Lue keskustelun säännöt.
Tytön kaverin mielestä olen huono äiti
24.06.2016 |
Tyttöni on 7v. ja tämä kaveri samalta luokalta.
Hän on reippaan ja puheliaan, mutta myös kova keksimään juttuja ja määrää leikit . Tyttö kilpailee kovasti kaikella ja kaikessa. Milloin siitä kumman nimi on harvinaisempi ja kenellä on enemmän leluja. Jos ostan tytölleni jotain niin tällä kaverilla on tarve heti kertoa mitä kaikkea parempaa hän omistaa tai saanut muutaman päivän sisällä samanlaiset kun omalla tytöllä. Oma tyttö menee toisinaan hämilleen kun ei edes mieti moisia vaan iloisena pyytää leikkimään ja yhtäkkiä pääasiana onkin se mitä kaverilla on paremmin. Tyttöni jännitti jopa koulun lelupäivänä viedä uutta nukkeaan kun arveli kaverinsa tulevan kateelliseksi ja siten hänelle vihaiseksi.
Ja jos kaveri ei samanlaista saa niin haukkuu tyttöni tavaran/asian/ vaatteen rumaksi.
Tällöin joudun lohduttelemaan tyttöäni, koska näistä jää paha mieli.
Nämä asiat on painettu villasella, koska oma lapseni kuitenkin pitää hänestä,joten olen ajatellut, että se on pääasia.
Kerran kaveri ilmoitti muuttavansa seuraavana päivänä ja kauas, eikä tyttöni ja hän tapaisi enää ikinä.
Oma tyttö oli murheellinen ja itki. Totuus oli ettei he olleet muuttamassa minnekään, enkä ymmärrä miksi keksi sellaista.
Hänellä on tapana keksiä siipiä sivuun ja toisinaan ihan perättömiäkin juttuja, mutta olen oppinut jo suodattamaan osan.
Joskus tyttöni sanoo mitä "Pipsa" jälleen oli kertonut niin toppuuttelen, että jospa "Pipsa" puhuikin hiukan omiaan, ettei kaikkea kannata aina uskoa ihan täysin.
Olen tavannut hänen äitinsä ja hän vaikutti kivalta ja fiksulta ihmiseltä lyhyen juttelun perusteella.
En ole tästä hänelle puhunut kun olen jotenkin ajatellut, että se olisi normaalia ja menisi ohi. Kaveri kyläilee meillä usein ja tarjoan välillä jätskit tm pientä eikä minua ole häirinnyt mitenkään se, että viihtyvät meillä. Pikkusen vaan pitää pitää silmällä etteivät keksi mitään liian lennokasta tekemistä eikä kilpailuhenkisyys aiheuttaisi pahaa mieltä.
Nyt kuitenkin pahoitin itse mieleni kun oma tyttö kertoi että "Pipsan" sanoneen, että olen huono äiti.
Tiedän etten ole, mutta miltähän tuollainen mahtoi tuntua omasta lapsestani? Tyttöni sanoi perään, että varmaan sanoi siksi niin kun kaveria oli harmittanut, että meillä on kuulemma enemmän leluja kun hänellä, joten hän oli asiaa jo miettinyt.
Olen sanonut, että on paljon hienoja leluja ja jos toisella on hieno "keppihevonen" niin sitten toisella taas voi olla hieno "barbie" ja niin se vaan menee ja voi tuntua siltä, että toisella on paljon kivempia tavaroita ja siksi, että ne on erilaisia kun omat.Niillä voi leikkiä yhdessä eikä kenelläkään voi olla kaikkea.
Sain vaan käsityksen, että tämä kaveri haukkuu minua huonoksi äidiksi myös muille ja mahdollisesti äidilleen eikä hän kerro miksi vaan saattaa (hänet tuntien) kertoa jonkun valheen asian tueksi.
Olen herkkä ja siihen on syynsä. Olen ollut vakavasti sairaana jo jonkun aikaa ja todellakin lapset on minulle kaikki kaikessa. Ja se, että tyttöni tietää etten ole kunnossa ja kuinka yritän parhaani (usein sanon kuinka paljon häntä rakastan). Sairaus on rajoittanut minua niin etten ihan niin paljon jaksa puuhastella kaikkea lasteni kanssa kuten ennen. Silti puuhastelen joka päivä ja olen täysin kotona sairaslomalla ja aina saatavilla. Tämän kaverin äiti opiskelee ja on usein pois. Enkä syytä häntä mistään! Ei hänelläkään ole paljoa vaihtoehtoja kun on yh myös ja leipä on tuotava pöytään. Varmasti parhaansa tekee hänkin.
En vaan tiedä pitäisikö tyttöjen kaveruus laittaa hetkeksi lomalle ja/tai puhua asiasta hänen äidilleen? Vai miten toimisitte itse?
Kommentit (10)
Kun tyttö on teillä kylässä ja juttelee outoja, voit puuttua keskusteluun ja ohjata häntä samoin kuin tekisit, jos oma tyttösi puhuisi moisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttö on teillä kylässä ja juttelee outoja, voit puuttua keskusteluun ja ohjata häntä samoin kuin tekisit, jos oma tyttösi puhuisi moisia.
Samaa mieltä.
Kannattaa sanoa tytölle suoraan että tuollainen käytös ei ole sopivaa ja puuttua siihen. Lapset voi sanoa suutuksissaan asioita joita eivät tarkoita en usko että ajattelisi sinun olevan huono äiti.
Todellakin tuommoinen "kaveruus" lomalle!
Muistan nimittäin itse lapsuudestani todella inhottavan "ystävän". Aina oli muita komentelemassa ja kerran osoitti todella pahansuopaa väkivaltaa minua kohtaan.
Kun lähdin häntä karkuun, niin tämä tyttö seurasi perässä ja kun kerroin isälleni mitä tämä tyttö teki, niin hän väitti siinä suoraan minua valehtelijaksi.
Tuon koommin en tuota lasta enää tavannut, kun vanhempani pitivät siitä jämäkästi, mutta minua säästellen huolen.
En nyt vertaa tuota tyttöä tähän tapaukseen, mutta sanon vain että omalle tytöllesi ei tee tuommoinen seura todellakaan hyvää!
Mieti todella omaa lastasi, haluatko altistaa hänet tuommoiseen seuraan?
Kokeiles aikuinen olla välittämättä 7-v jutuista, vaikka olisit kuinka sairas. Itsellä pistäisi hermostuttamaan tuollainen käytös ja kaveri pihalle jos ei jutut muutu. Sinun tehtävä on pitää kuri ja järjestys! Lapset ei hypi nokille.
Se on seitsemän, sä... 37? 47? Nyt se pentu kuriin ja uusia kavereita jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelisin tytön kanssa ja äidin kanssa niin, että tyttö kuulee kun keskustelet asiasta eikä voi itse omillaan keksiä vaihtoehtostooreja. Lisäksi yrittäisin etsiä ja ohjata omalle tytölle tervehenkisempää seuraa ja rajoittaa tuon "ystävän" seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsi on sitä ja sanoo näin, kun toinen taas on tälläinen ja tuollainen.. Oli sanonut sinua huonoksi äidiksi -siis pysähdy nyt tohon! Stoppaa ja mieti. Se että et ole mitenkään keskustellut tuon tytön äidin kanssa AIHEESTA vaan jostain ihan tuon taivaallisesta ja sait kuvan että nainen on hyvä tyyppi NIIN mitä ihmettä??? Siis miten sä avaudut täällä, etkä sille äidille TEIDÄN lasten huonoista väleistä!?
Miten tähän liittyy se että äiti on yh? Ja "tekee" parhaansa. Sinä et minusta tee ainakaan. Nyt ota se aikuisen rooli ja menet juttelemeen AIHEESTA lapsen äidille. Siinä on kaksi lasta jotka ei osaa toimia, tuskin lapsesikaan on puhdas pulmunen. En lähtisi syyttelemään toisen lasta vaan se että te ohjaisitte molempia tyttöjä, ei ne vielä osaa! Ja sinä voit lopettaa suoraan äidin vähättelyt "tekee parhaansa". :(
Ysille, jolla taisi kolahtaa omaan nilkkaan kun meni herne noin nenuun.
Kerroin äidin olevan paljon pois kotoa eli lapsi on itsekseen ja perään syyn eli on yh ja sen etten todellakaan siitä häntä syyllistä, että joutuu olemaan pois, etten sillä maininnut (juurikin sunlaisten vastaajien varalta). Tämä liittyi nimenomaan tuohon, että on pois kotoa. Lapset leikkivät meillä ja meidän pihassa.
Niin ja olen itsekin yh eli en todellakaan vähätellyt tätä ihmistä vaan vielä kerroin, että hän on fiksun oloinen (eli voisi kuunnella minua jos menisin keskustelemaan enkä usko hänen kannustavan kilpailuun kun sellaisiakin vanhempia valitettavasti löytyy ja mietin ensin jos tämä lähtee kotoa. Enää en ajattele niin).
Myös siitä syystä, että lapset leikkivät meillä, tiedän ja olen kuunnellut mitä omani puhuu. Ja olen puuttunutkin siihen aloituksessa mainitsemalla tavalla (toisella on joku hieno asia ja toisella taas toinen eikä kaikkea voi saada-tyylillä).
Omani on hiukan liiankin kiltti ja avarakatseinen ystäväänsä kohtaan ja siihenkin on syynsä, jota en tässä rupea ruotimaan. Lähinnä minun on vain kannustettava omaani ja löytämään seuraa missä on hyvä olla ja sen teen. Jotta lapseni huomaa, että hän voi aivan hyvin saada muitakin kavereita ja sillä tavoin oppii huomaamaan eroavaisuuden mitä on hyvä kaveri (sellaisenkin kanssa voi ja saa riidellä, mutta pääasiassa on hyvä olla).
Eli käsitit tekstini aivan pieleen, joten voit rauhoittua. :)
Minun vaihtoehtoni oli, että laitan tytöt lomalle toisistaan JA/TAI keskustelen äidin kanssa asiasta. Halusin täällä kysyä mielipidettä ensin. :)
Paljoa en asiaan voi jos kilpailuhenkisyys lähtee lapsen kotoa ja kasvatuksesta. Pohdin myös onko tämä sellainen asia mistä voi ns.kannella eli hyödyttääkö keskustelu vai vaan etäisyys.
Mieluummin kannustan olemaan jonkun toisen kanssa jolloin etäisyys tulisi hiljalleen ja ajan kanssa eikä aiheuttaisi koulussa käymiseen hirveästi.
Että kiitokset sinulle nyt kuitenkin kommentistasi. Ja kiitän muita vastaajia. Sain vahvistusta omalle ajatukselle. Ei vaan ole helppoa viedä ainoaa kaveria lapselta (uusi koti) ja sillä seurannut tilannetta näinkin pitkään. Toisaalta omani ei toisten seuraan sitten ainakaan mene jos en tätä kaveruutta jotenkin rajoita.
Mukavaa Juhannusta kaikille! :)
Itse en olisi antanut lapseni olla kavereita tuommoisen lapsen kanssa. Muutaman virheen ja lipsahduksen ymmärtää mutta jos se ystävyys on aineista kilpailua ja toisen sepittelyä niin ei kiitos