Lue keskustelun säännöt.
Hoivakodin henkilökunta
30.07.2016 |
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.
Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!
Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kommentit (81)
Vaikea tilanne , ehkä he pelkäävät sinun olevan tyytymätön hoitoon ja vaativan jotakin extraa. Vaikka olet ilmaissut asiasi ja ollut ystävällinen , ovat puolustuskannalla. Sinulla on ymmärrettävästi huoli omaisestasi ja hänen hoidostaan . Auttaisiko avoin keskustelu omahoitajien ,esimiehen ja sinun välilläsi ,vai vaikeuttaisiko se tilannetta , kokosivatko he taas jotakin syyllistämistä mitä ei olekaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä heidän esimieheensä. T. Saman kokenut ja hoitaja itsekin
Äitisi on laitoksessa. Sen paikan säännöillä mennään. Tai mitä ajattelet että esim. anoppisi tulisi sinun kotiisi ja lastenkasvatukseesi neuvomaan. Olen niin kyllästynyt kun toiset alkavat mestaroimaan toisten asioita. Olen opettaja, ja jos kaikkien oppilaiden vanhemmat alkaisivat soittelemaan ja kyselemään ja neuvomaan niin ...
Meitä on monenlaisia, olen huomannut että ne kiivaimmat työntekijät omassa työpaikassani ovat myös niitä reippaampia, ammattitaitoisempia ja hyväsydämisempiä.
Toisaalta omainen tuntee ihan eri ihmisen kuin vanhainkodin hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on laitoksessa. Sen paikan säännöillä mennään. Tai mitä ajattelet että esim. anoppisi tulisi sinun kotiisi ja lastenkasvatukseesi neuvomaan. Olen niin kyllästynyt kun toiset alkavat mestaroimaan toisten asioita. Olen opettaja, ja jos kaikkien oppilaiden vanhemmat alkaisivat soittelemaan ja kyselemään ja neuvomaan niin ...
Kyllä, mutta sen lisäksi, että hoitokoti on työpaikka, se on ensisijaisesti nimenomaan siellä asuvan ihmisen koti. Siksi ihan eri asia kuin koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä heidän esimieheensä. T. Saman kokenut ja hoitaja itsekin
Kiitos tästä. Yritän rohkaistua. Ensi kerralla kun näitä sanomisia tulee niin kirjoitan vaikka muistiin itselleni ja menen sitten.
Sinä joka puhut mestaroinnista ja vertaa tunkeilevaan anoppiin, häpeä tai lopeta provoilu ja häpeä. Ei avuttoman ihmisen muuttaminen hoitopaikkaan tarkoita sitä, että hänestä luovutaan kuin eläimestä, jota ei pystytä pitämään ja mielenkiinto hänen elämäänsä kohtaan tyrehtyy kokonaan. On nykyaikaa, että perhe osallistuu ja jakaa oman kokemuksensa. Perheenjäsenillä on hiljaista tietoa ihmisen elämästä, tavoista ja tottumuksista. Jos kukaan ei näistä asioista informoi hoitopaikkaa, niin sääliksi käy hoidettavaa ihmistä joka ei pysty puhumalla kertomaan asioita ja mitä haluaa. Kun omainen antaa paljon omaa aikaansa hoitopaikassa asuvalle ihmiselle, niin se keventää myös työkuormaa kun hoitaja vapautuu muihin tehtäviin siksi ajaksi jopa moneksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä heidän esimieheensä. T. Saman kokenut ja hoitaja itsekin
Tai ehkä mieluummin esimiehen esimieheen. Lähiesimies on helposti vahvempien alaistensa talutusnuorassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olis pikapalaverin paikka esimiehen kanssa. Oon itsekin työssä vanhustenhoidossa, eikä meillä todellakaan suhtauduta ynseästi omaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä heidän esimieheensä. T. Saman kokenut ja hoitaja itsekin
Tai ehkä mieluummin esimiehen esimieheen. Lähiesimies on helposti vahvempien alaistensa talutusnuorassa.
Totta tuokin.
Siellähän oli ennen sairaanhoitaja, jonka kanssa tulimme mainiosti juttuun eikä hän tehnyt mistään asioista ihmeellistä vääntöä, vaan oli positiivinen ja lämmin. Siksikin harmittaa, kun näiden portinvartijamaisesti käyttäytyvien ammattilaisten takia on koko yhteistyö käynyt perin ilottomaksi ja raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota se omaisesi kotiisi, ja hoida siellä niin ei tarvitse päästä pätemään hoivakodin henkilökunnalle.
Taidat vaan olla vittumainen persoonana...
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on laitoksessa. Sen paikan säännöillä mennään. Tai mitä ajattelet että esim. anoppisi tulisi sinun kotiisi ja lastenkasvatukseesi neuvomaan. Olen niin kyllästynyt kun toiset alkavat mestaroimaan toisten asioita. Olen opettaja, ja jos kaikkien oppilaiden vanhemmat alkaisivat soittelemaan ja kyselemään ja neuvomaan niin ...
Hoivakoti on KOTI, jossa pyritään toimimaan yhdessä siellä asuvan ihmisen parhaaksi. Toivottavasti et oppilaillesi opeta tällaista ajatusmallia...minäminäminä. Et taida olla ihan oikealla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutut ehkä liikaa. Mikä on muuttuva tilanne? Omaiset kuormittaa heitä liikaa. Omalla äidilläni pitkälle edennyt alzheimer ja ei tarvitse joka asiaan puuttua. Anna heidän tehdä työnsä.
Onpas tosi ikävä tilanne. Mietin väkisin, että mikä siellä on taustalla. Aika usein siellä on huonoa johtamista -esimerkkinä vaikka sellainen, että omainen on pyytänyt hoitajilta ja esimieheltä jotain (siis tyyliin Pirkko joka päivä tunniksi ulkoilemaan) ->johto suostuu muitta mutkitta omaisen toiveeseen mutta ei anna mitään resurssia hoitajille toteuttaa sitä ja lopulta hoitajat saavat tästä huudot kun asia ei ole toteutunut. Tämmöistä on tosi paljon, johto on mielinkielin kunnalle, omaisille, ylimmälle johdolle joka laatii kauniita ja kunnianhimoisia eettisiä linjauksia -ja aina se hoitaja saa p***aa käteen vaikka mitä tekisi. Eikä se tietenkään saisi missään tapauksessa vaikuttaa niin, että sitten suhtaudutaan lähtökohtaisesti noin ikävällä tavalla, mutta ihmiset nyt on kaikenlaisia kuten tiedetään.
Millaisia asioita ole toivonut?
Minusta ainakin on tosi ihanaa, kun jotkut omaiset osallistuvat aktiivisesti. laittavat papiljotteja päähän, tulevat viettämään aikaa, auttavat ruokailussa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoivkodeissa on kuitenkin päivärytmi ja niukka mitoitus henkilökunnalla. En tiedä mitä ap "vaatii" henkilökunnalta, mutta joskus ne vaatimukset joillain omaisilla on suhteettomia. Toki omainen voi äitiänsä hoitaa jne mutta valitettavasti henkilökunta ei voi toteuttaa kaikkia omaisten toiveita. Joskus saattaa käskyt olla esim. mummolle on laitettava papiljotit joka yöksi ja aamulla puetaan sukkahousuista lähtien kaikki vuodeasukkaalle. Kun aika ei aina vaan riitä jos aamussa on 3 hoitajaa ja asukkaista 18
Sori noi kirjoitusvirheet. Puhelimella naputtelen.
Vierailija kirjoitti:
Hoivkodeissa on kuitenkin päivärytmi ja niukka mitoitus henkilökunnalla. En tiedä mitä ap "vaatii" henkilökunnalta, mutta joskus ne vaatimukset joillain omaisilla on suhteettomia. Toki omainen voi äitiänsä hoitaa jne mutta valitettavasti henkilökunta ei voi toteuttaa kaikkia omaisten toiveita. Joskus saattaa käskyt olla esim. mummolle on laitettava papiljotit joka yöksi ja aamulla puetaan sukkahousuista lähtien kaikki vuodeasukkaalle. Kun aika ei aina vaan riitä jos aamussa on 3 hoitajaa ja asukkaista 18
Joo jotkut on kyllä täysin epärealistisia. Täysin liikuntakyvytön vanhus pitäisi "taluttaa" (=kantaa) vessaan monta kertaa päivässä, spastiselle ja kivuliaalle laitettava omat (3 kokoa liian pienet) vaatteet joka päivä päälle jne. Ja niillä kolmella hoitajalla voi olla myös vaikka 27 hoidettavaa + pyykinpesut, ruuanjako, tiskit, lattioiden luuttuamiset ynnä muut hoidettavana.
Muuttuva tilanne on se, että hänellä vaihtelee ruokahalu suuresti ja paino ei saa laskea. Siksi lähinnä ruokailun helpottamiseen liittyviä asioita olen ehdottanut, kuten hienoa raastetta karkean sijaan. Pureskelun vaikeudesta ei ole kyse. Usein kyllä olen itsekin siellä auttamassa ruokailussa ja tuon jotain hyvää ja terveellistä kotoa, josta tiedän hänen pitävän. Ei minulla ole mitään epärealistisia toiveita ollut ruoan suhteen.
Toinen asia on ihon kunto. Jos huomaan esim. uuden ihorikon niin kysyn asiasta, mutta en siis äkäisenä/syyttäen. Haluan vain varmistaa että se on tiedossa heilläkin, koska sehän voi olla vaikka äsken tapahtunut, totta kai heidän pitää tietää. Myös ihon hoitamista ollaan yhdessä käyty läpi koska minulla on siitä vuosien aikana tullutta kokemusta ja tietoa. Yksi asia jonka olen sanonut, on että hänellä iho voi reagoida yllättävästi ja aina ei syytäkään löydy, joten pitää hoitaa vain tilanteen mukaan.
Hauska havaita, että heti minusta aletaan leipoa täällä jotain hankalaa omaista. Jos haluaisin olla hankala, niin en kertoisi mitään siitä mitä tiedän, enkä ehdottaisi heille mitään. Siinäpähän selviytyisivät ja hakisivat ratkaisuja yrityksen ja erehdyksen kautta. Se vain ei olisi kenenkään kannalta järkevää, kaikkein vähiten omaiseni.
Käytännössä yhteistyö toimii ja olen tyytyväinen hoivakotiin. Toivoisin että vuorovaikutus olisi myönteistä niin ei tarvitsisi miettiä kuka siellä on vuorossa ja miten pitää terästäytyä kohtaamaan mahdollinen työntekijän tyly kohtelu ja sanoihini reagointi kuin olisin syyttänyt heitä jostain. Siitä on kyse, eikä hoidon huonoudesta.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kertoisitko hieman mitä sinä heiltä haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kertoisitko hieman mitä sinä heiltä haluat?
Että nuo kaksi hoitajaa lopettaisivat kivahtelun ja puolustuskannalla olemisen kun keskustelemme omaiseni asioista. Se on henkisesti raskasta.
Jaxuhali