinen gynekologi kirjoittaa helpoimmin lähetteen julkiselle puolelle. Toki yksityinen maksaa noin 100 € omasta pussista, mutta on nopein ja helpoin tapa päästä julkiselle puolelle. Toki olet oikeassa, että olet jo raskautunut, niin se on jo hyvä merkki! Mutta kannattaa muistaa hoidot, eikä pelätä tai arastella niitä, jos raskautuminen alkaa venyä. Siellä voidaan sitten vaikka todeta, ettei selittävää syytä löydy, mutta ainakin prosessi saadaan liikkeelle.
Tuota Facebookin Suljettu Simpukka -ryhmää suosittelen edelleen lämpimästi. Siellä on ihania ihmisiä ja erittäin hyvä ja lämmin henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Kuten sanoin, ymmärrän todella että monien odotus on vuosikausia. Ja ymmärrän, ettei oma odotukseni ole siihen verrattuna mitään. Siitä huolimatta, keskenmenot satuttavat ja aiheesta on tullut minulle arka. Olen onnellinen, että teillä pitkän odotuksen jälkeen onnistui, ihana juttu. Ap.
Itse sanoin kyselyihin ettei kaikille se ole niin helppoa. Se riitti vastaukseksi ja esim työpaikalla ei asiasta enää kyselty joka kk. Kannattais harkita myös samanlaista kertomista, suurin osa varmaan jättää sinut rauhaan asian tiimoilta ja on yks murhe vähemmän. Ja näin jälkikäteen tajuttuna. Seuraile ovulaatiolimoja! Parempi keino (ja halvempi) tarkkailla lähestyvää ovista. Netistä löytyy paljon aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liity mieluummin facebookin ryhmään Suljettu Simpukka, niin pääset keskustelemaan lapsettomuudesta, hoidoista, keskenmenoista ja muista masentavista asioista niiden kanssa, jotka ovat itsekin sen kokeneet. Kuten sanottu: täällä et saa kuin pa**aa niskaasi.
Voimia sinulle ihan mielettömästi. Toivottavasti kertomukseni auttaa, sillä minä sain esikoiseni vasta 34-vuotiaana kahden vuoden yrityksen jälkeen. Kahteen vuoteen mahtui monta pettymystä, mutta onnistui loppujen lopuksi luomusti ja nyt 37-vuotiaana olen taas raskaana. Toinen raskaus tällä kertaa onneksi erittäin helposti. Sinä olet vasta 29-vuotias, joten mitenkään väheksymättä tilannettasi, sanoisin, että sinulla on aikaa. :)
Ja jos ei natsaa, niin muista, että julkiselle puolelle pääsee hoitoihin ja selvittelyihin, kun yritystä on takana yli puoli vuotta.
Kiitos viestistäsi ja toivotuksistasi. Ja kiitos kun lohdutat iästäni! Jotenkin itse sitä taas kokee että kello käy ja parhaimmat ajat ovat jo ohitse... Jotenkin sitä ajattelee että mahdollisuudet pienenee jatkuvasti kun ikää tulee lisää.
Veikkaan, että me ei päästäisi mihinkään hoitoihin tai tutkimuksiin vielä aikoihin, kun olen kuitenkin tullut jo raskaaksi... Josta yritänkin ammentaa voimaa tähän ajanjaksoon. Jos aiemmin on kuitenkin onnistunut, niin ehkä uudestaankin?
Kiitos lämpimästä viestistäsi. Ap.
Ei kannata veikata, vaan tilata aika ja pyytää lähete. Yksityinen gynekologi kirjoittaa helpoimmin lähetteen julkiselle puolelle. Toki yksityinen maksaa noin 100 € omasta pussista, mutta on nopein ja helpoin tapa päästä julkiselle puolelle. Toki olet oikeassa, että olet jo raskautunut, niin se on jo hyvä merkki! Mutta kannattaa muistaa hoidot, eikä pelätä tai arastella niitä, jos raskautuminen alkaa venyä. Siellä voidaan sitten vaikka todeta, ettei selittävää syytä löydy, mutta ainakin prosessi saadaan liikkeelle.
Tuota Facebookin Suljettu Simpukka -ryhmää suosittelen edelleen lämpimästi. Siellä on ihania ihmisiä ja erittäin hyvä ja lämmin henki.
Hei, kiitos neuvoistasi! Minulla on ihana oma gynekologi (yksityinen) jolla olen käynyt yli 10 vuotta. Hän ei ole asiasta huolissaan kun ollaan kuitenkin onnistuttu... Kätilöopistolla kun kävin tyhjennyksessä, niin sanoivat myöskin että vasta jos on takana puoli vuotta niin ettei tapahdu mitään, voi sitten mennä tutkimuksiin : ) Sitä ehkä tässä olen ajatellut odottaa. Missään nimessä en pelkää hoitoja! Tiedän niiden auttaneen monia. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin kannattaa tehdä voitavansa, eli terveelliset elintavat, aloita foolihappo ja syö vitamiineja ja hivenaineita, näin on elimistössä optimaaliset olosuhteet raskautta ajatellen. Tuo on todella lyhyt aika vielä, meillä meni lopulta seitsemän vuotta aikaa ennenkuin saatiin lapsi, ja sekin hoidoilla lopen, nyt jos päästät jo epätoivon niskan päälle, niin ei hyvä juttu. Teillä kuitenkin mahdollisuudet on varsin hyvät, kun on raskauskin ollut jo, ikävää tottakai että se päättyi noin. Tsemppiä!
Ymmärrän mitä käyt läpi. Minulla ensimmäinen raskaus ei meinannut alkaa millään, vasta n. 2 vuoden yrittämisen jälkeen tärppäsi. Lääkärissä käytiin tutkimuksissa, mitään ei ollut vialla, ei vaan tärpännyt. Olin 29-vuotias kun esikoinen syntyi. Toista lasta ei kuulunut myöskään moneen vuoteen, yksi keskenmeno välissä, sitten n. 3 vuoden jälkeen toinen lapsi ilmoitti tulostaan.
Kyllä meinasin itsekin jo luovuttaa ja todeta, että ehkä ei ole tarkoitus lapsia saada, mutta sitten kun lapsen yrittämisestä luovuttiin, niin olinkin raskaana. kyllähän ne raskausutelut loukkasi, kun ei vaan raskaaksi tullut, olin aika alamaissa silloin.
Toivottavasti sinulla tärppää. En voi muuta neuvoa antaa kun, että yritä olla stressaamatta, tee asioita, joista tulee hyvä mieli. Yritä rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Vaikka sinä et kokenut samoja tunteita ja pettymyksiä kuin AP, niin ei se tee AP:n tunteista vääriä tai epätodellisia. Jokainen kokee tämän maailman ja elämänsä omalla tavallaan ja sinä et valitettavasti ole se, joka määrittää, mitä jokainen saa tuntea.
Paljon onnea ja jaksamista AP:lle. Toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi hyvin! :)
Niin no kuinka asian ottaa. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen aloin toivomaan että saisin edes keskenmenon. Tietäisi että pieni mahdollisuus olisi. Lääkäri ilmoitti siinä neljän vuoden kohdilla etten ikinä tule saamaan lapsia, edes hoidoilla.
Kaikkihan kokee asiat vähän erilailla. Mutta 8kk on oikeasti lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tammikuusta lähtien yritetty?! Masentaa?! Ymmärrän noi tunteet. Me yritettiin viisi vuotta ennen kuin tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen alkoi nuo kyseiset tunteet. En voi ymmärtää miksi pitää kaikki saada nyt ja heti.
Vaikka sinä et kokenut samoja tunteita ja pettymyksiä kuin AP, niin ei se tee AP:n tunteista vääriä tai epätodellisia. Jokainen kokee tämän maailman ja elämänsä omalla tavallaan ja sinä et valitettavasti ole se, joka määrittää, mitä jokainen saa tuntea.
Paljon onnea ja jaksamista AP:lle. Toivottavasti kaikki menee loppujen lopuksi hyvin! :)
Niin no kuinka asian ottaa. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen aloin toivomaan että saisin edes keskenmenon. Tietäisi että pieni mahdollisuus olisi. Lääkäri ilmoitti siinä neljän vuoden kohdilla etten ikinä tule saamaan lapsia, edes hoidoilla.
Kaikkihan kokee asiat vähän erilailla. Mutta 8kk on oikeasti lyhyt aika.
Teillä on ollut kova tie. Pidän kuitenkin ongelmallisena ajatusta, jossa mitään ei saisi surra jos jollain toisella tie on ollut vielä vaikeampi. Onhan pareja joilla on ollut teitäkin pitempi matka? Yritän silti ajatella, että kuten sanoit, 8 kk on lyhyt aika. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte yrittäny tammikuusta? no voi herranjestas eihän siinä ole ollut kun n. 7-8 mahdollista kertaa pamahtaa paksuksi, raskaaksi ei oikeasti tulla helpolla. Toi on ihan normaalia voitte yrittää tammikuuhun 2017 asti ja vasta sillon mennä lääkäriin jos mitään ei tapahdu, yleensä kannattaa yrittää vuosi ennenku menee pitkittämään lekurien jonoja!
Mulla tulee VUODESSA 2-3 menkat ni vähän jännittää, toisaalta mussa ei oo yhtään mitään vikaa minkään testien mukaan että aika jännä homma. Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, lapsia ei yritetä avomiehen kanssa vielä 5-10 vuoteen.
Tsemppiä sinulle. Uskon että vielä onnistaa, älä stressaa sekin voi pahentaa, stressinen keho ei halua lisäntyä. :) tsemppihali <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettiikö naiset yhtään mitä lapsettomuushoidot tekee omalle keholle? ehkä sen lapsen saa mutta itse päätyy aikaisemmin maan alle.
Vierailija kirjoitti:
Ootte yrittäny tammikuusta? no voi herranjestas eihän siinä ole ollut kun n. 7-8 mahdollista kertaa pamahtaa paksuksi, raskaaksi ei oikeasti tulla helpolla. Toi on ihan normaalia voitte yrittää tammikuuhun 2017 asti ja vasta sillon mennä lääkäriin jos mitään ei tapahdu, yleensä kannattaa yrittää vuosi ennenku menee pitkittämään lekurien jonoja!
Olet oikeassa, ei olekaan! Ehkä kohdallani tuo tuulimunaraskaus sekä keskenmeno ovat tuoneet sitä surua. Tulee tunne, että vaikka tulisin raskaaksi, en pysy raskaana.
Ja ehdottomasti odotamme vielä ennen mitään tutkimuksia :) Ap.
Perhehelvetissä ei ole mitään tavoiteltavaa. Sinut on vain ohjelmoitu haluamaan lisääntymistä vaikka maailma on jo täynnä.
Meillä käytössä keskeytetty yhdyntä, mies sanoo että jos tulee näin niin saa tulla, mutta ei halua yrittämällä yrittää, itselläni hirveä vauvakuume. 2 vuotta olen joka kuukausi joutunut pettymään. Joskus mies onkin päästänyt sisälle asti ja voi että kun toiveet ovat olleet korkealla, mutta pettymään joutui, taas.
No kävipä kerran niin, ettei menkkoja kuulunutkaan, olin jo aivan varma, että nyt tärppäsi, no arvaat varmaan.. ei tärpännyt.
Nyt taas menkat myöhässä 4 päivää ja olin taas toiveikas, kun tämän aamuinen raskaustesti osoitti, että pettyä saa taas.
Vierailija kirjoitti:
Perhehelvetissä ei ole mitään tavoiteltavaa. Sinut on vain ohjelmoitu haluamaan lisääntymistä vaikka maailma on jo täynnä.
En koe perhe-elämää helvetillisenä. Oma perheeni on ollut elämäni tärkein asia, niin huonona kuin hyvinä hetkinä. Kipeämmältä tuntuu ajatus elämästä ilman lapsia, vaikka siihenkin varmasti sopeutuisi. Ap.
Meille syntyi terve tyttö 3 vuoden yrittämisen jälkeen. Tai oikeastaan ei siis yrittämällä yritetty, mutta jätettiin ehkäisy pois. Ei stressattu yhtään, en tikuttanut ovista kertaakaan enkä käynyt lääkärissäkään. Lapsettomuushoidot olivat aivan ehdoton ei. Lopulta sitten onnisti ja nyt meillä on 3-vuotias tyttö :) Onnea teille yritykseen kyllä meilläkin onnisti vaikka kesti 3 vuotta!
Siis luitko, että ap:lla on tammikuun jälkeen ollut tuulimuna sekä keskenmeno. Ei ihme, että tunteet myllää, masentaa ja uusi yritys pelottaakin! Hyvin muistan tuonkaltaiset tunteet vaikka kauan yritetty esikoinen on jo aikuinen.