Hoivakodin henkilökunta
Millaisia kokemuksia teillä on yhteistyöstä henkilökunnan kanssa kun äitinne tai joku muu läheinen asuu palveluasunnossa?
Oma omaiseni asuu tehostetun palveluasumisen yksikössä ja haluan osallistua hänen hoivaamiseensa ja olla selvillä asioista. Olen luullut, että perheen osallistuminen ja kiinnostus on tervetullutta, mutta välillä tuntuu olevan päinvastoin. Riippuu kyllä hoitajastakin ja suurimman osan kanssa voin jutella rennosti ja vaikka otan puheeksi hoitoon liittyviä asioita niin se ei aiheuta mitään ilmapiirin kiristymistä, mutta juuri sen oman hoitajan kanssa on vaikeaa, hän vastaa minulle aina todella kärkevästi kysyn tai ehdotan mitä vaan. Samoin sairaanhoitaja.
En enää tiedä miten asettelisin sanani, asioista on kuitenkin puhuttava. Yritän aina olla ystävällinen, mitä siis olen luonnostani, enkä milloinkaan ole räyhännyt vaan olen yhteistyöhaluinen. Tuntuu todella pahalta heidän kivahtelunsa ja jatkuva automaattinen puolustautumisen asenne, ikään kuin minä arvostelisin, kun tavoitteeni on perheenjäseneni hyvinvointi. Tilanne hänellä on sellainen, että se ei pysy samanlaisena vaan vaatii jatkuvaa arviointia ja päätöksiä.
Olen myös sanonut että minulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa heidän työtään...vaan taisi mennä kuuroille korville.
Pari kertaa minulta on itku päässyt sen jälkeen kun olen puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Tilanne lannistaa, niin että minun on välillä oikein ponnisteltava että jaksan lähteä omaistani katsomaan ja toivon aina, että nämä työntekijät eivät olisi vuorossa. Olo on kuin olisin taas koulukiusattu!
Onko joku kokenut jotain samantapaista? Olen miettinyt heidän esimiehensä kanssa puhumista mutta pelkään että se voi pahimmillaan aiheuttaa sitten vielä lisää kaunaa minua kohtaan. Pelkään myös että alan itkeä siinä tilanteessa.
Juu en odotakaan että olisit lääkäri tai siivojaa tai ulkoiluttaisi minun omaistani.