Miten te pääsette uhmaikäisten kanssa karkkihyllyn ohitse kaupassa? Minulta ei onnistu

Ei kuljeta karkkihyllyn läpi. Meidän 3,5v on saanut valita lähinnä hammaskarkit hyllystä ei osaa vaatia mitään suklaata yms vaikka on saanut maistaa karkkiakin joskus :)

Meillä ei ole karkkipäivää, joten ei ole tullut mitään raivareitakaan kaupassa. Karkkia saa, jos haluaa. Välillä lapsi haluaa mieluummin vaikka viinirypäleitä tai jätskin, kun saa valita jonkun herkun itselleen.

Ihmetyttää nämä jotka tulee ulisemaan että täällä pönkittää taas täydelliset äidit itseään. Ihan samalla tavalla te olisitte voineet olla antamatta karkkeja lapselle pienenä. Vai annoitteko lapsen maistaa esim kaljaakin ihan pienenä jos tahtoi ja nyt se teidän pieni kullanmuru vetää itkupotkut kaljahyllyillä? Aivan, tuskin annoitte. Sokeri on ihan yhtä huonoksi taaperolle kun se olut.

Ainoan mitä ei karkkien antaminen taaperolle äidistä tekee on vastuuntuntoisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antanut lapsille karkkia, kun he olivat ihan pieniä. Niinpä he eivät tajunneet kaupassa vaatiakaan sitä. Kun 5-vuotiaalleni tarjottiin kylässä karkkia, hän kysyi minulta: "Saanko mä käydä sylkemässä tämän pois, jos se ei maistu hyvältä?"

No sylkikö? :D

Itse asiassa useimmista karkeista lapset eivät tykänneet, kun he eivät olleet niiden makuun pieninä tottuneet. Opastin kyllä, että ei ole kohteliasta käydä sylkemässä kylässä tarjottua karkkia.

Itse työharjoittelussa aikoinaan yksi lapsi oli niin peloteltu, ettei uskaltanut ottaa edes tarhakaverin syntymäpäivillä tarjottua suklaata "Nokun äiti sanoi että paholainen tulee hakemaan jos syö" Hirveän surullista.

No meillä valkataan xylitolit ja purkat ja se riittää.Niitä menee viikossa 4.n lapsen kanssa reilusti.Joskus namejakin tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä jotka tulee ulisemaan että täällä pönkittää taas täydelliset äidit itseään. Ihan samalla tavalla te olisitte voineet olla antamatta karkkeja lapselle pienenä. Vai annoitteko lapsen maistaa esim kaljaakin ihan pienenä jos tahtoi ja nyt se teidän pieni kullanmuru vetää itkupotkut kaljahyllyillä? Aivan, tuskin annoitte. Sokeri on ihan yhtä huonoksi taaperolle kun se olut.

Ainoan mitä ei karkkien antaminen taaperolle äidistä tekee on vastuuntuntoisen.

Pointti ei ollutkaan se, kannattaako pienelle lapselle syöttää makeisia, vaan se miten huvittavaa tämä kilometrin päähän haiseva omakehu täällä on. "Ainoan mitä ei karkkien antaminen taaperolle äidistä tekee on vastuuntuntoisen." lue: "Jos antaa lapselle karkkia, on huono äiti. Oma pirjopetterini luonnollisesti sai maistaa ekan kerran karkkia ylioppilaspäivänään."

Ap, älä kuuntele näitä palstajeesustelijoita.

Itselläni ei ole lapsia, joten en osaa kyllä mitään neuvojakaan antaa. Muuta kuin että jäitä hattuun ja tsemppiä, kyllä ne kauppareissut vielä helpottuvat. Tietenkin näin maalaisjärjellä ajateltuna kannattaisi mieluummin kantaa lapsi vaikka ulos kaupasta kuin myötäillä raivareita ostamalla karkkia. Eihän ne muuten lopu koskaan. Mutta tiedän, paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Ja näille superäideille jotka pesiytyvät kaikkiin karkkiin/sokeriin liittyviin ketjuihin huutelemaan: lapsi tykkää karkista vaikka sitä ei pienenä saisikaan. Se on evoluution tulosta. Ihminen on makealle perso, koska evoluutiohistoriamme aikana makeat ruuat ja hedelmät ovat olleet kortilla ja sisältäneet arvokasta energiaa. Ihan turha väittää että joku taapero ei tykkää karkista koska "ei ole tottunut sen makuun". En nyt tarkoita että karkkia pitäisi lapsille syytää kilokaupalla, mutta mielestäni täysi sokerittomuus tai karkin totaalikielto kuulostaa kovin ankealta.

Kohtuus kaikessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nämä jotka tulee ulisemaan että täällä pönkittää taas täydelliset äidit itseään. Ihan samalla tavalla te olisitte voineet olla antamatta karkkeja lapselle pienenä. Vai annoitteko lapsen maistaa esim kaljaakin ihan pienenä jos tahtoi ja nyt se teidän pieni kullanmuru vetää itkupotkut kaljahyllyillä? Aivan, tuskin annoitte. Sokeri on ihan yhtä huonoksi taaperolle kun se olut.

Ainoan mitä ei karkkien antaminen taaperolle äidistä tekee on vastuuntuntoisen.

Pointti ei ollutkaan se, kannattaako pienelle lapselle syöttää makeisia, vaan se miten huvittavaa tämä kilometrin päähän haiseva omakehu täällä on. "Ainoan mitä ei karkkien antaminen taaperolle äidistä tekee on vastuuntuntoisen." lue: "Jos antaa lapselle karkkia, on huono äiti. Oma pirjopetterini luonnollisesti sai maistaa ekan kerran karkkia ylioppilaspäivänään."

Kyllähän se huonon äidin sillä osa alueella tekeekin. Mutta kokonaisuus ratkaisee. Tässä tilanteessa saa syyttää itseään jos lapsi vetää raivarit karkkihyllyillä. Ja ei ole kahta ääripäätä kuten sinä sen asettelet joko antaa lapselle karkki jo synnärillä tai sitten vasta lakkiaispäivänä. Meillä lapset sai ekan kerran karkkeja kotona kun olivat eskarissa ja silloinkin tehtiin sama mikä aikaisemmissa viesteissä että annettiin pieni määrä kippoon jotta lapsi ei yhdistä paketteja karkkihyllyyn. Järjen käyttö on sallittua

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä kuuntele näitä palstajeesustelijoita.

Itselläni ei ole lapsia, joten en osaa kyllä mitään neuvojakaan antaa. Muuta kuin että jäitä hattuun ja tsemppiä, kyllä ne kauppareissut vielä helpottuvat. Tietenkin näin maalaisjärjellä ajateltuna kannattaisi mieluummin kantaa lapsi vaikka ulos kaupasta kuin myötäillä raivareita ostamalla karkkia. Eihän ne muuten lopu koskaan. Mutta tiedän, paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Ja näille superäideille jotka pesiytyvät kaikkiin karkkiin/sokeriin liittyviin ketjuihin huutelemaan: lapsi tykkää karkista vaikka sitä ei pienenä saisikaan. Se on evoluution tulosta. Ihminen on makealle perso, koska evoluutiohistoriamme aikana makeat ruuat ja hedelmät ovat olleet kortilla ja sisältäneet arvokasta energiaa. Ihan turha väittää että joku taapero ei tykkää karkista koska "ei ole tottunut sen makuun". En nyt tarkoita että karkkia pitäisi lapsille syytää kilokaupalla, mutta mielestäni täysi sokerittomuus tai karkin totaalikielto kuulostaa kovin ankealta.

Kohtuus kaikessa. :)

Lapsi varmasti tykkää karkista vaikka ei sitä saisikaan mutta ei osaa niitä kinuta jos ei niitä koskaan ole saanut

Me ei oikeastaan koskaan ostettu kotiin karkkia, kun esikoinen oli alle 6v. Niinpä hänelle ei ilmeisesti tullut mieleen, että sitä voisi kaupasta ostaa. Nyt hänellä on karkkipäivä mutta on niin iso, että ymmärtää ettei muulloin osteta. Tokan kanssa voi olla hankalampaa, mutta ainakin vielä (on 2.5v) näyttää siltä, ettei tajua vaatia. Lisäksi menemme harvoin lasten kansa kauppaan, toinen käy rauhassa ilman lapsia.

Syötiin juuri ihanat jäätelöt lapsien kanssa.Maistui 1 veelle kuin vanhemmillekin lapsille hyvin.Ihanaa kesää kaikille.

Terveisin se joka ostaa sitä xylitolia lasten kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Syötiin juuri ihanat jäätelöt lapsien kanssa.Maistui 1 veelle kuin vanhemmillekin lapsille hyvin.Ihanaa kesää kaikille.

Terveisin se joka ostaa sitä xylitolia lasten kanssa..

Ja oli muuten luomutöttöröt,ostan aina lapsille luomua...sen sokerinkin.Et jos jollain täytyy kompensoida paskaa äitiyttään.

Katsopa wikipediasta Stanfordin vaahtokarkkikoe!

Mun uhmaikäinen istuu ostoskärryssä kauppareissun. Saattaa kysyä, että ostetaanko karkkia, mutta jos ei ole karkkipäivä, niin ei osteta. Ja ei meillä olisi edes karkkipäivää, jos ei ois isompia lapsia. Kaveri tyytyy vastaukseen, niin kuin muidenkin pyyntöjen kohdalla, eli joskus harmittaa paljon, joskus ei ollenkaan. Huuto ei silti kauaa kestä, koska ikinä sillä ei saa periksi mitään. Yleensä riittää kun kysyn, että auttaako huutaminen. Ei, on vastaus ja huuto loppuu.

En tiedä, tuo hiukan vajaa 3-vuotias on tullut aina kiltisti karkkihyllyn ohi. Siitä asti kun alkoi värikkäät hyllyt kiinnostaa, on saanut mennä katsomaan, ja aina muistutettu, että saa mennä katsomaan, mutta joka kerta ei oteta.

Kai mä sitten jossain olen onnistunut kun ei ole tarvinnut taistella ollenkaan. Saattaa hilpaista karkkihyllylle ja sanoa, että haluaa vaikkapa tikkarin, mutta kun sanon, että nyt ei oteta, laittaa karkin mukisematta takaisin ja lähdetään eteenpäin.

Toki, meillä saa pienen namin (suklaapalan tai pari hedelmäkarkkia) vaikka joka päivä, joten ehkä tuo ei sitten ole niin ihmeellinen asia. Tai sitten on helppo lapsi. Tai mä olen supermamma. Joku näistä varmaan on syy.

Meillä ei lapset tienneet, että kaupassa on karkkihylly. Sen ohi ei koskaan kävelty eikä sieltä ostettu mitään. Karkkeja oli kotona joskus, kun vieraat toi tai oli synttärit, muuten karkkien olemassaolo oli lapsille mysteeri ennen kouluikää. Siinä vaiheessa heille saattoi osoittaa yksinkertaisella laskutoimituksella, että jos jätti karkit ostamatta, saattoi ostaan jotain suurempaa ja hienompaa ja toivotumpaa parin kuukauden kuluttua.

Olen kertaalleen itse heittäytynyt lattialle parkumaan "en osta, en osta"

Tänään jälkeen silkka vihjaus siihen, että olen valmis toistamaan käytöksen riitti.

En sitten tiedä onko ne saaneet traumoja.

Noin muuten on selvitty keskustelulla. Ollaan samaa mieltä siitä, että karkki on hyvää. Ja sitten että se on hyvää kun se on herkku. Ja herkkuja syödään vaan kun on herkkujen aika.

Jos ei ole herkkujen aika, kerron sen jo hyvissä ajoin. Jos alkaa huutamaan/raivoamaan, nappaan syliin tai kärryihin ja menemme kassalle ja maksamme ostoksemme. En anna viskellä tavaroita, vaan otan syliin/pois ennen kun menee niin pahaksi raivo. En anna periksi, kosk se johtaa vain kovempaan huutoon ensi kerralla ja kieltäytyminen on vaikeampaa joka kerta kun on periksi antanut.

Vierailija kirjoitti:

Poika järjestää niin karmean metelin, heittäytyy maahan, huutaa ja viskoo tavaroita. Lopulta yritän vain selvitä kauppareissusta hengissä ja kutsumatta vartijaa joten annan hänen ottaa jotain pientä. Esim. tikkari tai suklaapatukka. Miten te ns. täydelliset äidit hoidatte asian?

Olen mies ja lapset on oppineet hyvin pieninä että ruinaamalla ei saa. Ovat kyllä ovelia ja huomauttavat jos jokin herkku on tarjouksessa. Toisinaan varsinkin näin kesällä saattaa olla ylimääräistä esim. jäätelöt. En ole tehnyt sitä virhettä että lapsille annetaan periksi.

Kun nyt olet jo sortunut voit kokeilla radikaalia keinoa mutta siihen tarvii helvetisti pokeria. Heittäydy maahan ja teeskentele kiukkua kuin lapsi. Mää en halua ostaa mitään. Vää, vää tekoitkua ja niin poispäin. Toimii mutta se vaatii pokkaa. Lasta/lapsia alkaa äkkiä hävettämään kippuroiva vanhempi.