Ärsyttääkö muita yli-innokas anoppi (vauvan isoäiti) ?

Anna hänen auttaa! Jossain vaiheessa tulet kaipaamaan hoitoapua, jolloin häneltä on helppo sitä pyytää.

Yritä kestää jos ei mitään oikeasti haitallista ole. Lapsellesi on vielä iloa ja hyötyä siitä, jos hänellä on läheiset suhteet isoäitiin.

Tottakai anoppi haluaa pitää vauvaa sylissään! Olisi kamalaa, jos ei haluaisi. Etköhän sä kestä sen, että anoppi muodostaa suhteen lapsenlapseensa, tulet hyötymään siitä itsekin myöhemmin. 😊

Minä suosittelen lämpimästi sitä että annat anoppisi hössöttää vauvan kanssa. Nimittäin on aika paljon helpompaa myöhemmin jättää lapsi hänelle hoitoon kun lapsi ei vierasta mummoaan ja heille on syntynyt hyvä suhde alusta lähtien.

Takaan että vielä olet tyytyväinen että halukas lapsenvahti löytyy.

Levähdä sinä niin hetkinä kun anoppisi on vauvan kanssa.

Meillä on toimittu niin, että ei mennä isovanhemmille käymään eikä kutsuta heitä meille. On sanottu, että kun on tarvetta, niin ollaan yhteyksissä. Lapset ei tarvitse vierasta syliä. Näin ei kukaan ärsyynny muiden tekemisistä.

Sama täällä, se on todella ärsyttävää. Puututaan kaikkeen ja kommentoidaan kaikkea.

Mulla oli. Tosin molempien vanhempiin. Kaikki tuntuivat olevan niin innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta, että unohtivat sen vauvan kuitenkin olevan meidän lapsi. Lasta kiikuteltiin sylissä kylässä ollessa ja hädin tuskin sain lapsen imetettäväksi. Kaikki tiedettiin paremmin kuin me jne. Sitten mies luojan kiitos sai ensin komennuksen Australiaan ja sen jälkeen siirron toiselle puolelle Suomea. Lapsi on nyt neljä ja isovanhemmat edelleen yli-innokkaita ja kilvan viemässä lasta milloin mihinkin. Nykyään sen kestää paremmin, kun ei asuta lähellä.

Täällä ennemminkin epä-innokas ärsyttää. Aina jaksaa valittaa miten näkee lasta niin harvoin ja jakelee "neuvojaan" Kuitenkin sitten kun lasta näkee, ei huomioi mitenkään vaan selittää koko ajan mitä tyttärensä lapset ovat tehneet. Tyttären lapsille ostellaan lahjoja ja annetaan hoitoapua. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta jaksaa odottaa meille seuraavaa pientä ja esim joulu pitäisi viettää hänen kanssaan, suoraan sanottuna haluan viettää joulun ihmisten kanssa jotka arvostavat minua ja välittävät lapsistani muutenkin kuin joulu seuran puutteessa

Musta on vaan ihanaa, että anoppi on ollut lapsen syntymästä asti hyvin läheinen ja halunnut hoivata aina kun mahdollista. Nyt lapsi on kaksivuotias ja rakastaa ylikaiken mummiaan ja haluaa olla yökylässä mummilassa. Koskaan ei ole tarvinnut huutavaa lasta jättää mummilaan vaan iloisesti vilkuttaa. Koen tämän vahvuutenakin lapselleni, että saa äidin ja isän lisäksi läheiset välit isovanhempiin ja pyyteetöntä rakkautta.

Ymmärrän että hössötys ärsyttää mut ööö etköhän sä saa lasta sylissä pitää kotonakin, miksei se voi vierailun ajan olla siellä anopin sylissä kun on selkeästi tälle rakas?

Anna anopinkin nauttia vauva-ajasta, eipä se ole sulta pois ja myöhemmin saatat olla kiitollinen kun on lastenhoitoapua.

Mun oma soitti joka päivä kolme ekaa kuukautta ja kertoi et imetyksen on loputtava, koska maito ei riitä. Koska vauva vois olla yökylässä hänellä jos annettas korviketta, meidän parasta hän siinä aatteli että saadaan laatuaikaa miehen kanssa...Ai luovutat äidinmaitoa, no sitten se on sellasta lirua että korvike on parempaa. Se halus avaimet meille ettei tarviis sopiä käynneistä vaan vois pistäytyä aina töiden jälkeen. Onko se nyt liikaa vaadittu? 

Mulla se palas normaaliksi  ku saatiin toinen lapsi. 

Kyllä ärsyttää, meillä anoppi puuttuu joka asiaan ja arvostelee jopa siitä onko ikkunat pesty tai joku reikä matossa. Siis aivan kuin joku vammainen, joka sanoo kaiken ajattelemansa ääneen. Ja mitä lapseen tulee niin lapsen pitäisi käyttäytyä niin ja näin, kaikki luonnollinen sotku syömään opetellessa on pahasta, kiukkuaminen ja protestointi saa hampaat kiristymään, siis aivan kuin ei olisi saatu lapselle opetettua mitään oikein. Ja anoppi ostelee jotain Marimekko-vaatteita lapselle, siis sellaisia joustamattomasta, silitystä vaativasta kankaasta. Kenen lapsi oikeasti viihtyy semmoisissa, enkä minäkään ole mikään silitän kaikki alusvaatteista lähtien -äiti. Ja sitten vielä kuiskailee että olisi ollut sekin vaate, miksi en pukenut lapselle sitä. Ja sitten lisää kommentointia, että säästä nyt kauneimmat - ai säästäisin ne epäkäytännölliset, ja mitä varten? Ei ole seuraavia tulossa ja eiköhän oma lapseni päätä sitten joskus 20-30v päästä mitä omalle lapselleen pukee jos lapsen saa. Toki pari, ehkä, rakkainta vaatetta ja lelua säästän, tai no turhalta tuntuu sekin kun neliöhinnat on sitä luokkaa että mitä oikeasti arvostaa. Ärsyttävää todella, olen siis pyrkinyt vähentämään kontaktointia minimiin, itse en jaksa tuota arvostelua, en jaksa miettiä ja pakata että no vain mnä vaatteet on tälle vierailuille sopivia ja hyväksyttyjä, enkä myöskään halua että lapsi joutuu miettimään ja kasvamaan tuommoisen analysoinnin kohteena ja saa kuvan ettei hänkään riitä sellaisena kuin on.

Esikoisen kohdalla minua alkuun vähän ärsytti se hössötys, kun tahtoivat pari kertaa viikossa tulla käymään. Sitten tietysti oma äitini ja miehensä halusi nähdä vauvaa mahdollisimman paljon, samoin isäni ja vaimonsa.

Silloin tuli ensimmäisen kerran vastaan,se tosiasia että perhe on ykkössijalla, ei riittänyt aika sitten oikein ystäville kun päiviä on viikossa rajoitettu määrä eikä joka päivä jaksanut ohjelmaa...

Anoppini ei kuitenkaan ole ikinä neuvonut tai arvostellut (toisin kuin oma äitini....) ja kyllähän siihen hössötykseen tottui ja jopa opi arvostamaan sitä.

Nyt kun meillä on kolme lasta olen todella onnellinen siitä että lapsilla on läheiset välit isovanhempiinsa, mitä enemmän tuttuja, turvallisia ja rakastavia ihmisiä lapsen elämässä on sen parempi =)

.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ärsyttää, meillä anoppi puuttuu joka asiaan ja arvostelee jopa siitä onko ikkunat pesty tai joku reikä matossa. Siis aivan kuin joku vammainen, joka sanoo kaiken ajattelemansa ääneen. Ja mitä lapseen tulee niin lapsen pitäisi käyttäytyä niin ja näin, kaikki luonnollinen sotku syömään opetellessa on pahasta, kiukkuaminen ja protestointi saa hampaat kiristymään, siis aivan kuin ei olisi saatu lapselle opetettua mitään oikein. Ja anoppi ostelee jotain Marimekko-vaatteita lapselle, siis sellaisia joustamattomasta, silitystä vaativasta kankaasta. Kenen lapsi oikeasti viihtyy semmoisissa, enkä minäkään ole mikään silitän kaikki alusvaatteista lähtien -äiti. Ja sitten vielä kuiskailee että olisi ollut sekin vaate, miksi en pukenut lapselle sitä. Ja sitten lisää kommentointia, että säästä nyt kauneimmat - ai säästäisin ne epäkäytännölliset, ja mitä varten? Ei ole seuraavia tulossa ja eiköhän oma lapseni päätä sitten joskus 20-30v päästä mitä omalle lapselleen pukee jos lapsen saa. Toki pari, ehkä, rakkainta vaatetta ja lelua säästän, tai no turhalta tuntuu sekin kun neliöhinnat on sitä luokkaa että mitä oikeasti arvostaa. Ärsyttävää todella, olen siis pyrkinyt vähentämään kontaktointia minimiin, itse en jaksa tuota arvostelua, en jaksa miettiä ja pakata että no vain mnä vaatteet on tälle vierailuille sopivia ja hyväksyttyjä, enkä myöskään halua että lapsi joutuu miettimään ja kasvamaan tuommoisen analysoinnin kohteena ja saa kuvan ettei hänkään riitä sellaisena kuin on.

Olen törmännyt tämänlaisiin isovanhempiin ja muakin alkaa ärsyttämään tuommoinen röyhkeys arvostella. Pilaavat käytöksellään suhteet lapsiinsa ja lapsenlapsiin. :( Kai se on jonkin tietyn ikäryhmän olla tyytymättömiä ja arvostella. Eivät koskaan näe mitään väärää käytöksessään.

Vierailija kirjoitti:

Musta on vaan ihanaa, että anoppi on ollut lapsen syntymästä asti hyvin läheinen ja halunnut hoivata aina kun mahdollista. Nyt lapsi on kaksivuotias ja rakastaa ylikaiken mummiaan ja haluaa olla yökylässä mummilassa. Koskaan ei ole tarvinnut huutavaa lasta jättää mummilaan vaan iloisesti vilkuttaa. Koen tämän vahvuutenakin lapselleni, että saa äidin ja isän lisäksi läheiset välit isovanhempiin ja pyyteetöntä rakkautta.

Ja pakko lisätä, että tämä toimii meillä, mutta olen myös tavannut naisia, joita en koskaan toivoisi anopikseni ja lasteni mummiksi. Meillä anoppi ei ole koskaan arvostellut ainakaan päin naamaan. Enemmänkin hämmästellyt ja ottanut asioista selvää. Kuten sormiruokailua, kun aloitettiin, niin mummi oli yömyöhään lukenut sivustoja ja lukenut reseptejä. :D

On tosi hyvä että isovanhempi on lapsenlapsestaan innostunut ja että hoitoapua löytyy.

MUTTA. sille äidille pitäisi antaa alussa tilaa itse tutustua lapseensa ja äitiyteen. Mitä tapahtuu jos menet häiriköimään jonkin eläinemon pesimisrauhaa? Emo stressaantuneena saattaa jopa hylätä poikasensa.

Samaan tapaan se ihmisäiti stressaantuu jos joku on alusta pitäen hössöttämässä ja sähläämässä vauvan kimpussa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ärsyttää, meillä anoppi puuttuu joka asiaan ja arvostelee jopa siitä onko ikkunat pesty tai joku reikä matossa. Siis aivan kuin joku vammainen, joka sanoo kaiken ajattelemansa ääneen. Ja mitä lapseen tulee niin lapsen pitäisi käyttäytyä niin ja näin, kaikki luonnollinen sotku syömään opetellessa on pahasta, kiukkuaminen ja protestointi saa hampaat kiristymään, siis aivan kuin ei olisi saatu lapselle opetettua mitään oikein. Ja anoppi ostelee jotain Marimekko-vaatteita lapselle, siis sellaisia joustamattomasta, silitystä vaativasta kankaasta. Kenen lapsi oikeasti viihtyy semmoisissa, enkä minäkään ole mikään silitän kaikki alusvaatteista lähtien -äiti. Ja sitten vielä kuiskailee että olisi ollut sekin vaate, miksi en pukenut lapselle sitä. Ja sitten lisää kommentointia, että säästä nyt kauneimmat - ai säästäisin ne epäkäytännölliset, ja mitä varten? Ei ole seuraavia tulossa ja eiköhän oma lapseni päätä sitten joskus 20-30v päästä mitä omalle lapselleen pukee jos lapsen saa. Toki pari, ehkä, rakkainta vaatetta ja lelua säästän, tai no turhalta tuntuu sekin kun neliöhinnat on sitä luokkaa että mitä oikeasti arvostaa. Ärsyttävää todella, olen siis pyrkinyt vähentämään kontaktointia minimiin, itse en jaksa tuota arvostelua, en jaksa miettiä ja pakata että no vain mnä vaatteet on tälle vierailuille sopivia ja hyväksyttyjä, enkä myöskään halua että lapsi joutuu miettimään ja kasvamaan tuommoisen analysoinnin kohteena ja saa kuvan ettei hänkään riitä sellaisena kuin on.

Kuulostatpa he***tin ärsyttävälle, epäkiitolliselle ja pahalle ihmiselle! Sääli läheisiäsi!

Mitenkäs se oma äitisi, ärsyttääkö hänkin? Vai onko syynä vain se, että kyseessä on miehesi äiti?

Ärsytti. Ongelma ratkesi, kun hermoni vihdoin pettivät ja valehtelematta karjaisin "nyt jumalauta" ja tykitin totuuksia suoraan päin anopin naamaa.

Anoppi tietysti loukkaantui ja heittäytyi marttyyriksi, mutta joutui taipumaan kun tajusi, että minulle on ihan sama, vaikkei hän tapaisi lasta enää ikinä. (Mies yritti parhaansa mukaan sovitella, mutta toisaalta oli samaa mieltä siitä, että äitinsä käytös oli mennyt liian pitkälle, ja varmaankin luotti myös siihen, että jompikumpi vielä antaa periksi, eli mitään radikaalia ei tapahdu.)

Ensimmäisillä tapaamisilla riidan jälkeen anoppi kyseli kaikkeen mahdolliseen lupaa ja mielipidettä minulta ihan vain vittuillakseen, mutta sekin sitten loppui, kun rupesin vain systemaattisesti tekemään lähtöä sanaakaan sanomatta. Tämän jälkeen ongelmat onneksi loppuivat. Jälkeenpäin kadun ainoastaan sitä, etten puhunut anopille suoraan jo silloin, kun olisin pystynyt tekemään sen vielä asiallisesti.