Muita joiden mielestä on kivaa olla ruma?
Kaiken maailman ällöt tyypit ei juokse perässä, eikä ulkomaalaisetkaan huutele. Yölläkin voi käydä lenkillä yksin. Ei tarvi meikata eikä käyttää siihen aikaa. Ei tarvi kävellä hiertävillä korkkareilla. Ei tarvi kriiseillä sitä miten ulkonäkö katoaa iän myötä, kun sitä ei ole koskaan ollutkaan. Ei tarvi panikoida kun paino on normaalipainon ylärajalla, eikä vetää ihmedieettejä. Voi keskittyä siis aivan täysin muihin asioihin.
Kommentit (26)
Minua rumuus haittaa joillain osa-alueilla. En ole ollut koskaan parisuhteessa. Lisäksi olen joutunut katkomaan välit useampaan naispuoliseen ystävääni, koska he pilkkasivat ulkonäköäni kahden kesken ja myös muiden, esimerkiksi tuttavamiesten kuullen. Ruma olen, mutta se ei anna muille oikeutta kohdella minua nöyryyttävästi ja ala-arvoisesti. Joudun työelämässä todistamaan jatkuvasti uusissa tilanteissa muille etten ole vähä-älyinen. Ennakkoluulot ovat tiukassa, joten ruman naisen ajatellaan olevan myös tyhmä ja osaamaton :/
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä.
Eikä ole vaan hyvin tietoinen omasta olemuksestaan ja hyväksyy sen.
Terveisin toinen ruma
Kyllä. Juuri näin.
Sitä elää koko elämänsä yhtä vapautuneesti kuin vanha leppoisa mummo: voi pukeutua miten haluaa, voi tehdä mitä haluaa välittämättä miltä näyttää.
Saa enemmän aikaa elämässä, kun ei puunaa, ei shoppaile muotivaatteita, ei tuhlaa meikkeihin ja kasvorasvoihin, ei seuraa muoti- ja kauneusbloggareita.
Ja vanheneminen, raskausarvet, kaikki ovat vain luonnollinen osa elämää.
Elämä on ihanaa!
Näin keski-ikää lähestyvänä naisensa olen huomannut, miten rauhoittavaa on, kun ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään. Saa olla oma itsensä eikä tarvitse miellyttää ketään. Itseluottamus on kasvanut, voi mennä kauppaan ilman meikkiä yms. On ihanaa olla huomaamaton. Turha vouhotus on jäänyt pois.
On hyvä että hyväksyy itsensä. Pointsit siitä! Itse olen kehittänyt perusrutiinit "kaunistautumiseen". Luottovaatteet, värit, meikit, kengät. Eli ensin värikonsultille, sitten Clarksin korkokengät, väri hiuksiin, Andiatan ja Rilsin vaatteet, Longchampin laukut. Sillä paketilla mennään eteenpäin, aikaa jää rutosti kaikkeen muuhun.
Mihin asioihin sitten yleensä keskityt?
Vierailija kirjoitti:
Minua rumuus haittaa joillain osa-alueilla. En ole ollut koskaan parisuhteessa. Lisäksi olen joutunut katkomaan välit useampaan naispuoliseen ystävääni, koska he pilkkasivat ulkonäköäni kahden kesken ja myös muiden, esimerkiksi tuttavamiesten kuullen. Ruma olen, mutta se ei anna muille oikeutta kohdella minua nöyryyttävästi ja ala-arvoisesti. Joudun työelämässä todistamaan jatkuvasti uusissa tilanteissa muille etten ole vähä-älyinen. Ennakkoluulot ovat tiukassa, joten ruman naisen ajatellaan olevan myös tyhmä ja osaamaton :/
Minä taas tulen yleensä muiden naisten kanssa hyvin toimeen ja olen ajatellut senkin olevan rumuuteni ansiota. Kukaan ei ole koskaan kateellinen ulkonäöstäni. Tosin ei ystäväpiiriini tietystikään kuulu niitä joille ulkonäkö on elämän tärkein asia ja kaikki pyörii sen ympärillä, vaan syvällisempää porukkaa. Kuitenkin silti siihen kuuluu monia kauniitakin naisia ja ikinä eivät ole ulkonäköäni haukkuneet. -ap
Vierailija kirjoitti:
Mihin asioihin sitten yleensä keskityt?
Työhöni joka on intohimoni sekä moniin mielenkiintoisiin harrastuksiin ja toki ystäviin -ap
Jos tätä miettii numeroiden valossa, ap:lla on erittäin vahva pointti. Nainen joka käyttää vuorokaudessa vaikka vaan tunnin meikkaamiseen, tukan laittoon ja meikin pois pesemiseen, käyttää 80 vuoden aikana 29200 tuntia itsensä puunaamiseen. Miettikää miten paljon tuona aikana voisi opiskella, tehdä töitä, rakastaa, kitkeä kasvimaata.
Vierailija kirjoitti:
Jos tätä miettii numeroiden valossa, ap:lla on erittäin vahva pointti. Nainen joka käyttää vuorokaudessa vaikka vaan tunnin meikkaamiseen, tukan laittoon ja meikin pois pesemiseen, käyttää 80 vuoden aikana 29200 tuntia itsensä puunaamiseen. Miettikää miten paljon tuona aikana voisi opiskella, tehdä töitä, rakastaa, kitkeä kasvimaata.
Mitä tarkoitat rakastamisella? Rumalla naisella jää senkin takia jo paljon aikaa muuhun, koska ei ole mahdollisuutta saada parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikää lähestyvänä naisensa olen huomannut, miten rauhoittavaa on, kun ei tarvitse ottaa paineita ulkonäöstään. Saa olla oma itsensä eikä tarvitse miellyttää ketään. Itseluottamus on kasvanut, voi mennä kauppaan ilman meikkiä yms. On ihanaa olla huomaamaton. Turha vouhotus on jäänyt pois.
Joo rumuus tuo kyllä tietynlaisen vapauden. Muistan esim. nuoruudessa kun asuin kämppiksen kanssa, niin kämppis ei voinut mennä vapaapäivänä edes lähikauppaan ennen kuin meikkasi sitä ennen tunnin. Itse taas vain aina menin sen kummempia miettimättä ja laittautumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua rumuus haittaa joillain osa-alueilla. En ole ollut koskaan parisuhteessa. Lisäksi olen joutunut katkomaan välit useampaan naispuoliseen ystävääni, koska he pilkkasivat ulkonäköäni kahden kesken ja myös muiden, esimerkiksi tuttavamiesten kuullen. Ruma olen, mutta se ei anna muille oikeutta kohdella minua nöyryyttävästi ja ala-arvoisesti. Joudun työelämässä todistamaan jatkuvasti uusissa tilanteissa muille etten ole vähä-älyinen. Ennakkoluulot ovat tiukassa, joten ruman naisen ajatellaan olevan myös tyhmä ja osaamaton :/
Minä taas tulen yleensä muiden naisten kanssa hyvin toimeen ja olen ajatellut senkin olevan rumuuteni ansiota. Kukaan ei ole koskaan kateellinen ulkonäöstäni. Tosin ei ystäväpiiriini tietystikään kuulu niitä joille ulkonäkö on elämän tärkein asia ja kaikki pyörii sen ympärillä, vaan syvällisempää porukkaa. Kuitenkin silti siihen kuuluu monia kauniitakin naisia ja ikinä eivät ole ulkonäköäni haukkuneet. -ap
Mukavia ja fiksuja naisia entiset kaverini olivat, mutta rumuuteni oli silti häiritsevä asia heille.
Ihan mieluiten olisin tavallisen näköinen. Hyvännäköisenä känniset naiset huutelisi ja kateelliset huutelisi myös ja tulisi haastamaan riitaa. Rumana jonnet ja jonnat huutelee, ja osa ihmisistä nauraa päin naamaa kun vastaan tulevat. Hyvännäköistä ja rumaa myöskään ei oteta ihan niin vakavasti vaikka olisi miten hyviä ajatuksia, koska "eihän tuon näköinen ihminen voi ymmärtää mistään mitään kun näyttää noin tyhmältä tai näyttää siltä, että vain peili kiinnostaa". Se hyvä puoli rumana olemisessa on, että voi pukeutua ja näyttää siltä kuin huvittaa, koska se paskan määrä on suunnilleen sama aina.
Terveisin Naispelko23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tätä miettii numeroiden valossa, ap:lla on erittäin vahva pointti. Nainen joka käyttää vuorokaudessa vaikka vaan tunnin meikkaamiseen, tukan laittoon ja meikin pois pesemiseen, käyttää 80 vuoden aikana 29200 tuntia itsensä puunaamiseen. Miettikää miten paljon tuona aikana voisi opiskella, tehdä töitä, rakastaa, kitkeä kasvimaata.
Mitä tarkoitat rakastamisella? Rumalla naisella jää senkin takia jo paljon aikaa muuhun, koska ei ole mahdollisuutta saada parisuhdetta.
No? Ruma nainen ei kelpaa miehelle. On naurettavaa, että aiempaa kommenttiani alapeukutetaan kun tälläkin palstalla osa ikisinkuista naisista on avautunut kokemuksistaan miten kukaan mies ei voi rakastua heihin. Ja niinhän se menee, ei rumaan voi ihastua tai rakastua.
Miten niin muka rumalla naisella ei ole mahdollisuutta saada parisuhdetta? Minäkin olen ruma, mutta suhteita on riittänyt ihan avioliittoonkin asti. Pukeudun halpahallin alelaarin vaatteisiin, hiukset pesen markettishampoolla ja harjaan jos huvittaa, käyn leikkauttamassa hiukset ehkä kerran kahdessa vuodessa, en meikkaa enkä muutenkaan puunaa itseäni, kulmakarvat rehottaa, samoin muutkin kehon karvat. Suurimman osan ajasta haisen todella pahalle, sillä hoidan ammatikseni eläimiä.
En ole ruma, päinvastoin. Mutta iän karttuessa itseluottamusta on tullut lisää, eikä tarvitse olla aina niin "laitettu". Uskaltaa lähteä ihmisten ilmoille luomunakin, eikä aina tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat itsestäni. Ikä on tuonut helpotusta ulkonäköpaineisiin ja se on ihana tunne. Ei tarvitse enää "miellyttää" ketään.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin muka rumalla naisella ei ole mahdollisuutta saada parisuhdetta? Minäkin olen ruma, mutta suhteita on riittänyt ihan avioliittoonkin asti. Pukeudun halpahallin alelaarin vaatteisiin, hiukset pesen markettishampoolla ja harjaan jos huvittaa, käyn leikkauttamassa hiukset ehkä kerran kahdessa vuodessa, en meikkaa enkä muutenkaan puunaa itseäni, kulmakarvat rehottaa, samoin muutkin kehon karvat. Suurimman osan ajasta haisen todella pahalle, sillä hoidan ammatikseni eläimiä.
Se ettei panosta ulkonäköön ei tee naista rumaksi.
Itse rumana naisena en voi käsittää miten voisin saada suhteen tai edes miehen harrastamaan kanssani seksiä kun palaute miehiltä on ollut tasoa 'hyi saatana'.
Minä pidän erikoisista piirteistäni. En sanoisi kenenkään olevan "ruma," ei tämä amerikkalaissuomalainen kauneuskäsite ole totuus kauneudesta.
Onnea! Kuulostaa hyvältä!