Lapseton koska puoliso ei halua lapsia?

Olen väärä ihminen kommentoimaan, kun pyysit lapsettomilta kommentteja, mutta vastaan silti. Mun mielestä, jos todella haluat lapsia ja mies ei, sun on erottava. Vaikka vielä kykenet elämään hänen kanssaan niin uskon, että pidemmällä ajalla tulet katkeraksi miestä kohtaan, koska olet uhrautunut hänen vuokseen. Tämä on sellainen asia, mitä et voi lykätä esim. "sitten kun olen 50 v."

Mieti asia tarkkaan, vaikka kuulostaa, että olet jo miettinyt. Sen jälkeen keskustele miehen kanssa ja teet omat ratkaisut asian suhteen.

En ikinä suostuisi tuohon. Mitä sitten jos rakkaus lopahtaakin?

Minusta edes rakkauden takia ei pitäisi luopua unelmistaan. Voi olla katkeruutta edessä.

"Mies kyllä välillä toteaa että saahan yli 40-vuotiaatkin vielä lapsia"

Joo, ehkä saa ja riskitkin kasvaneet. Ilmottaisin, että minulla ei ole aikaa odottaa sinne asti ja lähden sitten etsimään miestä, joka haluaa lapsia KANSSANI. Eiköhän toi ole selvä merkki, että mies ei halua niitä sinun kanssa. 

Älä suostu. Ystävättäreni samassa tilanteessa nyt 45v mies totesikin (52 v) että haluaakin lapsia joten vaimo vaihtui 25 vuotiaaseen naiseen joka nyt raskaana

Tuossa käy vielä niin, että mies huomaa haluavansa lapsia, kun sinulle ei ole enää mahdollista, ja hankkii niitä jonkin nuoremman kanssa. Kovin monta tällaista tarinaa löytyy...

Itselläni melkein sama tilanne, mutta olen se osapuoli joka ei lapsia halua. Harmittaa että kaikki tulee kaatumaan viimeistään tähän asiaan. Toki jos mies päättää haluta olla kanssani siitä huolimatta (tietää kyllä kantani), olen todella iloinen mutten myöskään pakota.

Entä jos sinä et voi saada lapsia? Mitä jos käy niin, että lapsenkaipuussasi jätät miehen, jota rakastat, ja parin vuoden päästä uuden kumppanin kanssa huomaatkin, että lapsia ei koskaan voi tulla. Jos nykyinen miehesi on sellainen, kenen kanssa haluat loppuelämäsi viettää, kannattaa miettiä voisiko onnea olla ilman lapsia. Kumpaa haluat enemmän, miehen vai lapsen?

Minulla meni niin, että kolmas suhde kesti ikävuodet 28-32. Mies ei aikonut "saada" lapsia, olisi kuulemma lähtenyt, jos olisin tullut raskaaksi, mutten tekisi aborttia. Tajusin jossain vaiheessa, että tässä en minä naisena saa edes haluta lasta. Lopulta lähdin suhteesta - sellaisista syistä, että olin todella onnellinen ettei yhteistä lasta ollut. Nyt 35 sinkku, enkä usko saavani omaa lasta. "Lapsentekovuodet" menivät ohi väärän miehen kanssa. Sopeutunut ajatukseen, koska moni muukin asia elämässäni mennyt eri tahtiin kuin muilla. Mutta mieti sinä, voitko sopeutua mahdolliseen lapsettomuuteen.

Juokse! Tätini oli tuossa tilanteessa sinun iässäsi ja uskoi, että kyllä se ukko vielä lapsia haluaa. No, niinhän se halusikin, 50-vuotiaana, jolloin täti oli 48. Mies sitten etsi itselleen 30-vuotiaan naisen ja täti jäi rannalle ruikuttamaan. Nykyään äijä on kolmen teinin isä ja onnellisesti avoliitossa, täti yksinäinen, masentunut ja ikuisesti katkera eksälleen. Että se siitä uhrautuvaisuudesta.

Minulle hyvä suhde oli aina tärkeämpi asia kuin vanhemmaksi tuleminen, joten ihan hyvillä mielin tein ratkaisuni, ja kun kaikki lapsettomuuden plussapuolet vuosien mittaan tulivat ilmeisiksi, olen nykyisin enemmän kuin tyytyväinen valintaani. Tuntuu, että elämä on mennyt juuri niin kuin sen on pitänytkin mennä.

Puolisoni hakeutui ennen naimisiin menoa sterilisaatioon osoittaakseen, ettei todellakaan aio yhtäkkiä erota ja hankkia lapsia jonkun toisen kanssa. Arvostin tuota elettä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni niin, että kolmas suhde kesti ikävuodet 28-32. Mies ei aikonut "saada" lapsia, olisi kuulemma lähtenyt, jos olisin tullut raskaaksi, mutten tekisi aborttia. Tajusin jossain vaiheessa, että tässä en minä naisena saa edes haluta lasta. Lopulta lähdin suhteesta - sellaisista syistä, että olin todella onnellinen ettei yhteistä lasta ollut. Nyt 35 sinkku, enkä usko saavani omaa lasta. "Lapsentekovuodet" menivät ohi väärän miehen kanssa. Sopeutunut ajatukseen, koska moni muukin asia elämässäni mennyt eri tahtiin kuin muilla. Mutta mieti sinä, voitko sopeutua mahdolliseen lapsettomuuteen.

Onhan sulla lapsentekovuosia jäljellä vielä kuinka monta, ehkä jopa 7-8.

Itse pidin selviönä että lapsia hankitaan. Vaimo ei halunnutkaan lapsia. Ei ollut koskaan kuulemma sopiva hetki. Parikymmentä vuotta meni. Sitten kun halusi oli niin vanha ettei saanut kuin pari keskenmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidin selviönä että lapsia hankitaan. Vaimo ei halunnutkaan lapsia. Ei ollut koskaan kuulemma sopiva hetki. Parikymmentä vuotta meni. Sitten kun halusi oli niin vanha ettei saanut kuin pari keskenmenoa.

Eivät se lasten hankkiminen sinulle kauhean tärkeää ollut, kun kerran parikymmentä vuotta odotit ihan rauhassa.

Tiia-maaria kirjoitti:

Älä suostu. Ystävättäreni samassa tilanteessa nyt 45v mies totesikin (52 v) että haluaakin lapsia joten vaimo vaihtui 25 vuotiaaseen naiseen joka nyt raskaana

Täytyy kyllä vähäsen viirata tuolla 25-vuotiaallakin kun noin vanhan miehen kanssa teki lapsen.

Jos elämässä saa aina kaiken, mitä on halunnut, on joko uskomattoman onnekas tai sitten ei ole halunnut kauhean paljon. Vanhemmuus on toki ainutlaatuinen kokemus, mutta minusta sen merkitystä kovasti liioitellaan. Ei se tee autuaaksi eikä auta saamaan elämästä enemmän irti. Paljon haittapuoliakin siinä on. Jos et saa olla vanhempi, saat kuitenkin tilalle jotakin muuta.

Vähän tyhmää luottaa.Vaihtaisin ite miestä heti.Sun elämä ja sun ongelmat.

Tämä ketju kosketti todella paljon.

Avovaimo antanut matkan varrella (18 vuoden aikana) merkkejä että haluaa lapsia mutta sitten kuitenkin aina lykännyt ja lykännyt. Ja lykännyt liian pitkälle ennen kuin sopiva hetki tuli. Ei voitu saada enää lasta avovaimosta johtuvista syistä. Minä olen asiasta puhunut yli kymmenen vuotta.

Nyt on tilanne se että elämän halu melkein mennyt kun lapsettomuushoitotiekin kuljettu loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sinä et voi saada lapsia? Mitä jos käy niin, että lapsenkaipuussasi jätät miehen, jota rakastat, ja parin vuoden päästä uuden kumppanin kanssa huomaatkin, että lapsia ei koskaan voi tulla. Jos nykyinen miehesi on sellainen, kenen kanssa haluat loppuelämäsi viettää, kannattaa miettiä voisiko onnea olla ilman lapsia. Kumpaa haluat enemmän, miehen vai lapsen?

Jos jättää miehen lapsenkaipuun vuoksi ei ainakaan voi myöhemmin katua sitä, ettei edes yrittänyt. 

Up

Lapsen saaminen on niin iso asia, että sitä ei kannata jättää sen hetkisen puolison vastustuksen takia. Lapsettomana elämä on kokonaisuudessaan ihan toista kuin perheellisenä. Ei koskaan yhteisiä kokemuksia lapsen kanssa, ei koulunkäynnin ja elämän seuraamista, ei ikimuistoisia syntymäpäiviä ja myöhemmin lapsenlasten syntymiä.

Jos miehesi ei halua lapsia, hän haluaa erilaisen elämän kuin sinä. Silloin voisi olla paikka etsiä ihminen, jonka kanssa on enemmän yhteistä. Ehkä nuorena voi helposti ajatella että lasten saaminen tai saamattomuus ei ole niin iso asia. Kuitenkin vuosi vuodelta ymmärtää, miten merkityksellistä on että on lapsia ja perhe ympärillään!