Lue keskustelun säännöt.
Ihaatus ja ajatukset sekaisin
06.06.2016 |
Olen järjettömän ihastunut tällä hetkellä yhteen mieheen, vaikka olen varattu. Kävimme miehen kanssa jo eron partaalla ja etsin itselleni asuntoa, mutta vielä muutin mieleni ja löysin tunteeni miestäni kohtaan (jotka olleet pitkän ajan kadoksissa). En kuitenkaan pysty unohtamaan tätä toista miestä. Olemme mieheni kanssa loppujen lopuksi hyvin erilaisia ihmisiä ja vaikka suhde on ihan ok ja olemme puhuneet suhteen ongelmista ja mies on halukas tekemään muutoksia, että olisimme molemmat onnellisia. Ja tiedän, että on jopa harvinaista löytää tällainen "taistelupari", joka tahtoo tehdä töitä suhteen eteen. Kuitenkaan en pysty karistamaan ajatusta, että olisi ihana kokeilla tuon toisen miehen kanssa. Hän on paljon enemmän samanlainen höpöttelijä kuin minäkin ja sitä kaipaisin enemmän elämääni. Sellaista hassua höpöttelyä ja fiksua keskustelua asioista. Jos en olisi ihastunut, haluaisin olla tämän miehen kanssa ystäviä, mutta ei sekään onnistu, jos on tällaisia tunteita. Tiedän, että tämä on hölmöä ja oikeastaan olen ihastunut vain johonkin fantasiaan tuosta miehestä, mutta en vain saa häntä mielestäni. Ajatukset palloilevat ympäri. Välillä koen rakastavani miestäni ja toisessa hetkessä ajattelen vain "pitäväni häntä matkassa" vain koska kuitenkin haluan pitää perheemme kasassa ja minun pitäisi pysähtyä vain nauttimaan rauhallisesta yhteiselosta. Pudottakaa joku minut täältä pilven reunalta, kiitos!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa limerenssi. Tunteesi tuota toista miestä kohtaan eivät ole "aitoja", sanoit itsekin ihastuneesi haavekuvaan. Tunteet voivat näyttäytyä niin vahvoina (koska eivät perustu realistiseen kuvaan toisesta ihmisestä), etteivät oikeat ihmissuhteet voi koskaan yltää samaan. Oikeissa suhteissa ne oikeat ihmiset sotkevat ikävästi luomaasi mielikuvaa täydellisestä ihmisestä ja sopusoinnusta, kun taas limerenteissä ihastumisissa mahdolliset puutteet voi kuvitella parhain päin. Tiedosta tämä, niin pääset vapaaksi.
Paikkaat todennäköisesti ihastuksella jotain itsessäsi olevaa aukkoa. Kohteletko itse itseäsi arvostavasti? Puhutko itsellesi moittivaan ja negatiiviseen sävyyn? Sillä kuulostaa siltä, että miehesi on ihan kunnollinen tapaus, ja tyytymättömyys on enemmänkin sinun päänsisäistä.
Tiedän mistä puhun, olen ollut samassa tilanteessa. Mieheni rakastaa minua ja kohtelee minua ihanasti, mutta silti ihastuin aiemmin tuon tuosta muihin. Pian olinkin tunnekoukussa, tarvitsin aina jonkun josta haaveilla, jonkun joka sai perhoset vatsaan lepattamaan. Muiden ihailevat katseet ja flirttailu oli kuin huumetta. Ja näin kävi, vaikka olisin saanut ihailua myös omalta mieheltäni.
Jossain kohtaa kuitenkin tajusin, etten kaipaakaan lisää ihailua muilta (miehiltä), vaan itseltäni! Itsetuntoni on huono, ja tapanani on mollata itseäni tiedostamatta ajatuksissani. Kun aloin päinvastoin kohtelemaan itseäni arvostavasti, tuo jatkuvan huomion tarve lakkasi.
Sinulla ei ilmeisesti ole (vielä?) kyse mistään sarjaihastumisista, mutta siihen limerentit ihastumiset voivat johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa limerenssi. Tunteesi tuota toista miestä kohtaan eivät ole "aitoja", sanoit itsekin ihastuneesi haavekuvaan. Tunteet voivat näyttäytyä niin vahvoina (koska eivät perustu realistiseen kuvaan toisesta ihmisestä), etteivät oikeat ihmissuhteet voi koskaan yltää samaan. Oikeissa suhteissa ne oikeat ihmiset sotkevat ikävästi luomaasi mielikuvaa täydellisestä ihmisestä ja sopusoinnusta, kun taas limerenteissä ihastumisissa mahdolliset puutteet voi kuvitella parhain päin. Tiedosta tämä, niin pääset vapaaksi.
Paikkaat todennäköisesti ihastuksella jotain itsessäsi olevaa aukkoa. Kohteletko itse itseäsi arvostavasti? Puhutko itsellesi moittivaan ja negatiiviseen sävyyn? Sillä kuulostaa siltä, että miehesi on ihan kunnollinen tapaus, ja tyytymättömyys on enemmänkin sinun päänsisäistä.
Tiedän mistä puhun, olen ollut samassa tilanteessa. Mieheni rakastaa minua ja kohtelee minua ihanasti, mutta silti ihastuin aiemmin tuon tuosta muihin. Pian olinkin tunnekoukussa, tarvitsin aina jonkun josta haaveilla, jonkun joka sai perhoset vatsaan lepattamaan. Muiden ihailevat katseet ja flirttailu oli kuin huumetta. Ja näin kävi, vaikka olisin saanut ihailua myös omalta mieheltäni.
Jossain kohtaa kuitenkin tajusin, etten kaipaakaan lisää ihailua muilta (miehiltä), vaan itseltäni! Itsetuntoni on huono, ja tapanani on mollata itseäni tiedostamatta ajatuksissani. Kun aloin päinvastoin kohtelemaan itseäni arvostavasti, tuo jatkuvan huomion tarve lakkasi.
Sinulla ei ilmeisesti ole (vielä?) kyse mistään sarjaihastumisista, mutta siihen limerentit ihastumiset voivat johtaa.
Kiitos! Itsetuntoni on huono, sen olen kyllä tiennyt. Ja kehitän sitten kyllä ihastumisen jos joku sanoo minulle jotain nättiä. Olen miehelleni koittanut puhua, että kaipaisin häneltäkin enemmän huomiota ja nättejä sanoja (kadonneet ehkä arjen ja kiireiden taakse), mutta ehkä enemmän kaipaan sitä ITSELTÄNI. Täytyypä koittaa ihastua välillä itseensä ja oppia rakastamaan itseään uudestaan. Tästä oli iso apu, kiitos!
Teet väärin tuota nykyistäsi kohtaan kun selän takana haaveilet toisesta :(
Ja kirjoitusvirhe heti otsikossa. Ihastus siis eka sana. Ap