Välivuodet opinnoista, mitä teen?

Tee lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsi.

Se olisi kyllä typerintä mitä tässä tilanteessa voi tehdä =D.

Sun on vaan otettava itseäsi niskasta kiinni, jos sinne lääkikseen oikeasti haluat. Sulla on ihan helvetisti opiskeltavaa niitä pääsykokeita varten. Lääkistä varten on paljon valmentavia kursseja tms. Yksi tuttu oli jossain opistolla vuoden opiskelemassa pääsykokeita varten, kun ei lukiosta suoraan päässyt sisään. Tokalla kerralla vuoden lukemisen jälkeen pääsi. Ja tää tyyppi oli kuitenkin EL-litanjaa kirjoittanut ja opiskellut ne tarvittavat aineet jo siellä lukiossa. Eli sun täytyy opiskella lukion pitkä matikka, fyssa, kemia ja bilsa. Itsenäisen opiskelun rinnalle mieluusti joku kurssi tms tukemaan sitä toimintaa.

Jos sä tota haluat, niin sä teet sen eteen töitä. Itkemällä ei sisään pääse tai voivottelemalla menneitä valintojaan. Vuosi tai kaksi ahkeraa opiskelua ja osa-aika töitä, niin ehkä ne ovet aukee.

Ja eikös 6 vuoden opiskelulla lääkiksessä pääse vasta joksin peruslääkäriksi? Eikö sen päälle vielä tehdä ne erikoistumiset, jos ap on kiinnostunut psykiatriasta. Eli ensin opiskellaan 6 vuotta lääkäriksi ja sen päälle psykiatriksi x vuotta? Vai oonks ymmärtänyt väärin?

Vierailija kirjoitti:

Ja eikös 6 vuoden opiskelulla lääkiksessä pääse vasta joksin peruslääkäriksi? Eikö sen päälle vielä tehdä ne erikoistumiset, jos ap on kiinnostunut psykiatriasta. Eli ensin opiskellaan 6 vuotta lääkäriksi ja sen päälle psykiatriksi x vuotta? Vai oonks ymmärtänyt väärin?

Juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä sanoa että tässä ketjussa on ollu tosi monta sellaista ihmistä joiden mielestä elämän kuuluu mennä tietyssä järjestyksessä. Mutta entä jos ei mene? Itse ainakin olin vielä pari vuotta sitten tosi teiniangsti vaikka olin 21v koska opiskelin väärää alaa ja tajusin että ei herttinen, tätä työtä pitäisi sitten oikeasti tehdäkin! Kai itselläni tähän haahuiluun on vaikuttanut se että nuoruus on pitkälti jäänyt elämättä stressailun takia niin se oma persoonallisuus jäi kehittymättä. Meni vaan putkessa. Nyt kun tietää mitä haluaa niin yhtäkkiä kaikki onkin paljon vaikeampaa saavuttaa.

Tämäpä! Oma persoonallisuus alkoi kehittyä siinä kohtaa, kun lopetin tuon AMKin. Oli hassua, kun tunsin olevani taas se sama tyyppi kuin yläasteella, kiinnostunut lähes samoista asioista ja oli energiaa toteuttaa itseään muutenkin kuin koulun saralla.

Katsoo nyt jos sais ajan te-toimistoon ja pääsis vaikka juttelemaan näistä ammativalinta-asioista jonkun kanssa. Tietysti itsehän se valinta on tehtävä mutta haluan vaan jonkin suunnan elämälle nyt koska en halua enää haahuilla. Jos tulee vielä välivuosi niin toivon että se olisi viimeinen.

Vierailija kirjoitti:

Katsoo nyt jos sais ajan te-toimistoon ja pääsis vaikka juttelemaan näistä ammativalinta-asioista jonkun kanssa. Tietysti itsehän se valinta on tehtävä mutta haluan vaan jonkin suunnan elämälle nyt koska en halua enää haahuilla. Jos tulee vielä välivuosi niin toivon että se olisi viimeinen.

Ootko ajatellut, että tekisit jotain muuta, kuin vaivaisit päätäsi miettimällä opiskeluja? Ota aikaa vuosi-pari, reissaa, tee vapaaehtoistyötä, lue vaikka kirjoja, harrasta. Ehkä selviää mitä haluat tehdä. Ammatinvalintapsykologista ei oikein apua ole, tulee vaan hätiköityjä ajatuksia. Been there.

Helmiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo nyt jos sais ajan te-toimistoon ja pääsis vaikka juttelemaan näistä ammativalinta-asioista jonkun kanssa. Tietysti itsehän se valinta on tehtävä mutta haluan vaan jonkin suunnan elämälle nyt koska en halua enää haahuilla. Jos tulee vielä välivuosi niin toivon että se olisi viimeinen.

Ootko ajatellut, että tekisit jotain muuta, kuin vaivaisit päätäsi miettimällä opiskeluja? Ota aikaa vuosi-pari, reissaa, tee vapaaehtoistyötä, lue vaikka kirjoja, harrasta. Ehkä selviää mitä haluat tehdä. Ammatinvalintapsykologista ei oikein apua ole, tulee vaan hätiköityjä ajatuksia. Been there.

Muuten joo mutta pakokauhu meinaa iskeä näiden haku-uudistusten kanssa koska en ole enää ensikertalainen. Tuntuu että jos en nyt ala tehdä töitä sen eteen mitä oikeasti tahdon (huom! olin koko vuoden lääketieteen valmennuskurssilla mutta aloitin syyskuussa nollasta joten sisälle ei varmastikaan menty) en pääse tekemään koskaan mitä haluan. Mietin sitäkin jos menisin vaan töihin ja lukisin avoimessa psykologiaa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kun se ei takaa mitään ja kulujen vuoksi  joutuisin asumaan kotona. Vanhemmat eivät tietenkään pistäisi sitä pahakseen. Jos nuo avoimen väylät olisivat joustavampia ja niistä olisi mahdollisuus päästä sisään niin tekisin sen ehdottomasti. Todella typerää ettei sitä kautta voi päästä sisään koska moni hakija voisi huomata niitä tehdessään ettei ala edes ole oma ja jäisi turha hakeminen pois.                                                                                                                                                                                                                                                         Toisaalta minua ei edes kiinnosta reissailu tällä hetkellä koska haluaisin vaan jo opiskelemaan. En tunne ansaitsevani mitään matkoja koska en ole saavuttanut mitään järkevää elämässäni, ylioppilaaksi pääsyä, ajokorttia ja amk-paikkaa ei lasketa =D. Ja sitten näistä lähihoitaja ehdotuksista niin en vaan sovellu sille alalle yhtään ja se työ on vaan niin yksitoikkoista että minusta olisi vaan epäeettistä että alalle soveltumaton ihminen tekisi niitä hommia. Aika omituista että ihmiset automaattisesti ehdottavat kyseistä alaa kaikille mikäli jonkin opiskelupaikan ovet eivät aukene. Omien isovanhempien kohdalla on tajunnut sen miten suuri merkitys on sillä että sitä työtä todella haluaa tehdä. Haluaisitko itse että olisit sellaisen ihmisen käsissä joka tekee työtään vain rahasta? Typerää että olen päässyt lähihoitajakouluun kaksi kertaa, lukion jäkeen (keskeytin lh-opinnot) ja sitten pari vuotta myöhemmin kun pelkäsin etten pääse ammattikorkeaan. 

          Surkuhupaisaa että välillä kun olen tarpeeksi ahdistunut tästä asiasta yön pimeinä tunteina toivon vaan että lakkaisin yksinkertaisesti olemasta. Että mikäli en tule ammatillisesti saavuttamaan mitään niin elämäni on vaan turha. En edes ole masentunut, mutta koen tämän opiskelemattomuuden niin isoksi osaksi omaa identiteettiä että kärsin siitä ihan tuhottomasti joka päivä, eikä se ainakaan lisävälivuosilla parane. Ja joo, jos nyt itse lukisin tämän ulinan jonkun toisen kirjoittamana niin ärsyyntyisin tästä itsesäälin määrästä =D. En vaan oikeasti tiedä mitä tehdä ja pelotta että valitsen väärin vaikka minulla olisi selvä tavoite. Äh voisipa jostain kristallipallosta nähdä mihin suuntaan lähteä ettei menisi enää vuosia hukkaan. Tai että saisi jonkun takeen siitä että ei tee töitä jonkin asian eteen turhaan.

piippiip kirjoitti:

Helmiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo nyt jos sais ajan te-toimistoon ja pääsis vaikka juttelemaan näistä ammativalinta-asioista jonkun kanssa. Tietysti itsehän se valinta on tehtävä mutta haluan vaan jonkin suunnan elämälle nyt koska en halua enää haahuilla. Jos tulee vielä välivuosi niin toivon että se olisi viimeinen.

Ootko ajatellut, että tekisit jotain muuta, kuin vaivaisit päätäsi miettimällä opiskeluja? Ota aikaa vuosi-pari, reissaa, tee vapaaehtoistyötä, lue vaikka kirjoja, harrasta. Ehkä selviää mitä haluat tehdä. Ammatinvalintapsykologista ei oikein apua ole, tulee vaan hätiköityjä ajatuksia. Been there.

Muuten joo mutta pakokauhu meinaa iskeä näiden haku-uudistusten kanssa koska en ole enää ensikertalainen. Tuntuu että jos en nyt ala tehdä töitä sen eteen mitä oikeasti tahdon (huom! olin koko vuoden lääketieteen valmennuskurssilla mutta aloitin syyskuussa nollasta joten sisälle ei varmastikaan menty) en pääse tekemään koskaan mitä haluan. Mietin sitäkin jos menisin vaan töihin ja lukisin avoimessa psykologiaa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kun se ei takaa mitään ja kulujen vuoksi  joutuisin asumaan kotona. Vanhemmat eivät tietenkään pistäisi sitä pahakseen. Jos nuo avoimen väylät olisivat joustavampia ja niistä olisi mahdollisuus päästä sisään niin tekisin sen ehdottomasti. Todella typerää ettei sitä kautta voi päästä sisään koska moni hakija voisi huomata niitä tehdessään ettei ala edes ole oma ja jäisi turha hakeminen pois.                                                                                                                                                                                                                                                         Toisaalta minua ei edes kiinnosta reissailu tällä hetkellä koska haluaisin vaan jo opiskelemaan. En tunne ansaitsevani mitään matkoja koska en ole saavuttanut mitään järkevää elämässäni, ylioppilaaksi pääsyä, ajokorttia ja amk-paikkaa ei lasketa =D. Ja sitten näistä lähihoitaja ehdotuksista niin en vaan sovellu sille alalle yhtään ja se työ on vaan niin yksitoikkoista että minusta olisi vaan epäeettistä että alalle soveltumaton ihminen tekisi niitä hommia. Aika omituista että ihmiset automaattisesti ehdottavat kyseistä alaa kaikille mikäli jonkin opiskelupaikan ovet eivät aukene. Omien isovanhempien kohdalla on tajunnut sen miten suuri merkitys on sillä että sitä työtä todella haluaa tehdä. Haluaisitko itse että olisit sellaisen ihmisen käsissä joka tekee työtään vain rahasta? Typerää että olen päässyt lähihoitajakouluun kaksi kertaa, lukion jäkeen (keskeytin lh-opinnot) ja sitten pari vuotta myöhemmin kun pelkäsin etten pääse ammattikorkeaan. 

          Surkuhupaisaa että välillä kun olen tarpeeksi ahdistunut tästä asiasta yön pimeinä tunteina toivon vaan että lakkaisin yksinkertaisesti olemasta. Että mikäli en tule ammatillisesti saavuttamaan mitään niin elämäni on vaan turha. En edes ole masentunut, mutta koen tämän opiskelemattomuuden niin isoksi osaksi omaa identiteettiä että kärsin siitä ihan tuhottomasti joka päivä, eikä se ainakaan lisävälivuosilla parane. Ja joo, jos nyt itse lukisin tämän ulinan jonkun toisen kirjoittamana niin ärsyyntyisin tästä itsesäälin määrästä =D. En vaan oikeasti tiedä mitä tehdä ja pelotta että valitsen väärin vaikka minulla olisi selvä tavoite. Äh voisipa jostain kristallipallosta nähdä mihin suuntaan lähteä ettei menisi enää vuosia hukkaan. Tai että saisi jonkun takeen siitä että ei tee töitä jonkin asian eteen turhaan.

Eli siis kaikki mulle heti -asenteella mennään? Naurettava ajatus, että avoin yliopisto olisi väylä yliopistoon - ehdotat siis että rahalla pääsisi sisään, koska et päässyt muuten? Ja jahkailulla et todellakaan pääse minnekään, jotain on nyt alettava ihan oikeasti tekemään jos haluat jonnekin sisään.

Itse opuskelisin sen aloittamani tutkinnon valmiiksi. Ei kesken kuulu jättää. Välivuodet pääsykokeisiin lukien... Juuri kuten monilla, ei tule luettua. Ei tee töitä, ei tee mitään.

Mielummin niin että opiskelee ja lisäksi lukee pääsykokeisiin. Tai käy töissä.

Ja niin teinkin. En jaksanut lukea pääsykokeisiin. Pidin välivuoden, olin töissä. Pääsin opiskelemaan, en yliopistoon. Opiskelin ja tein töitä. Valmistuin ja tein töitä, luin pääsykokeisiin ja menin yliopistoon. Opiskelin ja tein töitä. Valmistuin. Töissä käyn ja lisäksi opiskelen avoimessa.

Ei niihin tarvi kokonaan työttömäksi heittäytyä. Saa enemmän aikaan, kun tekee paljon. Ja lisäksi mullä on kaksi lasta, kissa ja koira. Hommia riittää

[/quote] Eli siis kaikki mulle heti -asenteella mennään? Naurettava ajatus, että avoin yliopisto olisi väylä yliopistoon - ehdotat siis että rahalla pääsisi sisään, koska et päässyt muuten? Ja jahkailulla et todellakaan pääse minnekään, jotain on nyt alettava ihan oikeasti tekemään jos haluat jonnekin sisään.[/quote]

Öö ei, tottakai se raha kuulostaa tyhmältä mutta lähinnä tarkoitin että saisi näinä vuosina opintoja tehtyä ja ihmisillä olisi mahdollisuus tutustua alaan johon ovat hakemassa jolloin turhilta keskeytyksiltä vältyttäisiin. Mietipä nyt vaikka nuorta jolle kaikki seuraavan vuoden puuhailut on tullut valmiina esikoulusta lähtien. Kun pitäisi itse alkaa miettiä mitä tekee niin miten voit tietää kun et tiedä elämästä mitään. Tietysti tekisin nykyisen tutkintoni loppuun mutta kun nämä UUDISTUKSET. Ei voi tietää mitä sieltä tulee ihan oikeasti.

Tuo tae- ajatus on vähän hassu: jos et lue pääsykokeeseen siksi ettet voi olla varma pääsetkö niin et tietenkään pääse. Jos taas luet vuoden muttet pääse, niin seuraavaan hakuun olet lukenut jo kaksi vuotta ja pääseminen on tod näk lähempänä. Voithan päättää että luet ja haet kunnolla esim vielä 2 tai 3 kertaa ja jossei onnistu niin se ei ollut sitten sinun paikkasi. Ei noita vuosia silti tarvitse käyttää vain haahuiluun, voi tehdä muutakin mikä edistää elämää. Kuitenkin jos vaihtoehtosi elämälle ovat lääkis tai itsemurha (kuten sanoit miettiväsi ettet halua olla olemassa jos asiat ei selviä) niin tarvitset ammattiaittajanapua, tuo ei ole todellakaan terve ajattelutapa ja lääkärin työ on terveellekin ihmiselle stressaavaa.

Siis ei lääketiede tai itsemurha vaan lähinnä se ettei jaksa enää tätä epämääräisyyttä. on tuo opiskelu nyt kuitenkin niin iso osa ihmisen elämänkaarta että kamalaahan se on jos se jää puuttumaan.

Toisaalta nyt jos menisin syksyllä takaisin kouluun niin en tiedä millainen zen-tila minun tulisi saavuttaa jotta saisin kaikki kurssit suoritetuksi. Mutta luultavasti se onnistuu nyt vähän vanhempana paremmin kun miettii opettajia ja muita oppilaita miten raskasta se niille on mikäli pitää vetää kivirekeä takanaan. Toisaalta koulussa olisi se tietty rytmi ja vois kerrankin opetella opiskelemaan. Tässä on nyt kolme kuukautta aikaa miettiä tätä kesätöiden ohessa.

Mikäli kiinnostaa millaisia ihmisiä lääketieteelliseen pääsee niin kannattaa käydä älyvuodossa katsomassa osiot sinä joka pääsit, tarinasi. Siellä on tosi erilaisia kertomuksia siitä mitä ihmiset ovat tehneet sisäänpääsynsä eteen ja miten joillain on mennyt vuosia sen saavuttamiseen.

Moni täällä välivuosien puolesta puhuja ja puolustelija oikeastaan taitaa tarkoittaa välivuodella ihan eri asiaa kun ainakin itse. Minulle välivuosi on peruskoulun/lukion jälkeen pidetty/pidetyt vuodet jolloin ei opiskella mitään vaan tehdään jotain ns. paskaduunia tai matkustellaan, eletään vanhempien/sossun kustannuksella tmv, eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. En laske tähän tietenkään esim äitiyslomia tai armeijaa tmv. Silloinhan tehdään jotain hyödyllistä ja järkevää. 

aloittaja 12344478 kirjoitti:

Siis ei lääketiede tai itsemurha vaan lähinnä se ettei jaksa enää tätä epämääräisyyttä. on tuo opiskelu nyt kuitenkin niin iso osa ihmisen elämänkaarta että kamalaahan se on jos se jää puuttumaan.

Toisaalta nyt jos menisin syksyllä takaisin kouluun niin en tiedä millainen zen-tila minun tulisi saavuttaa jotta saisin kaikki kurssit suoritetuksi. Mutta luultavasti se onnistuu nyt vähän vanhempana paremmin kun miettii opettajia ja muita oppilaita miten raskasta se niille on mikäli pitää vetää kivirekeä takanaan. Toisaalta koulussa olisi se tietty rytmi ja vois kerrankin opetella opiskelemaan. Tässä on nyt kolme kuukautta aikaa miettiä tätä kesätöiden ohessa.

Jos et ole erittäin opiskelumotivoitunut, niin unohda nyt ainakin se lääkis. Ei sinne pääse kuin ne, joilla toisella hiottu oppimistekniikka ja paljon tahtoa. Ei ne lupaile "enää yksi välivuosi" vaan yrittää vaan vaikka läpi harmaan kiven.

Elämä on niin paljon enemmän kuin suorittamista ja opiskelua. Sun tilanne kuulostaa hyvältä, koska vanhemmatkin päästäisi luokseen asumaan. Selvitä nyt siis kunnolla, mitä haluat. Kesälomarahat säästöön ja reppureissaamaan tms. Oikeasti. Sun pitää selvittää itsellesi, mikä elämässä on sulle tärkeää tai sitten uudelleenarvioida arvomaailmaa, jos oikeasti suhtaudut elämään kuin hevoskilpaan.

Miksi lääkis? Miten lääkäri olisi helpompaa duunia kuin sairaanhoito? Miksi haet, jos et ole varma jaksatko lukea? En vain ymmärrä. Petyt vielä sielläkin, kun mikään maaginen elämä ei ala lääkiksessä.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä välivuosien puolesta puhuja ja puolustelija oikeastaan taitaa tarkoittaa välivuodella ihan eri asiaa kun ainakin itse. Minulle välivuosi on peruskoulun/lukion jälkeen pidetty/pidetyt vuodet jolloin ei opiskella mitään vaan tehdään jotain ns. paskaduunia tai matkustellaan, eletään vanhempien/sossun kustannuksella tmv, eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. En laske tähän tietenkään esim äitiyslomia tai armeijaa tmv. Silloinhan tehdään jotain hyödyllistä ja järkevää. 

Eikö silloin eletä paskaduunin rahoilla? Minun mielestä ainakin paskaduuni ja matkustelu auttaa todella paljon ymmärtämään, mitä elämältä haluaa. Monissa Euroopan maissa kadehditaan meidän tapaa, että saa pitää välivuosia. Se oikeasti auttaa mielekkään ammatin valinnassa. T. 6 välivuotta ja ihan omilla paskaduunirahoilla 37 maata matkusteltu ja nyt valmistuin

piippiip kirjoitti:

Helmiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo nyt jos sais ajan te-toimistoon ja pääsis vaikka juttelemaan näistä ammativalinta-asioista jonkun kanssa. Tietysti itsehän se valinta on tehtävä mutta haluan vaan jonkin suunnan elämälle nyt koska en halua enää haahuilla. Jos tulee vielä välivuosi niin toivon että se olisi viimeinen.

Ootko ajatellut, että tekisit jotain muuta, kuin vaivaisit päätäsi miettimällä opiskeluja? Ota aikaa vuosi-pari, reissaa, tee vapaaehtoistyötä, lue vaikka kirjoja, harrasta. Ehkä selviää mitä haluat tehdä. Ammatinvalintapsykologista ei oikein apua ole, tulee vaan hätiköityjä ajatuksia. Been there.

Muuten joo mutta pakokauhu meinaa iskeä näiden haku-uudistusten kanssa koska en ole enää ensikertalainen. Tuntuu että jos en nyt ala tehdä töitä sen eteen mitä oikeasti tahdon (huom! olin koko vuoden lääketieteen valmennuskurssilla mutta aloitin syyskuussa nollasta joten sisälle ei varmastikaan menty) en pääse tekemään koskaan mitä haluan. Mietin sitäkin jos menisin vaan töihin ja lukisin avoimessa psykologiaa niin pitkälle kuin mahdollista, mutta kun se ei takaa mitään ja kulujen vuoksi  joutuisin asumaan kotona. Vanhemmat eivät tietenkään pistäisi sitä pahakseen. Jos nuo avoimen väylät olisivat joustavampia ja niistä olisi mahdollisuus päästä sisään niin tekisin sen ehdottomasti. Todella typerää ettei sitä kautta voi päästä sisään koska moni hakija voisi huomata niitä tehdessään ettei ala edes ole oma ja jäisi turha hakeminen pois.                                                                                                                                                                                                                                                         Toisaalta minua ei edes kiinnosta reissailu tällä hetkellä koska haluaisin vaan jo opiskelemaan. En tunne ansaitsevani mitään matkoja koska en ole saavuttanut mitään järkevää elämässäni, ylioppilaaksi pääsyä, ajokorttia ja amk-paikkaa ei lasketa =D. Ja sitten näistä lähihoitaja ehdotuksista niin en vaan sovellu sille alalle yhtään ja se työ on vaan niin yksitoikkoista että minusta olisi vaan epäeettistä että alalle soveltumaton ihminen tekisi niitä hommia. Aika omituista että ihmiset automaattisesti ehdottavat kyseistä alaa kaikille mikäli jonkin opiskelupaikan ovet eivät aukene. Omien isovanhempien kohdalla on tajunnut sen miten suuri merkitys on sillä että sitä työtä todella haluaa tehdä. Haluaisitko itse että olisit sellaisen ihmisen käsissä joka tekee työtään vain rahasta? Typerää että olen päässyt lähihoitajakouluun kaksi kertaa, lukion jäkeen (keskeytin lh-opinnot) ja sitten pari vuotta myöhemmin kun pelkäsin etten pääse ammattikorkeaan. 

          Surkuhupaisaa että välillä kun olen tarpeeksi ahdistunut tästä asiasta yön pimeinä tunteina toivon vaan että lakkaisin yksinkertaisesti olemasta. Että mikäli en tule ammatillisesti saavuttamaan mitään niin elämäni on vaan turha. En edes ole masentunut, mutta koen tämän opiskelemattomuuden niin isoksi osaksi omaa identiteettiä että kärsin siitä ihan tuhottomasti joka päivä, eikä se ainakaan lisävälivuosilla parane. Ja joo, jos nyt itse lukisin tämän ulinan jonkun toisen kirjoittamana niin ärsyyntyisin tästä itsesäälin määrästä =D. En vaan oikeasti tiedä mitä tehdä ja pelotta että valitsen väärin vaikka minulla olisi selvä tavoite. Äh voisipa jostain kristallipallosta nähdä mihin suuntaan lähteä ettei menisi enää vuosia hukkaan. Tai että saisi jonkun takeen siitä että ei tee töitä jonkin asian eteen turhaan.

Anteeksi nyt, mutta minusta kuulostaa ettei sinulla kyllä todellakaan ole sellaista henkistä kapasiteettia mitä lääkärinä työskentely tai edes opiskelemaan pääsy vaatisivat, joten ehkä on oikeasti parempi että mietit nyt itsellesi jonkun järkevän alan, mihin sinulla on mahdollisuuksia ja kapasiteettia. Jos se ei ole lh, niin en viitsi edes ehdottaa sh-opintoja, mutta varmasti löytyy jotain mitä voisit ja kannattaisi opiskella. Suosittelen nyt miettimään mikä muu kun hoitoala sinua kiinnostaisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä välivuosien puolesta puhuja ja puolustelija oikeastaan taitaa tarkoittaa välivuodella ihan eri asiaa kun ainakin itse. Minulle välivuosi on peruskoulun/lukion jälkeen pidetty/pidetyt vuodet jolloin ei opiskella mitään vaan tehdään jotain ns. paskaduunia tai matkustellaan, eletään vanhempien/sossun kustannuksella tmv, eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. En laske tähän tietenkään esim äitiyslomia tai armeijaa tmv. Silloinhan tehdään jotain hyödyllistä ja järkevää. 

Eikö silloin eletä paskaduunin rahoilla? Minun mielestä ainakin paskaduuni ja matkustelu auttaa todella paljon ymmärtämään, mitä elämältä haluaa. Monissa Euroopan maissa kadehditaan meidän tapaa, että saa pitää välivuosia. Se oikeasti auttaa mielekkään ammatin valinnassa. T. 6 välivuotta ja ihan omilla paskaduunirahoilla 37 maata matkusteltu ja nyt valmistuin

Niin? Sitähän juuri sanoin, tehdään paskaduuneja tai eletään vanhempien varassa tai sossun varassa. Eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen.