Lue keskustelun säännöt.
Hoivakodin henkilökunta
30.07.2016 |
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.
Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!
Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kommentit (81)
Suuri osa sairaanhoitajista on entisiä koulukiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun kannattaisi katsoa peiliin ja tyytyä hoitoon tai ottaa äitisi kotiisi
Kupittaalla töissä?
Vierailija kirjoitti:
Muuttuva tilanne on se, että hänellä vaihtelee ruokahalu suuresti ja paino ei saa laskea. Siksi lähinnä ruokailun helpottamiseen liittyviä asioita olen ehdottanut, kuten hienoa raastetta karkean sijaan. Pureskelun vaikeudesta ei ole kyse. Usein kyllä olen itsekin siellä auttamassa ruokailussa ja tuon jotain hyvää ja terveellistä kotoa, josta tiedän hänen pitävän. Ei minulla ole mitään epärealistisia toiveita ollut ruoan suhteen.
Toinen asia on ihon kunto. Jos huomaan esim. uuden ihorikon niin kysyn asiasta, mutta en siis äkäisenä/syyttäen. Haluan vain varmistaa että se on tiedossa heilläkin, koska sehän voi olla vaikka äsken tapahtunut, totta kai heidän pitää tietää. Myös ihon hoitamista ollaan yhdessä käyty läpi koska minulla on siitä vuosien aikana tullutta kokemusta ja tietoa. Yksi asia jonka olen sanonut, on että hänellä iho voi reagoida yllättävästi ja aina ei syytäkään löydy, joten pitää hoitaa vain tilanteen mukaan.
Hauska havaita, että heti minusta aletaan leipoa täällä jotain hankalaa omaista. Jos haluaisin olla hankala, niin en kertoisi mitään siitä mitä tiedän, enkä ehdottaisi heille mitään. Siinäpähän selviytyisivät ja hakisivat ratkaisuja yrityksen ja erehdyksen kautta. Se vain ei olisi kenenkään kannalta järkevää, kaikkein vähiten omaiseni.
Käytännössä yhteistyö toimii ja olen tyytyväinen hoivakotiin. Toivoisin että vuorovaikutus olisi myönteistä niin ei tarvitsisi miettiä kuka siellä on vuorossa ja miten pitää terästäytyä kohtaamaan mahdollinen työntekijän tyly kohtelu ja sanoihini reagointi kuin olisin syyttänyt heitä jostain. Siitä on kyse, eikä hoidon huonoudesta.
Eli olet puuttunut itsestään selvyyksiin, asioihin jota hoitajat tekevät joka päivä parille kymmenelle asukkaalle.
No en todellakaan. En ole nykyään onneksi edes hoivakodissa . Kyllästyin omaisiin, jotka vaatii mahdottomia. En viittaa tällä ap kirjoittajaan, mutta joskus ne vaatimukset on joskus aivan käsittämättömiä
Olen kokenut. Henkilökunta puolestaan koki meidän omaisten toiveet ja kyselyt niin uhkaaviksi, että meitä uhattiin lähestymiskiellolla. Kyse oli tilanteesta, jossa osastonhoitaja käski kysyä yksityiskohtia omaisen asiasta osaston henkilökunnalta, koska "osastolla tietävät parhaiten kun siellä aina ovat". Kun kysyttiin henkilökunnalta, vastaus oli "kysykää osastonhoitajalta".
Ei se vaan hoitolaitoksessa toimi, että kunnan viranhaltijoitten malliin kierrätetään kysyjää paikasta toiseen vaan asiat on saatava selviksi. Tämä lienee yksi esimerkki huonosta johdosta. Johtaja ei ottanut mitään vastuuta asiakkaan (= omaisten suuntaan) vaan usutti henkilökunnan kimppuun. Henkilökunnalle taas ei ehkä uskaltanut esittää mitään vaatimuksia. Ehkä käski käännyttää hankalat asiat taas takaisin itselleen, en tiedä. Vaan eipä johtaja sattunut silloin olemaan paikalla, kun keskustelu oli hankalimmillaan.
Vaatimus oli esimerkiksi "pidetään kynnet lyhyenä", koska vanhus raapi itseään toisinaan ihan verille. Ei onnistunut, vaan hänen lähes yhtä vanha siskonsa leikkasi ne. Ehdotin kyllä, että ottaisivat sen kotipalvelutyöntekijän opastamaan, jolla ei koskaan ollut mitään vaikeuksia hänen kynsienleikkaamisessa. Viimeksimainittu ehdotus saattoi olla 'kohtuuton', mutta ei kynsien lyhentäminen pitäisi olla.
15 voi joskus itse kokeilla papiljotteja yöksi, eli vaatimuksen kohtuuttomuus on helposti perusteltavissa omaiselle. Olen omin silmin nähnyt, että hoitokodissa laitettiin asukkaalle papiljotit aamupesun jälkeen, joka ilmeisesti juuri sinä aamuna oli vähän tavallista perusteellisempi eikä joka-aamuinen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa jos esität asian vielä nätisti.
Olen itse hoitaja ja mielellään läheisiä kuulen ja otan toiveet huomioon.
Mutta kaikkeen en pysty minäkään. En esim ala omasta pussista maksamaan juttuja.
Joskus omaiset vaativat mahdottomia ja kuvittelevat , että olen vanhuksen yksityishoitaja. En ole.
Ja mulla ei ole joka pvä aikaa vuorossa jutella 30-60 min jonkun äidistä/ isästä. Ei vaan aika riitä.
Mulla on hoidollisen työn lisäksi vielä lääkehoito, pyykit, ruokahuolto, siivous ja kirjaus.
Teen minkä ehdin.
Monesti läheiset valittaa henkilökunnan vähyydestä mulle, minä en hoitajia rekrytoi. Ohjaan antamaan reklamaation johdolle.
Pyytäisin myös läheisiä huomioimaan sen että esim vaatteet ovat oikeaa kokoa ja kestävät konepesun sekä menevät helposti päälle. Myös se olis kiva ettei valiteta kun jalkahoito tai kampaaja tilataan. Kyllä, ne maksavat juu mutta jos ei niitä varata, alkaa valitus että miksi vanhus on epäsiisti. Myös jos syötän asukasta a ja sinä läheinen kerrot että äidilläsi esim on wchätä. Koita ymmärtää että meitä on iltavuorossa vain 2 ja en voi antaa asukkaan a ruuan jäähty vain siksi että äitisi pääsee wc:hen. Kun sanon , odotatko hetkisen niin se tarkoittaa että tulen heti kun pääsen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä heidän esimieheensä. T. Saman kokenut ja hoitaja itsekin
Tai ehkä mieluummin esimiehen esimieheen. Lähiesimies on helposti vahvempien alaistensa talutusnuorassa.
Ensin yhteys paikan omaan esimieheen. Jos hänet ohitat, niin todennäköisesti asiasi ei kuitenkaa etene niin kuin pitäisi. Jos paikan esimiehen esimies on kunnon johtaja, niin hän ohjaa sinut ottaaan ensin yhteyttä paikan pomoon, joka tuntee työntekijänsä. Jos asia ei sitä kautta etene, niin sitten yhteys ylemmäksi.
Se on kohtuutonta, että omaiset ajattelevat, että hoitajilla on aikaa jutella heidän kanssaan kymmeniä minuutteja. Meidän työpaikalla yksi työntekijä 'ehtii' lörpötellä omaisten kanssa määrättömän pitkään, mutta sillä aikaa joku jää ilman ruokaa, toisten vanhusten ruoka jäähtyy, joku ei pääse pöntöltä ylös, ja lääkkeet jää jakamatta. Koko päivän saisi kulumaan omaisten kanssa juttelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitä painoa voi noin kytätä. Se syödään mitä vanhus syö. Vanhuuteen kuuluu painon lasku ja syömättömyys. Äidilläni siis Alzheimeri ja ei olla koskaan mitään painoa kytätty Tottakai se laskee ja äitini on luuta ja nahkaa.
Vanhuksille kyllä tarjotaan heille sopivaa ruokaa.
Elimistö valmistuu kuolemaan, näin se vaan menee.
Arvatenkin äitisi sairaus on dementia tai Alzheimerjohon kuuluu syömättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaja voi harvemmin valita vanhukselle raasteen koostumuksen. Yleensä kaikille on tarjolla sama ateriakokonaisuus. Jollekin voidaan ruoka soseuttaa, mutta yleensä soseutus tekee ruuasta ällöä.
Meidän paikkaan tuli ruokahaluton ja laiha mummo hoitoon, jolle omaiset toivoivat lisäkiloja, oli syötetty osastolla ruuat soseutettuna. Tarjottiin ruoka ilman soseutusta, No vanhus alkoi syödä ja paino nousi. Nyt vaatimuksena on painonhallinta ja ruuan säännöstely. Pitäisi jättää kaikki hyvä pois, kun muut asukkaat syövät vapaasti vieressä. Moittivat isoon ääneen liikakiloja. Itse mummo ei saisi päättää mistään.
Minä olen tilannut ajan "etukäteen" eli huikkaa jollekin hoitajalle, että sit kun on aikaa, haluaisin jutella äitini hoidosta, sillä yleensä heillä on jokin hoitotoimenpide tai työ kesken, enkä halua keskeyttää sitä.
Näin on meillä toiminut esimerkillisen hyvin ja joskus hoitaja on katsonut äitini tiedot jo etukäteen tai sitten katsotaan yhdessä.
En yleensä jaarittele tai vie turhaa hoitajan aikaa, sillä se on potilaan hoitotyöstä pois.
Ja hyvin on toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron esimerkin eräästä hoidettavasta. Asukas Rauno on jalaton, jäykkä vuodeasukas, joka siirretään kahden hoitajan voimin pyörätuoliin päivittäin. Nostinta ei saa käyttää, koska omaiset ei halua. Joka kerta, kun omaiset tulee käymään he kysyvät Raunolta, haluaako tämä vessaan ja Rauno sanoo joo. Taas kahden hoitajan voimilla nostetaan mies pöntölle, jonne ei koskaan tule mitään. No eikun takaisin pyörätuoliin ja vartin päästä omaiset haluaa, että Rauno menee lepäämään ja taas nostetaan mies vuoteelle. Tämä sama toistuu useamman kerran viikossa. Kieltäytyä ei voi, koska mehän olemme siellä asukkaita varten. Muut hommat seisoo tämän veivaamisen vuoksi. Kun asukkaita on 25 hoitajia 2 niin voin kertoa, että vituttaa usein tällaiset omaiset
Jotain mätää on tässä systeemissä, kun ajatellaan, että kun vanhus on hoitokodissa, hän on ikään kuin sen laitoksen omaisuutta eikä omaisilla ja asukkaalla itsellään ei ole tähän puuttumista. Paljon olisi omaisia, jotka voisivat tehdä osuutensa hoidossa, ja löytää oman paikkansa myös laitosympäristössä, vaikka eivät täysipäiväisesti vaikkapa työssäkäynnin tai omien lasten hoidon takia pystyisikään vanhempaansa hoitamaan.
Näistä asioista olisi vain hyvä puhua, jotta omaiset löytäisivät oman luontevan roolinsa, esimerkiksi juuri tärkeän taustatiedon antajina tai sitten ulkoilussa, ruokailussa, kauneuden tai hygienian hoidossa. Monesti näkee, että omainen katsoo vieressä, kun äitiä tai isää syötetään. Pitäisi vain ottaa puheeksi, mitä omaiset "saavat" heille vieraassa ja ehkä oudossa ympäristössä tehdä, niin heistä voisi olla oikeasti hyötyä hoitoyhteisön arjessa eikä koettaisi häiriötekijäksi.
Hoitajana tuli mieleen muutamia ajatuksia
_ovat kusipäähoitajia, työpaikkakiusaajia. Ajattele meitä muita hoitajia, jotka joudumme tekemään töitä tällaisten kivahtelijoiden ja kusipäiden kanssa. Luuletko, ettei ne meille kivahtele. Ikävintä, että tällaiset työpaikkakiusaajat osaavat luikerrella johdon suosioon ja johto hyväksyy tämän ja yleensä syödään tunnolliset ja kiltit hoitajat pois.
_voi olla, että yksityinen firma haluaa enemmän voittoa ja hoitajamitoitusta on pienennetty. Tätä ei vain saa sanoa omaisille. On otettu laitoshuoltaja tai siivooja tai millä nimikkeellä on ja pukattu hoitajille lattian luutuamiset, keittiön kaappien siivoamisesta päälle ja lisäksi pyykätään pyykit ja neulotaan napit ja yritetään hoitajavoimin korjata revenneitä lakanoita (joita omaiset ei raski ostaa lisää) ja ruuvailla pyötätuolien irronneita osia paikalleen.
_olet vaativa omainen, joka on kuin vanhempainvartissa oleva äiti, joka haluaa keskustella kaksi tuntia siitä, kun hänen Minttu-Pulperiinsansa syö vain luomuruokaa ja kuinka ihmeellinen mielikuvitus sillä on, kun eilen sanoi, että: äiti, kakka tuli pönttöön
_ovat hoitajia, jotka ovat epävarmoja ammatillisuudestaan ja kokevat keskustelun haukkumisena ja hyökkäämisenä.
Eli vaihtoehtoja on monia. Kaikki tämä on koettu vuosien varrella.
Monet omaiset ei halua. Soittavat hoitajan jopa ottamaan hanasta vettä mukiin. Hoitajat saavat siitä kuulemma palkan
Kumpi siis on kyseessä? Hoivakoti vai palveluasuminen?
Vierailija kirjoitti:
Monet omaiset ei halua. Soittavat hoitajan jopa ottamaan hanasta vettä mukiin. Hoitajat saavat siitä kuulemma palkan
Eivät halua.
Ehkä sinun kannattaisi katsoa peiliin ja tyytyä hoitoon tai ottaa äitisi kotiisi