Lue keskustelun säännöt.
Aikuisuus on vapautta tehdä, niin kuin itse haluaa
15.06.2016 |
Nuorempana luulin, että aikuisuudessa on kyse vastuista ja velvollisuuksista. Tämä oli omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Joskus kolmenkympin kynnyksellä onneksi ymmärsin, että asia on päinvastoin: lapsi ja nuori ei ole itsenäinen ja omaehtoinen yksilö, mutta aikuisella on vapaus tehdä, niin kuin parhaaksi näkee. Vastuita ja velvollisuuksia ei tarvitse ottaa sen enempää kuin haluaa.
Pyyntöni palstan vanhemmille: älkää maalatko lapsillenne aikuisuudesta kuvaa, jossa ptää vain tehdä asioita, koska on pakko. Kertokaa lapsillenne, että aikuisena heillä on paljon enemmän vapautta kuin nuorena.
Kommentit (12)
Ongelma on siinä, että jos hyväksyy tämän vapauden, sitä helposti kauhistuu omista valinnoistaan. On helpompaa ajatella, että kyykkii huonossa työssä, koska on pakko, tai hankki lapsia, koska niin nyt vain kuuluu tehdä, jos haluaa onnellisesti elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas luulin, että aikuisena saa nimenomaan tehdä ihan niin kuin itse tahtoo, kunhan ei vahingoita muita. Ja juuri niin se oli, heti kun muutin pois kotoa, sain itse sanella, mitä teen tai en tee.
Omat lapset on saaneet olla vapaasti jo nuorena, ei ole ollut tiskivuoroja tai orjuuttavia tapoja, joiden taustalla on "mutta kun minä sanon".
Olen vähän eri mieltä tuosta "Vastuita ja velvollisuuksia ei tarvitse ottaa sen enempää kuin haluaa." Kyllä aikuisen ihmisen odotetaan kantavan aika paljon vastuuta, halusi tai ei. Totta kai on vapauttakin, mutta sen kääntöpuolena on vastuu. Itse en varmaan koskaan enää tunne itseäni yhtä vapaaksi kuin opiskeluaikoina 20-30-vuotiaana. Rahaa ei juuri ollut, mutta vähemmälläkin pärjäsi eikä ollut opintojen aikana sidottuna aikaan ja paikkaan kuten on nyt kun on työ yms. Mielestäni vapautta on nimenomaan ne nuoruusvuodet, ei "aikuisuus".
Vierailija kirjoitti:
Minä taas luulin, että aikuisena saa nimenomaan tehdä ihan niin kuin itse tahtoo, kunhan ei vahingoita muita. Ja juuri niin se oli, heti kun muutin pois kotoa, sain itse sanella, mitä teen tai en tee.
Omat lapset on saaneet olla vapaasti jo nuorena, ei ole ollut tiskivuoroja tai orjuuttavia tapoja, joiden taustalla on "mutta kun minä sanon".
Sinulla on ollut hyvät eväät sitten. Hieno homma, että laitat samaa asennetta eteenpäin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän eri mieltä tuosta "Vastuita ja velvollisuuksia ei tarvitse ottaa sen enempää kuin haluaa." Kyllä aikuisen ihmisen odotetaan kantavan aika paljon vastuuta, halusi tai ei. Totta kai on vapauttakin, mutta sen kääntöpuolena on vastuu. Itse en varmaan koskaan enää tunne itseäni yhtä vapaaksi kuin opiskeluaikoina 20-30-vuotiaana. Rahaa ei juuri ollut, mutta vähemmälläkin pärjäsi eikä ollut opintojen aikana sidottuna aikaan ja paikkaan kuten on nyt kun on työ yms. Mielestäni vapautta on nimenomaan ne nuoruusvuodet, ei "aikuisuus".
Varmasti odotetaankin. Kyllä maailmaan kaikenlaisia odotuksia kohdistuu. Se on sitten toinen juttu, mitä niistä haluaa ottaa kantaakseen. Jos kysyttäisiin omilta vanhemmilta, opettajilta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta, kirkolta ja muilta auktoriteettihahmoilta, aikuisen elämään ei varmaan mitään muuta mahtuisikaan. Mutta aikuisen ei tavitse kysyä, siinähän se juju onkin.
Minulle opiskeluvuodet eivät olleet erityisen vapaita. Itseäni olen päässyt kunnolla toteuttamaan vasta valmistuttuani ja päästyäni mieluisaan työhön. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän eri mieltä tuosta "Vastuita ja velvollisuuksia ei tarvitse ottaa sen enempää kuin haluaa." Kyllä aikuisen ihmisen odotetaan kantavan aika paljon vastuuta, halusi tai ei. Totta kai on vapauttakin, mutta sen kääntöpuolena on vastuu. Itse en varmaan koskaan enää tunne itseäni yhtä vapaaksi kuin opiskeluaikoina 20-30-vuotiaana. Rahaa ei juuri ollut, mutta vähemmälläkin pärjäsi eikä ollut opintojen aikana sidottuna aikaan ja paikkaan kuten on nyt kun on työ yms. Mielestäni vapautta on nimenomaan ne nuoruusvuodet, ei "aikuisuus".
Varmasti odotetaankin. Kyllä maailmaan kaikenlaisia odotuksia kohdistuu. Se on sitten toinen juttu, mitä niistä haluaa ottaa kantaakseen. Jos kysyttäisiin omilta vanhemmilta, opettajilta, Elinkeinoelämän keskusliitolta, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta, kirkolta ja muilta auktoriteettihahmoilta, aikuisen elämään ei varmaan mitään muuta mahtuisikaan. Mutta aikuisen ei tavitse kysyä, siinähän se juju onkin.
Minulle opiskeluvuodet eivät olleet erityisen vapaita. Itseäni olen päässyt kunnolla toteuttamaan vasta valmistuttuani ja päästyäni mieluisaan työhön. -ap
Kyllä tietynlaiset vastuut on pakko kantaa. Veroja on maksettava ja lähtökohtaisesti ihmisen odotetaan tekevän jotain elantonsa eteen. Jos ei tee töitä, on rahaa saatava muualta ja omat vastuunsa on sitten kannettava työttömänä tai sosiaalitoimiston asiakkaana. Pointtini oli, että aina on kannettava vastuuta, eikä sitä määrää voi monestakaan syystä itse valita. Vastuuta on aina enemmän kuin nuorempana, ja osittain sitä myöten vähemmän vapautta.
Totta kai saa tehdä mitä haluaa, mutta jos nyt ihminen valitsee esim. työnteon itsensä elättämisen muotona, niin harva voi täysin vastata omasta työnkuvastaan tai siitä onko työ mielekästä vai ei. Täytyy olla aika idealisti, jos väittää, että jokaisella on mahdollisuus omaan unelmapestiinsä. Ja jos niitä töitä tekee, on siinä jo itsessään useimmilla aikamoinen vastuunkanto, joka sanelee monta asiaa vuorokausirytmistä ja ajankäytöstä alkaen. En koe itseäni erityisen vapaaksi, kun töissä menee se vajaat 40 h aikaa viikossa. Ei se raha korvaa aikaa, jolloin voisi tehdä mitä haluaa.
Sepä se, kun aikuinen voi valita jättäytyä vaikka kokonaan rahatalouden ulkopuolle, jos pitää sitä itselleen parempana vaihtoehtona. Jotkut näin tekevätkin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus ei tarkoita sitä, että voi saada, mitä haluaa. -ap
Ap:kin kuitenkin tajunnee, että valinnat edellyttää olosuhteita, joihin ei aina voi itse vaikuttaa. Eli vapaus on monessa tapauksessa kovin teennäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ajatus voi toimia yksilötasolla, mutta kuvitteleppa täysin vastuuton yhteiskunta...Ei täällä saataisi mitään aikaiseksi ja ihmisistä tulisi kylmiä, apaattisia ja välinpitämättömiä toisia kohtaan, kun mitään vastuuta ei tarvitsisi heistä kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:kin kuitenkin tajunnee, että valinnat edellyttää olosuhteita, joihin ei aina voi itse vaikuttaa. Eli vapaus on monessa tapauksessa kovin teennäistä.
Maailma ei tosiaan ole ihmiselle mitään velkaa, ja kaikkea ei voi saada. Jotkut saavat myös enemmän kuin toiset, myös ilman omaa ansiotaan. Kaikilla ei ole myöskään samoja vaihtoehtoja, mutta niiden itsellä olevien vaihtoehtojen välillä voi kyllä valita vapaasti (jos vain vapaaseen tahtoon uskoo).
Kuinka monet mahtavatkaan luulla, että lapsia pitää hankkia, töissä raataa, omakotitalo hankkia... Vain koska niin on tapana. -ap
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Totta tosiaan, elämästä kannattaa tehdä omannäköinen. Se vaatii rohkeutta, jos omat tavoitteet eivät ole aivan tavanomaisia. Ensimmäinen todella vakava valinta nuorella ihmisellä on koulutusvalinta. On tosi hassua, että niin suuresti elämään vaikuttavaan valintaan ei ole Suomen koululaitoksessa kiinnitetty paljonkaan huomiota. Kun itse olin lukiossa muutama vuosikymmen sitten, meillä ei ollut oikeastaan ollenkaan ammatinvalinnanohjausta.