Lue keskustelun säännöt.
Välivuodet opinnoista, mitä teen?
piippiip
30.05.2016 |
Onko kellään venyneet välivuodet tuhottoman pitkiksi? Minulla lukion loppumisesta tulee nyt neljä vuotta ja suoraan sanottuna pelottaa että syrjäydyn. Minulla on opiskelupaikka amk:ssa alalta joka ei kiinnosta ollenkaan. Tämän vuoden olen ollut poissaolevana koska kävin valmennuskurssin alalle jonne todella tahdon mutta pääsykokeet meni perseelleen koska stressinsietokykyni on huono. Mikäli olisin vielä tämän vuoden poissaolevana olisin viimeksi opiskellut kunnolla pari vuotta sitten...
En vaan tiedä mitä teen elämälläni. Tuntuu että ajatukset pyörii jatkuvasti tämän aiheen ympärillä. Unelma-ala ei muuksi muutu ja ajatus omiin opintoihin palaamisesta saa lähinnä pakokauhun aikaan. Tietysti voisin käyä nykyiset opintoni loppuun jolloin olisin 26v valmistuessani. Yliopistossa ala jolle haluan kestää kuusi vuotta. Mitä minun kannattaa tehdä, en vaan tiedä. Milloin tästä elämästä pääsee nauttimaan koska nyt vaan stressaan jatkuvasti.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Luettuani kaiken tämän olen vähän sitä mieltä, että haluat lääkikseen vain koska se olisi siisti juttu. Olen nähnyt tätä paljon. Et siis ole lukenut lukiossa yhtään fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa (paitsi pakolliset, mitkä on ihan leikkiä verrattuna muihin kursseihin) etkä ole valmis lukemaan koko vuotta? Kuule tuolla tietomäärällä se vuosi on ihan minimi. Monet jotka on kirjoittanut ällän fysiikasta, kemiasta ja biologiasta, lukenut täysillä ja käynyt ehkä jopa valmennuskurssin jää joka vuosi rannalle. Jos oikeasti panostat, voit päästä mutta se tarkoittaa sitä että luet paljon ja ajatuksella. Motivaatiosi on huono, luulen että sulle sopii mieluummin vaikka sairaanhoitajaopinnot jos oikeasti haluat sille alalle. Lääkikseen ei päästä parin kuukauden lukemisella, jos niitä pohjatietoja (fys, kem, bio) ei ole.
Tässä on aika hyvä vastaus.
Lääkis ihan oikeasti pohjaa aika laajaan luonnontieteelliseen pohjatietoon. Tuo pohjatieto on tietenkin mahdollista hankkia, mutta se vaatii kyllä luljaa lukemista jos lukiossa skippasit laajat matikat, fysiikat, kemiat ja biologiat. Myös laskurutiinia täytyy kehittää.
Aikoinaan moni lääkiksen pääsykokeissa rannalle päässyt luki vuoden ajan esim. matematiikkaa tai biologiaa ja yritti seuraavana vuonna uudestaan. Mun opiskeluistani on aikaa enkä tiedä päteekö tuo edelleen, mutta se kuvastaa sitä, että vahvoja luonnontiedeihmisiä lääkikseen hakijat ovat.
Ylläoleva kirjoittaja heittää että vuosi olisi tässä tapauksessa ihan minimimäärä, olen samaa mieltä.
En halua lannistaa, mutta realiteetit ovat realiteetteja. Eli jos lukumotivaatio on kova ja löytyy oikeata tahtoa tarttua laskimeen, on lääkis ihan mahdollinen. Työt pitää aloittaa heti.
Itsekin heittäisin vielä tuon sairaanhoitajavaihtoehdon peliin, oletko miettinyt sitä? Sinne hakeminen ei olisi niin suuren preppauksen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuttu joka haaveili lääkiksestä monta vuotta. Aloitteli pääsykokeisiin lukemista mutta ne jäi aina kesken. Monta vuotta kävi pääsykokeessa "katsomassa". Hänellä on myös todella matala stressinsietokyky (siis normaaliinkin verrattuna). Lopulta tuli siihen tulokseen ettei oikeastaan halua lääkäriksi ollenkaan ja se oli ollut enemmän sellainen itsetuntojuttu, "musta tulee lääkäri". Kannattaa miettiä onko sinullakin näin, on muita helpompia aloja joissa on ihan hyvä palkka ja töitä jne. Olisi minustakin kiva olla vaikkapa aivokirurgi mutta siihen vaadittuja taitoja ja ominaisuuksia mulla ei vain ole. Mutta on muitakin vaihtoehtoja.
Tästä keskustelusta pistää silmään vahvasti se, että olemme kasvattaneet tämän nyt parikymppisen sukupolven uskomaan että ollakseen jotain, pitää käydä yliopisto.
Pitäiskö ehkä pikkuhiljaa ryhtyä tätäkin virhettä korjaamaan?
Maan talous on kuralla ja opetamme nuoria haihattelemaan vuosikausia jonkin epämääräisen haaveen perässä, jonka toteuttaminen on mahdollista vain aniharvalle.
Tämä on minä-kulttuurin ja pinnallisuuden oire, jokainen voi katsoa peiliin ja miettiä mikä meni pieleen.
Neljäs välivuosi, oletteko tosissanne?? Ei hyvänen aika sentään, jos ei pääse opiskelemaan sitä mitä ensisijaisesti haluaa niin sitten opiskellaan jotain muuta sillä aikaa ja yritetään uudestaan!
Jätit lh-opinnot kesken? Miksi?? Nyt sinulla olisi varma työ jota voisi helposti tehdä myös osa-aikaisesti, keikkaillen tmv, samalla kun lukisit sinne lääkiksen pääsykokeisiin!
En ole sinua varmastikaan kovin montaa vuotta vanhempi, mutta minulla on jo kouluikäinen lapsi, ammatti, nimenomaan se lh, ja olen hakenut useamman kerran opiskelemaan unelma-ammattiini, mutta en laakereillani lepäillen ole odotellut että pääsisin vaan elänyt elämääni myös sillä aikaa koska tiedän ettei sinne pääsy ole helppoa ja todennäköisesti joutuu hakemaan useampia kertoja. Elätän kuitenkin itseni ja perheeni enkä tule tarvitsemaan opintolainoja tmv, koska minulla on se varma työ lähihoitajatutkinnon takia myös mahdollisesti tulevan opiskelun aikana.
Oikeasti, ottakaa itseänne niskasta kiinni ja tehkää edes jotakin, sekin on aina parempi kuin ei mitään!
Vierailija kirjoitti:
Helmiiina kirjoitti:
Jos haluat reissata, tee se nyt. Joidenkin mielestä ensin opiskelu, sitten reissut. Olen eri mieltä. Oon saanut matkoistani irti niin paljon, etten olisi uskonut. Matkustan yleensä yksin ja se onkin parasta! On todennäköistä, että myös tulevaisuuden haaveet muokkautuvat maailmalla.
Millä rahalla välivuosien viettäjä reissailee? Pappa betaala?
Jos tekee lukiopohjalla töitä, niin palkka ei päätä huimaa ja jos asuu omillaan, niin ei kyllä pahemmin säästöön jää.
Kerron sulle. Tein välivuotena töitä, kuten moni muukin. Tienasin n. 1300-1500e kuussa. Vuokrani oli 390e ja ruokaan/laskuihin meni n. 300e. Jos osaat yhtään laskea, tuostahan jää hyvät rahat. 400 eurolla saa jo lennot New Yorkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helmiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmiiina kirjoitti:
Jos haluat reissata, tee se nyt. Joidenkin mielestä ensin opiskelu, sitten reissut. Olen eri mieltä. Oon saanut matkoistani irti niin paljon, etten olisi uskonut. Matkustan yleensä yksin ja se onkin parasta! On todennäköistä, että myös tulevaisuuden haaveet muokkautuvat maailmalla.
Millä rahalla välivuosien viettäjä reissailee? Pappa betaala?
Jos tekee lukiopohjalla töitä, niin palkka ei päätä huimaa ja jos asuu omillaan, niin ei kyllä pahemmin säästöön jää.
Kerron sulle. Tein välivuotena töitä, kuten moni muukin. Tienasin n. 1300-1500e kuussa. Vuokrani oli 390e ja ruokaan/laskuihin meni n. 300e. Jos osaat yhtään laskea, tuostahan jää hyvät rahat. 400 eurolla saa jo lennot New Yorkiin.
Miten käyt töissä ja reissaat?
Ei monessa työpaikassa kyllä hyvällä katsota mitään palkattomia viikon-kahden lomia, useita vuodessa ainakaan...
Kuitenkaan et ilmeisesti ole missään 10h/viikko sopparilla kun bruttokin sen 1500e.
Vierailija kirjoitti:
Helmiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helmiiina kirjoitti:
Jos haluat reissata, tee se nyt. Joidenkin mielestä ensin opiskelu, sitten reissut. Olen eri mieltä. Oon saanut matkoistani irti niin paljon, etten olisi uskonut. Matkustan yleensä yksin ja se onkin parasta! On todennäköistä, että myös tulevaisuuden haaveet muokkautuvat maailmalla.
Millä rahalla välivuosien viettäjä reissailee? Pappa betaala?
Jos tekee lukiopohjalla töitä, niin palkka ei päätä huimaa ja jos asuu omillaan, niin ei kyllä pahemmin säästöön jää.
Kerron sulle. Tein välivuotena töitä, kuten moni muukin. Tienasin n. 1300-1500e kuussa. Vuokrani oli 390e ja ruokaan/laskuihin meni n. 300e. Jos osaat yhtään laskea, tuostahan jää hyvät rahat. 400 eurolla saa jo lennot New Yorkiin.
Miten käyt töissä ja reissaat?
Ei monessa työpaikassa kyllä hyvällä katsota mitään palkattomia viikon-kahden lomia, useita vuodessa ainakaan...
Kuitenkaan et ilmeisesti ole missään 10h/viikko sopparilla kun bruttokin sen 1500e.
Osa-aikatyö. Palkka 15e/h. Nuo olivat muuten nettopalkkoja, en muistanut mainita. Helpompi laskea niistä se käteenjäävä summa.
Pitkät reissut (3-4vko) olen tehnyt kesälomien aikana. Kerran viikon reissu Norjaan ja 6 päivää olin New Yorkissa.
Muuten matkat ovat olleet n. 4 päivää. Ei mikään ongelma työnantajalle.
(Oon Helmiina mutta kirjauduin näköjään jo ulos.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan havittelemassa väärälle alalle, jos stressinsietokykysi on noin huono, olet pessimistinen ja alisuoriudut? Miten pärjäät noiden ominaisuuksien kanssa lääketieteen opinnoissa saatikka myöhemmin työelämässä?
Miksi haluat lääkäriksi?
Haen koska työ itsessään ei pelota vaikka vastuu on suuri. Pääsykokeisiin luku stressaa koska pelkää että kaikki menee hukkaan ja tajuaa että suurin osa omanikäisistä on käynyt saman läpi jo neljä vuotta sitten ja itse on nollapisteessä. Eli ajatusketju eskaloituu mahdottomaksi. Enkä ajattele olevani erinomainen vaan haluan tehdä tulevaisuudessa työtä jossa minusta voi olla hyötyä jollekin. Syy miksi en halua jatkaa amk-opintoja on se että työ ei tuota mitään uutta. Jos vaikka haluaisin edetä uralla johonkin suuntaan se ei ole mahdollista. Pelottaa että jänähdän yksipuoliseen työhön enkä voi kehittyä mihinkään suuntaan.
Juu ja tukia en ole saanut yhtään vaan eletty on koko vuosi ihan itse kerätyillä säästöillä. Ongelma ehkä itsellä on se että olin masentunut koko nuoruuden ja lukioajan joten kriittiset ainevalinnat jäi tekemättä. Ammattikorkeaan haki vaan koska piti päästä jonnekin eikä sitä silloin ajatellut sen kummemmin. Lähihoitajan koulutusta en halunnut käydä loppuun koska siinäkin pelotti se jämähtäminen. Enkä tosiaankaan haluaisi olla vielä äiti pitkään aikaan vaikka seurustellut olen kuusi vuotta ja kihloissakin on oltu jo kolme vuotta. psykologia on se syy mikai lääketieteelliseen haluan koska psykiatria kiinnostaa. Tietysti mietin muita vaihtoehtoja mutta psykologiaa on lähes yhtä vaikea päästä opiskelemaan kuin lääketiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot valmis tekemään duunia siellä lääkiksessä, niin mieti ihmeessä sitä Viroa tai Latviaa! Siellä tosin on se systeemi, että sisään pääsee, mutta ulos lentää jos ei opinnot suju.
piippiip kirjoitti:
Eikö oikeasti kellään sellaisella joka on sitten myöhemmin päätynyt tutkinnon suorittamaan ole kokemusta välivuosista?
Minä aloin opiskella valtiotieteitä 25-vuotiaana. Nyt valmistun ja sain ehkä vähän yllättäen jo töitä heti kandin jälkeen. Aika monet mun kaverit haki ja pääsi haluamiinsa ohjelmiin vasta 25 toisella puolen. Moni ei valmistu ennen 30. En ymmärrä, mitä ne välivuodet haittaa. Sitten vaan töitä ja matkustelua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin n. miljoona välivuotta ja lähdin opiskelemaan 22-vuotiaana Skotlantiin. Olin jo ihan epätoivoinen etten ikinä pääse opiskelemaan, kunnes sisuunnuin ja päätin että haen ulkomaille. En opiskellut lukion jälkeen mitään, kävin töissä ja vaikka L:n paperit on taskussa ei pääsykoeluvusta tullut mitään. Ensimmäisen vuoden olin hukassa kun en tiennyt edes mitä haluan opiskella, hain vähän sinne sun tänne ja lähdin vielä aikuislukioon käymään joitain kursseja jotta saisin kiinni siitä mitkä aineet kiinnostaa. Oikeustiede on osoittautunut oikein kivaksi valinnaksi ja nautin opinnoistani ja kansainvälisestä ympäristöstä. Suomeen aion palata opintojen jälkeen monta kokemusta rikkaampana.
En hirveästi masentuisi tilanteessasi, vaikka ymmärrän että se on tosi stressaavaa ja ahdistavaa. Toisaalta voi myös käydä kirjoittamassa esim. kemian ja fysiikan jos et sitä ole vielä tehnyt ja ulkomaille mielit. Harva pääsee Suomessakaan ensimmäisellä yrittämällä lääkikseen, tosin kieltämättä olet vähän huonossa asemassa jos kemia, fysiikka ja bilsa on jääneet lukiossa lukematta, kun se yleensä viestii siitä ettet ole ollut aineista kiinnostunut/niissä lahjakas. Jos todella mielit lääkikseen, käyt jossain iltalukiossa niitä kursseja ehkä ensin, valmennuskurssilla on aika vaikeaa jos mitään pohjaa ei ole. Kun pohdin vaihtoehtoja itse, kävin lääkiksen valmennuskurssilla pelkän kemiaosion (hain biokemiaan) ja olin aivan pihalla koska olin käynyt kemiaa lukiossa huimat kaksi kurssia. Skotlannin lisäksi ainakin Hollannissa opiskelu taitaa olla ilmaista, ja siellä varsin kattavasti tarjotaan opetusta englanniksi.
Älä stressaa! Mulla kesti lukion jälkeen ihan törkeän kauan tietää mitä haluan. Tein pätkätöitä, pyysin harjoittelupaikkoja eri aloilta löytääkseni sen oman juttuni ym. Sain kyllä myös lapsen. Äitiyslomalla sitten vihdoin keksin mitä haluan, valmistauduin pääsykokeisiin ja hain yliopistoon ja pääsinkin heti sijalta 1. Aikuisuus toi opiskeluuni ihan uudenlaista motivaatiota, ja se näkyi pääsykokeen tuloksessa. Myös opinnot ovat sujuneet hyvin. Valmistuin nyt maisteriksi, ja vaikka sain toisenkin lapsen opiskeluaikana, valmistuin määräajassa 5 vuotta. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2004 ja yliopistossa aloitin vasta 2011. Siinä niitä välivuosia vaikka muille jakaa. En koe olevani vanha. Olen 30-vuotias kahden lapsen äiti ja valmistunut FM:ksi. Ihan hyvin tämä elämä meni vuosien ihmettelystä huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä sanoa että tässä ketjussa on ollu tosi monta sellaista ihmistä joiden mielestä elämän kuuluu mennä tietyssä järjestyksessä. Mutta entä jos ei mene? Itse ainakin olin vielä pari vuotta sitten tosi teiniangsti vaikka olin 21v koska opiskelin väärää alaa ja tajusin että ei herttinen, tätä työtä pitäisi sitten oikeasti tehdäkin! Kai itselläni tähän haahuiluun on vaikuttanut se että nuoruus on pitkälti jäänyt elämättä stressailun takia niin se oma persoonallisuus jäi kehittymättä. Meni vaan putkessa. Nyt kun tietää mitä haluaa niin yhtäkkiä kaikki onkin paljon vaikeampaa saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidin n. miljoona välivuotta ja lähdin opiskelemaan 22-vuotiaana Skotlantiin. Olin jo ihan epätoivoinen etten ikinä pääse opiskelemaan, kunnes sisuunnuin ja päätin että haen ulkomaille. En opiskellut lukion jälkeen mitään, kävin töissä ja vaikka L:n paperit on taskussa ei pääsykoeluvusta tullut mitään. Ensimmäisen vuoden olin hukassa kun en tiennyt edes mitä haluan opiskella, hain vähän sinne sun tänne ja lähdin vielä aikuislukioon käymään joitain kursseja jotta saisin kiinni siitä mitkä aineet kiinnostaa. Oikeustiede on osoittautunut oikein kivaksi valinnaksi ja nautin opinnoistani ja kansainvälisestä ympäristöstä. Suomeen aion palata opintojen jälkeen monta kokemusta rikkaampana.
En hirveästi masentuisi tilanteessasi, vaikka ymmärrän että se on tosi stressaavaa ja ahdistavaa. Toisaalta voi myös käydä kirjoittamassa esim. kemian ja fysiikan jos et sitä ole vielä tehnyt ja ulkomaille mielit. Harva pääsee Suomessakaan ensimmäisellä yrittämällä lääkikseen, tosin kieltämättä olet vähän huonossa asemassa jos kemia, fysiikka ja bilsa on jääneet lukiossa lukematta, kun se yleensä viestii siitä ettet ole ollut aineista kiinnostunut/niissä lahjakas. Jos todella mielit lääkikseen, käyt jossain iltalukiossa niitä kursseja ehkä ensin, valmennuskurssilla on aika vaikeaa jos mitään pohjaa ei ole. Kun pohdin vaihtoehtoja itse, kävin lääkiksen valmennuskurssilla pelkän kemiaosion (hain biokemiaan) ja olin aivan pihalla koska olin käynyt kemiaa lukiossa huimat kaksi kurssia. Skotlannin lisäksi ainakin Hollannissa opiskelu taitaa olla ilmaista, ja siellä varsin kattavasti tarjotaan opetusta englanniksi.
OT, mutta olet siis opiskellut oikeustiedettä Skotlannissa? Missä maassa ajattelit työllistyä? Sikäläinen oikeusjärjestelmähän on aivan erilainen kuin Suomessa. Vai keskityitkö eurooppaoikeuteen/kvoikeuteen? Ihan siis mielenkiinnosta kyselen.
aloittaja1233 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan havittelemassa väärälle alalle, jos stressinsietokykysi on noin huono, olet pessimistinen ja alisuoriudut? Miten pärjäät noiden ominaisuuksien kanssa lääketieteen opinnoissa saatikka myöhemmin työelämässä?
Miksi haluat lääkäriksi?
Haen koska työ itsessään ei pelota vaikka vastuu on suuri. Pääsykokeisiin luku stressaa koska pelkää että kaikki menee hukkaan ja tajuaa että suurin osa omanikäisistä on käynyt saman läpi jo neljä vuotta sitten ja itse on nollapisteessä. Eli ajatusketju eskaloituu mahdottomaksi. Enkä ajattele olevani erinomainen vaan haluan tehdä tulevaisuudessa työtä jossa minusta voi olla hyötyä jollekin. Syy miksi en halua jatkaa amk-opintoja on se että työ ei tuota mitään uutta. Jos vaikka haluaisin edetä uralla johonkin suuntaan se ei ole mahdollista. Pelottaa että jänähdän yksipuoliseen työhön enkä voi kehittyä mihinkään suuntaan.
Tjaa. Mä pääsin aikanani ensihakemalla yliopistoon, opiskelin tutkinnon, tein töitä jne. Nyt ikää on 37 v., eikä vanha tutkinto työllistä enää. Olin pääsykokeissa uutta tutkintoa varten. Kuvitteles, tuolla ajattelumallillasi olen niitä muita melkein 20 vuotta jäljessä.
Ei tää elämä ole mikään putki, joka pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä, että saisi jotain kosmisia papukaijamerkkejä. Hemmetin tylsää se olisikin.
Jos et ole lukenut fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa ja stressinsietokykysi on heikko, miksi haluat lääketieteelliseen? Olisiko joku ammatinvalintapsykologin käynti paikallaan? Mitä luit lukiossa ns. pitkänä eli mihin valmistuit sieltä? Löytyisikö niiltä aloilta joku juttu, mitä opiskella?
Alpiyin lukipssa fysiikan, kemian ja matematiikan pitkänä mutta yläasteella alkanut masennus lamautti minut täysin heti alussa ja jouduin keskeyttämään ne. Tarkoitus oli vaan saada paperit ulos oman ikäluokan kanssa. Eli vaikka ajattelin lääketiedettä haluan opiskella niin toimin niin että no, joskus sitten. Että ensin pää kasaan ja työ sitten myöhemmin. Lääketiede kiinnostaa sen takia että se on yleispätevä akateeminen ammatti josta voi erikoistua siihen mikä nyt alkaa kiinnostaa. Työ on ihmisläheistä ja toisten ihmisten hyvinvointiin pääsee vaikuttamaan merkittävästi mikä ainakin itselle on syntynyt tosi tärkeäksi omien kokemusten pohjalta. Tietysti varma työllistyminen on yksi syy. Ja sitten se että työssä saa käyttää päätään.
Vierailija kirjoitti:
Luettuani kaiken tämän olen vähän sitä mieltä, että haluat lääkikseen vain koska se olisi siisti juttu. Olen nähnyt tätä paljon. Et siis ole lukenut lukiossa yhtään fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa (paitsi pakolliset, mitkä on ihan leikkiä verrattuna muihin kursseihin) etkä ole valmis lukemaan koko vuotta? Kuule tuolla tietomäärällä se vuosi on ihan minimi. Monet jotka on kirjoittanut ällän fysiikasta, kemiasta ja biologiasta, lukenut täysillä ja käynyt ehkä jopa valmennuskurssin jää joka vuosi rannalle. Jos oikeasti panostat, voit päästä mutta se tarkoittaa sitä että luet paljon ja ajatuksella. Motivaatiosi on huono, luulen että sulle sopii mieluummin vaikka sairaanhoitajaopinnot jos oikeasti haluat sille alalle. Lääkikseen ei päästä parin kuukauden lukemisella, jos niitä pohjatietoja (fys, kem, bio) ei ole.
Miksi vertaat sh-opintoja lääkikseen? Sairaanhoitajat toteuttavat hoitotiedettä ja lääkärit lääketiedettä. Nykyään nämä tosin menevät vähän myös ristiin, sillä osa lääkärin hommista on siirretty sairaanhoitajille, etenkin Suomessa. Nämä ovat siis kaksi täysin erillistä ammattia, jotka täydentävät toisiaan.
Äläkä kuuntele tällaisia idiootteja. Hyvä esimerkki ihmisestä, joka on henkisesti jossain viime vuosituhannella.