Rakkautesi, jota et koskaan saa

Charlie Watts ♡

Menneisyydessä mies, jonka kanssa kemiat todella kohtasivat, samoin moni muukin elämän alue. Mutta kohtalo oli todella julma ja vei meidät erilleen. En ole kohdannut enää yhtä voimakasta herkkää tunnetta. Ehkä vain aika oli suopea noille tunteille tai sitten me olimme pari made in heaven, ken tietää. 

Mulla on ollut useampikin tällainen, ja aina vuosia myöhemmin olen kiittänyt Luojaa, etten päätynyt yksiin näiden tyyppien kanssa!

Trust me, jos se ei tapahtunut, ei ollut tarkoituskaan.

Nainen, jota en voi saada, koska itsekin olen nainen ja hän tuntee vetoa vain miehiin. 

Asia on keskusteltu ja olemme ystäviä kyllä. 

En vain täysin pääse asiasta yli, mutta pidän sen sisälläni. Tämä on käsittämätön yksittäistapaus elämässäni, yleensä olen rakastunut miehiin. On avioliittokin takana ja neljä lasta. 

Ei ole ketään määrättyä, mutta en saa ketään.

Juha :*

Ihmisiä ei saada eikä oteta. heidät suodaan toisilleen. Lähtökohtaisesti ei voi ajatella että joku saadaan. Itse näen niin että olen haluttava, ja että voin antaa jotain toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ketään määrättyä, mutta en saa ketään.

Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen? Ikäsi?

Harry Styles 😭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ketään määrättyä, mutta en saa ketään.

Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen? Ikäsi?

Ei oo tarpeeks naisia. Pakko olla joidenkin ilman.

Yritän unohtaa miehen, jonka kanssa oli alusta alkaen henkinen kiintymys ja tuttuus, oli tunne, että oleminen yhdistyi. Mies ei kyennyt sitoutumaan,katosimme toisiltamme. Vähitellen mies ei enää satuttanut henkistä elämääni.Sitten kuukausien päästä hän taas etsi minut ja kaikki hajosi, vaikka piti korjaantua. Tänäänkin näimme sattumalta, liukeninen. En pysty, koska en tule olemaan osa hänen sieluaan.

Rakastuin mieheen, joka on yhtä toivoton tapaus kuin olen itsekin. Emme siis tule saamaan toisiamme, koska emme halua. Molemmat ovat sitoutumiskammoisia, sosiaalisia erakkoja. Luurankoja löytyy kummankin kaapista niin että kolina käy. Hänkin ilmeisesti rakastui minuun jollakin tavalla, ja päätti sitten muuttaa maasta. Minäkin olen vielä naimisissa. En voi koskaan unohtaa tätä ihmistä. Tuntikin hänen seurassaan oli ylellisen ihanaa aikaa. Onneksi voimme ja haluamme olla yhteydessä edelleen.

Kolme tällaista oikeaa olen tavannut mutta yhdenkään heidän kanssa en ole saanut olla. Mutta koska kaukaisesti tunnen heidät, tiedän että olisimme todennäköisesti sopineet yhteen, eli kyse ei ole vain haavekuvaan ihastumisesta.

Parisuhteessa olen toki mutta suhde ja seksielämä tuntuvat merkityksettömältä. Tietyt puolison huonot puolet, joissa nämä oikeat olisivat hyviä, ärsyttävät aivan erityisen paljon. Esimerkkinä vaikka toistuvaan tunarointiin johtava hällä väliä - asenne. Ihastukseni ovat pilkuntarkkoja ja perusteellisen suunnitelmallisia. :)

Olen ihastunut itseäni noin 20 vuotta vanhempaan mieheen, jonka kanssa tunnen sielujen sympatiaa. Elämäntilanteemme ovat kuitenkin niin erilaiset, että tuskin tulen häntä koskaan saamaan. :(

Mulla on yksi ihana mies, joka on lähes täydellinen. Lahjas, älykäs, hauska, karismaattinen. Meillä on valtavasti samoja mielenkiinnonkohteita ja samat arvot. Kaikki natsaa niin hyvin ja hänen seurassa on helppo olla. Ikävä kyllä kohtasin tämän miehen n. vuoden liian myöhään, koska hänellä on nyt nainen ja ovat jo perustamassa perhettä. Olen iloinen hänen puolestaan. Täytyy vain päästä yli.

Nainen joka on ollut varattuna tai sitten minä olen ollut varattu. Nyt sitten taisin onnistua pelästyttämään liialla innokkuudellani kun katsoin tilanteen olevan otollinen erottuani. Joten se siitä.

No jäin yllättäen yksinhuoltajaksi viime syksynä. En mitenkään ole etsinyt miestä ja rakkautta sen jälkeen, mutta yhtäkkiä huomasin että työkaveri on ensinnäkin sinkku, samanlainen arvoiltaan ja komea kuin mikä. Ja lopulta tunteet on voimistuneet niin että en pysty elämään ilman häntä. 

Mutta mulla on 5 lasta!!! Vaikka mies (jolla on jo aikuisia lapsia) on osoittanut kiinnostusta (tai mistä sen tietää, ehkä kuvittelen vain...) niin pelkään tekeväni itteni naurunalaiseksi. :( Mies on todella ujo, aluksi änkytti kun mun kanssa puhu ja vieläkin ollaan molemmat jännittyneitä kun ollaan lähellä. Miten tästä voi ikinä tulla mitään? 

Mies ei halua olla edes tekemisissä kanssani, joten en voi ikinä "saada" häntä.

Sen pituinen se, turha sitä sen enempää on pohtia.

Se ei tajua mitä menetti, tajuaa ehkä joskus myöhemmin (jos on kuten aiemmat mieheni, eli ensin olen ollut messissä ja valmis "kaikkeen" -> mies liitää "yöhön" eikä halua -> mä pääsen yli, mutta mies alkaakin ~vuoden päästä yrittään uudelleen ja koska en enää lämpeä, jää vuosiksi roikkumaan).

Ensimmäisen kanssa ollaan yleensä oltu joko molemmat varattuja tai vähintäänkin itse olen ollut. Tunnettu jo lähemmäs 10 vuotta, mies aina aika ajoin haikailee perääni. Nyt hänen puolelta hiljaisempaa, itse ikävöin toisinaan vaikka olenkin hyvässä parisuhteessa.

Mahdollisuuksia meillä on ollut ja teininä kaikenlaista säädettiin, viimeksi nukuttiin yhdessä pari vuotta sitten. Yleensä jutellaan facebookissa tai käydään kaljalla.

Toinen saavuttamaton rakkaus asuu eri maassa, hänen kanssaan olen kokenut aivan äärimmäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vuosia sitten rakastuin häneen ensi kerran ja siitä lähtien on kummitellut mielessäni aika ajoin. Tiedän, ettei meistä koskaan tulisi mitään, sillä hän on täysin kykenemätön parisuhteeseen sekä koukussa suonensisäisiin huumeisiin. Todennäköisesti tulee kuolemaan parin vuoden sisään.

Voivoi.