Välivuodet opinnoista, mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä välivuosien puolesta puhuja ja puolustelija oikeastaan taitaa tarkoittaa välivuodella ihan eri asiaa kun ainakin itse. Minulle välivuosi on peruskoulun/lukion jälkeen pidetty/pidetyt vuodet jolloin ei opiskella mitään vaan tehdään jotain ns. paskaduunia tai matkustellaan, eletään vanhempien/sossun kustannuksella tmv, eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. En laske tähän tietenkään esim äitiyslomia tai armeijaa tmv. Silloinhan tehdään jotain hyödyllistä ja järkevää. 

Eikö silloin eletä paskaduunin rahoilla? Minun mielestä ainakin paskaduuni ja matkustelu auttaa todella paljon ymmärtämään, mitä elämältä haluaa. Monissa Euroopan maissa kadehditaan meidän tapaa, että saa pitää välivuosia. Se oikeasti auttaa mielekkään ammatin valinnassa. T. 6 välivuotta ja ihan omilla paskaduunirahoilla 37 maata matkusteltu ja nyt valmistuin

Niin? Sitähän juuri sanoin, tehdään paskaduuneja tai eletään vanhempien varassa tai sossun varassa. Eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. 

Sanoit, että paskaduuni tai sossun ja vanhempien kustannuksella matkustelu, mutta minä lähinnä tiedän näitä, jotka tehneet paskaduunia ja matkustelleet. Ei maailman kiertely ole mikään loiseläjä. Toisille se järkevä on erilaista kuin toisille niin on se nyt kumma, että on pakko kokea vain äitiysloman olevan pätevä syy hypätä ulos oravanpyörästä.

Just tämän takia ihmisille tulee niitä keski-iänkriisejä, kun vasta sillon tajutaan, että on elänyt koko elämänsä koittaen saavuttaa jotain statusta, mitä ei ole olemassa.

Ihan harhaista tekstiä.

Kyllä korkeakouluopiskelussa on flow-tilat  kaukana! Enimmäkseen se on raskasta perse penkissä -puurtamista. Ei elämä voi olla pelkkää kivaa ja flowta ja tajunnanvirtaa. Onko sinut lapsena hemmoteltu pilalle? Miten elämänhallinnan laita?

Unohda lääkärihaihatukset ja mene vaikka ammattikouluun sähkölinjalle. Paremmalla todennäköisyydellä valmistut ja pääset joskus töihinkin.

Edelliseen viestiin että en ofota mitään kivaa tai flow-tilaa koska en ole mitään sellaista kokenutkaan. Lähinnä mietin että eikö aikuisena aloitettujen opintojen tulisi kuitenkin olla sellaiset ettei mene kouluun asenteella että vittu minähän en tee tätä paskaa päivääkään. Eli, ala tulisi olla valittu mielenkiinnon kohteiden perusteella. En ymmärrä oikeasti näitä sähköala yms ehdotuksia. Mene itse kampaajalinjalle tai kokiksi. Yhtä järjetön ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä välivuosien puolesta puhuja ja puolustelija oikeastaan taitaa tarkoittaa välivuodella ihan eri asiaa kun ainakin itse. Minulle välivuosi on peruskoulun/lukion jälkeen pidetty/pidetyt vuodet jolloin ei opiskella mitään vaan tehdään jotain ns. paskaduunia tai matkustellaan, eletään vanhempien/sossun kustannuksella tmv, eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. En laske tähän tietenkään esim äitiyslomia tai armeijaa tmv. Silloinhan tehdään jotain hyödyllistä ja järkevää. 

Eikö silloin eletä paskaduunin rahoilla? Minun mielestä ainakin paskaduuni ja matkustelu auttaa todella paljon ymmärtämään, mitä elämältä haluaa. Monissa Euroopan maissa kadehditaan meidän tapaa, että saa pitää välivuosia. Se oikeasti auttaa mielekkään ammatin valinnassa. T. 6 välivuotta ja ihan omilla paskaduunirahoilla 37 maata matkusteltu ja nyt valmistuin

Niin? Sitähän juuri sanoin, tehdään paskaduuneja tai eletään vanhempien varassa tai sossun varassa. Eli ei tehdä mitään järkevää oman tulevaisuuden eteen. 

Sanoit, että paskaduuni tai sossun ja vanhempien kustannuksella matkustelu, mutta minä lähinnä tiedän näitä, jotka tehneet paskaduunia ja matkustelleet. Ei maailman kiertely ole mikään loiseläjä. Toisille se järkevä on erilaista kuin toisille niin on se nyt kumma, että on pakko kokea vain äitiysloman olevan pätevä syy hypätä ulos oravanpyörästä.

Just tämän takia ihmisille tulee niitä keski-iänkriisejä, kun vasta sillon tajutaan, että on elänyt koko elämänsä koittaen saavuttaa jotain statusta, mitä ei ole olemassa.

Tämä. Omatkin vanhemmat ovat alle kuusikymppisinä työkyvyttömiä. Kivut estävät liikkumisen ja oikeastaan elämä on vain kuoleman odottelua. Kaikki on tehty elämässä "oikein" ja nyt ollaan katkeria siitä kun ei uskaltanut nuoruudessa tehdä muuta kuin töitä. Persoonallisuus on jäänyt kehittymättä ja välitetään mitä toiset ihmiset ajattelevat mitä typerimmistä asioista.

Lisäyksenä että kaikenlainen matkustelu ja ystävien tapaaminen on joutavaa rahanmenoa ja humpuukia monen vanhemman ihmisen mielestä.

Eli, ala tulisi olla valittu mielenkiinnon kohteiden perusteella. En ymmärrä oikeasti näitä sähköala yms ehdotuksia. Mene itse kampaajalinjalle tai kokiksi. Yhtä järjetön ehdotus.[/quote]

Kuules piipero, alasta kuin alasta voi tehdä mielenkiintoisen, jos on valmis vähän näkemään vaivaa. Itsellä yleishyödyllinen korkeakoulututkinto, jolla ei todellakaan menty minnekään tietylle alalla saati tiettyihin työtehtäviin.

Ja saattaisin hyinkin mennä kokkilinjalle, varmaan se olisi ihan mielenkiintoista. Se vaan, että olen opiskeluni hoitanut ajallaan ja siitä asti ollut ihan mukavissa töissä. Aika ajoin vituttaa, mutta elämä on.

Vastaatko vielä siihen, että kuka haahuilusi kustantaa? Iskäkö maksaa vai sossu?

Olen ollut töissä aina välillä ja minulla on säästöjä. Viime kesä meni toukokuusta syyskuun alkuun töissä siten että kävin lähinnä kotona nukkumassa. Välillä työvuorot olivat sellaisia että työt alkoi yhdeltä yöllä ja loppuivat kuudelta aamulla ->kotiin nukkumaan ja viideltä iltapäivällä takaisin töihin. Siinä tuli ihan kivasti yölisiä eikä elämiseenkään tuhlautunut vuokran,ruoan ja puhelinlaskun lisäksi rahaa. Ei se eläminen nyt paljon maksa jos asuu opiskelijakämpässä ja vuokra menee puoliksi ja suunnittelee ruuat oikein. Eli en todellakaan juhlinut tätä lukuvuotta vaan aloitin syyskuussa luvut pääsykokeeseen nollasta. Mutta niin kuin sanoin niin aiempaa kokemusta minulla ei ole pääsykokeisiin luvuista eikä yliopiston pääsykokeista paitsi se että vuosi sitten kävin kokeessa katsomassa millainen se koetilanne on ja hakemassa koepaperin. Enkä oikein hahmottanut sitä miten paljon kannattaa lukea koska välillä saatoin lukea/laskea heräämisestä aina siihen että menin nukkumaan, mikä nyt tietysti oli varsin tehotonta. Kokonaisvaltainen pääsykoeaineiden hallinta oli mahdotonta koska kaikki tuli uutena ja kertaukselle ei jäänyt aikaa. Koko syyskuu-joulukuu meni siihen että opettelin fysiikan 8 kurssia ja laskin kaikki laskut. Tammikuussa aloitin biologian ja kemian ja noh, perseelleenhän se meni. Oppiminen nyt kuitenkin perustuu pitkälti kertaamiseen ja joskus maaliskuussa olin jo niin täynnä koko hommaa ja stressaantunut että loppuaika lössähti ja pahasti.

Ja sitten se lukeminen meni jo siihen että tunsi syyllisyyttä vapaa-ajasta. Ahdisti ja ärsytti sekin kun oli kaikkia perheen kekkereitä ja yms. Tuntui että ihmiset eivät oikein hahmottaneet että miten paljon työtä se urakka vaatii. Niin se pointti nyt oli se että oliko tämän vuoden työ sitten ihan hukkaan heitettyä jos nyt vaan suosiolla luovutan ja heitän menemään sen pohjan mikä tuli tehtyä tässä vuoden aikana. Varmasti unohtuu melkein kaikki jos nyt en tee asian eteen mitään pitkään aikaan. Ja miten tästä eteenpäin rahoitan elämiseni? No kesän ainakin olen töissä ja mikäli nyt päädyn menemään takaisin opiskelemaan niin opintotuella ja kesän säästöillä eletään. Toivottavasti saisi jotain osa-aikaista hommaa opintojen ajaksi mutta sitten tuskin jää aikaa pääsykoeluvuille vaan on keskityttävä vapaa-ajalla nykyisiin opintoihin.

Minä pidin aivan helkkaristi "välivuosia", jos niitä haluaa tuolla nimellä kutsua.

Valmistuin lukiosta 18-vuotiaana ja olin jo abikeväänä päättänyt, että pidän yhden välivuoden. Muutin pois vanhempien helmoista toiseen kaupunkiin, tein töitä ja opiskelin avoimessa. Opinnot, joita avoimessa luin, eivät kuitenkaan olleetkaan se "mun juttu". En tiennyt yhtään, mitä haluaisin opiskella.

Pari vuotta tein sitten täyspäivätöitä, kunnes keksin haluavani oikikseen. Hain tosissani ja olin motivoitunut. Laitoin toiseksi hakukohteeksi AMK liiketalouden ihan vaan siksi, koska moni oli vannottanut minulle, että varasuunnitelma pitää olla. Niinhän siinä kävi, että oikikseen pääsy jäi alle kahden pisteen päähän, mutta pääsin AMK:iin. Läheiset saivat uskoteltua, että kannattaa ottaa se AMK-paikka vastaan ja luopua oikishaaveista.

Lähdin opiskelemaan liiketaloutta ihan positiivisin mielin, mutta en viihtynyt yhtään. Homma tuntui pakkopullalta, vaikka sain ihan OK arvosanoja ja opinnot etenivät. Vuoden jälkeen palasin täyspäivätöihin ja jättäydyin poissaolevaksi opiskelijaksi. Sain töissä lisää vastuuta ja pääsin etenemään, mikä vei mukanaan ja AMK-opinnot houkuttelivat entistäkin vähemmän. Oikikseen pyrkiminen oli kuitenkin mielessä koko ajan, mutta jotenkin olin saanut itseni siihen uskoon, että minusta ei ole siihen. Suoraan sanottuna läheisten lannistavilla mielipiteillä oli myös iso vaikutus. 

Tein töitä seuraavat kaksi vuotta, kunnes pomoni alkoi rohkaista minua oikishaaveideni kanssa. Aloinkin töiden ohella lukea oikeustieteen opintoja avoimessa, ja kyllä, tämä oli mun juttu! Olin niin motivoitunut ja liekeissä, että olin haljeta liitoksistani. Samalla itseluottamus parani kohisten. Keväällä 2015 otin töistä lukulomaa, kävin valmennuskurssin, loistin pääsykokeessa ja pääsin kirkkaasti sisään.

En ole tehnyt pahemmin töitä lukuvuoden aikana, koska minulla on aika mukavasti säästöjä. Kesätyössä olen taas vanhassa tutussa työpaikassa, jossa edelleenkin viihdyn. :) Pomo on kannustanut koko ajan.

Äkkiseltään keksin välivuosistani montakin hyvää puolta. 

1. Haihattelut on nyt haihateltu ja minulla on selvä suunta elämässä.

2. Työkokemusta on kertynyt rutkasti.

3. Minulla on säästöjä, joten taloudellinen tilanne on mukava.

4. Olen saanut ennen kaikkea rohkeutta ja itsevarmuutta.

Ainoa, mitä kadun, on se AMK-paikan vastaanottaminen. Olisi se voinut olla hyväkin juttu, mutta minun kohdallani vuosi meni hukkaan. Ymmärrän kyllä läheisteni ajatuksia, että varasuunnitelma täytyy olla, mutta ei pidä muiden ihmisten antaa vaikuttaa liikaa. He eivät tarkoita pahaa, mutta kyse on sinun elämästäsi - etenkin, jos elät täysin omillasi. Huono itseluottamus oli loppujen lopuksi ehkä isoin syy, miksi ajelehdin noinkin pitkään.

Hienoa 69 =)! Tosiaan yksi syy miksi pohdin tätä opiskeluasiaa nyt on se että olen tämän ikäinen eikä ole muita velvotteita kuin itsensä elättäminen. En halua ryhtyä siihen että päälle kolmekymppisenä ja perheellisenä pitäisi lähteä tähän lukurumbaan uudestaan ja mikäli opiskelemaan pääsisi olisi kaikki tukikuukaudet käytetty. Lähipiirissä on vain näitä ihmisiä jotka ovat tehneet kaiken oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan joten en voi peilata tilannettani oikein mihinkään.

Ihan huvikseni googlailin näitä lääketieteelliseen hakijoiden blogeja ja tuli vastaan tämä http://ikuinenhakija.blogspot.fi/ . Niin tämä nyt kertoo siitä että en ole ainut joka oikeasti voi ilman aiempia opintoja "omistaa" elämänsä sille haulle niin kauan kunnes pääsee sisään. Tietysti minulla nyt pohjat on huonommat koska kokemusta on vasta yhdestä hausta mutta just kun on näitä ihmisiä vaikka täälläkin jotka sanovat että lakkaa haaveilemasta ja HANKI AMMATTI HETI vaikket edes soveltuisi alalle HANKI AMMATTI!!!!!! Jos miettii että töitä joutuu tekemään pitkälti sinne päälle kuusikymppiseksi. Aika pitkä aika tehdä työtä johon on nuoruudessa mennyt vaan koska ympäristö saa jotain omituista tyydytystä siitä ettei toinen saavuta tavoitettaan.

 Minulla kuitenkaan ei ole mitään haaveita siitä että tietty lapsimäärä tulisi saavuttaa tai tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla omakotitalo omenapuun kera joten mikä kiire tässä on minnekään. En tiedä mitä haluan sanoa. Toivon vaan että nämä  ahdasmieliset ihmiset täällä eivät ainakaan omia lapsiaan kohtelisi samalla tavalla tai mitätöisi toisen ajatuksia mikäli haaveet ovat ihan realistisia.  Niin ja miettikää nyt itsekin että kuolla voi ihan milloin vaan, että oletteko itse jättäneet jotain teille tärkeää tekemättä vain koska joku ulkopuolinen on paheksunut teidän toimianne. 

piippiip kirjoitti:

Ihan huvikseni googlailin näitä lääketieteelliseen hakijoiden blogeja ja tuli vastaan tämä http://ikuinenhakija.blogspot.fi/ . Niin tämä nyt kertoo siitä että en ole ainut joka oikeasti voi ilman aiempia opintoja "omistaa" elämänsä sille haulle niin kauan kunnes pääsee sisään. Tietysti minulla nyt pohjat on huonommat koska kokemusta on vasta yhdestä hausta mutta just kun on näitä ihmisiä vaikka täälläkin jotka sanovat että lakkaa haaveilemasta ja HANKI AMMATTI HETI vaikket edes soveltuisi alalle HANKI AMMATTI!!!!!! Jos miettii että töitä joutuu tekemään pitkälti sinne päälle kuusikymppiseksi. Aika pitkä aika tehdä työtä johon on nuoruudessa mennyt vaan koska ympäristö saa jotain omituista tyydytystä siitä ettei toinen saavuta tavoitettaan.

 Minulla kuitenkaan ei ole mitään haaveita siitä että tietty lapsimäärä tulisi saavuttaa tai tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla omakotitalo omenapuun kera joten mikä kiire tässä on minnekään. En tiedä mitä haluan sanoa. Toivon vaan että nämä  ahdasmieliset ihmiset täällä eivät ainakaan omia lapsiaan kohtelisi samalla tavalla tai mitätöisi toisen ajatuksia mikäli haaveet ovat ihan realistisia.  Niin ja miettikää nyt itsekin että kuolla voi ihan milloin vaan, että oletteko itse jättäneet jotain teille tärkeää tekemättä vain koska joku ulkopuolinen on paheksunut teidän toimianne. 

Sulle vastataan tällä tavalla, koska selkeästi sulla ei ole tarpeeksi motivaatiota. Olen se kommentoija, joka sanoi että vuosi on ihan minimi. Ja sanon sen uudestaan! Et voi edes unelmoida että voisit lukea joku 6kk ilman niitä fykebi-taitoja ja päästä sisään. Sanoin että voit päästä, mutta tarvitset ihan totaalisen asenteen muutoksen, ja aloittaa sen lukemisen tasan tänään jotta sinulla olisi mitään mahiksia päästä sisään 2017. Ja jos haet 10 kertaa ja et pääse sisään (huomioi muuten että koko ajan tehdään hankalammaksi vanhemmille ihmisille päästä sisään; ensikertalaiskiintiöt, yo-arvosanojen vaikutuksen nostaminen varmaan seuraavaksi jne), niin sille ei voi mitään sitten. Kukaan ei voi taata, että pääsisit sisään. Sun pitää lopettaa toi haihattelu että tuhlaisit elämääsi siinä tapauksessa. Tämä on nyt sellainen asia, että joko annat sille kaikkesi tai voit lopettaa edes siitä unelmoimisen. Kannattaa just siellä älyvuodossa käydä lukemassa muiden hakijoiden tilanteesta; kukaan ei pääse lääkikseen tuollaisella asenteella, siihen tarvitaan paljon työtä.

Anteeksi mutta nyt en ihan ymmärtänyt tätä että miten niin motivaatiosta puutetta? Jos jättäydyin poissaolevaksi nykyisistä opinnoista ihan vaan sen takia että saisin luettua kokeeseen ja oikeasti tein asian eteen asioita varmaan enemmän kuin koskaan yhtään minkään eteen. Ja jos nyt en pääse sisälle niin se johtuu ihan siitä että työnmäärä tuli uutena koska aloitin nollasta, huono itsetunto ja kokemattomuudesta pääsykokeisiin lukemisessa. Asioiden ymmärtämisessä ei ollut vaikeutta mutta opiskelutaktiikassa todellakin on. Itse kyllä kuulin aika monenkin sanovan valmennuskurssilla että voi kun saisi jotenkin selville että pääseekö sisälle,minusta se on tosi ymmärrettävää. Moni nuori elää juuri sellaisessa limbossa että syksyt kerätään tarvittavat opintopisteet jostain liibalaabakursseista ja luetaan keväät pääsykokeisiin tai tehdään juurikin niitä paskahommia. Ovatko he sitten auttamattomia haahuilijoita mikäli lopulta saavuttavat sen tavoitteensa? Yhden lääkäriperheen lapsi oli hakenut jo neljä kertaa ja sanoo että ei aio hakea vieläkään muualle opiskelemaan. Eli kököttää vuodet työttömänä ja viettää keväät valmennuskursseilla. Nämä uudistukset eivät toimi senkään takia että uudet ylioppilaat näyttävät silti ottavan paikkoja vastaan niistä varavaihtoehdoista tai viettävät välivuosia koska eivät tiedä mitä haluavat. Jossain vaiheessa koko homma kaatuu kuitenkin kun nähdään mitä siitä seuraa.