Lue keskustelun säännöt.
Onko yksinäisyys/ parisuhdettomuus vaikeampi pala miehille vai naisille
Yksin
03.07.2016 |
Itselle se on tosi vaikeaa ja olen nainen. Miten miehet mahtaa kokea asian?
Kommentit (29)
Miehen elinikää sinkkuus lyhentää runsaasti, naisen ei lainkaan. Joten keskimäärin miehelle se on pahempi juttu, tai ainakin naiset osaavat elää itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen yksinäisyyttä on ehkä vaikeampi muiden käsittää. Miehen kohdalla syy on muiden mielestä selkeämpi. Sateenkaariväkeä, pumpattava puoliso sängyn alla tai niin köyhä, lyhyt ja surkea ettei saa ketään.
Itse aloitin seurustelun ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana ja mies 24. Vuosi kohta oltu yhdessä ja tuntuu, että oli kaiken hän odotuksen arvoista.
Mä luulen että se on miehille kovempi pala, perustuen seuraaviin havaintoihin.
1. Miehet takertuu huonoihin parisuhteisiin pitempään kuin naiset. Kaikissa lähipiirin eroissa lähtijä on ollut nainen.
2. Eron jälkeen miehet pyrkii pariutumaan uudelleen nopeammin kuin naiset ja harvoin taitaa olla kyse rakkaudesta tai edes ihastumisesta. Ennemmin taustalla tuntuu olevan ajatus että kunhan vaan on joku.
3. Yksin elävillä miehillä tuntuu menevän huonommin kuin yksin elävillä naisilla. Täysi rappiolle joutuminen on yksinäisillä miehillä yleistä, kun taas yksinäiset naiset voivat olla apeita tilanteensa takia mutta handlaavat silti muut elämän osa-alueet edelleen kunnialla. Varsinkin vähän vanhempien miesten parissa tuntuu olevan paljon niitä, jotka eivät omillaan ollessaan osaa edes ruokkia itseään. Sen sijaan en tiedä yhtäkään yksinäistä naista, minkään ikäistä, joka ei osaisi huolehtia itsestään.
Molemmissa sukupuolissa on tietenkin myös meitä, jotka elämme yksin omasta valinnasta ja mielellämme, ja pärjäämme ihan mainiosti. :)
En käsitä miksei nämä kaikki ikisinkut pariudu keskenään. Tunnen hyvin yhden 26-vuotiaan sinkkumiehen, joka haluaisi kovasti parisuhteen, ja samoin tunnen useita saman ikäluokan sinkkunaisia, jotka mielellään jo vakiintuisivat. Sitten kun nämä pannaan samaan tilaan, kukaan ei uskalla tehdä mitään eikä saatavilla oleva seura tunnu kelpaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään, että miehen runkkausongelma näkyy sinkkuutena.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että se on miehille kovempi pala, perustuen seuraaviin havaintoihin.
1. Miehet takertuu huonoihin parisuhteisiin pitempään kuin naiset. Kaikissa lähipiirin eroissa lähtijä on ollut nainen.
2. Eron jälkeen miehet pyrkii pariutumaan uudelleen nopeammin kuin naiset ja harvoin taitaa olla kyse rakkaudesta tai edes ihastumisesta. Ennemmin taustalla tuntuu olevan ajatus että kunhan vaan on joku.
3. Yksin elävillä miehillä tuntuu menevän huonommin kuin yksin elävillä naisilla. Täysi rappiolle joutuminen on yksinäisillä miehillä yleistä, kun taas yksinäiset naiset voivat olla apeita tilanteensa takia mutta handlaavat silti muut elämän osa-alueet edelleen kunnialla. Varsinkin vähän vanhempien miesten parissa tuntuu olevan paljon niitä, jotka eivät omillaan ollessaan osaa edes ruokkia itseään. Sen sijaan en tiedä yhtäkään yksinäistä naista, minkään ikäistä, joka ei osaisi huolehtia itsestään.
Molemmissa sukupuolissa on tietenkin myös meitä, jotka elämme yksin omasta valinnasta ja mielellämme, ja pärjäämme ihan mainiosti. :)
En yleistä, nämä vain omia havaintoja, mutta kommentit:
1. Totta, miehet lähtevät silloin kun uusi suhde odottaa toisaalla.
2. Mun mielestä asia on päinvastainen eli naiset hakevat suhdetta eron jälkeen helpommin.
3. Totta tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin seurustelun ensimmäistä kertaa 25-vuotiaana ja mies 24. Vuosi kohta oltu yhdessä ja tuntuu, että oli kaiken hän odotuksen arvoista.
No voi vittu miten pitkään jouduit odottamaan, nyyh....
Tunnetasolla varmaan molemmille yhtä huono vaihtoehto. Kyllä mua miehenä ahdistaa ja välillä itkettää kun on yksin. Ja vaikka sanotaan, että miehet haluavat vain seksiä niin kyllä sitä muutakin läheisyyttä on ikävä, toisen kosketusta. Kuten myös sitä seksiäkin, mutta eiköhän tuo ole naisilla sama juttu.
Mitä tulee sosiaaliseen hyväksymiseen niin mulla on vain semmonen kuva, että yksinäisiä miehiä pidetään reppanoina enemmän kuin naisia. En tiedä esim. kummalle olisi helpompi löytää puoliso, joka on sosiaalisesti aktiivinen ja omaa laajan kaveripiirin. Kumpi sukupuoli sitä arvostaa enemmän.
Naiset sitten varmasti kokevat enemmän painetta juuri pariutumisesta ja lapsen saannista. Eihän mieheltä kysytä lapsen saannista, jos on sinkku. Mutta naisilta saatetaan kysyä? "No koskas sä miehen hankit ja lapsia". Lisäksi naisilla on nämä hormonaalliset vaikutukset lapsia kohtaan, halu hoitaa, muttei ole mitä hoitaa. Ei siis kaikilla, mutta joillain.