Välivuodet opinnoista, mitä teen?

Pelkäät turhaan. Sä oot jo syrjäytynyt.

Byebye!

No en toki mutta tosi vaikeeta enää mennä siihen opiskelun rytmiin mukaan kun rytmi päässy levähtämään.

Mitä alaa haluat opiskella? Sinuna lähtisin ulkomaille opiskelemaan, esim. Skotlantiin jossa EU-kansalaisilta ei peritä lukukausimaksuja. Tämän vuoden käyttäisin kielitaidon petraamiseen ulkomailta silmälläpitäaen.

Lääketiedettä. Ainut vaihtoehto oikeastaan olisi viro mutta lukuvuosimaksut on sen 11 000€. Tuntuu että elämä vaan junnaa paikallaan jos en palaa omiin opintoihin. Tosin siinä menee hukkaan tukikuukausia ja lukuaikaa ei jää. Pelkään että masennun vielä enemmän koulussa kun koko opiskelu tuntuu niin päämäärättömältä, tietää ettei halua tehdä alan töitä päivääkään. Eräs tuntemani -93 valmistui lukiosta vasta  viime keväänä ja  välillä toivon että olisin itsekin vitkutellut lukiossa pidempään. Nyt pitäisi jo olla valintoja tehtynä, oikeita valintoja ja jotain näyttöä jostain elämisestä.

Olen 22-vuotias ja alkamassa neljäs välivuosi. Tai no käytännössä kolmas. Eli ollaan melkein kuin kohtalontovereita!

Mikset opiskele viroa vuoden, jos haluat lääkikseen Viroon? Viroksi opiskelu on ilmaista. Mä opiskelin lukion jälkeen Tallinnassa hotellialan liikkeenjohtoa vuoden (AMK), mutta jätin sitten opinnot ja pääsin respaan töihin kaupungin keskustaan. Sitten palasin Suomeen, josta sain kivan työpaikan. Viihdyin niissä hommissa 1,5v, jonka aikana matkustin yli 20 maassa. Viime talven vietin kanarialla, nyt kesä Suomessa. Olen hakenut matkaoppaaksi. Muut kaverit opiskelevat korkeakouluissaan ja olen toki törmännyt ihmisiin, joiden mielestä olen luuseri, koska en opiskele, mutta omapahan on elämäni. :)

Pointit siis:

a) Jos motivaatiota on, opit vuodessa sujuvaa Viroa. Ma õppisin ka keele ära :)

b) Välivuosi ei aina tarkoita jotain odotusaikaa. Täyttä elämää sen pitäisi olla!

c) Useat välivuodet eivät tarkoita aina sitä, että olisi vaikea palata opintoihin. Päinvastoin - kun on nähnyt muutakin elämää, on helpompi löytää juuri se oma ala.

d) Sana välivuosi pitäisi poistaa

Oletko hakenut Suomessa lääkikseen?

Ei vitsit että sinulla on ollu jännä elämä =D. Sepä se kun hain vasta tänä keväänä ekaa kertaa. En siis ole käynyt lukiossa fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa. Ja joo, itse pyörähdin lukion jälkeen puoli vuotta lähihoitajan opinnoissa sekä 1.5 vuotta amk:ssa. Tekisi mieli reissata ja mennä töihin ja lukea tämä vuosi pääsykokeisiin mutta kaikki kaveri opiskelee ja tuntuu että olen vaan jäänyt niin paljon jälkeen muita. Hölmöä =D. Niin ja tuosta virosta niin tarttoon ei pääse enää vironkieliselle linjalle vaan kaikki ulkomaalaiset menee sinne englannikieliseen. Eli maksuilta ei voi välttyä.

Toisaalta mietin miten vapaatä tämä eämä nyt oikeasti on. Sitten kun päätyy opiskelemaan ja työelämään niin ei enää koskaan voi mennä ja tulla miten haluaa. Nyt voi vielä muttaa elämän suuntaa ja pitää vaikka osan kesästä vapaata, osaispa arvostaa tätä aikaa enemmän.

Eikö oikeasti kellään sellaisella joka on sitten myöhemmin päätynyt tutkinnon suorittamaan ole kokemusta välivuosista?

Joissakin kansanopistoissa on esimerkiksi puolesta vuodesta lukukauteen kestäviä lääkikseen valmentavia opintoja. Lukukaudesta joutuu opistosta riippuen maksamaan n 2000e mutta se voisi ainakin auttaa monessa mielessä! :)

Olen miettinyt sitäkin toki mutta pelottaa vaan että mitä jos en pääse. Opin tämän vuoden aikana että opin paremmin itsenäisesti kunhan saan apua vaikeissa asioissa. Mutta tuntuu vaan ihan hirveältä mikäli käyttää tämänkin vuoden pääsykokeeseen lukien, mikään ei takaa että pääsen. Olen tosi pessimistinen ja se on aina johtanut siihen että päädyn alisuorittamaan kaikessa.

 Stressi ja negatiivisuus puolestaan syö niin paljon kapasiteettia turhaan että tulen hulluksi mikäli käytän vuoden lukuihin D=. Mielialat ailahtelee niin paljon laidasta laitaan, välillä olen sitä mieltä että tätä haluan ja nyt jos koskaan on oikea hetki tehdä suunnanmuutos ja toisena hetkenä jo lyttään itseni maanrakoon ja pidän itseäni epäonnistujana, että miksi edes yritän. Jos minua älykkäämmät ja ahkerammat eivät sisälle pääse niin miten minun kaltainen elämäntapahaahuilija siihen kykenisi. Ptäis varmaan saada jokin positiivisuuspiikki että loppuisi tämä ja alkaisin elää elämääni enkä vain stressaisi jatkuvasti.

piippiip kirjoitti:

Ei vitsit että sinulla on ollu jännä elämä =D. Sepä se kun hain vasta tänä keväänä ekaa kertaa. En siis ole käynyt lukiossa fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa. Ja joo, itse pyörähdin lukion jälkeen puoli vuotta lähihoitajan opinnoissa sekä 1.5 vuotta amk:ssa. Tekisi mieli reissata ja mennä töihin ja lukea tämä vuosi pääsykokeisiin mutta kaikki kaveri opiskelee ja tuntuu että olen vaan jäänyt niin paljon jälkeen muita. Hölmöä =D. Niin ja tuosta virosta niin tarttoon ei pääse enää vironkieliselle linjalle vaan kaikki ulkomaalaiset menee sinne englannikieliseen. Eli maksuilta ei voi välttyä.

Miten niin ei pääse vironkieliselle? Tietty pääsee, mutta kielitaidon pitää olla tasoa B2. Tiedän sen systeemin mikä ennen oli, että alkuun opiskeltiin enkuksi ja sitten viroksi. Nykyään se on jompi kumpi. Mikään ei estä ulkomaalaista hakemasta vironkielisiin opintoihin, vaikka suurin osa hakeekin enkkupuolelle. :) Eikö nykyään moni lähde Latviaan lääkikseen? Maksaa se sielläkin, mutta lääkärin liksa on sen verran hyvä, että opintolainan saat muutamassa vuodessa kuitattua pois. Jos todella sinne lääkikseen haluat, niin kannattaa tehdä sen eteen kaikki. Miten tosissaan panostit tänä vuonna?

Jos haluat reissata, tee se nyt. Joidenkin mielestä ensin opiskelu, sitten reissut. Olen eri mieltä. Oon saanut matkoistani irti niin paljon, etten olisi uskonut. Matkustan yleensä yksin ja se onkin parasta! On todennäköistä, että myös tulevaisuuden haaveet muokkautuvat maailmalla.

Oletkohan havittelemassa väärälle alalle, jos stressinsietokykysi on noin huono, olet pessimistinen ja alisuoriudut? Miten pärjäät noiden ominaisuuksien kanssa lääketieteen opinnoissa saatikka myöhemmin työelämässä?

Miksi haluat lääkäriksi?

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan havittelemassa väärälle alalle, jos stressinsietokykysi on noin huono, olet pessimistinen ja alisuoriudut? Miten pärjäät noiden ominaisuuksien kanssa lääketieteen opinnoissa saatikka myöhemmin työelämässä?

Miksi haluat lääkäriksi?

Samaa ajattelin. Jos pääsykokeet tuntuu liian stressaavilta, niin miltähän se oikea työ sitten tuntuu kun siinä on melkoisen suuret vastuut ja paineet?

Meillä tytär aloittelee neljättä "välivuotta". Haihattelee hyvistä opiskelupaikoista, mutta ei lue kunnolla pääsykokeisiin. Haaveili myös parantavansa kirjoituksissa aineita, mutta eipä saanut luettua niihinkään. Hyväksyisi nyt vaan että ei ole niin erinomainen kuin kuvittelee ja alkaisi elää sellaista elämää täysipainoisesti mihin kykenee. Töitäkään ei ole oikein kunnolla ottanut vastaan, kun ei muka pysty, koska pitää lukea pääsykokeisiin, joihin ei sitten kuitenkaan saa luettua.

Helmiiina kirjoitti:

Jos haluat reissata, tee se nyt. Joidenkin mielestä ensin opiskelu, sitten reissut. Olen eri mieltä. Oon saanut matkoistani irti niin paljon, etten olisi uskonut. Matkustan yleensä yksin ja se onkin parasta! On todennäköistä, että myös tulevaisuuden haaveet muokkautuvat maailmalla.

Millä rahalla välivuosien viettäjä reissailee? Pappa betaala?

Jos tekee lukiopohjalla töitä, niin palkka ei päätä huimaa ja jos asuu omillaan, niin ei kyllä pahemmin säästöön jää.

On täällä muitakin samanlaisia:) Tulevaisuus stressaa. Ja uskon, että vaikka kuinka opiskelisi jo unelma-ammattiaan, se stressaa silti. Itse olen 22 , lukion jälkeen olen haahuillut ja opiskellut sitä sun tätä. Nyt päätin jäädä ensi vuodeksi kotiin ja tehdä osa-aikatöitä sekä opiskella avoimessa yliopistossa kaikkea, mikä voisi mahdollisesti kiinnostaa ja hakea ensi kevään haussa yliopistoon. Yliopisto on aina ollut se unelma, mutta en ole saanut aikaiseksi koskaan mennä edes pääsykokeisiin asti, sillä en tiedä, mitä haluaisin lukea ja tehdä "isona". En siis tiedä edelleenkään (yhtään!!) mikä mun juttu voisi olla, mutta tuntuu, että pakko toimia ja vetää se motivaatio jostain ja päästä sisään. On hankala neuvoa, kun on samassa tilanteessa ja yhtä hukassa, mutta uskon, että kaikki järjestyy. Päätät vain jonkin asian ja lähdet päämäärätietoisesti tavoittelemaan sitä. Jos sinusta tuntuu oikealta reissata, niin reissaa. Itse haluaisin reissata ja ehkä tehdä lapsiakin piakkoin, mutta tuntuu, että rentoutuakseni minun on pakko saada ja saavuttaa se paikka siellä yliopistosa, että voin hengähtää! Sisäänpääsyä vaikeutetaan koko ajan, joten sekin stressaa. Lisäksi olen ottanut jo paikan vastaan amk:ssa, joten olen toissijainen hakija. Tsemppiä!

Luettuani kaiken tämän olen vähän sitä mieltä, että haluat lääkikseen vain koska se olisi siisti juttu.  Olen nähnyt tätä paljon. Et siis ole lukenut lukiossa yhtään fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa (paitsi pakolliset, mitkä on ihan leikkiä verrattuna muihin kursseihin) etkä ole valmis lukemaan koko vuotta? Kuule tuolla tietomäärällä se vuosi on ihan minimi. Monet jotka on kirjoittanut ällän fysiikasta, kemiasta ja biologiasta, lukenut täysillä ja käynyt ehkä jopa valmennuskurssin jää joka vuosi rannalle. Jos oikeasti panostat, voit päästä mutta se tarkoittaa sitä että luet paljon ja ajatuksella. Motivaatiosi on huono, luulen että sulle sopii mieluummin vaikka sairaanhoitajaopinnot jos oikeasti haluat sille alalle. Lääkikseen ei päästä parin kuukauden lukemisella, jos niitä pohjatietoja (fys, kem, bio) ei ole.

Hae jollekin toiselle alalle, jossa pääsee tekemään vastaavaa työtä. Uskoisin että esimerkiksi psykologiaa tai fysioterapiaa pääsisi helpommin opiskelemaan ja työt olisivat aika vastaavaa asiakaspalvelua kuin lääkärillä. Jos taas tutkimuspuoli kiinnostaa, sinne on paljon helpompia väyliä kuin lääkis.

Jos stressinsietokyky on matala ja oppimismotivaatio vahan niin ja nain, ehka laakis ei ole se oikea ala? Yliopistoon paasy on yksi juttu mutta siita se tyomaara vain alkaakin. Muistan nelisen vuotta sitten kavelleeni kampuksella ensimmaisena paivanani, ajatellen 'vau, nyt olen jotain kun opiskelen ____'. Vitsin vitsi kun olin vaarassa. Alasta riippuen akateemiset opinnot voivat olla tosi rankkoja ja ainakin itse jouduin kasvattamaan selkarangan ja paksut pers'lihakset pysyakseni tahdissa, vaikka lukiosta lahdinkin kympin keskiarvolla.

Harkitse ihan oikeasti onko yliopisto oikea paikka sinulle. Itse ajattelin pitkaan etta vain yliopistokoulutus olisi oikeaa koulutusta, mutta olen oppinut arvostamaan kaikkien alojen ammattilaisia, tulivat sitten amiksesta, itseoppineena tai harvardista.

Ei tuollaisella haahuilulla tule mistään mitään! Nyt lähihoitajakouluun ja sen jälkeen töihin, haahuile sitten vapaa-ajallasi.

Kuka sun elämisen ja "itsesi etsimisen" kustantaa? Ai no niin joo, yhteiskunta tietenkin. Nice.

Älä stressaa. Työelämä ja yhteiskunta tulevat joka tapauksessa seuraavan 10 vuoden aikana mullistumaan, nyt ei kannata tehdä hätiköityjä liikkeitä. Ota rennosti, älä pelkää.