Onko yksinäisyys/ parisuhdettomuus vaikeampi pala miehille vai naisille

Se on kaikista pahinta sille kenellä ei oo mitään muuta vaihtoehtoo.

Eiköhän se riipu ihan yksilöstä eikä sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se riipu ihan yksilöstä eikä sukupuolesta.

Ehkä näin onkin mietin silti että onko miehissä ja naisissa asian suhteen joku ero että toinen sukupuoli kokisi asian pahemmin.

Sanoisin että miehille, keskimäärin.

Miehen arvon mittaa edelleen viimekädessä onnistuminen naisrintamalla. Jotenkin hullunkurista, mutta näin se on. Sitä ihmetellään ja säälitellään paljon enemmän jos miehellä ei ole naista kuin sitä jos naisella ei ole miestä. Nainen voi olla joku itsenäinen vahva nainen, lesbo tai mitä näitä nyt onkaan, mutta mies on aina runkkari jos hänellä ei ole naista.

"Sanoisin että miehille, keskimäärin. Miehen arvon mittaa edelleen viimekädessä onnistuminen naisrintamalla. Jotenkin hullunkurista, mutta näin se on. Sitä ihmetellään ja säälitellään paljon enemmän jos miehellä ei ole naista kuin sitä jos naisella ei ole miestä. Nainen voi olla joku itsenäinen vahva nainen, lesbo tai mitä näitä nyt onkaan, mutta mies on aina runkkari jos hänellä ei ole naista."

Hmm. Minäkin olisin ehkä enemmän taipuvainen uskomaan, että miehelle yksinäisyys on, jotenkin pahempaa kuin naiselle. Mutta eri syystä. Sanottakoon tylsänä esimerkkinä, että edelleen tuntuu olevan vireillä käsitys, että mies on se, jonka on tehtävä aloite, kun taas nainen voi ikäänkuin vain "tyytyä" odottamaan, että joku tulisi ja ottaisi. - - Miehellä vastaavaa "odotus kulttuuria" ei ehkä ole koskaan ole ollut. Toinen esimerkki miehen edelleen olevan paljossa elannon hankkija ja turvan tuoja; se isompi ja vahvempi. - Kuinka moni nainen hakee aktiivisesti suhdetta, jossa kertoo ja lupaa suojelevansa vahvana naisena miestä?- Hyvin harva mies myöskään uskaltautuu kertomaan, että hakee naista suojeliakseen, että hän voisi kokea olevansa turvassa (pienempänä ja heikompana) naisen rinnalla. - Yksinäisyys tulee siis siitä raadollisuudesta, että ei yksinkertaisesti jaksa tai kykene olemaan niin vahva kuin mitä mieheltä, jotenkin odotetaan. Kolmas esimerkki. Nainen voi kirkkain silmin kertoa haaveilevansa lapsista ja kertoa samalla, että ei hän kyllä siihen samalla tarvitse kuvioitaan yhtään miestä sotkemaan. Vaan mitä jos mies sanosi, että hän haluaisi lapsia, mutta ei hän kyllä yhtään naista siihen lisäksi siihen halua. Neljäs jälleen tylsä esimerkki Mies pelkää, että hänellä on liian pieni viisari, joka ei värähdäkään enää oikealla kohdalla. Siksi mies elää yksin toiveensa kanssa, että hän saisi itselleen kokemattoman naisen, jota jännittäsi yhtä paljon, eikä ainakaan vertaisi miestä edellisiin kumppaniehinsa. Mies ts luulee, että kokematon nainen olsi helpommin tyydytettävissä, koska vertailupohja puuttuu; kokematon nainen ei ikäänkuin voisi tietää tai erottaa huonoa seksiä hyvästä.   

Mulle se on ainakin tosi kova pala, ollut aina yksin ja pelottaa olenko loppuelämänikin

n23

Vierailija kirjoitti:

Mulle se on ainakin tosi kova pala, ollut aina yksin ja pelottaa olenko loppuelämänikin

n23

Jos toi 23 on sun ikä niin ei sulla ole mitään hätää. Mä ruoesin seurustelemaan ekan kerran vakavasti 24 vuotiaana. Sitä suhdetta kesti 8v. Sit jäin muutamaks vuodeks yksin ja löysin miehen jonka kanssa vuoden päivät ja nyt 35veenä pelkään oikeasti että jään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle se on ainakin tosi kova pala, ollut aina yksin ja pelottaa olenko loppuelämänikin

n23

Jos toi 23 on sun ikä niin ei sulla ole mitään hätää. Mä ruoesin seurustelemaan ekan kerran vakavasti 24 vuotiaana. Sitä suhdetta kesti 8v. Sit jäin muutamaks vuodeks yksin ja löysin miehen jonka kanssa vuoden päivät ja nyt 35veenä pelkään oikeasti että jään yksin.

Ja mä aloitin ensimmäisen vakavan seurustelusuhteen 27-vuotiaana, mies taas 30-vuotiaana.

Kyllä yksinäisyys on miehelle pahempaa, kun miehillä ei yleensä ole niitä kavereitakaan. Naisilla taas kavereita on yleensä hyvin monta, jotn eron jälkeenkään he eivät jää yksin.

Mikä ap n ikä ja tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksinäisyys on miehelle pahempaa, kun miehillä ei yleensä ole niitä kavereitakaan. Naisilla taas kavereita on yleensä hyvin monta, jotn eron jälkeenkään he eivät jää yksin.

No mulla ei ole kavereita kun tasan 1 nykyisin ja silläkään ole enää aikaa niinkuin ennen joten olen ihan yksin ja erosta selviäminen on tosi vaikeeta kun ei ole ketään kelle puhua tai kenen kanssa viettäisi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap n ikä ja tilanne?

36v ja alle pari kk erosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että miehille, keskimäärin.

Miehen arvon mittaa edelleen viimekädessä onnistuminen naisrintamalla. Jotenkin hullunkurista, mutta näin se on. Sitä ihmetellään ja säälitellään paljon enemmän jos miehellä ei ole naista kuin sitä jos naisella ei ole miestä. Nainen voi olla joku itsenäinen vahva nainen, lesbo tai mitä näitä nyt onkaan, mutta mies on aina runkkari jos hänellä ei ole naista.

No ei minun mielestä todellakaan mene näin? Juuri päinvastoin enemmänkin, naista jolla ei ole perhettä (miestä ja lapsia) vasta surkutellaankin, ajatellaan että mikähän vanhapiika siitä vielä tulee. Mies taas voi olla ylpeästi vela ja ikuinen sinkkupoikamies, sitä ei todellakaan ihmetellä niin paljoa, varsinkaan jos mies on uraihminen.  

Täällä 29v ikisinkku nainen ja onhan tämä ihan kamalaa... Miehet voi olla pelimiehiä ja "oman tiensä kulkijoita", monella naisella on sisäänrakennettuna se hoiva- ja perheenperustusvietti. Itselläni ainakin on enkä kestä tätä yksinäistä elämää.

Toivon että olisi takana edes yksi suhde, ei menisi koko elämä miettiessä millaista olisi jos ei aina olisi yksinäinen sinkku...

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että miehille, keskimäärin.

Miehen arvon mittaa edelleen viimekädessä onnistuminen naisrintamalla. Jotenkin hullunkurista, mutta näin se on. Sitä ihmetellään ja säälitellään paljon enemmän jos miehellä ei ole naista kuin sitä jos naisella ei ole miestä. Nainen voi olla joku itsenäinen vahva nainen, lesbo tai mitä näitä nyt onkaan, mutta mies on aina runkkari jos hänellä ei ole naista.

Eli jos ei kelpaa yhdellekään miehelle parisuhteeseen, muuttuu naisen seksuaalinen suuntautuminen automaattisesti? Aha, okei....

Varmaan yhtä pahalta tuntuu molemmista mutta miehelle se on sosiaalisesti leimaavampaa. Yksinäinen nainen voi olla vahva oman tiensä kulkija. Mies on friikki. Monellakin kaverittomalla naisella on kuitenkin puoliso, mutta monellako yksinäisellä pojalla on tyttöystävä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä 29v ikisinkku nainen ja onhan tämä ihan kamalaa... Miehet voi olla pelimiehiä ja "oman tiensä kulkijoita", monella naisella on sisäänrakennettuna se hoiva- ja perheenperustusvietti. Itselläni ainakin on enkä kestä tätä yksinäistä elämää.

Toivon että olisi takana edes yksi suhde, ei menisi koko elämä miettiessä millaista olisi jos ei aina olisi yksinäinen sinkku...

Miksi elämässäsi on käynyt noin? Oletko oikeasti täysin kokematon poikien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että miehille, keskimäärin.

Miehen arvon mittaa edelleen viimekädessä onnistuminen naisrintamalla. Jotenkin hullunkurista, mutta näin se on. Sitä ihmetellään ja säälitellään paljon enemmän jos miehellä ei ole naista kuin sitä jos naisella ei ole miestä. Nainen voi olla joku itsenäinen vahva nainen, lesbo tai mitä näitä nyt onkaan, mutta mies on aina runkkari jos hänellä ei ole naista.

No ei minun mielestä todellakaan mene näin? Juuri päinvastoin enemmänkin, naista jolla ei ole perhettä (miestä ja lapsia) vasta surkutellaankin, ajatellaan että mikähän vanhapiika siitä vielä tulee. Mies taas voi olla ylpeästi vela ja ikuinen sinkkupoikamies, sitä ei todellakaan ihmetellä niin paljoa, varsinkaan jos mies on uraihminen.  

Mutta oletusarvo miehn kohdalla on yleensä, että mies ei ole kelvannut kenellekään (=luuseri), kun taas naisesta monesti ajatellaan, että hän ei ole kelpuuttanut ketään (=nirso). Ensin mainittu leima vaikuttaa negatiivisemmin siihen, miten ihmiset sinua kohtelevat.

Ellen pahasti väärin muista, molemmilla sukupuolilla korkea kuolleisuus ja sinkkuus korreloivat. Yhteys on miehillä vahvempi, poikamies kuolee nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Ellen pahasti väärin muista, molemmilla sukupuolilla korkea kuolleisuus ja sinkkuus korreloivat. Yhteys on miehillä vahvempi, poikamies kuolee nuorena.

Ainakin mun omat kokemukset tukevat tätä. Kaksi tuttua miestä päättäneet päivänsä, kun tulivat jätetyksi. Pari muuta ovat vielä hengissä, mutta elämä lähti kulkemaan pahasti alamäkeä eron jälkeen