Ystävälläni on patologinen vauvakuume ja hän odottaa, milloin saan lapsen
Kaverille ei mene kaaliin, että minulla on terveysongelmia, jotka vaikuttaa lapsen saamiseen, enkä toisaalta koe olevani valmis äidiksi. Jos olisinkin, niin äitiydeni tuskin tulisi olemaan samanlaista kuin hänen pullan tuoksuinen muumimamma kotiäitiytensä. Olen melko opiskelu- ja urakeskeinen, mutta kaveri vain tolkuttaa, miten äitiys tulee muuttamaan minut täydellisesti... Oma äitini lähti heti töihin, eivätkä sukuni naiset suhtaudu mitenkään erityisen suopeasti vauvoihin.
Kavereita ollaan oltu n. 20 vuotta mutta hermot on ollu kohta 10 vuotta koetuksella tuota p*skanjauhantaa...
Ollaan jo sovittu miehen kanssa, että hän todennäköisesti jää koti-isäksi, kun olen pitänyt pakolliset pakolliset äitiysvapaani, mikäli joskus raskaaksi satun tulemaan. Kaverini rankuttaa, että en malttaisi lähteä töihin, kun minulla on vauva. Hän ei ainakaan todellakaan malta, eikä usko, että joku muu voisi ajatella eri tavalla kuin hän.
Aion suuntautua 10 vuoden sisällä uran luomisen ohessa myös jatko-opintoihin ja koen lapsen lähinnä esteenä.
Jokainen on yksilö. Minä uraihmisenä ennen lapsen syntymää ajattelin olla kotona vain 6 kk vauvan syntymän jälkeen, mutta olinkin sitten 3.5 vuotta. Mutta törkeältä tuntuu ystäväsi käytös.