Ihme naikkosia leikkipuistossa!
Olen parin viime viikon aika tiiviisti käynyt tuolla eräässä leikkipuistossa lapseni kanssa. Miehenikin kävi siellä paljon kotona ollessaan, ja hän valitti aina, ettei pääse " äitipiireihin" . Ajattelin sen silloin johtuvan lähinnä sukupuolesta, mutta nyt ymmärrän kyllä, mitä hän kommenteillaan tarkoitti.
Puistossa pyörii erittäin sisäänlämpiävän oloinen mammojen porukka. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmisillä on kavereita enkä minä tunne kaikkia. Mutta se alkaa jo risoa, että " piirin" ulkopuolisia kyylätään ja juttelu lopetetaan välittömästi, jos ulkopuolinen osuu muutaman metrin säteelle.
Tänäänkin kolme naikkosta istui juttelemassa rivissä penkillä, kun tulin puistoon. Tervehdin heitä, mutta KUKAAN ei tervehtinyt takaisin! Mulkoilivat vain kulmiensa alta. Tämän jälkeen huomasin, että jok' ikinen heistä seurasi tiiviisti katseellaan tyttöäni. Jossain vaiheessa tyttö meni iloisesti viemään ämpäriä eräälle naisista. Nainen vain otti ämpärin, laittoi sen viereensä penkille ja jatkoi mulkoiluaan. Eikös nyt yleensä tuollaisessa tilanteessa sentään kiitetä vierastakin lasta ja hymyillä hänelle...?
Naisten omat lapset (yhtä lukuunottamatta alle 3 v) saivat leikkiä puistossa miten sattuu - heitellä hiekkaa, etuilla ja töniä toisia liukumäessä jne. Puiston vieressä on sellainen sorsalampi, ja tänään ne mukulat hätyyttelivät ja potkivat sorsia keskenään mammojen löhötessä monen kymmenen metrin päässä penkillä. Kun menin tyttöni kanssa myös sorsia katsomaan, alkoi isoin lapsista lällätellä tytölleni, että sääpäs et saakaan ruokkia sorsia kun oot tommonen vauva jne. Hermostuin lopulta lällättelyyn ja toruin poikaa. Siitäkös penkillä istuneet kolme mammaa saivat aiheen erityisen totiseen mulkoiluun ja kulmien kohotteluun (toisilleen, luulivat ilmeisesti, etten huomannut....)
Siis ihme porukkaa! Aargh... pikkuisenko meni hermo. Ja tämänpäiväinen oli vain yksi esimerkki heidän tyylistään! Sitä helevetin mulkoilua saa katsella siellä joka päivä. Mutta on puistossa onneksi pari ihan mukavaakin äitiä, joiden kanssa on kiva vaihtaa arkisia kuulumisia.
Kommentit (5)
Minua ei voisi vähempää haitata. Oikein provosoin välillä, ja nautin siitä, kun aistin miten selkäni takana heidän silmänsä pullistuvat päästä ja katkeruus oikein kihisee! : )
Tiedän ettei minussa ole mitään vikaa, vaan ongelma on heidän. En pukeudu tissitoppiin ja minihameesseen, vaan ihan naisellisen kauniisiin kesävaatteisiin. Lapseni käyttäytyvät normaalisti, itse en öykkäröi enkä muutenkaan edes puistossa sattuneesta syystä juurikaan juttele kuin lapsille. Tervehdin aina, ja vastaukseksi saan mulkaisun. Mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Jäädä kotiin nyyhkimään?
Tietenkin menen puistoon vastaisuudessakin. Mutta tulen myös huonolle tuulelle siitä, kun ihmisillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja.
Joidenkin kanssa jutellaan muutama sana, toisten kanssa taas ei. Jos olisi tuollaisia klikkejä, niin jättäisin täysin huomiotta. Aikaisemmin, opiskellessa ja työelämässäkin olen toiminut niin, että olen ollut kaikenlaisiin juoruileviin sisäpiireihin väleissä vain sen verran kuin on ollut tarpeen asioiden hoitamiseksi ja muuten olen jättänyt omaan arvoonsa. Tuollainen lapsellinen " me ollaan kavereita ja sä et kuulu meidän porukkaan" -tyylinen toiminta ei vain ansaitse mitään reagointia. Ja jos joku käyttäytyy huonosti omaa lasta kohtaan, lapselle voi selittää, että se nainen, mies tai lapsi ei osannut käyttäytyä nätisti, mutta käyttäydy sinä silti, kun sinä kerran osaat.
Säälittävää elämää. Mutta ehkä heitä vaan kade painaa. Oma elämä niin tylsää että kiksit saa tuolla äitirinki-meiningillä.
Jos jossain en pääse piiriin niin so what, olen puistossa lapseni kanssa kun taas sinä taas hait hyväksyntää kuten aina, eikö niin?
olet NIIN säälittävä, mene terapiaan.