Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää tuota uhmaikäistä
11.06.2016 |
Joka helvetin päivä on yhtä kivireen vetämistä. Tavarat lentää ja lyö toisia, syliin kun ottaa niin tarttuu hiuksiin tai silmälaseihin. Enkö osaa kasvattaa oikeen, mitä ihmettä voin tehdä!? Oon niin väsynyt tuohon käytökseen, joka ilta rukoilen että huominen on parempi mutta aamulla sama alkaa heti herättyään. Hyviä hetkiäkin toki on mutta niidenkin muistot haalistuu huonolla hetkellä. Olen katunut äitiyttä monen monta kertaa, haaveilen monta kertaa päivässä yksinelämisestä. Joskus tekisi mieli antaa vain periksi, mutta en halua lapsilleni traumoja ja huonoa lapsuutta.. Toivon asiallisia kommentteja, olen ihan loppu..
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinua helpottaa ajatus siitä, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Olet päätöksesi tehnyt jo vuosia sitten, ja nyt vain elät sen seurauksia. Syytä menneisyyden minääsi, jos jotakuta haluat syyttää, älä nykyistä itseäsi, joka tekee vain parhaansa vaikeassa tilanteessa.
Syytän kyllä, mutta mitä se hyödyttää? Saa olon vaan tuntumaan vielä kurjemmalta, miksi en tiennyt tätä silloin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko väsyneenä joskus periksi?
Otteiden tiukentaminen voi myös auttaa, niin että ei pääse vahingoittamaan sinua.
3 kk ja pahin menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinua helpottaa ajatus siitä, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Olet päätöksesi tehnyt jo vuosia sitten, ja nyt vain elät sen seurauksia. Syytä menneisyyden minääsi, jos jotakuta haluat syyttää, älä nykyistä itseäsi, joka tekee vain parhaansa vaikeassa tilanteessa.
Syytän kyllä, mutta mitä se hyödyttää? Saa olon vaan tuntumaan vielä kurjemmalta, miksi en tiennyt tätä silloin..
No eihän se mitään hyödytäkään, ja jos ei ole pakko syyttää ketään, älä syytä. -1
Älä ainakaan lapsen kuullen koskaan sano, ettet jaksa enää. Hae vaikka neuvolasta apuja, jos oikeasti tuntuu ettet jaksa. Uhma ei ole ikuista ja kuuluu asiaan. Aika kuluu oikeasti todella nopeasti ja vaikka se ei siltä nyt tunnu niin kyllä se ajan myötä helpottaa. Mutta älä anna periksi, ole johdonmukainen ja anna rangaistus, jäähy tms, mutta älä anna kertaakaan periksi, pysy rauhallisena, äläkä lähde lapsen tunteisiin mukaan.
Voimia, tsemppiä!!
Otatko syliin palkinnoksi huonosta käytöksestä?
Lapsi kasvatetaan kuin koira. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta jätetään huomiotta. Älä ole lälly, ota auktoriteetti lapseen nyt.
Sorry toi koiravertaus, mutta neljän pojan ja yhden koiran kanssa vaan olen todennut noin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otatko syliin palkinnoksi huonosta käytöksestä?
Lapsi kasvatetaan kuin koira. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta jätetään huomiotta. Älä ole lälly, ota auktoriteetti lapseen nyt.
Sorry toi koiravertaus, mutta neljän pojan ja yhden koiran kanssa vaan olen todennut noin olevan.
Tähänkin on monta mielipidettä, kasvatusoppaissa sanotaan että lasta ei voi jättää yksin suurten tunteiden kanssa, hylkääminen eri huoneeseen tai huomiotta jättäminen ei ole hyvä ratkaisu. Annan lapsen riehua, annan varoituksia, jos (kun) ne ei mene perille joutuu jäähylle, jäähyn jälkeen otan syliin ja juttelen. Siinä vaiheessa hän on vieläkin raivon vallassa ja lyöminen ja potkiminen alkaa sylissä. Olen neuvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
4vuotias
Miksi päästät pois jäähyltä jos lyöminen ja potkiminen alkaa uudestaan? Ota auktoriteetti takaisin, nyt se on lapsellasi! Tee selväksi että KETÄÄN EI LYÖDÄ ja jos niin tekee niin seuraukset ovat välittömät! Ole johdonmukainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät pois jäähyltä jos lyöminen ja potkiminen alkaa uudestaan? Ota auktoriteetti takaisin, nyt se on lapsellasi! Tee selväksi että KETÄÄN EI LYÖDÄ ja jos niin tekee niin seuraukset ovat välittömät! Ole johdonmukainen!
Pelkään mitä naapurit ajattelee kun lapsi jäähyllä ollessaan kirkuu ja huutaa. Pidän 3minuuttia ja sen jälkeen yritän rauhoitella. Pitäisikö laittaa siis niin monesti uudelleen jäähylle että huutaminen ja muu loppuu? Sorrun uhkailuun kun mikään ei tehoa, uhkaan heittää ulos talosta, uhkaan antaa lapsen kirpputorille myytäväksi.. :( Se monesti auttaa kun ei halua kotoaan mihinkään lähteä. Lapsi ei halua hellyyttä raivon jälkeen, vaikea sylitellä ja silitellä siis. Hylkäämistrauma ainakin lapsella kun oon uhkaillut.. muutamia kertoja olen myös nostanut hänet ulko-oven taakse ja huuto on entistä kovempaa. Näin ei saisi tehdä mutta en todellakaan löydä enää keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät pois jäähyltä jos lyöminen ja potkiminen alkaa uudestaan? Ota auktoriteetti takaisin, nyt se on lapsellasi! Tee selväksi että KETÄÄN EI LYÖDÄ ja jos niin tekee niin seuraukset ovat välittömät! Ole johdonmukainen!
Pelkään mitä naapurit ajattelee kun lapsi jäähyllä ollessaan kirkuu ja huutaa. Pidän 3minuuttia ja sen jälkeen yritän rauhoitella. Pitäisikö laittaa siis niin monesti uudelleen jäähylle että huutaminen ja muu loppuu? Sorrun uhkailuun kun mikään ei tehoa, uhkaan heittää ulos talosta, uhkaan antaa lapsen kirpputorille myytäväksi.. :( Se monesti auttaa kun ei halua kotoaan mihinkään lähteä. Lapsi ei halua hellyyttä raivon jälkeen, vaikea sylitellä ja silitellä siis. Hylkäämistrauma ainakin lapsella kun oon uhkaillut.. muutamia kertoja olen myös nostanut hänet ulko-oven taakse ja huuto on entistä kovempaa. Näin ei saisi tehdä mutta en todellakaan löydä enää keinoja.
Tsemppiä kovasti! Minun esikoisellani (nyt 6v) on ollut kauhea uhma 3-vuotiaasta lähtien, eikä loppua näy :( Sorrun myös uhkailuihin, ja pari kertaa olen kantanut kirkuvan lapsen ulos ja jättänyt pariksi minuutiksi ulos rääkymään ja sanonut, etten päästä sisälle, ennen kuin rauhoittuu. Se tuntuu tepsivän, kun huomaa, että oikeasti minulla menee hermot. Tiedän myös, ettei tämä ole sitä optimaalista kasvatusta, mutta olen välillä aivan hukassa. Lapsi on fiksu, rakastava ja useimmiten kuitenkin aivan ihana, ja meillä on todella läheiset välit, mutta sitten saa noita kohtauksia mitä tyhemmistä asioista. Eniten ahdistaa, ettei muutosta näy, vaikka lapsi kasvaa. Yritän todellakin parhaani, niinkuin varmasti sinäkin, mutta joskus vain palaa loppuun. Minulla auttaa, joslapsi on esim. viikonlopun mummolassa. On meillä muitakin lapsia, että ihan rauhassa en silti saa olla, mutta uhma kun on hetkeksi poissa, niin kaikki ovat tyytyväisempiä. Lapsi saa mummolassa jakamatonta huomiota ja minä hetken rauhaa siitä riitelystä, jota suuresti vihaan. Tekisi mieli sanoa, että kohta se loppuu teilläkin, mutta tosiaan kun 6v on edelleen tuollainen niin en ole ihan varma..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo lopeta heti toi hylkäämisellä pelottelu se vaan pahentaa pidemmän päälle ja aiheuttaa lapselle turvattomuuden tunteen. Yritä ennakoida toi sillee et kun alkaa vähän kiukuta koita kääntää huomio muualle vaikka jollain laululla tai muulla mikä lapseesi toimii, älä lietso kiukkua.
Koita pukea lasten tunteita sanoiksi ja jos tulee se itkupotkuraivari nii pidät vaan sylissä. "Kyllä tästä selvitään" voi kans auttaa. Ja kun lapsi vähän rauhottuu nii kysy et mikä harmittaa. Sit juttelette siitä.
Lyömisellä ihan nollalinja jos sellasta tekee nii heti pitää sanoa miten rumasti oli tehty, sanoa että sinua sattuu ja antaa varotus. Lapsen on pyydettävä anteeksi aina jos tollasta tekee. Jos toistaa niin jäähylle. Kysy vaikka 3min päästä et onko rauhottanu ja valmis pyytää anteeksi jos ei nii taas uudestaan se muutama minuutti nii kauan kun pyytää. Ja selitä et miks se oli rumasti tehty ja et lapsi tietää mitä pyytää anteeksi.
Kans se et verensokeri pysyy tasaisena ettei tuu nälkäkiukkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatko syliin palkinnoksi huonosta käytöksestä?
Lapsi kasvatetaan kuin koira. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta jätetään huomiotta. Älä ole lälly, ota auktoriteetti lapseen nyt.
Sorry toi koiravertaus, mutta neljän pojan ja yhden koiran kanssa vaan olen todennut noin olevan.
Tähänkin on monta mielipidettä, kasvatusoppaissa sanotaan että lasta ei voi jättää yksin suurten tunteiden kanssa, hylkääminen eri huoneeseen tai huomiotta jättäminen ei ole hyvä ratkaisu. Annan lapsen riehua, annan varoituksia, jos (kun) ne ei mene perille joutuu jäähylle, jäähyn jälkeen otan syliin ja juttelen. Siinä vaiheessa hän on vieläkin raivon vallassa ja lyöminen ja potkiminen alkaa sylissä. Olen neuvoton.
Anna lapsen olla. Lapsella on oikeus tunteisiin etkä taida ymmärtää uhman tarkoitusta.
Ne uhmat on ohimeneviä kausia,jotka tulee ja menee. Kannattaa asennoitua,että niitä on tulossa vielä aika monta ennen aikuisikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästät pois jäähyltä jos lyöminen ja potkiminen alkaa uudestaan? Ota auktoriteetti takaisin, nyt se on lapsellasi! Tee selväksi että KETÄÄN EI LYÖDÄ ja jos niin tekee niin seuraukset ovat välittömät! Ole johdonmukainen!
Pelkään mitä naapurit ajattelee kun lapsi jäähyllä ollessaan kirkuu ja huutaa. Pidän 3minuuttia ja sen jälkeen yritän rauhoitella. Pitäisikö laittaa siis niin monesti uudelleen jäähylle että huutaminen ja muu loppuu? Sorrun uhkailuun kun mikään ei tehoa, uhkaan heittää ulos talosta, uhkaan antaa lapsen kirpputorille myytäväksi.. :( Se monesti auttaa kun ei halua kotoaan mihinkään lähteä. Lapsi ei halua hellyyttä raivon jälkeen, vaikea sylitellä ja silitellä siis. Hylkäämistrauma ainakin lapsella kun oon uhkaillut.. muutamia kertoja olen myös nostanut hänet ulko-oven taakse ja huuto on entistä kovempaa. Näin ei saisi tehdä mutta en todellakaan löydä enää keinoja.
Teet todella typerästi. Aiheutat koko ajan traumoja ja provosoit lasta tuohon käytökseen.
Eli itse pahennat koko ajan lapsen oloa ja miltä lapsesta tuntuu?
Ei, ajattelet vain miltä susta tuntuu.
Jotkut lapset on siitä hankalia, että heidän on vihaisena vaikea ottaa vastaan syliä ja lohdutusta. Itse tein oman lapsen kohdalla niin, etten silti jättänyt yksin. Monet kerrat vain istuin siinä vieressä, välillä olin ihan hiljaa ja joskus rauhassa sanoitin lapsen tunteita ja kerroin, ettei mitään hätää, yhdessä selvitään tästä. Se vie aikaa ja on tosi rasittavaa silloin, kun itsellä olisi jotain tärkeämpää tekemistä. Olen kuitenkin kiitollinen, että jaksoin olla läsnä ja opettaa lapselle, että vihaisena ja kiukkuisena kannattaa etsiä lohdutusta vanhemman sylistä. Edelleen kouluun menevä tyttäreni on selvästi mökötykseen ja pitkävihaisuuteen taipuvainen. Hänen on edelleen jonkin verran vaikea ottaa vastaan lohdutusta, mutta nyt hän on oppinut, että yhdessä keskustelemalla asiat kyllä yleensä selviää. Ilman tätä kiukuttelut olisivat paljon pitkäkestoisempia edelleen.
Jos lapsi on väkivaltainen, voit ottaa hänet tiukasti itseäsi vasten selkä sinuun päin. Selitä, että vihainen saa olla, mutta lyödä ei saa. Päästät irti, kun lupaa olla lyömättä ja jos lyö uudelleen, otat takaisin syliin. Kun lapsi tajuaa, että olet tämän suhteen tosissaan, hän jatkaa raivoamista toisella puolella huonetta. Ja tämä tietenki toistuu tempperamenttisten lasten kanssa satoja kertoja. Monet lapset myös huutavat, että mene pois. Itse olen vähän tilanteen mukaan joko mennyt oven ulkopuolelle ja ilmoittanut odottavani siellä tai jäänyt siitä huolimatta siihen lähelle. Aika pitkälle pärjää kuuntelemalla vaistoja.
Älä kiinnitä huonoon käytökseen huomiota, mutta älä toisaalta jätä yksin. Sellainen lapsi, jolla on isot tunteet, tarvitsee juuri eniten aikuisen apua ja läsnäoloa. Kehu aina kun lapsi hakee sinulta apua tunteiden säätelyyn eli esim. "hieno juttu, kun tulit syliin istumaan ja rauhoittumaan" tai "osasit loistavasti kertoa, mikä asia sinua harmittaa". Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatko syliin palkinnoksi huonosta käytöksestä?
Lapsi kasvatetaan kuin koira. Hyvästä käytöksestä palkitaan, huonosta jätetään huomiotta. Älä ole lälly, ota auktoriteetti lapseen nyt.
Sorry toi koiravertaus, mutta neljän pojan ja yhden koiran kanssa vaan olen todennut noin olevan.
Tähänkin on monta mielipidettä, kasvatusoppaissa sanotaan että lasta ei voi jättää yksin suurten tunteiden kanssa, hylkääminen eri huoneeseen tai huomiotta jättäminen ei ole hyvä ratkaisu. Annan lapsen riehua, annan varoituksia, jos (kun) ne ei mene perille joutuu jäähylle, jäähyn jälkeen otan syliin ja juttelen. Siinä vaiheessa hän on vieläkin raivon vallassa ja lyöminen ja potkiminen alkaa sylissä. Olen neuvoton.
Pidempi jäähy. Täysjäähy. Todennäköisesti ei ns rangaistukset pure, joten kiristä kunnes puree.
Ole johdonmukainen, aina. Kova kuri JA rajattomasti rakkautta. Ei yhtä ilman toista.
Ukaus, joka ei toteudu, vie sun auktoriteetin.
Jos uhkailet jollain, toteuta se. Valitse siis uhkailut - et varmaan myisi kirpparilla kuitenkaan.
Älä pelleile, se miten nyt toimit tekee lapsestasi se mikä hän on vanhempana.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä sinua helpottaa ajatus siitä, ettei sinulla ole vaihtoehtoja. Olet päätöksesi tehnyt jo vuosia sitten, ja nyt vain elät sen seurauksia. Syytä menneisyyden minääsi, jos jotakuta haluat syyttää, älä nykyistä itseäsi, joka tekee vain parhaansa vaikeassa tilanteessa.