Lue keskustelun säännöt.
Voiko perhe-elämästä/arjesta oppia nauttimaan? Mies haluaisi lapsen...
31.07.2016 |
Olen lähemmäs 30-v nainen, jolla ei vielä koskaan ole ollut varsinaista vauvakuumetta. Ystävilläni on lapsia, jotka ovat ihan suloisia, mutta aina kun pääsen takaisin omaan kotiin, huokaisen vain helpotuksesta - onneksi minulla ei ole omia lapsia.
Mieheni on alkanut puhumaan, kuinka hän haluaisi isäksi. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja suhde on vakaalla pohjalla. Lapsen tulolle ei ole sinänsä mitään esteitä - kaikki on taloudellisestikin kunnossa.
En ole kuitenkaan varma, haluanko lapsia. Olen alusta saakka sanonut miehelleni, että en tiedä, onko lapsiperhe-elämä minua varten. Olen ihminen, joka rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta. Minusta on ihanaa, että voin tehdä asioita aikuisten kesken silloin, kun se omiin aikatauluihin sopii. Jos se pitäisi itsekkäästi ilmaista, niin yksinkertaisesti pidän omasta elämästäni ilman lapsia ja pelkään, että lapsen tulo "pilaisi" elämäni täysin.
Minun on vaikea kuvitella nauttivani lapsiperhearjesta. En kestäisi itkua, yöherätyksiä, jatkuvaa 24/7 valmiustilassa olemista ja kaikkea hässäkkää, mitä vauvoihin ja lapsiin liittyy. Tuntuu, että lapsen jälkeen koko elämä pyörii lapsen ja hänen tarpeidensa ympärillä. Toki lapsiarjessa on niitä ihania hetkiä - ensimmäinen hymy, lapsi nauraa, halaa sinua yms. mutta silti tuntuu, että ne hirveät arjen realiteetit kuitenkin hallitsevat sitä arkea. Pelkään, että katkeroituisin täysin lapsen hankinnan jälkeen. Sittenkin, kun lapsi on jo isompi, niin siinähän sitten kuljettaa lasta harrastuksiin, selvittää koulujuttuja yms. Kierre ei lopu koskaan.
Voisiko siis perhe-elämästä oppia nauttimaan, vaikka etukäteen onkin sellainen ajatus, että se on pääosin aivan kamalaa? Jos tästä jotain positiivista hakee, niin ainakin suhtaudun lapsiperhearkeen vähän turhankin raadollisen realistisesti.
Kommentit (159)
Miten miehesi aiemmin sanonut siihen, kun olet arvellut ettet ehkä halua koskaan lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, lasta todennäköisesti oppii rakastamaan, mikä tehnee arjen kestämisestä helpompaa verrattuna vaikkapa tuttujen lapsien hoitamiseen. Sitä taas ei kukaan voi sinun puolestasi päättää/tietää, riittävätkö ne hyvät hetket korvaamaan niitä huonoja puolia. Itse henk.koht olen sitä mieltä, että omalla kohdallani eivät riittäisi, vaan todennäköisesti vain katkeroituisin. Kannattaa muistaa vielä sekin, että lapsi ei välttämättä ole terve, vaikkapa diabeetikkolasta joutuu tarkkailemaan käytännössä ympäri vuorokauden paljon "tavallista" lasta pidempään eikä välttämättä uskalla antaa yöksi hoitoon samalla tavalla.
Jos miehesi haluaa isäksi, ja sinä et, niin alapa miettiä asiaa miehesi kannalta. Haluaako hän olla suhteessa sinun kanssasi, joka et halua lisääntyä? Onko ok miehellesi kärvistellä ilman lasta, jos hän sitä haluaa? Tee omat ratkaisusi, joskus ne kipeätkin, hommaamalla lapsi tai lähtemällä suhteesta. Joskus vaan pitää tehdä niitä kompromisseja, oli ne mitä tahansa..juuri tänään Aamulehden mielipidepalstalla nainen kirjoitti asiasta, että hän on tahdottomasti lapseton, kun mies ei sitä lasta halua.
Sä et voi riistää mieheltäsi elämän tärkeintä asiaa, isyyttä. Oletko valmis eroon jos itse haluat pysyä lapsettomana?
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi aiemmin sanonut siihen, kun olet arvellut ettet ehkä halua koskaan lapsia?
Hän ei ole oikein ottanut asiaa tosissaan. Olen sanonut hänelle siitä monta kertaa, mutta hän vain uskoo siihen, että se vauvakuume jostain ihmeellisesti laskeutuu leijailevana pilvenä päälleni.
Sinänsä tämä on riipivää, koska minulla on lapsiperhe-elämästä ristiriitaisia ajatuksia - varmasti rakastaisin omaa lastani ja olisi hienoa nähdä mieheni isänä, mutta samalla se arki tuntuu niin kamalalta ajatukselta, että ei mitään järkeä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi haluaa isäksi, ja sinä et, niin alapa miettiä asiaa miehesi kannalta. Haluaako hän olla suhteessa sinun kanssasi, joka et halua lisääntyä? Onko ok miehellesi kärvistellä ilman lasta, jos hän sitä haluaa? Tee omat ratkaisusi, joskus ne kipeätkin, hommaamalla lapsi tai lähtemällä suhteesta. Joskus vaan pitää tehdä niitä kompromisseja, oli ne mitä tahansa..juuri tänään Aamulehden mielipidepalstalla nainen kirjoitti asiasta, että hän on tahdottomasti lapseton, kun mies ei sitä lasta halua.
Tämähän juuri on sellainen asia, missä ei voi tehdä kompromissia, ei voi puoliksi tehdä lasta, tai tehdä vähän lasta. Joko tekee tai ei tee. Se ei ole kompromissi, jos tekee lapsen toisen tahdosta. Se on mielenmuutos, tai pahemmassa tapauksessa pakottamisen tulos.
Lasta kyllä rakastaa, mutta jos elämäntapa ei ole se mitä itselleen haluaa, niin sitä elämää ei valitettavasti opi rakastamaan. Näin uskon. Siinä elää sitten sellaisten ristiriitaisten tunteiden vallassa, kun rakastaa lasta, mutta oikeasti haluaisi sen vanhan elämänsä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies tuskin jää odottelemaan. Todennäköisesti lähtee muutaman vuoden sisällä. Varmasti löytää naisen joka haluaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi aiemmin sanonut siihen, kun olet arvellut ettet ehkä halua koskaan lapsia?
Hän ei ole oikein ottanut asiaa tosissaan. Olen sanonut hänelle siitä monta kertaa, mutta hän vain uskoo siihen, että se vauvakuume jostain ihmeellisesti laskeutuu leijailevana pilvenä päälleni.
Sinänsä tämä on riipivää, koska minulla on lapsiperhe-elämästä ristiriitaisia ajatuksia - varmasti rakastaisin omaa lastani ja olisi hienoa nähdä mieheni isänä, mutta samalla se arki tuntuu niin kamalalta ajatukselta, että ei mitään järkeä.
AP
Useammin näitä kai joutuvat miehet pohtimaan, eivätkä naiset paljon tunne myötätuntoa, jos haluavat miehen pään kääntää. Ovat aivan tyytyväisiä siihen, että "kyllä se mies sitten siitä lapsesta tykkää". Se riittää monelle naiselle. Sorry, en osaa mitään järkevää neuvoa sinulle antaa, mielestäni et ole kyllä kertomasi perusteella johtanut miestäsi harhaan antamalla turhia toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi haluaa isäksi, ja sinä et, niin alapa miettiä asiaa miehesi kannalta. Haluaako hän olla suhteessa sinun kanssasi, joka et halua lisääntyä? Onko ok miehellesi kärvistellä ilman lasta, jos hän sitä haluaa? Tee omat ratkaisusi, joskus ne kipeätkin, hommaamalla lapsi tai lähtemällä suhteesta. Joskus vaan pitää tehdä niitä kompromisseja, oli ne mitä tahansa..juuri tänään Aamulehden mielipidepalstalla nainen kirjoitti asiasta, että hän on tahdottomasti lapseton, kun mies ei sitä lasta halua.
Minä olen ollut miehelle rehellinen alusta saakka. Miehelleni lapsettomuus on ainakin toistaiseksi ollut ok - olen kysynyt, että voisiko hän olla ilman lasta ja hän sanoi, että kyllä ainakin nyt. Mutta niinhän sitä mieli muuttuu.
Ilmaisin aloituksessa siinä mielessä väärin, että miehelläni olisi "vauvakuume" - ei hänellä varsinaisesti vauvakuumetta ole, mutta hänellä on selkeä visio siitä, että haluaa JOSKUS isäksi. Kun olen kysynyt miksi, hän toteaa vain, että niinhän se kuuluu mennä ja hänen pitää sukua jatkaa. Mielestäni älyttömin syy lähteä tekemään lapsia (en toki ole tätä miehelle sanonut, koska en halua häntä loukata).
Miehelläni on lisäksi todella ruusuinen kuva lapsiperhe-elämästä. Olen sanonut hänelle, että ymmärtääkö hän esimerkiksi sitä, että vauvan jälkeen hän ei voisi käyttää lähes 10h viikossa rakkaaseen pyöräilyharrastukseen töiden ja vauvan ohella. Hän vain toteaa kummastuneena, että miksi ei muka voisi? Hän jaksaa ihmetellä, että mikä siinä vauva-arjessa muka on niin raskasta. Joskus olemme riidelleetkin siitä, kuinka hän väheksyy esimerkiksi kotiäitejä - hän saattaa sanoa, ettei ymmärrä, miksei vaikka kotia voisi pitää siistinä, jos on "vain vauvan kanssa kotona ja mies töissä" - no koita siinä siivota vaikka koliikkivauvan kanssa tai taaperon kanssa, joka roikkuu lahkeessa koko ajan. Tai vaikka uhmaikäisen kanssa. Mieheni "voihan sitä äiti tehdä päivisin niitä juttuja mitä haluaa, kun vauva nukkuu" - niinpä niin: JOS vauva nukkuu ja kun hän vihdoin nukkuisi, niin varmasti äidillekin uni maittaisi.
AP
Vierailija kirjoitti:
Lasta kyllä rakastaa, mutta jos elämäntapa ei ole se mitä itselleen haluaa, niin sitä elämää ei valitettavasti opi rakastamaan. Näin uskon. Siinä elää sitten sellaisten ristiriitaisten tunteiden vallassa, kun rakastaa lasta, mutta oikeasti haluaisi sen vanhan elämänsä takaisin.
Näin minäkin uskon. Ja tuntuu, että monella vanhemmalla on salaisesti tällaisia ajatuksia - lapsi on ihana, mutta vihaa sitä elämäntapaa, joka siihen lapsiperhearkeen liittyy. Tämä tulee toistuvasti esiin esim. täällä palstallakin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä et voi riistää mieheltäsi elämän tärkeintä asiaa, isyyttä. Oletko valmis eroon jos itse haluat pysyä lapsettomana?
Miksi isyys on elämän tärkein asia?
Olen valmis eroon, jos haluan pysyä lapsettomana. On parempi, että lapsella on perhe, jossa molemmat ovat halunneet aidosti sitoutua siihen arkeen ilman, että tulee niitä katkeroitumisia.
AP
No sinulla on aika realistinen kuva lapsiperheen arjesta ja tuollaistahan se onkin, eli elämä pyörii lasten ehdoilla ja ympärillä. Eli, jos et halua vaihtaa omaa rauhaasi tuohon, älä tee lapsia. Koska sen jälkeen kun ne on tehty tilannetta ei saa enää muutettua. Yleensä nainen on vielä se jolla on isompi duuni lastenhoidossa, jos esim. Vanhempainvapaalla, imettää ym. Omat lapset ovat todella hieno asia, tärkeitä ja rakkaita, mutta sisältä pitää löytyä halu ja palo äitiyteen, koska aika ajoin se on raskasta myös ja omaa aikaa verotetaan todella rankasti. Kaikkia se ei haittaa; mutta jos olet todella omanajan kaipuinen suosittelen harkitsemaan tarkkasti. Toisen mieliksi et ala tekemään, vaan jos itsestäsi aidosti siltä tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miehesi syy haluta oma lapsi, suvun jatkaminen on aivan hyvä syy, tai oikeastaan se on melkeinpä ainoa syy miksi niitä lapsia tehdäänkään. Tai olisi syytä olla. Ei niitä tehdä tai pitäisi tehdä, että "haluaa vauvan", vauvana se lapsi ei pysy pitkään. Ei siksi, kun "se olisi kivaa". Lapsia tehdään siitä tarpeesta, että haluaa osan itsestään jatkuvan oman elämän ulkopuolella, aluksi hyvin lähellä itseä, lapsuusajan mutta sitten kokonaisen ihmiselämän ajan. Ja taas sitten eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi aiemmin sanonut siihen, kun olet arvellut ettet ehkä halua koskaan lapsia?
Hän ei ole oikein ottanut asiaa tosissaan. Olen sanonut hänelle siitä monta kertaa, mutta hän vain uskoo siihen, että se vauvakuume jostain ihmeellisesti laskeutuu leijailevana pilvenä päälleni.
Sinänsä tämä on riipivää, koska minulla on lapsiperhe-elämästä ristiriitaisia ajatuksia - varmasti rakastaisin omaa lastani ja olisi hienoa nähdä mieheni isänä, mutta samalla se arki tuntuu niin kamalalta ajatukselta, että ei mitään järkeä.
AP
Asiahan on kohdallasi aivan selvä.
Ei lapsia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehesi aiemmin sanonut siihen, kun olet arvellut ettet ehkä halua koskaan lapsia?
Hän ei ole oikein ottanut asiaa tosissaan. Olen sanonut hänelle siitä monta kertaa, mutta hän vain uskoo siihen, että se vauvakuume jostain ihmeellisesti laskeutuu leijailevana pilvenä päälleni.
Sinänsä tämä on riipivää, koska minulla on lapsiperhe-elämästä ristiriitaisia ajatuksia - varmasti rakastaisin omaa lastani ja olisi hienoa nähdä mieheni isänä, mutta samalla se arki tuntuu niin kamalalta ajatukselta, että ei mitään järkeä.
AP
Ei lapsentekoon vauvakuumetta tarvita, lapsi tehdään jos se halutaan, mikäli biologisesti mahdollista.
Älä vaan hanki lasta tuollaisen miehen kanssa. Mies haluaa lapsen siksi koska muillakin on, ei siksi että haluaisi lapsia.
Musta sulla on hyviä pointteja ja suosittelisin ehkä ajatustesi perusteella, ettet lapsiperhettä perusta, ainakaan tällä hetkellä. Ellei miehesi mielipiteet ole provotekstiä, niin harkitsisin aika tarkkaan edes vauvakuumeisena, haluaisinko lapsen miehen kanssa, joka uskoo naisen olevan täysivoipa hoitaja. Sanoisin, että erotkaa -Reilumpaa molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miehesi syy haluta oma lapsi, suvun jatkaminen on aivan hyvä syy, tai oikeastaan se on melkeinpä ainoa syy miksi niitä lapsia tehdäänkään. Tai olisi syytä olla. Ei niitä tehdä tai pitäisi tehdä, että "haluaa vauvan", vauvana se lapsi ei pysy pitkään. Ei siksi, kun "se olisi kivaa". Lapsia tehdään siitä tarpeesta, että haluaa osan itsestään jatkuvan oman elämän ulkopuolella, aluksi hyvin lähellä itseä, lapsuusajan mutta sitten kokonaisen ihmiselämän ajan. Ja taas sitten eteenpäin.
Mikä hyvä syys suvun jatkuminen nyt muka on? Miksi jokaisen Virtasen ja Korpelan suvun pitäisi jatkua? Lapsia tehdään siksi että halutaan elää perheessä, halutaan antaa rakkautta ja hellyyttä lapselle.
Kyllä mä olen sitä mieltä, että sulla on jo niin vahva kuva ja fiilis tuosta kaikesta, ettei todellakaan kannata ruveta lapsentekoon.
Saattaisi tietysti löytyä kivoja juttuja ja toki omaa lasta rakastaisi, mutta todennäköisesti takaraivossa katuisit asiaa. Että anna vaan olla ja jätä lastenteko niille jotka oikeasti haluavat äidiksi.