Yliopisto ja kurssiarvosanat
Aina tentin, esseen tai muun kurssityön jälkeen huokaisen - huh, menispä kurssi edes läpi. Jos onni oikein lykästää, saatan saada jopa kakkosen.
Kun kurssiarvosana ilmestyy rekisteriin, olen aina yhtä ällikällä lyöty. Arvosana on lähes poikkeuksetta 5 tai 4.
Mitä kummaa? Enkö ymmärrä omaa tasoani, enkö ymmärrä opiskelijoiden yleistä tasoa, vai annetaanko kurssiarvosanoiksi 5 ja 4 kaikille opiskelijoille?
Kommentit (22)
No jos oot humanisti, ni en ihmettele. Matemaattisilla aloilla ei sit voikaan improvisoida, heh.
Sama mulla - paitsi että opintorekisterissä sitten rivi nollia ja ykkösiä. Joskus kakkosia. Teknillinen.
Johtuu alastasi. Esseissä ja aineistotehtävissä on huomattavasti helpompaa vakuttaa osaavansa, vaikkei olisi lukenut kunnolla, kun taas kemiassa, matikassa tai fysiikassa on eksaktit tavat toimia.
Mulla ihan sama juttu kuin AP:lla. Tosin johtuu minun tapauksessani siitä, että olen todella pessimistinen ihminen ja arvioin kaiken itsessäni aina alakanttiin, etten varmasti koskaan pety.
Niin, onko kyse pessimismistä ja itseni aliarvioimisesta, mitä minulla on tapana tehdä? Vai annetaanko yliopistossa kiitettäviä ja erinomaisia arvosanoja köyhällä kädellä?
Joillain kursseilla kerrotaan kyllä etukäteen kurssitöiden arviointiperusteet. Siltikin olen usein ihmeissäni, kuinka saan arvosanaksi 4 tai 5 vaikka mielestäni työ olisi 3 arvoinen. En tiedä... Enkä ole koskaan nähnyt kurssikavereideni töitä tai juuri kuullut heidän arvosanojaan, joten hankala suhteuttaa tai verrata muidenkaan opiskelijoiden tasoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko kyse pessimismistä ja itseni aliarvioimisesta, mitä minulla on tapana tehdä? Vai annetaanko yliopistossa kiitettäviä ja erinomaisia arvosanoja köyhällä kädellä?
Joillain kursseilla kerrotaan kyllä etukäteen kurssitöiden arviointiperusteet. Siltikin olen usein ihmeissäni, kuinka saan arvosanaksi 4 tai 5 vaikka mielestäni työ olisi 3 arvoinen. En tiedä... Enkä ole koskaan nähnyt kurssikavereideni töitä tai juuri kuullut heidän arvosanojaan, joten hankala suhteuttaa tai verrata muidenkaan opiskelijoiden tasoon.
Ap
Hehheh, tietysti piti sanoa, että löyhällä kädellä :'D
Vierailija kirjoitti:
Opiskeletko humanistihömppää?
YTK
Oli sama opiskellessani. Olen neuroottinen, perfektionisti ja pessimismiin taipuvainen. Vielä viimeisenä murehdin gradua yöt putkeen kun pelkäsin, että mitä jos esitarkastuksesta huolimatta työ tullaan hylkäämään. Arvio: hyvä (johon olin silloin tyytyväinen kun pelkäsin paljon huonompaa tulosta).
Kyllä opettajissakin on eroa, eli toiset arvioivat tiukemmin, kuin toiset vaikka näennäisesti arviointiperusteet olisivat samat.
Itsekin olen kyllä törmännyt samaan ilmiöön eli tuntuu, että monesti hyvän arvosanan saa omasta mielestään varsin keskinkertaisella suorituksella. Toisaalta, joskun olen erehtynyt lukemaan kavereiden esseitä tai koevastauksia ja tämä avannut silmiä aika lailla. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki osaisivat referoida lukemaansa tai yhdistellä eri lähteistä tulevaa tietoa tai arvioida lähdeiden luotettavuutta eli jonkun essee saattaa olla käytännössä peräkkäin kerättyjä lainauksia eri lähteistä (joista osan luotettavuus tasoa av-palsta) ja sitten loppuu pari itse kyhättyä riviä "pohdintaa" ja usein tälläkin suorituksella saa sen armon 1 eli kurssin läpi.
Meillä TKK:ssa aikoinaan ei todellakaan saanut edes kolmasta (siellä oli asteikko 1-5), jos ei osannut todella hyvin. Neloseen sai jo sitten lukea kuin hullu.
Matikassa tai fysiikassa jo arvosana 1 vaati osaamista.
Teknillisen fysiikan ilmoitustaululta kävin joskus huvikseni katsomassa tenttituloksia, joista melkein kaikki osallistujat oli hylätty. Varsinkin jos oli kyseessä jokin hiukkasfysiikka. Esim. 20 osallistujaa, 16 hylätty, yksi osallistuja saanut arvosanan 5, kaksi saanut arvosanan 1 ja yksi saanut arvosanan 3, jotain tällaista.... Muttä tämä tietysti ääriesimerkki.
Opiskeluaikana arvosanat tuntuvat paljon tärkeämmiltä helposti kuin mitä sitten oikeastaan ovatkaan. Toki jos haluaa työskennellä tutkijana jatkossa, niin arvosanoihin kannattaa panostaa. Muussa työelämässä monet työnantajat eivät ole kovin kiinnostuneit arvosanoista ylipäätänsä. Sen sijaan valmistumisen nopeuteen monet työnantajat kiinnittävät huomiota ja jotkut työnantajat saattavat kysellä lopputyöstä vähän tarkemmin ja sen arvosanalla myöskin voi olla merkitystä. Mutta parempi valmistua nopeasti vähän heikommilla arvosanoilla kuin hitaasti hyvillä arvosanoilla, näin yleistäisin asian kuitenkin.
Sama juttu täällä ap. Yliopistossa yhteiskunnallisissa aineissa on helppo saada hyviä numeroita, mutta nuo tekniset alat ovat kokonaan toinen juttu.
Suoritin sosiaalityön perus- ja aineopinnot. Joka kerran pelkäsin, että pääsenkö tentistä edes läpi.
Lopputulos: sain yhdestä kurssista arvosanan 4 ja kaikista muista kursseista arvosanan 5.
Meillä ainakin isommilla kursseilla joko nettiin tai ilmoitustaululle tulee lista, johon on merkitty kaikkien läpi päässeiden kurssiarvosanat opiskelijanumeron mukaan. Eivätkä ne arvosanat aina mitenkään tasaisesti tai Gaussin käyrän mukaan jakaudu, vaan kyllä niitä nelosia ja vitosia näytetään yleensä saavan enemmän kuin ykkösiä tai kakkosia.
Maatemaattisilla aloilla muuten läpipääsyraja on usein aika korkealla, mutta sitten taas läpi päässeistä aika suuri osa saa hyviä numeroita. Näin varsinkin peruskursseilla.
Se on kyllä aika oleellista että teknillisillä aloilla on rima korkealla. Onhan ne sillat osattava suunnitella niin etteivät sorru. Joten vaikka hakkasin päätäni seinään koulussa, jälkikäteen katsottuna olen tyytyväinen siihen, ettei teknillistä yliopistoa päässyt läpi "lukematta".
Humanisteilla on taipumus aliarvioida omaa osaamistaan, kun taas esimerkiksi kauppatieteilijät yliarvioivat oman osaamisensa.
Vaihtelee aika paljon varmaan koulutusalalla, ite lääkiksessä saan kolmosia, mikä vähän harmittaa koska ennen yliopistoa sain aina 9-10. Kävin sitt huvikseen (että saan kesätukea) tekemässä filosofian tentin ja siitä tuli 5. Oon tehnyt muidenkin alojen tenttejä ja oon tehny sellaisen huomion että muiden alojen tentit on paremmin suunniteltu ja asiat liittyy enemmän kurssimateriaalin. Myös tehtävätyypit ei oo lääkiksessä ainakaan mulle otollisia. Lääkiksen tentit on "vain" oikein-väärin väittämiä ja osa kysymyksistä on naurettavan kompamaisia ja kirjoitettu tyylin "eikö ole niin että ei voi olla ei silloin kun ei ole kyllä" ja muilla aloilla on enemmän esseetyyppisiä tehtäviä, jossa voi perustella oman kantansa ja kertoa kaiken mahdollisen mitä aiheesta tietää.
Ja jos vastaan paremmin ap:n kysymykseen, niin tän vuoden vaikein tentti meni mielestäni ihan surkeesti, pelkäsin etten saa edes ykköstä. No mut sittenhän sieltä kummiskin tuli se tuttu 3.
Meillä humanisteilla ainakin ihan yleistä.