Yksinhuoltajuus on parasta mitä minulle tapahtui!

Koska yh lapset tutkitusti pärjää huonommin elämässä.

Onnea rohkeasta ratkaisusta 😊

Oma eroni neljä vuotta sitten oli elämäni paras päätös, elämä alkoi eron myötä ja ahdistava ilmapiiri sai jäähä taa 😊

Koska yksinhuoltajan lapsilla ei menekään niin hyvin kuin äideillä.

Mikä on isän rooli lapsen elämässä? 

Minulla oli taas umpi laiska mies ja kävi aivan mieletön mäihä: toinen nainen vei hänet mukanaan. Nyt ex joutuu osallistumaan talouteen maksamalla elatusmaksut (ei siis aikaisemmin osallistunut, vaan pummi) ja hoitaa lapsia, kun käyvät isällä. Eli ihan sikahyvä diili! Suosittelen myös, mutta vain siinä tapauksessa, että mies on huono. Kannattaa esim. ostaa miehelle kuntosalikortti ja uusi vaatteita, niin sen saa hyvin kiertoon.

Ei yksinhuoltajuus mitään herkkua takuulla ole. Nyt taas kun mies on työmatkoilla huomaa kuinka vaativaa on kun yksin hoitaa lasten asioista. Jos on hyvä parisuhde ja osallistuva isä niin se on parasta elämässä.

Oli se minullekin parasta mitä tapahtui. Lapsen ollessa eskari-ikäinen lapsi hän alkoin kaipaamaan isäänsä tosi paljon ja mitä vanhemmaksi hän tulee sitä vaikeammalta se tuntuu. Toivottavasti te saatte välinne pidettyä lapsen takia kunnossa. Hyväkään äiti ei isää pysty korvaamaan.

Kuin myös. Mun mies oli ailahtelevainen (kotipsykologin tiedoilla sanoisin että bipo) ja lasten elämä oli siten myös ylä- ja alamäkeä ja loputtomia lupauksia jotka ei koskaan täyttyneet. Nyt on rauhallista, koti siisti, raha-asiat hallinnassa ja lomailut ei tyssää jonkun angstiin... Alussa oli kova paikka mulle, olla jatkuvasti pois töistä lasten sairastelun takia (sorry kollegat...) ja olla ihan yksin vastuussa kaikesta. Toisaalta, yks "lapsi" vähemmän kenen perään kattoa... Kyllä, oli parasta mitä mulle ja lapsille tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Liittomme aikana mieheni muuttui pikkuhiljaa dominoivammaksi. Hän hallitsi kaikkea ja kaikkia. Kaikkeen piti kysyä lupa. Jopa siihen jos halusin mennä kävelylle minun piti kysyä sopiiko hänelle tunnin ajan katsoa omien lastensa perään. Huh!!! Nyt on ihana vapaus! Suosittelen kaikille joilla on huono liitto. Näin on ihanan helppoa! En ymmärtä miksi yksinhuoltajuudesta valitetaa .

Keneltä nyt kysyt tunnin peräänkatsomista kun haluat kävelylle? Yksinhuoltajuudessa vastaa itse kaikesta, ei ole keltä apua pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittomme aikana mieheni muuttui pikkuhiljaa dominoivammaksi. Hän hallitsi kaikkea ja kaikkia. Kaikkeen piti kysyä lupa. Jopa siihen jos halusin mennä kävelylle minun piti kysyä sopiiko hänelle tunnin ajan katsoa omien lastensa perään. Huh!!! Nyt on ihana vapaus! Suosittelen kaikille joilla on huono liitto. Näin on ihanan helppoa! En ymmärtä miksi yksinhuoltajuudesta valitetaa .

Keneltä nyt kysyt tunnin peräänkatsomista kun haluat kävelylle? Yksinhuoltajuudessa vastaa itse kaikesta, ei ole keltä apua pyytää.

En tarvitse apua. Pärjään hyvin yksin. Tuo oli esimerkki siitä kuinka epätasapainossa liittomme oli. Mielummin en mene kävelylle kuin että joudun aikuisena ihmisenä pyytämään siihen lupaa!