Lue keskustelun säännöt.
Hoivakodin henkilökunta
30.07.2016 |
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.
Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!
Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kommentit (81)
Ei ole mitään tilastoja, missä onnarsistih,orahoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani saamastasi kohtelusta.
Äitiä hoidettiin useamman kuukauden ajan terveyskeskuksessa ja hän sai aina erittäin hyvää ja ystävällistä kohtelua henkilökunnalta. Meille tyttärille puhuttiin huomaavaisesti ja kohteliaasti ja saimme vastaukset kysymyksiimme.
Olisiko mahdollista, että paikassa, jossa äitiäsi hoidetaan, on huono ilmapiiri? Tiedän, kuinka vaikeaa on löytää uusi paikka, mutta uudesta hoitopaikasta voisi olla apua.
mies_ kirjoitti:
Voiko hoivakodeista saada jotain vertailutietoa jostain?
Omat vanhempani ovat vielä elossa ja kondiksessa, mutta ihan hoivakodin henkilökunnan hyvinvoinnin puolesta toivoisin, että jos jompikumpi vanhemmistani hoivakotiin joutuun, niin siellä ei ole mitään potilaita kiusaavia narsistihuoria töissä. Nimittäin jos on, ja joudun sellaisten kanssa tekemisiin, niin voi olla että narsistihuora hoitaja lähtee kylmiöön ja minä vankilaan.
Tutkituta pääsi ja hoida itse ne vanhat käyrät!
Itse työskentelen monikansallisen yhtiön hoivakodissa, jossa henkilöstömitoitus on niin alhainen, että juuri ja juuri ehditään tekemään tärkeimmät hoitotoimenpiteet. Teemme ruoat, siivoamme, pesemme pyykit. Puolet henkilökunnasta ulkomaalaisia, joilla todella huono kielitaito. Meillä ei ole aikaa omaisten kanssa juttelemiseen, ei mihinkään ylimääräiseen. Ylemmältä taholta on ohjeistettu, että kaikki valitukset ohjataan suoraan esimiehelle. Yritä siinä olla "hyvä" hoitaja. Jos kritisoit asioita,vastaus on " ei täällä ole pakko olla".
Paikat, joissa ihmiset menevät Alzheimerin junalla kohti Dementian valtakuntaa, ovat raskaita paikkoja olla töissä henkilökunnalle. EsimerkiksidDementikkojen väkivaltaisuus on, jos nyt ei täysi tabu, niin aika lähelle sitä. Työ on siis paitsi fyysisesti, myös henkisesti raskasta, mikä kuormittaa henkilökuntaa jatkuvasti. Tämä, mukaanluettuna henkilöstön matala koulutustaso, saattaa osaltaan saattaa heikentää ammattitaitoa ja vääristää asenteita. Se on ihan inhimillistä, sillä kukapa sitä turpiinsa haluaa saada. Ei kukaan. Hyvät henkilöstöresurssit ja oikeasti hyvä hoitotyönjohtaminen ovat avaimet asukkaiden hyvälaatuisen hoidon turvaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mies_ kirjoitti:
Voiko hoivakodeista saada jotain vertailutietoa jostain?
Omat vanhempani ovat vielä elossa ja kondiksessa, mutta ihan hoivakodin henkilökunnan hyvinvoinnin puolesta toivoisin, että jos jompikumpi vanhemmistani hoivakotiin joutuun, niin siellä ei ole mitään potilaita kiusaavia narsistihuoria töissä. Nimittäin jos on, ja joudun sellaisten kanssa tekemisiin, niin voi olla että narsistihuora hoitaja lähtee kylmiöön ja minä vankilaan.
Tutkituta pääsi ja hoida itse ne vanhat käyrät!
Paikkasi ei ole hoitokodissa vaan lukkojen takana, potilaiden kiduttaja. Joku sinut vielä hoitelee siitä hyvästä mitä teet potilaille. Odota vaan.
Hoivakodeissa on usein töissä niitä, jotka ei muualle pääse. Myös hoitoapulaisia, koska henkilökuntaa on vaikea saada. Joukossa on myös hyviä hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin eräästä hoidettavasta. Asukas Rauno on jalaton, jäykkä vuodeasukas, joka siirretään kahden hoitajan voimin pyörätuoliin päivittäin. Nostinta ei saa käyttää, koska omaiset ei halua. Joka kerta, kun omaiset tulee käymään he kysyvät Raunolta, haluaako tämä vessaan ja Rauno sanoo joo. Taas kahden hoitajan voimilla nostetaan mies pöntölle, jonne ei koskaan tule mitään. No eikun takaisin pyörätuoliin ja vartin päästä omaiset haluaa, että Rauno menee lepäämään ja taas nostetaan mies vuoteelle. Tämä sama toistuu useamman kerran viikossa. Kieltäytyä ei voi, koska mehän olemme siellä asukkaita varten. Muut hommat seisoo tämän veivaamisen vuoksi. Kun asukkaita on 25 hoitajia 2 niin voin kertoa, että vituttaa usein tällaiset omaiset
Millä tavalla omaiset perustelevat nostolaitekieltoa? Entä mitä sanoo nostolaitteesta Rauno itse? Omaisilla ei nimittäin ole asiaan mitään sanomista, jos hänellä itsellään ei ole mitään sitä vastaan vaikka olisi laajennettu edunvalvonta.
Oikeasti tuollaisessa 2 hoitajaa / 25 liikuntakyvytöntä potilasta pitäisi henkilöstömitoitus vituttaa niin paljon, että ottaisitte yhteyttä työsuojeluun, Aviin, ammattiliittoon ja Valviraan. Ei se omaisten vika ole, jos henkilökuntaa on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä painoa voi noin kytätä. Se syödään mitä vanhus syö. Vanhuuteen kuuluu painon lasku ja syömättömyys. Äidilläni siis Alzheimeri ja ei olla koskaan mitään painoa kytätty Tottakai se laskee ja äitini on luuta ja nahkaa.
Vanhuksille kyllä tarjotaan heille sopivaa ruokaa.
Elimistö valmistuu kuolemaan, näin se vaan menee.
Tässä menet ihan metsään. On tutkittu että terveellinen ja proteiinipitoinen sekä tervettä rasvaa tarpeeksi sisältävä ruoka auttaa vanhusta saamaan tarpeeksi ravintoa. Jos ruoka jätetään esille ja vanhus ei pysty itse syömään seuraa tietenkin aliravitsemustila joka on usein tappava pikku hiljaa. siksipä siellä hoitolaitosissa on hoitajia syöttämään vanhuksia. Tähän asiaan ei ole vain kiinnitetty huomiota. Löytyy nutridrink ravintojuomia jolla saadaan helposti enemmän kaloreita. Se että ei syötetä ja jätetään ruoka pöydälle vaan on heitteillejättö!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
Miksi äidin jalat on turvoksissa? En tiedä tarkkaa syytä. Raportoitu on.
Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Miksi emme laita häntä eri asentoon nukkumaan. Hän ei suostu vaan suuttuu.
Jne jne
Vierailija kirjoitti:
Se on kohtuutonta, että omaiset ajattelevat, että hoitajilla on aikaa jutella heidän kanssaan kymmeniä minuutteja. Meidän työpaikalla yksi työntekijä 'ehtii' lörpötellä omaisten kanssa määrättömän pitkään, mutta sillä aikaa joku jää ilman ruokaa, toisten vanhusten ruoka jäähtyy, joku ei pääse pöntöltä ylös, ja lääkkeet jää jakamatta. Koko päivän saisi kulumaan omaisten kanssa juttelemalla.
Miten hoitajilla on aikaa lörpötellä keskenään niin pitkään kansliassa? Potilaan hoidon kannalta omainen on vähintään yhtä tärkeä osapuoli kuin kollega. Helpompaa työ on, kun tietää mitä tekee ja tekee sen oikein. Esimerkiksi dementikkojan kohdalla on tärkeää tietää elämän tärkeistä asioista, jotta niihin ( menneisyydessä elämiseen) voi suhtautua oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
Miksi äidin jalat on turvoksissa? En tiedä tarkkaa syytä. Raportoitu on.
Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Miksi emme laita häntä eri asentoon nukkumaan. Hän ei suostu vaan suuttuu.
Jne jne
Hyvä, että vastaat, ja varmaankin ihan ystävällisesti? Tiedon puutettahan moni asia on.
Villi veikkaus, että jokin näistä täsmää sinuun: vaadit liikaa, vaadit sellaisia asioita, joita ei pystytä toteuttamaan resurssien takia, et luota henkilökunnan ammattitaitoon, sanot asiat kärkkäästi, mikään ei ole hyvin...
Nää on nähty. Omainen puuttuu sellaisiin asioihin, josta ei ole mitään hajua (yleensä lääkehoito). Tietenkin saa ja pitää olla ajantasalla omaisensa asioista, mutta pitää myös antaa hoitajien hoitaa työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kohtuutonta, että omaiset ajattelevat, että hoitajilla on aikaa jutella heidän kanssaan kymmeniä minuutteja. Meidän työpaikalla yksi työntekijä 'ehtii' lörpötellä omaisten kanssa määrättömän pitkään, mutta sillä aikaa joku jää ilman ruokaa, toisten vanhusten ruoka jäähtyy, joku ei pääse pöntöltä ylös, ja lääkkeet jää jakamatta. Koko päivän saisi kulumaan omaisten kanssa juttelemalla.
Miten hoitajilla on aikaa lörpötellä keskenään niin pitkään kansliassa? Potilaan hoidon kannalta omainen on vähintään yhtä tärkeä osapuoli kuin kollega. Helpompaa työ on, kun tietää mitä tekee ja tekee sen oikein. Esimerkiksi dementikkojan kohdalla on tärkeää tietää elämän tärkeistä asioista, jotta niihin ( menneisyydessä elämiseen) voi suhtautua oikein.
Olen ihan samaa mieltä potilaan menneen elämän tuntemisen tärkeydestä ja omaisten tärkeästä roolista siinä, mutta hoitajien "lörpöttely" on usein myös potilaisiin liittyvää tiedon vaihtoa ja ihan työhön liittyvää!
Hei voisiko näistä asioista keskustella ihan rakentavasti siinä tilanteessa molemminpuolisen ymärryksen lisäämiseksi. Omainen ei aina tiedä hoitolaitoksen resursseja ja käytäntöjä ja henkilökunta taas ei välttämättä pieniä mieltymyksiä ja taustatekijöitä. Pyyntö siis molemmille osapuolille: omaisille ja hoitohenkilökunnalle rakentavaan keskusteluun yhteisen tavoitteen eteen. Terveisin omainen + ammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Paikat, joissa ihmiset menevät Alzheimerin junalla kohti Dementian valtakuntaa, ovat raskaita paikkoja olla töissä henkilökunnalle. EsimerkiksidDementikkojen väkivaltaisuus on, jos nyt ei täysi tabu, niin aika lähelle sitä. Työ on siis paitsi fyysisesti, myös henkisesti raskasta, mikä kuormittaa henkilökuntaa jatkuvasti. Tämä, mukaanluettuna henkilöstön matala koulutustaso, saattaa osaltaan saattaa heikentää ammattitaitoa ja vääristää asenteita. Se on ihan inhimillistä, sillä kukapa sitä turpiinsa haluaa saada. Ei kukaan. Hyvät henkilöstöresurssit ja oikeasti hyvä hoitotyönjohtaminen ovat avaimet asukkaiden hyvälaatuisen hoidon turvaamiseksi.
Tämäkö oikeuttaa potilaiden kiduttamisen ja omaisten vahingoniloisen ja tahallisen kiusaamisen hoitajilta?
hyi sua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä painoa voi noin kytätä. Se syödään mitä vanhus syö. Vanhuuteen kuuluu painon lasku ja syömättömyys. Äidilläni siis Alzheimeri ja ei olla koskaan mitään painoa kytätty Tottakai se laskee ja äitini on luuta ja nahkaa.
Vanhuksille kyllä tarjotaan heille sopivaa ruokaa.
Elimistö valmistuu kuolemaan, näin se vaan menee.Tässä menet ihan metsään. On tutkittu että terveellinen ja proteiinipitoinen sekä tervettä rasvaa tarpeeksi sisältävä ruoka auttaa vanhusta saamaan tarpeeksi ravintoa. Jos ruoka jätetään esille ja vanhus ei pysty itse syömään seuraa tietenkin aliravitsemustila joka on usein tappava pikku hiljaa. siksipä siellä hoitolaitosissa on hoitajia syöttämään vanhuksia. Tähän asiaan ei ole vain kiinnitetty huomiota. Löytyy nutridrink ravintojuomia jolla saadaan helposti enemmän kaloreita. Se että ei syötetä ja jätetään ruoka pöydälle vaan on heitteillejättö!!
Olen ollut monenlaisessa hoitopaikassa töissä. Hoitanut myös omat vanhempani hautaan.
Itse olen päättänyt, että aion kuolla ihan luonnollisen kuoleman. Ei mitään lisäravinteita, ei väkisin elossapitoa. Teen, kuten eräs sukulaiseni, kun hänen puolisonsa kuoli. Jätti kylmästi sydänlääkkeensä pois ja sai kuolla kotonaan rauhassa. Sieltä löydettiin. Tiesin, että oli hänen tahtonsa.
Omat aikuiset lapseni olen jo valmistanut siihen, että paras kuolema on se, jos minut löydetään kotoa. Ei mitään laihana retuuttamista nosturilla ja lisäravinteiden juottamista, että saisin vähän lihaa luiden päälle, jotta voisin maata monikansallisen firman potilaana vuosikausia ja minusta voisivat takoa lisää rahaa omistajille.
Kuinka moni vanhus itseasiassa haluaisi olla siellä hoitokodissa syötettävänä ja vaipatettavana ja käännettävänä vuosikausia. Taitaa olla monelle melkoinen kauhu. Mutta kun omaiset ei anna kuolla, kun pitää lisätä ravinteita ja lääkkeitä, että saataisin mummon luinen raato pidettyä hengissä mahdollisimman pitkään.
Onneksi on olemassa myös hyviä paikkoja. Se vaatii hoitajilta hyvää asennetta. Siihen "tiedon vaihtoon" kuluu vähemmän aikaa. Työ on jaettu yksilöiden, ei tehtävien mukaan. On saatu koulutusta, esim siirtoihin. Näin pärjää yksinkin eikä tarvi heti nostolaitteita.
Osataan luoda hyvää ilmapiiriä.
Aika hrva asia on sellainen ettei sitä pystytä toteuttamaan. Tottakai on, jos asenne on että kaikille samaa saman verran.
Kun työ on jaettu niin että hoitajalla on vastuu tietyistä asukkaista, voi työn tehdä yksilöllisesti, asiakkaan tarpeiden mukaan. Silloin se ei ole edes niin raskasta kuin kiireisessä parityössä.
Aloittajan suosittelen pyytämään hoitokokousta. Yhteys esimieheen rohkeasti.
T. Kokemusta on
Ap:n tapauksessa on kahdenlaisia ongelmia. Ensimmäinen niistä on hoitajan taholta koettu huono käytös ja kohtelu sekä omaisen toiseen mitätöintä, joka tulee esiin mm. kivahteluna. Lähtökohta tulee olla se, että hoitajat ovat työssä ja työssä ollessa tulee vaatia ns. normaalia hyvää käytöstä. Puheääni pidetään vähintäänkin neutraalina ja pyritään säilyttämään tyyni keskusteluyhteys niin omiin kollegoihin kuin asiakkaisiin. Asiakaspalvelutyössä olevan henkilön tulee olla niin ammattilainen, että hallitsee omat ärtymyksensä. Näinhän tulisi olla kaikilla työpaikoilla. Työpaikka ei ole omien tunteiden mellastuspaikka. Ellei näin ole, esimiehen tehtävä on ohjata ja ojentaa työntekijää. Hyvä käytös on osa työtä, josta myös maksetaan palkkaa.
Toinen puoli ongelmaa liittyy omaisten toivomaan tai vaatimaan hoidon hienosäätöön. Osaa toiveista ei voida toteuttaa ajankäytön tai muun riittämättömän resurssoinnin vuoksi. Mutta yllättävän usein kyse toimien toteuttamisessa on omassa asenteessa. Joka tapauksessa erityisesti joissakin yksityisissä hoitolaitoksissa resurssit on viety äärimmilleen, ja työ pyritätään tekemään prosesseina eli tapahtumaketjuina, jotka eivät juuri mahdollista poikkeamia. Tämäntapainen toiminta ei useinkaa sovi hyvään hoiva- ja hoitotyöhön, jossa on tyypillistä erilaiset asiakaskohtaiset poikkeamat ja yksilöllinen hoito. Kun hoitatyöllä pyritään tekemään businesta, ihminen nähdään ikään kuin makaanisema koneiston osana. Tällä tavalla pyritään siihen, että liiketulos saadaan maksimoitua. Tämä on laajempi kysymys ja siihen tulisi ottaa kantaa voimakkaammin yhteiskunnallisellakin tasolla.
Ensiksikin ap toimii hyvin ja toivon, että hän uskaltaisi olla edelleen jämäkkä, selkeä ja rauhallinen toiveissaan ja pyynnöissään. Jos kohtaa itse huonoa käytöstä, siitä ei tule provosoitua eikä tuntea huonoa omaatuntoa. Asiat selviävät usein puhumalla. Yleensä kannattaa mukana olla ns. kolmas henkilö, puolueeton taho. Usein hoitajat tekevät parhaansa ja heidän on myös taattava, että kaikki asiakkaat saavat osansa hoidosta.
Jos henkilöstömäärä on alimitoitettu, siitä kannattaa ottaa yhteyttä valvoviin tahoihin - tai sitten kertoa, että juttu menee julkisuuteen. Yritys on herkkä maineestaan, ja usein huonoa kohtelua saavan ainoaksi keinoksi jää kertoa asiasta mahdollisesti tuleville asiakkaille. Ikävä kyllä tähän on tultu. Mutta voimme kaikki tehdä parhaamme, jotta asiaan saataisiin muutosta. Hyvää käytöstä kipeissäkin asioissa voimme alkaa toteuttaa jo tänään.
Huh, ihan käsittämätöntä!