Miten te pääsette uhmaikäisten kanssa karkkihyllyn ohitse kaupassa? Minulta ei onnistu
Poika järjestää niin karmean metelin, heittäytyy maahan, huutaa ja viskoo tavaroita. Lopulta yritän vain selvitä kauppareissusta hengissä ja kutsumatta vartijaa joten annan hänen ottaa jotain pientä. Esim. tikkari tai suklaapatukka. Miten te ns. täydelliset äidit hoidatte asian?
Kommentit (68)
Emme mene kassalle karkkihyllyn kautta.
Me ei opetettu lasta karkeille ja herkuille. Ei tule porua ja raivareita
Helposti. En ole opettanut lapsille karkin syömistä. Meidän uhmaikäinen saa raivaron jos ei saa pähkinöitä/mansikoita/viinirypäleitä... tuskan määrä on vakio, kohde vain vaihtelee!
En minäkään sinne tarkoituksella suuntaa mutta poika tietää missä se lähimarketissamme sijaitsee ja juoksee kielloista huolimatta sinne.
Ap
En ikinä osta siitä mitään. Niin helppoa. Ikinä ei ole lapset jääneet itkemään asiaa kun tietävät etteivät saa. Karkkia kyllä ostetaan mutta AINA minun/mieheni aloitteesta. Sitä on meillä kotonakin aina kun mun mies tykkää syödä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Me ei opetettu lasta karkeille ja herkuille. Ei tule porua ja raivareita
Juuri näin. Ei ole syöty eikä ostettu karkkia. Ei meillä uhmikset ole edes ymmärtäneet karkkihyllyn merkitystä. Siitä on menty ihan ihan muina miehinä ilman meteliä.
No, sitä nyt niitätte mitä olette kylväneet. Oma on vikanne.
En antanut lapsille karkkia, kun he olivat ihan pieniä. Niinpä he eivät tajunneet kaupassa vaatiakaan sitä. Kun 5-vuotiaalleni tarjottiin kylässä karkkia, hän kysyi minulta: "Saanko mä käydä sylkemässä tämän pois, jos se ei maistu hyvältä?"
Vierailija kirjoitti:
Helposti. En ole opettanut lapsille karkin syömistä. Meidän uhmaikäinen saa raivaron jos ei saa pähkinöitä/mansikoita/viinirypäleitä... tuskan määrä on vakio, kohde vain vaihtelee!
anna raivota, ei se ole ketään tappanut
siinäpä makaa ja hakkaa päätään lattiaan
Vierailija kirjoitti:
Poika järjestää niin karmean metelin, heittäytyy maahan, huutaa ja viskoo tavaroita. Lopulta yritän vain selvitä kauppareissusta hengissä ja kutsumatta vartijaa joten annan hänen ottaa jotain pientä. Esim. tikkari tai suklaapatukka. Miten te ns. täydelliset äidit hoidatte asian?
Etukäteen sovittiin ostetaanko karkkia vai ei. Jos oltiin sovittu ettei osteta ja järjesti kohtauksen, otin kainaloon ja kannoin pihalle.
Ei tarvi olla täydellinen vaan jämäkkä. Ei siihen huutoon kukaan kuole.
Ratkaisin niin, että jos lapsi otti hyllystä karkkia vaikka ei ollut karkkipäivä, veimme namit yhdessä takaisin.
Sen sijaan pyysin kauppareissuilla lasta "auttamaan" ostosten teossa, antamaan hyllystä jonkun tietyn asian, johon yletti yms. Tai työntämään omia pieniä ostoskärryjä.
Olemalla ostamatta sitä. Teet virheen kun "ostat jotain pientä että poru lakkaisi". Poistut muutamat kerrat sen vartijan kanssa sieltä niin lopulta ei lapsi enää järjestä noita kohtauksia kun oppii ettei saa vaikka kuinka sekoilisi.
Ja tiedän että tuo "kuulostaa helpommalta mitä se on", mutta niin se on vaan tehtävä.
Meillä on karkkipäivä jollonka sitä karkkia ostetaan, muuten on turha vinkua niiden perään. Sen sijaan voin kyllä ostaa jotain terveellistä herkkua, vaikka niitä mansikoita, JOS käytös on hyvää siellä kaupassa. Ja pyytävät nätisti.
Vierailija kirjoitti:
En antanut lapsille karkkia, kun he olivat ihan pieniä. Niinpä he eivät tajunneet kaupassa vaatiakaan sitä. Kun 5-vuotiaalleni tarjottiin kylässä karkkia, hän kysyi minulta: "Saanko mä käydä sylkemässä tämän pois, jos se ei maistu hyvältä?"
No sylkikö? ;)
Aiai, mikään, mikään provo ei toimi niin hyvin täällä kuin tällainen, jossa mammat pääsevät suu vaahdossa pönkittämään omaa erinomaisuuttaan :D
Vierailija kirjoitti:
En antanut lapsille karkkia, kun he olivat ihan pieniä. Niinpä he eivät tajunneet kaupassa vaatiakaan sitä. Kun 5-vuotiaalleni tarjottiin kylässä karkkia, hän kysyi minulta: "Saanko mä käydä sylkemässä tämän pois, jos se ei maistu hyvältä?"
No sylkikö? :D
Meillä lapsi sai karkkia vasta vähän isompana ja silloinkin niin, että se karkki tuli kaapista käteen eikä ikinä saanut pussia, askia tai patukkaa suoraan kääreissä. Ei siis yhtään tiennyt mistä karkkia saa. Muistan hyvin sen kerran kun löysi karkkihyllyn ja tuli kertomaan minulle, että tästä kaupasta saa niitä meidän kaapissa olleita karkkeja. Totesin vain, että niin saa ja me vanhemmat hoidamme ne karkit sinne kaappiin. Se riitti. Nyt isompina koululaisina ovat kyllä ruvenneet vähän mankumaan mutta onneksi ovat jo niin isoja, etteivät mitään kohtauksia järjestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antanut lapsille karkkia, kun he olivat ihan pieniä. Niinpä he eivät tajunneet kaupassa vaatiakaan sitä. Kun 5-vuotiaalleni tarjottiin kylässä karkkia, hän kysyi minulta: "Saanko mä käydä sylkemässä tämän pois, jos se ei maistu hyvältä?"
No sylkikö? :D
Mun kummilapsi itseasiassa oli juuri tuollainen, kävi sylkemässä karkit pois jos joskus maistoi. Isompana sitten "opetteli" syömään karkkia, kun harmitti kun muut kaverit söi... 😂
Meillä ei myöskään koskaan näytetty herkkujen paketteja. Eivät osanneet yhdistää karkkipakkausta sisältöön. Oli helppo käydä ostoksilla :)
Ei meillä uhmaikäinen tiedä, mitä karkki on, kun en sitä osta enkä anna. Miksi antaisin? Kaverisynttäreillä saa tietty syödä ja jos ollaan kylässä. En vaan osta kotiin ollenkaan niin ei se osaa vaatiakaan. En ymmärrä, miksi noin pieni opetetaan syömään karkkia.
Kuka sen uhmaikäisen on alunperin totuttanut karkkeihin?