Lue keskustelun säännöt.
Hoivakodin henkilökunta
30.07.2016 |
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.
Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!
Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
2. Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
3. Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Noista numeroiduista kohdasta oma havainto:
1. Miksi lääkäri ei ole määrännyt kipulääkettä - oletteko ilmoittaneet lääkärille, että kipuja on? Omaistenko se pitää ilmoittaa?
2. Jos lattia luututaan monta kertaa päivässä, miksi siellä on edelleen se saman mehutahra, joka oli siellä jo viime viikolla?
3. En allekirjoita väitettä " ei ole saatu resursseja", kun 12 potilaan osastolla on samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa. 5 heistä kansliassa raportilla, yksi siivoamassa ruokailutilaa ja yksi istumassa potilaan vieressä. Tämä yksi se saanut viedä potilasta ulos edes aidatulle sisäpihalle, koska "vastuukysymysten vuoksi harjoittelija ei saa ulkoiluttaa"
Sisäpihan aitauksestakin keskusteltiin aikaisemmin, kun aitaa ei voitu rakentaa, koska "hälytysajoneuvojen pitää päästä sinne". Ei oikein mennyt läpi tämä väite, kun veräjät aitoihin on keksitty ennen ajoneuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on olemassa myös hyviä paikkoja. Se vaatii hoitajilta hyvää asennetta. Siihen "tiedon vaihtoon" kuluu vähemmän aikaa. Työ on jaettu yksilöiden, ei tehtävien mukaan. On saatu koulutusta, esim siirtoihin. Näin pärjää yksinkin eikä tarvi heti nostolaitteita.
Osataan luoda hyvää ilmapiiriä.
Aika hrva asia on sellainen ettei sitä pystytä toteuttamaan. Tottakai on, jos asenne on että kaikille samaa saman verran.
Kun työ on jaettu niin että hoitajalla on vastuu tietyistä asukkaista, voi työn tehdä yksilöllisesti, asiakkaan tarpeiden mukaan. Silloin se ei ole edes niin raskasta kuin kiireisessä parityössä.
Aloittajan suosittelen pyytämään hoitokokousta. Yhteys esimieheen rohkeasti.
T. Kokemusta on
Toisaalta työsuojelu jo onneksi tulee vastaan, ettei yksin tarvitse nostella 80 kiloisia pappoja ilman nosturia. Järki nyt käteen niissä vaatimuksissakin, mitä omaiset vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut. Henkilökunta puolestaan koki meidän omaisten toiveet ja kyselyt niin uhkaaviksi, että meitä uhattiin lähestymiskiellolla. Kyse oli tilanteesta, jossa osastonhoitaja käski kysyä yksityiskohtia omaisen asiasta osaston henkilökunnalta, koska "osastolla tietävät parhaiten kun siellä aina ovat". Kun kysyttiin henkilökunnalta, vastaus oli "kysykää osastonhoitajalta".
Ei se vaan hoitolaitoksessa toimi, että kunnan viranhaltijoitten malliin kierrätetään kysyjää paikasta toiseen vaan asiat on saatava selviksi. Tämä lienee yksi esimerkki huonosta johdosta. Johtaja ei ottanut mitään vastuuta asiakkaan (= omaisten suuntaan) vaan usutti henkilökunnan kimppuun. Henkilökunnalle taas ei ehkä uskaltanut esittää mitään vaatimuksia. Ehkä käski käännyttää hankalat asiat taas takaisin itselleen, en tiedä. Vaan eipä johtaja sattunut silloin olemaan paikalla, kun keskustelu oli hankalimmillaan.
Vaatimus oli esimerkiksi "pidetään kynnet lyhyenä", koska vanhus raapi itseään toisinaan ihan verille. Ei onnistunut, vaan hänen lähes yhtä vanha siskonsa leikkasi ne. Ehdotin kyllä, että ottaisivat sen kotipalvelutyöntekijän opastamaan, jolla ei koskaan ollut mitään vaikeuksia hänen kynsienleikkaamisessa. Viimeksimainittu ehdotus saattoi olla 'kohtuuton', mutta ei kynsien lyhentäminen pitäisi olla.
15 voi joskus itse kokeilla papiljotteja yöksi, eli vaatimuksen kohtuuttomuus on helposti perusteltavissa omaiselle. Olen omin silmin nähnyt, että hoitokodissa laitettiin asukkaalle papiljotit aamupesun jälkeen, joka ilmeisesti juuri sinä aamuna oli vähän tavallista perusteellisempi eikä joka-aamuinen tapa.
Meillä on kynsienleikkaaminen hoitajilta kielletty. Sen saa tehdä vain manikyristi/jalkahoitaja ja asukas maksaa sen itse. Kunnallisella puolella työskentelen. (Tietysti rikomme sääntöjä ja leikkaamme niitä kynsiä, mutta periaatteessa emme saisi niin tehdä).
Harvoinpa sinne kukaan soittaa kiitelläkseen siitä miten hyvin asiat sujuu. Joten kun puhelin soi, niin henkilökunta on jo valmiiksi asennoitunut ikävään asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
2. Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
3. Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Noista numeroiduista kohdasta oma havainto:
1. Miksi lääkäri ei ole määrännyt kipulääkettä - oletteko ilmoittaneet lääkärille, että kipuja on? Omaistenko se pitää ilmoittaa?
2. Jos lattia luututaan monta kertaa päivässä, miksi siellä on edelleen se saman mehutahra, joka oli siellä jo viime viikolla?
3. En allekirjoita väitettä " ei ole saatu resursseja", kun 12 potilaan osastolla on samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa. 5 heistä kansliassa raportilla, yksi siivoamassa ruokailutilaa ja yksi istumassa potilaan vieressä. Tämä yksi se saanut viedä potilasta ulos edes aidatulle sisäpihalle, koska "vastuukysymysten vuoksi harjoittelija ei saa ulkoiluttaa"
Sisäpihan aitauksestakin keskusteltiin aikaisemmin, kun aitaa ei voitu rakentaa, koska "hälytysajoneuvojen pitää päästä sinne". Ei oikein mennyt läpi tämä väite, kun veräjät aitoihin on keksitty ennen ajoneuvoja.
Omasta paikastani voisin sanoa, että jos meillä laitoshuoltaja on lomalla/sairaana, niin hänelle ei ole sijaista. Joskus voi olla, että kuukauden ajan ei ole siivoojaa ollenkaan.
Jos 5 on raportilla, niin se tarkoittaa, että siellä on sekä aamu- että iltavuorolaisia. Silloin ei voi ulkoiluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kokenutta hoitajaa toi lehdissä esille sen, että hoitajat kahvittelevat tunteja ja samalla valittavat muka kiirettään.
Eli hoitajien lisäys ei riitä. Ajankäyttöä on valvottava.
Valvontakamerat (vanhusten luvalla) vanhushuoneisiin ja kahvihuoneesee.
Loppuu kovakourainen käsittely, havaitaan, jos henkilökunta jättää syöttämättä ja havaitaan, jos kahvilla olaan liian pitkään.
Sellainen on kamalan itsekästä, että jättää tahallaan lääkkeet syömättä ja toivoo omaisen löytävän kotoa kuolleena. Karmeat traumat sille omaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut. Henkilökunta puolestaan koki meidän omaisten toiveet ja kyselyt niin uhkaaviksi, että meitä uhattiin lähestymiskiellolla. Kyse oli tilanteesta, jossa osastonhoitaja käski kysyä yksityiskohtia omaisen asiasta osaston henkilökunnalta, koska "osastolla tietävät parhaiten kun siellä aina ovat". Kun kysyttiin henkilökunnalta, vastaus oli "kysykää osastonhoitajalta".
Ei se vaan hoitolaitoksessa toimi, että kunnan viranhaltijoitten malliin kierrätetään kysyjää paikasta toiseen vaan asiat on saatava selviksi. Tämä lienee yksi esimerkki huonosta johdosta. Johtaja ei ottanut mitään vastuuta asiakkaan (= omaisten suuntaan) vaan usutti henkilökunnan kimppuun. Henkilökunnalle taas ei ehkä uskaltanut esittää mitään vaatimuksia. Ehkä käski käännyttää hankalat asiat taas takaisin itselleen, en tiedä. Vaan eipä johtaja sattunut silloin olemaan paikalla, kun keskustelu oli hankalimmillaan.
Vaatimus oli esimerkiksi "pidetään kynnet lyhyenä", koska vanhus raapi itseään toisinaan ihan verille. Ei onnistunut, vaan hänen lähes yhtä vanha siskonsa leikkasi ne. Ehdotin kyllä, että ottaisivat sen kotipalvelutyöntekijän opastamaan, jolla ei koskaan ollut mitään vaikeuksia hänen kynsienleikkaamisessa. Viimeksimainittu ehdotus saattoi olla 'kohtuuton', mutta ei kynsien lyhentäminen pitäisi olla.
15 voi joskus itse kokeilla papiljotteja yöksi, eli vaatimuksen kohtuuttomuus on helposti perusteltavissa omaiselle. Olen omin silmin nähnyt, että hoitokodissa laitettiin asukkaalle papiljotit aamupesun jälkeen, joka ilmeisesti juuri sinä aamuna oli vähän tavallista perusteellisempi eikä joka-aamuinen tapa.
Meillä on kynsienleikkaaminen hoitajilta kielletty. Sen saa tehdä vain manikyristi/jalkahoitaja ja asukas maksaa sen itse. Kunnallisella puolella työskentelen. (Tietysti rikomme sääntöjä ja leikkaamme niitä kynsiä, mutta periaatteessa emme saisi niin tehdä).
Työskentelen yksityisellä ja siellä on myös kynsienleikkaus kielletty hoitajilta. Hintaan kuuluu asuminen ja kaikki muu palvelu on maksettava erikseen. Anteeksi, olen vain työntekijä ja jos rikon lakia ja alan kanniskelemaan vanhuksille rasvoja ja muuta omasta palkasta (kuten omaiset tuntuvat odottavan) ja leikkaamaan kynsiä ilman johdon lupaa, olen äkkiä työtön ja rahaton.
Vierailija kirjoitti:
2 kokenutta hoitajaa toi lehdissä esille sen, että hoitajat kahvittelevat tunteja ja samalla valittavat muka kiirettään.
Eli hoitajien lisäys ei riitä. Ajankäyttöä on valvottava.
Valvontakamerat (vanhusten luvalla) vanhushuoneisiin ja kahvihuoneesee.
Loppuu kovakourainen käsittely, havaitaan, jos henkilökunta jättää syöttämättä ja havaitaan, jos kahvilla olaan liian pitkään.
Ja kummallakin hoitajalla on kytkös yksityiseen firmaan, joten koin heidän kirjoituksensa mainospuheeksi ennen sotea yksityisestä. Kun yksityisellä yksi hoitaja hoitaa 15 vanhusta, mutta kunnallisella vain 10. Yksityisen työntekijänä voin sanoa, että en ikinä laittaisi omaa omaistani yksityiseen. Nämä rouvat mielellään keräävät osinkosa pois tililleen, mutta paskaakaan välittävät vanhuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kunnalliset laitospaikat lopetetaan ja saadaan kaikki yksityistettyä. Omaiset saavat maksaa asumisen, vaipat, ruoat, kampaajat (kunnallisella puolella on ne hoitajat usein leikanneet niiden mummojen hiuksetkin. Aina on löytynyt yksi hiustenleikkuutautoinen), lääkkeet, fysioterapeutit, lakanat, siivouksen ja yöhoitajien käynnit.
Sitten itketään, että miksi mummo ei saa kunnon hoitoa, kun ei ole luettu sopimusta, mitä on allekirjoitettu. Ja kun niitä kunnallisia paikkoja ei enää ole, missä hoitomaksuun kuuluu kaikki.
Sitähän sitä on haluttu. Haukuttu hoitajia, mikä on keretty. Mutta kyllä Attendo ja Esperi hoitaa vanhuksenne kovalla rahalla ja rahalla saa sitä palvelua. Tai toinen vaihtoehto on sitten hoitaa itse.
Vierailija kirjoitti:
2 kokenutta hoitajaa toi lehdissä esille sen, että hoitajat kahvittelevat tunteja ja samalla valittavat muka kiirettään.
Eli hoitajien lisäys ei riitä. Ajankäyttöä on valvottava.
Valvontakamerat (vanhusten luvalla) vanhushuoneisiin ja kahvihuoneesee.
Loppuu kovakourainen käsittely, havaitaan, jos henkilökunta jättää syöttämättä ja havaitaan, jos kahvilla olaan liian pitkään.
Ainakin toinen näistä hoitajista oli ollut alalta pois 5 vuotta, jona aikana mitoituksiakin on edelleen pienennetty. Lisäksi heidän kuvauksensa ei sovi kaikkiin paikkoihin - ei edes valtaosaan. Minun työpaikallani ehdimme juuri ja juuri pitää sen 10 minuutin tauon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kunnalliset laitospaikat lopetetaan ja saadaan kaikki yksityistettyä. Omaiset saavat maksaa asumisen, vaipat, ruoat, kampaajat (kunnallisella puolella on ne hoitajat usein leikanneet niiden mummojen hiuksetkin. Aina on löytynyt yksi hiustenleikkuutautoinen), lääkkeet, fysioterapeutit, lakanat, siivouksen ja yöhoitajien käynnit.
Sitten itketään, että miksi mummo ei saa kunnon hoitoa, kun ei ole luettu sopimusta, mitä on allekirjoitettu. Ja kun niitä kunnallisia paikkoja ei enää ole, missä hoitomaksuun kuuluu kaikki.
Sitähän sitä on haluttu. Haukuttu hoitajia, mikä on keretty. Mutta kyllä Attendo ja Esperi hoitaa vanhuksenne kovalla rahalla ja rahalla saa sitä palvelua. Tai toinen vaihtoehto on sitten hoitaa itse.
Olen töissä kunnallisessa ja itse sielläkin kaikki maksetaan.
Hoitajana teen parhaani työpaikalla, jossa jossa sisälämpötila on ollut 2 viikkoa 28 plusastetta jatkuvasti. Johtajalle asiasta raportoidessa, tuli selväksi, ettei häntä edes asia kiinnosta eikä sille ole tarkoituskaan tehdä mitään. Hoitajan tai siivojan sairastuessa vajaamiehityksellä mennään, ei ole mitään tarkoitusta harkita tuuraajia. Siivooja auttaa hoitajia ja hoitajat siivoojia. Sairastumiset ei missään tapauksessa saa näkyä miinuksena taloudellisessa tuloksessa. Koko osaston asiakkaat on syötettävä aikarajassa. Tulee puhuttelu, jos ruokailuun menee liikaa aikaa hitaiden syötettävien takia. Mitään 'ylimääräisiä' palveluita ei asakkaille saa tehdä, kuten kynsien hoito, hiusten laitto, käyttäminen vessassa tiettya määrää enempää. Asiakkaan viikkopesuun riisumisine ja pukeutumisineen varattu aikaa 20 min per asukas. Viikonloppuisin ja iltaisin hoitajat hoitaa keittiön ja kaikki siivoukset, kuten myös suurimmaksi osaksi kesäloma-aikaa.
Vanhuksen hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään on firman puolelta suotavaa, elämän laadulla ei ole väliä. Kuivat mummot on sitkeitä pysymään hengissä pienelläkin ravinnolla. Jos haluaa asukkaille elämänlaatua, virikkeitä, pyydetään tehdä muut asiat tehokkaammin, mikä on mahdotonta. Kyllä yksityisellä todellakin ollaan tehokkaita ja juostaan tehtävästä toiseen hikimärkänä. Ruokailu on yhdessä asukkaiden kanssa ja kun vihdoin itse on istuuntunut syömään, tulee omainen kertomaan, että MINUN ÄITI täytyy viedä heti vessaan, kun kuulemma on pissihätä.
Vaihtoehtoina ottaa lopputili tai asuntovelallisena tehdä työtä talon tavoilla. Ei meillä päin ole hirveästi muuta tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana teen parhaani työpaikalla, jossa jossa sisälämpötila on ollut 2 viikkoa 28 plusastetta jatkuvasti. Johtajalle asiasta raportoidessa, tuli selväksi, ettei häntä edes asia kiinnosta eikä sille ole tarkoituskaan tehdä mitään. Hoitajan tai siivojan sairastuessa vajaamiehityksellä mennään, ei ole mitään tarkoitusta harkita tuuraajia. Siivooja auttaa hoitajia ja hoitajat siivoojia. Sairastumiset ei missään tapauksessa saa näkyä miinuksena taloudellisessa tuloksessa. Koko osaston asiakkaat on syötettävä aikarajassa. Tulee puhuttelu, jos ruokailuun menee liikaa aikaa hitaiden syötettävien takia. Mitään 'ylimääräisiä' palveluita ei asakkaille saa tehdä, kuten kynsien hoito, hiusten laitto, käyttäminen vessassa tiettya määrää enempää. Asiakkaan viikkopesuun riisumisine ja pukeutumisineen varattu aikaa 20 min per asukas. Viikonloppuisin ja iltaisin hoitajat hoitaa keittiön ja kaikki siivoukset, kuten myös suurimmaksi osaksi kesäloma-aikaa.
Vanhuksen hengissä pysyminen mahdollisimman pitkään on firman puolelta suotavaa, elämän laadulla ei ole väliä. Kuivat mummot on sitkeitä pysymään hengissä pienelläkin ravinnolla. Jos haluaa asukkaille elämänlaatua, virikkeitä, pyydetään tehdä muut asiat tehokkaammin, mikä on mahdotonta. Kyllä yksityisellä todellakin ollaan tehokkaita ja juostaan tehtävästä toiseen hikimärkänä. Ruokailu on yhdessä asukkaiden kanssa ja kun vihdoin itse on istuuntunut syömään, tulee omainen kertomaan, että MINUN ÄITI täytyy viedä heti vessaan, kun kuulemma on pissihätä.
Vaihtoehtoina ottaa lopputili tai asuntovelallisena tehdä työtä talon tavoilla. Ei meillä päin ole hirveästi muuta tarjolla.
Sepä se juuri. Toki voi itsensä sanoa irti ja alkaa työttömäksi. Mutta kun hoitajaksi olet alkanut, et edes voi työttömänä olla, kun tulee heti kutsu johonkin toiseen yksityiseen firmaan ja jos et hyväksy firman johdon rahanhimoa, olet karenssissa. Pakko se on leipääkin tienattava ja silloin mennään omistajan ehdoilla.
Sitten vielä joku omainen tms. tulee rääkymään, että tulis nyt niitä filippiinoja töihin, kun ne kunnioittaa niin vanhuksia ja ovat niin parempia kuin suomalaiset hoitajat. No siitä vain. Kun ei oikein tuo suomenkieli heillä taivu, niin vääriä lääkkeitä tulee todella paljon ja hoitovirheitä. Nekin hoituu vain kirjaamalla ylös ja unohdetaan koko juttu, jos ei satu vanhus kuolemaan vääriin lääkkeisiin.
Olen joskus niin kypsä....
Ei nuo omaiset oikein noista filippiinoista ole innostuneet. Laitappa hoitopalaveriin filippiino omaisen kanssa niin reklamaatiota tulee, kielitaito ei riitä omaiselle, vanhukselle eikä kollegoille. Raakoja virheitä ja väärinkäsityksiä todella paljon, myös omaisilta paljon valituksia.
Mutta johto tykkää, kun eivät valita työoloista, työajoista eikä palkasta, eivät mistään, eivätkä tunne suomen lainsäädäntöä.
Olen ollut töissä vain yhdessä tehostetun palveluasumisen yksikössä. Tämä oli julkisella puolella. Käsitykseni palveluasumisesta muuttui täysin ja parempaan suuntaan. Asukkaiden hyväksi tehtiin todella paljon ja omaiset olivat tärkeässä roolissa. Voisin hyvin suositella paikkaa omille vanhemmillenikin. Hyviäkin paikkoja siis on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen on kamalan itsekästä, että jättää tahallaan lääkkeet syömättä ja toivoo omaisen löytävän kotoa kuolleena. Karmeat traumat sille omaiselle.
Joo kyllä sitä pitää omaisten takia vaan yrittää pysyä hengissä, ettei heille tule paha mieli....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
2. Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
3. Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Noista numeroiduista kohdasta oma havainto:
1. Miksi lääkäri ei ole määrännyt kipulääkettä - oletteko ilmoittaneet lääkärille, että kipuja on? Omaistenko se pitää ilmoittaa?
2. Jos lattia luututaan monta kertaa päivässä, miksi siellä on edelleen se saman mehutahra, joka oli siellä jo viime viikolla?
3. En allekirjoita väitettä " ei ole saatu resursseja", kun 12 potilaan osastolla on samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa. 5 heistä kansliassa raportilla, yksi siivoamassa ruokailutilaa ja yksi istumassa potilaan vieressä. Tämä yksi se saanut viedä potilasta ulos edes aidatulle sisäpihalle, koska "vastuukysymysten vuoksi harjoittelija ei saa ulkoiluttaa"
Sisäpihan aitauksestakin keskusteltiin aikaisemmin, kun aitaa ei voitu rakentaa, koska "hälytysajoneuvojen pitää päästä sinne". Ei oikein mennyt läpi tämä väite, kun veräjät aitoihin on keksitty ennen ajoneuvoja.
1. Lääkäri hoivakodissa on paikalla todella harvoin ja vaikka asiasta ilmoittaisi lääkärille puhelimessa hän ei välttämättä määrää lääkettä näkemättä asiakasta.
Omainen voi aivan hyvin ottaa yhteyttä lääkäriin, tilata omaiselleen ajan ja/tai käyttää häntä lääkärissä.
2. Koska kukaan ei ole sitä siivonnut. Siivojaa huoneessa ei ehkä ole käynytkään. Omainenkin voi tarvittaessa ottaa sen luutun käteensä.
3. Miksi omainen ei voisi viedä asukasta ulos silloin kun hän vierailee tämän luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi emme anna kipulääkettä? Lääkäri ei ole määrännyt, joten lääkettä ei vielä ole.
2. Miksi äidin huone on likainen? Äidillä on omassa huoneessaan syödä karkkia ja sylkeä.lattialle. sotke kakalla ja pissillä paikkoja. Luututaan monta kertaa päivässä.
3. Miksi emme vie ulos? Ei ole saatu resursseja.
Noista numeroiduista kohdasta oma havainto:
1. Miksi lääkäri ei ole määrännyt kipulääkettä - oletteko ilmoittaneet lääkärille, että kipuja on? Omaistenko se pitää ilmoittaa?
2. Jos lattia luututaan monta kertaa päivässä, miksi siellä on edelleen se saman mehutahra, joka oli siellä jo viime viikolla?
3. En allekirjoita väitettä " ei ole saatu resursseja", kun 12 potilaan osastolla on samaan aikaan 7 henkilökuntaan kuuluvaa. 5 heistä kansliassa raportilla, yksi siivoamassa ruokailutilaa ja yksi istumassa potilaan vieressä. Tämä yksi se saanut viedä potilasta ulos edes aidatulle sisäpihalle, koska "vastuukysymysten vuoksi harjoittelija ei saa ulkoiluttaa"
Sisäpihan aitauksestakin keskusteltiin aikaisemmin, kun aitaa ei voitu rakentaa, koska "hälytysajoneuvojen pitää päästä sinne". Ei oikein mennyt läpi tämä väite, kun veräjät aitoihin on keksitty ennen ajoneuvoja.
1. Lääkäri hoivakodissa on paikalla todella harvoin ja vaikka asiasta ilmoittaisi lääkärille puhelimessa hän ei välttämättä määrää lääkettä näkemättä asiakasta.
Omainen voi aivan hyvin ottaa yhteyttä lääkäriin, tilata omaiselleen ajan ja/tai käyttää häntä lääkärissä.2. Koska kukaan ei ole sitä siivonnut. Siivojaa huoneessa ei ehkä ole käynytkään. Omainenkin voi tarvittaessa ottaa sen luutun käteensä.
3. Miksi omainen ei voisi viedä asukasta ulos silloin kun hän vierailee tämän luona?
Ettäs kehtaat! Itse vain laiskottelette päivästä toiseen! Minulla on itselläni oma työni - en tee sinun työtäsi.
Olen ollut monenlaisessa hoitopaikassa töissä. Hoitanut myös omat vanhempani hautaan.
Itse olen päättänyt, että aion kuolla ihan luonnollisen kuoleman. Ei mitään lisäravinteita, ei väkisin elossapitoa. Teen, kuten eräs sukulaiseni, kun hänen puolisonsa kuoli. Jätti kylmästi sydänlääkkeensä pois ja sai kuolla kotonaan rauhassa. Sieltä löydettiin. Tiesin, että oli hänen tahtonsa.
Omat aikuiset lapseni olen jo valmistanut siihen, että paras kuolema on se, jos minut löydetään kotoa. Ei mitään laihana retuuttamista nosturilla ja lisäravinteiden juottamista, että saisin vähän lihaa luiden päälle, jotta voisin maata monikansallisen firman potilaana vuosikausia ja minusta voisivat takoa lisää rahaa omistajille.
Kuinka moni vanhus itseasiassa haluaisi olla siellä hoitokodissa syötettävänä ja vaipatettavana ja käännettävänä vuosikausia. Taitaa olla monelle melkoinen kauhu. Mutta kun omaiset ei anna kuolla, kun pitää lisätä ravinteita ja lääkkeitä, että saataisin mummon luinen raato pidettyä hengissä mahdollisimman pitkään.[/quote]
Isäni kuoli 86-vuotiaana kotonaan pitkälti äitini hoidossa. Hän ei kärsinyt muistisairauksista vaan heikosta sydämestä. Kun hän muutaman sairaalassa olo kerran jälkeen oli hyväksynyt oman tulevan loppunsa, hän toivoi saavansa kuolla kotonaan sydänkohtaukseen (hänelle ne eivät olleet koskaan kivuliaita). Ja niin kävi, hän tuupertui eteiseen ja kuoli ilman mitään suurta dramatiikkaa. Itse haluan kuolla myös näin.