Kestävyysliikunta on mahtavaa!!

Todella mahtavaa kun ihminen, joka ei koskaan liikunnasta välittänyt löytää itselleen mukavan tavan harrastaa liikuntaa, tässä tapauksessa hölkkä/juoksulenkit ja pyöräilyn. Siinäkin mielessä hyviä harrastus, että niitä voi - ja mielellään - harrastaa yksin.
On mielenkiintoista suunnitella uusia reittejä ja tavoitteita lenkeille aina etukäteen ennen lähtöä, päiviäkin ennen. Sitten vaan painelee menemään, oli se sitten juoksu- tai pyöräilylenkki, myös kovin aliarvioitu kävely ja rentoutuminen luonnossa ja vaihtoehtoisesti rento reissu pyörän selässä :)
Koska lajeja on järjen mitoissa tervettä harrastaa ja huomaa kuinka kunto kehittyy, tekee sitä vaan mieli uudestaan ja uudestaan lähteä ulos ovesta. Kun oikein vauhtiin pääsee, niin oikein himottaa ajatus kunnon "rääkistä" ja sen jälkeisestä hyvästä fiiliksestä.
Onko parempaa tunnetta kuin maantiellä paahtaminen pyörän selässä, mahtavassa sopivan lämpöisessä säässä, tuntee oikein kuinka kasvoja kuumottaa. Kaupan päälle mehukkaat maisemat (riippuu tietysti reittivalinnasta)...

Onko kenelläkään muulla positiivisia kokemuksia kestävyysliikunnasta? Mikä motivoi teitä ja mistä pidätte eniten?